Naisasiat

[ditrim]

Kysytään täältä, koska HTT:n huhujen mukaan joku tämän jatkoajan suosituimman ketjun lukijoista on kuulemma joskus nähnyt naisen.

Mistä kannattaisi ostaa mimmille kaulakoru tai vastaava riipus?

Vaatimukset: edullinen, ei katurihkamaa, suomalainen. Saako alle viidelläkympillä mitään asiallista?

Lähinnä sitä mietin, että onko nettikauppojen hinnat kuinka paljon edullisempia kuin kivijalkakoruliikkeiden.

Pelimiehenä haet Ninjasta jonkun vitosen fuck-you-riipuksen ja heität paketin mäkeen etkä kerro mistä löysit. Makso vaan kuulemma vitusti.

Mä oon ainakin saanut parempaa tulosta halpislahjoilla kuin kalliilla.

 

[Alamummo]

Eipä sillä kotimaisuudella muuten niin väliä ole mutta kun muija sattuu olemaan ulkomaalainen joka on innoissaan kaikesta Suomi-hömpötyksestä. Fazerin suklaata ainakin menee pakettiin

Erottajalla on Design Forum, jossa myydään myös koruja. Ovat takuulla suomalaista designia ja monet tosi kivoja. Hintahaarukka vaihtelee aika laajalla skaalalla, joten eiköhän tuolla mainitsemallasi summallakin löydy jotain nättiä.

 

[Leelian Lepotuoli]

Eipä sillä kotimaisuudella muuten niin väliä ole mutta kun muija sattuu olemaan ulkomaalainen joka on innoissaan kaikesta Suomi-hömpötyksestä. Fazerin suklaata ainakin menee pakettiin

Mä olen vallan ihastunut suomalaiseen brändiin nimeltä Lumoava.

LUMOAVA Lumikki hopeariipus | Timanttiset.fi


Ja Kalevala korut tietysti on suomalaista, uus kiva Made in Helsinki- mallisto.

http://www.kalevalakoru.fi/korut/kuvasto/Riipukset/6865/1

Valitettavasti viiskymppiä on vähän siinä ja siinä jos haluaa oikeesti jotain kaunista ja kestävää. Rimpulakorut kun tuppaa haalistumaan ja menemään helposti rikki.

 

[Carlos]

Sitten voi myöskin unohtaa turhanaikaiset lahjomiset, ja tuupata heti aamun sarastaessa mela suuhun, "hyvää syntymäpäivää, tässä sulle". Ja jos nainen sattui tykkäämään suomalaisista jutuista, niin voit maalata siihen kylkeen vaikka Suomen lipun.

 

[lapa78]

Mistä kannattaisi ostaa mimmille kaulakoru tai vastaava riipus?

Vaatimukset: edullinen, ei katurihkamaa, suomalainen. Saako alle viidelläkympillä mitään asiallista?

Lähinnä sitä mietin, että onko nettikauppojen hinnat kuinka paljon edullisempia kuin kivijalkakoruliikkeiden.

Jos ei ole pakko olla koru, niin joku Arabian tai Iittalan muki ja sinne voi sujauttaa myös vähän käteistä. On toiminut AINA.

Nettikaupoista ei ole tietoa.

 

[Alamummo]

Jos ei ole pakko olla koru, niin joku Arabian tai Iittalan muki ja sinne voi sujauttaa myös vähän käteistä. On toiminut AINA.

Nettikaupoista ei ole tietoa.

Kuka mistäkin pitää.

Ehkä vaimosi/tyttöystäväsi on minua rutkasti nuorempi, mutta itse en mitenkään jaksaisi kauheasti ilahtua siitä, että saan jonkun mukin, jossa on vähän käteistä. Taloustavarat eivät ole mitenkään henkilökohtaisia lahjoja ja rahan tuuppaaminen mukaan antaa selvän viestin siitä, että lahjan antaja ei ole jaksanut nähdä vaivaa. Eri asia, jos on sovittu, että lahja tulee rahana.

Koru on huomattavasti henkilökohtaisempi juttu ja tietysti makuasioiden vuoksi haastava. En itse pitäisi lahjakorua, josta en tykkää.

Jos ernestipointsin daami pitää suomalaisesta mutta koru on liian haastava ostos, niin joku marimekon meikkipussi voi olla hyvä vaihtoehto. Kunnolliselle meikkipussille löytyy aina käyttöä.

