En tiedä mikä on tällä hetkellä edustuksen ja A-junnujen yhteistyöntilanne, mutta itse toivoisin, että nyt kun muutosta on tulossa vähän joka sektorilla, aleittaisiin tähän asiaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Tärkeää olisi tosiaan saada A-junnut SM-liigaan, jolloin pelit kovenisivat selvästi ja tänne saataisiin lisäksi muiden seutujen lahjakkaita junioreita. Eikä tämä tarkoita mitään ryöstökalastelua muista seuroista vaan luonnollista pelaajavirtaa. Tämä kuitenkin vaatisi sen, että seudun voimavarat juniorijääkiekossa saadaan koottua järkevästi yhteen, parannettua valmennusta ja mikä tärkeintä; harjoitusolosuhteita.
Toinen tärkeä pointti on yhteistyö HC Kuusankosken kanssa. Hyppäys A-junnuista edustukseen on monasti liian suuri, mutta kausi pari Suomi-sarjassa miestenpeleissä ja pelaajalle sopivassa roolissa kehittää ihan eri tavalla kuin vaikka A:n I-divisioona tai hajavaihto siellä täällä Mestiksessä. Toivottavasti molemmilla seuroilla riittää nyt avoimuutta ja näkemystä lähte kehittämään tätä yhteistyötä. Tapaus Mikko Tarkiainen voisi toimia tässä positiivisena esimerkkinä.
Sitten tietysti lahjakkaimpien junnujen (Skyttä, Lampinen yms.) paikka on aina edustuksessa. Täällä on monesti kritisoitu edustuksen pelaajapolitiikkaa ja varmasti siinä on korjaamisen varaa. Esimerkiksi partasia, jamimiettisiä ja tällaisia alempien kenttien miehiä, joilla ei ole mitään selvää erikoisosaamistakaan, ei ole mielestäni järkevää hankkia edustukseen. Pääosin kuitenkin ne, joilla taitotaso ja asenne on kunnossa, ovat saaneet näytönpaikkansa.
Jatkossakin pitää edustuksen kaksi ensimmäistä kenttää olla täynnä kovia nimiä, jotka pystyvät illasta toiseen ratkaisuihin. Sitten alemmissa kentissä pitää olla sopiva sekoitus junnuja ja kokeneempia pelimiehiä. Siinä nuori voi sitten paineettomasti antaa näyttöjä omasta osaamisestaan ja oppia kokeneemmilta pelaajilta. Tärkeintä on, että ei pelata virheitä vaan annetaan nuorille eväät oppia niistä ja annetaan heidän pelata omilla vahvuuksillaan, omassa roolissa. Skyttäkään ei kehittynyt hyväksi sentteriksi pelkästään heittämällä lättyä päätyyn vaan kun sai pelata omassa roolissaan. Ensimmäiset kaudet menivätkin hyvin vaikka virheitä tuli liukuhihnalta (puolustuspelaaminen). Niistä huolimatta penkki ei kutsunut vaan viimeisellä kaudellaan käsissämme oli loistava kakkosentteri. Harmi, että se ura ei kuitenkaan jatkunut.
Blues on tällä kaudella mielestäni todella hyvä esimerkki siitä, mihin päästään kun sekoitetaan kokemusta, taitoa ja nuoruuden intoa hyvään valmennukseen ja organisaatioon. Toivottavasti KooKoolla osattaisiin ottaa tästä organisaatiosta oppia.