Tässä siffan aloittamassa ketjussa on ansiokkaasti ruoditttu "oman kylän pojat" -ajatusta puolelta ja toiselta.
Aihe on minullekin läheinen, koska olin sitä itse jopa aikoinaan lanseeraamassa. Samalla aihe on hyvin monipiippuinen ja -mutkainen ja yhtä sen tärkeimmistä puolista täällä ei ole käsitelty lainkaan.
Nimittäin ideaa koko jääkiekosta viihteenä ja vain viihteenä. Katsokaas kun näin on että yleisölle ainoa hyöty jääkiekon katsomisesta on sen viihdearvo aivan samoin kuin konserteista, teatterista, muista urheilulajeista, ilotulitusnäytöksistä uutena vuotena jne. Normaali yleisö (tarkoitan mainostajat poislukien) ei pelin seuraamisesta kostu taloudellisesti, ei saa lisää fyysistä kuntoa, eikä muutakaan konkreettista hyötyä kuin juuri sen viihdearvon. Pelaajat sitä vastoin kohentavat kuntoaan ja terveyttään ja saavat jopa jonkin verran rahaakin.
Tämän viihdearvon kannalta on mielestäni tärkeää, että kentällä pelaa henkilöitä, jotka katsoja itse tuntee ja tietää joko hänen aiemmilta junnuajoiltaan, jonkin tuttavan perillisenä veljenä tai muuna sukulaisena. Sen sijaan kun tulee jostain täysin tuntematon ja kuten usein käy, myös käytännössä täysin osaamaton pelaaja tyyliin joku Leppänen Reisjärveltä - koska en kirjoituksissani halua puhua nykyisistä pelaajista nimillä muutoinkuin kehuakseni - on reaktio auttamatta "kuka hä? - eipä juuri kiinnosta". Ja vielä ehkä yksi menee mutta kun puolet joukkueesta alkaa olla muualta tulleita nimettömiä junnuja tai ylijäämäpelaajia, jotka usein pelaajina ovat vielä huonompia kuin omat junnut, alkaa motivaation löytyminen hallille raahautumiseeen olla tiukassa, koska luvassa oleva viihdearvo ja kiinnostavuus ovat huonot. Sama asia kuin jos aamukaurapuuroon joutuu yksi tai kaksi pippurin marjaa, sen voi vielä syödä, mutta kun puolet puurosta alkaa olla pippuria, se jää jo syömättä minultakin. Ja tällaisista joukkueistahan KOOKOO:ssakin on valitettavasti vuosien varrella ollut esimerkkejä.
Tietysti muualta tulevakin kelpaa kunhan on todella näyttönsä antanut pelimies, kova nimi, värikäs nimi ja niillä tavoin tuo viihdearvoa.
Tämän kirjoituksen järjestys oli harkittu, mutta tottakai joukkueen menestyminen on yksi viihdearvon kannalta ensiarvoisimmista asioista. Ja siinä valmentajan ja joukkueen kokoonpanijan on oltava kuin huippukokkeja saadakseen keitoksesta tasapainoisen kokonaisuuden, että eri aspekteja ajatellen viihdyttävyys olisi huipussaan.
Tässsä jäävät nyt käsittelemättä pelin viihdyttävyyteen vaikuttavat muut aspektit samoin kuin esim seurajohdon aspektit talousasioiden suhteen ja valmentajan aspektit urakehityksen suhteen, jotka kaikki vaikuttavat tietenkin siihen miten oman kylän poikia otetaan mukaan ja peluutetaan, mutta lähtökohtana mainitsemani asian ytimen kannalta mielestäni tulisi olla, että peluutetaan aina, kun ei ole pakottavaa syytä olla peluuttamatta.
Tämän asian syvällinen setviminen vaatii paljon syvempää ja laajempaa kirjoitusta ja siihen ei näin maanantaityöpäivän keskellä ole aikaa, mutta palaan asiaan myöhemmin - ellen sitä ennen jälleen kerran taas ehdi menettää kirjoitusoikeuksiani.