 

[pernaveikko]

Ehkä vaimosi/tyttöystäväsi on minua rutkasti nuorempi, mutta itse en mitenkään jaksaisi ilahtua siitä, että saan jonkun mukin, jossa on vähän käteistä. Taloustavarat eivät ole mitenkään henkilökohtaisia lahjoja ja rahan tuuppaaminen mukaan antaa selvän viestin siitä, että lahjan antaja ei ole jaksanut nähdä vaivaa. Eri asia, jos on sovittu, että lahja tulee rahana.

Nyt astuit ikävästi miinaan molemmilla jaloilla. Kyllähän sinun pitkän linjan jatkislaisena pitäisi tietää mistä tuossa on kyse.

 

[Alamummo]

Nyt astuit ikävästi miinaan molemmilla jaloilla. Kyllähän sinun pitkän linjan jatkislaisena pitäisi tietää mistä tuossa on kyse.

Ehkä näin, mutta ei se haittaa. Oppivatpahan poikaset tavoille.

 

[TQoFE]

Runoilu kannattaa ilman muuta. Kas tässä yksi vapaasti käytettäväksi. Tällä saanti *) on varma.

Neitohan on kuin omena
kyljellään siinä maassa
punaiset posket ja siemenet sisällä
Olisivatpa ne minun!

*) lähestymiskiellon

 

[Snakster]

Sitten voi myöskin unohtaa turhanaikaiset lahjomiset, ja tuupata heti aamun sarastaessa mela suuhun, "hyvää syntymäpäivää, tässä sulle". Ja jos nainen sattui tykkäämään suomalaisista jutuista, niin voit maalata siihen kylkeen vaikka Suomen lipun.

Tämä on kyllä hieno ja ennen kaikkea pyyteetön lahja. Erityinen plussa Suomen lipulle meisselissä. Siinä on lippu tangossa parhaalla mahdollisella tavalla. Tuosta on sitten hyvä myös jatkaa suoraan angry dragoniin.

 

[Kantapäätorjunta]

Äsken erottiin.

Tässä kun näköjään astetta unettomampaa yötä vietetään, niin ajattelin ajankuluksi tänne kirjoittaa kuulumisia. Tosiaan huomisiltana tulee juhlallinen ensimmäinen kuukausi täyteen eron jälkeen. Kaikennäkösiä, hyviä ja heikompia, hetkiä tuo pötkö on sisältänyt ja en nyt varsinaisesti ole varma minkä takia tänne avaudun, kun ei varsinaisesti mitään kysyttävää edes ole. Jos sitten vaikka vertaistukiterapian takia.

Tiedä sitten johtuuko suuresta merkkipäivästä vai mistä, mutta tänään on aamusta asti jotenkin ollut sellainen Zdeno Charan kokoinen ikäväpilvi meikäläisen päällä. Erikoista sinänsä, että ensimmäiset pari viikkoa olivat ihan helvettiä, mutta sen jälkeen nämä kaipauspäivät ovat olleet harvinaisempia. Tänään kuitenkin iski sitten oikeen kunnolla. Tilannetta ei varsinaisesti parantanut se, kun facebookin etusivulle mäiskähti kaksi tuoretta hullun kaunista kuvaa neidistä. Tämän johdosta sain sitten hetken mielijohteesta poistettua hänet facebook-kavereista, joka lähinnä johti vielä paskempaan fiilikseen. Piti ottaa reilun puolen tunnin kävelylenkki, mutta piristyinpähän ainakin.

Reipas pari viikkoa takaperin nähtiin kahvilla ja siinä sitten juttelinkin siitä, että nyt tarvitaan ihan kunnon rauha vähäksi aikaa. Olihan tosta aiemminkin juteltu, mutta eihän siitä mitään tullut kun kerran viestiä kuitenkin aina välillä laitettiin. Nyt tosiaan kohta kolmeen viikkoon en ole hänestä mitään kuullut. Paskaltahan se on tuntunut, mutta tokkopa millään toisellakaan tavalla olisi parempaa fiilistä saatu aikaan, joten siinä mielessä voisi ne asiat huonomminkin olla. Jostain päin nettiä luin, että eron jälkeen pitäisi aina pitää 30 päivän "no-contact period" ja sitä tässä nyt on lähinnä noudatettu. Huhti-toukokuun vaihteeseen olisi parinkin yhteisen tuttavan synttärikekkerit ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin yksi suurimpia syitä siihen, että tässä on jotenkin kasassa pysytty viimeiset 2,5 viikkoa on juurikin se, että todennäköisesti silloin on mahdollisuus nähdä jos siltä silloin tuntuu.

Näinpä näin! Paskin kuukausi ikinä melkeen takana, mutta pääasia, että on takana. Säälittävää tai ei, niin toki edelleen tulee kelattua sitä kuvitteellista päivää kun yritetään uudestaan, mutta mitään peräänitkemisiä etc. en ole harrastanut ja mielestäni olen tilanteen aika pitkälle oppikirjan mukaan muutenkin hoitanut. Tiedä sitten osaisiko joku ville-valtteri vain napsauttaa sormia ja alkaa rullata uutta matoa koukkuun, mutta ainakaan meikäläiseltä se ei onnistu. Ainakaan tässä vaiheessa vielä. Katsotaan kuukauden kuluttua, josko silloin kirjoitetaan uutta kuukausiraporttia eri fiiliksillä :)

 

[pernaveikko]

Tänään kuitenkin iski sitten oikeen kunnolla. Tilannetta ei varsinaisesti parantanut se, kun facebookin etusivulle mäiskähti kaksi tuoretta hullun kaunista kuvaa neidistä. Tämän johdosta sain sitten hetken mielijohteesta poistettua hänet facebook-kavereista, joka lähinnä johti vielä paskempaan fiilikseen. Piti ottaa reilun puolen tunnin kävelylenkki, mutta piristyinpähän ainakin.

Tiedä sitten osaisiko joku ville-valtteri vain napsauttaa sormia ja alkaa rullata uutta matoa koukkuun, mutta ainakaan meikäläiseltä se ei onnistu.

Fasesta on pakko pysyä erossa, ei siinä muuta vaihtoehtoa ole. Minullekin se aiheutti parit ahdistukset. Se oli sitä omaa hölmöilyä miksi ei vain poistanut kavereista samana päivänä, kun ilmoitus jättämisestä saapui.

Tiedän vähän turhankin hyvin tuon tunteen, kun yllättäen ja pyytämättä pamahtaa naamalle uusia kuvia maailman ihanimmasta ja kivoimmasta tytöstä. Sitä ei edes narrien pitäisi joutua kokemaan.

Tuota sormien napsauttamista aina välillä käydään läpi tässäkin ketjussa ja niin pimeitä juttuja kuulee kuinka se tosiaan monilla onnistuu. En vain sitä pysty ymmärtämään. En toisaalta tiedä sitten, kun en ole koskaan ketään jättänyt paitsi yhden teinijutun parikymmentä vuotta sitten. Silloin ei kyllä tuntunut miltään, kun olin jo koko lailla kiinnostunut eräästä toisesta.

Ei kai tuo ikää niin edes katso, lähteminen on aina helpompaa kuin jääminen. Se on myös käyty useasti läpi, että tytöillä se on niin helppoa, koska se jättöpäätös on tehty jo aikaa sitten ja itse ilmoitus on enää muodollisuus. Toki joillain on jo uusikin katsottuna.

 

[stemme]

Tilannetta ei varsinaisesti parantanut se, kun facebookin etusivulle mäiskähti kaksi tuoretta hullun kaunista kuvaa neidistä. Tämän johdosta sain sitten hetken mielijohteesta poistettua hänet facebook-kavereista, joka lähinnä johti vielä paskempaan fiilikseen. Piti ottaa reilun puolen tunnin kävelylenkki, mutta piristyinpähän ainakin.

En vieläkään tätä ymmärrä että miksi tein itelleni tuon fb-kavereista poistamisen niin vaikeaksi. Moneen kertaan olin jo menossa poistamaan mutta eipä koskaan tullut toteutettua. "Palkintona" sitten juurikin kuvia ja tilapäivityksiä uuden jätkän kanssa, sekä viimeisimpänä n. viikko sitten parisuhdeilmoitus tän uuden jätkän kanssa. Meillä tiet erosivat aika tarkalleen siis 3kk sitten. Noh, tyhmästä (ja heikosta) päästä kärsii koko ruumis...

Mulla tuli oltua yhteyksissä eron jälkeen miltei päivittäin kun ajatteli että se helpottais ikävää. Noh helpotti vasta sitten kun näki neitiä ensimmäisen kerran eron jälkeen. Nyt tullut viimeisen vajaan 2kk aikana kyseltyä kerran kuulumiset ja siinäpä se. Voiton puolella ollaan jo vaikka ihan täysin yli en ole vielä päässyt. Oli tosiaan ensimmäinen parisuhde itelle ja virheitä tuli eron jälkeen tehtyä. Niistä nyt on (toivottavasti) otettu opiksi jos vielä ero sattuu kohalle. Tätä topicia ois näemmä pitäny lukea heti eron jälkeen niin ei olis noita virheitä välttämättä tullut tehtyä ;)

 

[pernaveikko]

Oli tosiaan ensimmäinen parisuhde itelle ja virheitä tuli eron jälkeen tehtyä. Niistä nyt on (toivottavasti) otettu opiksi jos vielä ero sattuu kohalle. Tätä topicia ois näemmä pitäny lukea heti eron jälkeen niin ei olis noita virheitä välttämättä tullut tehtyä ;)

Minulla oli ensimmäinen parisuhde faseaikana ja samaa virhettä ei tosiaan enää tehdä. Sitä kokovartaloahdistusta ei varmasti unohda edes kuolinvuoteella, kun kuukaudessa jo siellä pannaan toista ja saat sen fasesta tietää.

"People will forget what you said
People will forget what you did
But people will never forget how you made them feel."
- Maya Angelou

 

[lapa78]

Kuka mistäkin pitää.

Ehkä vaimosi/tyttöystäväsi on minua rutkasti nuorempi, mutta itse en mitenkään jaksaisi kauheasti ilahtua siitä, että saan jonkun mukin, jossa on vähän käteistä. Taloustavarat eivät ole mitenkään henkilökohtaisia lahjoja ja rahan tuuppaaminen mukaan antaa selvän viestin siitä, että lahjan antaja ei ole jaksanut nähdä vaivaa. Eri asia, jos on sovittu, että lahja tulee rahana.

Joo, meillä on kaapit täynnä Arabian ja Iittalan eriparimukeja, jo 14 vuoden ajalta. Vaimolle on siinä samalla kivasti kertynyt oma pikku rahasto, millä voi sitten ostella itselleen tarpeellisia asioita tai olla ostamatta.

Kerran ostin vaimolle imurin lahjaksi ja oli yksi parhaista mitä olen ikinä keksinyt. On tää helppoo.

 

[Jussizip]

Kerran ostin vaimolle imurin lahjaksi ja oli yksi parhaista mitä olen ikinä keksinyt. On tää helppoo.

Kuntosalin vuosikortti on myös mainio lahja imurin kylkeen. Jos oikein vielä haluaa laittaa rahaa palamaan niin settiin voi vielä lisätä tiskiharjan ja Fairy pullon.

Nojoo leikki leikkinä. Kukin tavallaan. Itse olen se perustylsä mies joka ostaa vaimolle koruja/laukkuja lahjaksi. Niistä se tykkää, joten samalla kaavalla menty vuosikaudet

 

[Freddie Freeloader]

Kuntosalin vuosikortti on myös mainio lahja imurin kylkeen. Jos oikein vielä haluaa laittaa rahaa palamaan niin settiin voi vielä lisätä tiskiharjan ja Fairy pullon.

Nojoo leikki leikkinä. Kukin tavallaan. Itse olen se perustylsä mies joka ostaa vaimolle koruja/laukkuja lahjaksi. Niistä se tykkää, joten samalla kaavalla menty vuosikaudet

Keittokirja on myös oiva lisä tuohon settiin.

Naiset on siitä ihmeellisiä, ettei niitä kiinnosta metriäkään, tekeekö niillä lahjoilla jotain, vaan miehen pitää "uhrautua" niiden eteen, eli joko nähdä kohtuuttomasti vaivaa tai maksaa kohtuuttomasti rahaa jostain turhasta. Sitten se on niiden mielestä hyvä lahja.

 

[TweetyLeaf]

Keittokirja on myös oiva lisä tuohon settiin.

Naiset on siitä ihmeellisiä, ettei niitä kiinnosta metriäkään, tekeekö niillä lahjoilla jotain, vaan miehen pitää "uhrautua" niiden eteen, eli joko nähdä kohtuuttomasti vaivaa tai maksaa kohtuuttomasti rahaa jostain turhasta. Sitten se on niiden mielestä hyvä lahja.

Tietyt naiset myös arvostavat yllätyksellisyyttä, mielikuvitusta ja spontaaniutta.

Joskus paras lahja on yhtäkkinen lähtö pois arjesta, vaikkapa ryan airilla viikonlopuksi saksaan. Ei ole mielettömän kallis reissu jos sattuu lennot menemään hyvin, halvempi kun monet helyt.

Sitten on tietysti niitä naisia, jotka saa totaalisen paniikkikohtauksen moisesta yllätyksestä.

Itse etsin sitä spontaania tapausta.
Tästä on aikaa kun viimeksi kirjoittelin tähän ketjuun joten avaudutaan hieman.

Eron jälkeen päästiin sitten muuttamaan tosiaan eri asuntoihin tuon muutaman kuukauden "pakkoasumisen" jälkeen. Itse jouduin tyytymään suhteellisen huonoon kämppään eikä se oikein jaksa miellyttää tällä hetkellä, vuokrien hinnat vituttaa jatkuvasti. En viitsi tästä lähteä kuitenkaan toiseen vuokra-asuntoon kun toivon asumisoikeuskämppään pääsyä tässä jossain kohtaa.

Tyytymättömyyttä lisää tuo hiljaiselo naisten kanssa, ei oikein ole osunut sellaista oikeasti kiinnostavaa tapausta kohdalle (paitsi tuo yksi varattu tapaus vähän eron jälkeen). Enkä oikein tiedä mihin tässä ollaan menossa. Asiaa hieman hankaloittaa se, että kaikki kaverit ketkä asuu samassa kaupungissa on vahvasti parisuhteen/työn/lapsien lumoissa, eikä kavereita näköjään näe kun ehkä kerran kuukaudessa. Tämä sitten osaltaan vaikuttaa aktiivisuuteen, olenkin pyrkinyt ottamaan tavaksi istuskella kahviloissa itsekseni lukemassa tai muuten muualla kun kotona. Mielestäni aika säälittävää, ettei ole frendejä joita saisi mukaan vaikkapa keskiviikko illan tietovisailuun. Tai vielä tärkeämpää tässä tilanteessa, frendejä kenen kautta tutustuisi uusiin ihmisiin.

Uudet sosiaaliset interaktiot ovat olleet aika vähäisiä, mikä harmittaa. Vaikka olenkin suhteellisen avoin ja puhelias, niin ensiaskeleen ottaminen on itselle erittäin vaikeaa. Jostain syystä muo ärsyttää mennä lähestymään ketään tuntematonta baarissa. Toki joskus näinkin olen toiminut, mutta siitä ei ole mitenkään mielettömän hyviä kokemuksia.

Naisen kosketuksen kaipuu rupeaa kuitenkin olemaan aika vittumaisella tasolla ja jotain säpinää olisi kiva saada aikaiseksi. Toisaalta rimaa en alenna joten kärsivällisyyttä tämä kait vain vaatii.

 

[Leelian Lepotuoli]

Naisen kosketuksen kaipuu rupeaa kuitenkin olemaan aika vittumaisella tasolla ja jotain säpinää olisi kiva saada aikaiseksi. Toisaalta rimaa en alenna joten kärsivällisyyttä tämä kait vain vaatii.

Tätä mä en tajuu. Mitä helvetin rimaa? :D Oottelet et joku piukkapeppunen prinsessa kaikkine vaadittuine ominaisuuksineen tipahtaa taivaalta syliin?

 

[TweetyLeaf]

Tätä mä en tajuu. Mitä helvetin rimaa? :D Oottelet et joku piukkapeppunen prinsessa kaikkine vaadittuine ominaisuuksineen tipahtaa taivaalta syliin?

En, vaan odottelen, että sellainen ihminen joka oikeasti säväyttää osuu kohdalle, enkä lähde juoksemaan pelkän pillun perässä.

 

[Leelian Lepotuoli]

En, vaan odottelen, että sellainen ihminen joka oikeasti säväyttää osuu kohdalle, enkä lähde juoksemaan pelkän pillun perässä.

Mutta oot silti ihan riman asettanu. Mistä sä tiedät jos joku säväyttäis, mutta se ei ylitä rimaa. Eikö kannattais olla mielummin openminded eikä luokitella naisia mihinkään rimalokeroon.

 

[Freddie Freeloader]

Mutta oot silti ihan riman asettanu. Mistä sä tiedät jos joku säväyttäis, mutta se ei ylitä rimaa. Eikö kannattais olla mielummin openminded eikä luokitella naisia mihinkään rimalokeroon.

Ei siinä auta tosipaikan tullen, vaikka rima olisi miten korkealla.

Mulla oli aikoinaan nuorena rima tosi korkealla, koska olinhan keskivertoa huomattavastikin komeampi ja älykkäämpi nuorimies. Ei löytynyt standardit täyttävää naista sitten mistään.

Kävi niinkuin näissä yleensä aina käy, eli täysin odottamattomassa paikassa odottamattomassa tilanteessa törmäsin ihmiseen, joka ei millään muotoa täyttänyt asettamaani kriteeristöä, mutta jonka kanssa jouduin olosuhteiden pakosta iltaani viettämään.

Reilu 20 vuotta on tuosta kulunut ja yhäti se asuu samassa osoitteessa, ei älyä maksaa vuokraa eikä lähteä pois. Ihme tyyppi.

 

[Snakster]

Mutta oot silti ihan riman asettanu. Mistä sä tiedät jos joku säväyttäis, mutta se ei ylitä rimaa. Eikö kannattais olla mielummin openminded eikä luokitella naisia mihinkään rimalokeroon.

Häh? Eikö tuossa nyt ihan selvästi sanottu, että rima on tismalleen siinä, missä joku ihminen säväyttää? Ei tuossa mistään excel-taulukkotyyppisistä ominaisuuksien listaamisista puhuttu vaan siitä, että kikkeliä ei lähdetä uittamaan, ellei nainen säväytä, eli ylitä rimaa.

 

[Ostoskassi]

Mutta oot silti ihan riman asettanu. Mistä sä tiedät jos joku säväyttäis, mutta se ei ylitä rimaa. Eikö kannattais olla mielummin openminded eikä luokitella naisia mihinkään rimalokeroon.

Eihän se "rima" välttämättä tarkoita pelkästään ulkonäköä. Eihän siinä ole mitään järkeä viettää ihan vapaaehtoisesti aikaa sellaisen ihmisen kanssa josta ei pidä. Se on se kokonaispaketti mitä minä ainakin naisessa etsin.

Jos nainen puhuu "fiksuja" ja ollaan ns. samalla aaltopituudella niin se on mielestäni jo aika paljon se. En tarvitse mitään missiä, vaan ihan tavallisen mukavan ihmisen siihen rinnalle.

Hjallis taisi joskus sanoa hyvin, että fiksusti käyttäytyvä ja oikeasti mukava likka nostaa jo pisteitään sillä, vaikka ulkonäkö ei olisikaan sitä AA-luokkaa.

Olisihan se kiva väittää, että ulkonäkö ei merkitse minulle mitään ja, että tärkeintä on se mitä on sisällä, mutta aika harva mies tai nainen pystyy ihan oikeasti näin sanomaan.

Oma aforismi näissä asioissa on seuraava: Ihmisen ulkonäkö muuttuu, mutta persoona ei. Täten "elämänkumppaniksi" kannattaa valita sellainen, jota jaksaa kuunnella sitten kun on vanha. Ulkonäkö haihtuu.

 

[TweetyLeaf]

Mutta oot silti ihan riman asettanu. Mistä sä tiedät jos joku säväyttäis, mutta se ei ylitä rimaa. Eikö kannattais olla mielummin openminded eikä luokitella naisia mihinkään rimalokeroon.

Tottakai kannattaa olla "openminded" mut valitettavasti ensivaikutelmakin merkitsee jotain. Kuten sanoin, ei noita sosiaalisia kontakteja ole ollut niin paljon kun itse toivoisin, vähän vaikea siinä tilanteessa on edes lähteä selvittämään kenenkään syvempää olemusta.

Ne naiset kenen kanssa olen ollut tekemisissä viimeaikoina ei ole olleet mun juttuni ja se on ollut aika alusta asti selvää.

Yrität nyt itselleni käsittämättömästä syystä takertua tuohon "rimaan" koska se ilmeisesti ärsyttää sinua itselleni tuntemattomasta syystä. Mitä väärää siinä on, jos tahtoo itsellensä löytää jotain merkitsevää, eikä väliaikaista sähellystä?

En minä tarkoittanut sillä sitä, etten olisi valmis tutustumaan ihmisiin, vaan sitä, että jos joku tyttö ei säväytä, niin en lähde läheisyydenkaipuuteni takia touhuamaan touhuja tai sellaista hakemaan.

Häh? Eikö tuossa nyt ihan selvästi sanottu, että rima on tismalleen siinä, missä joku ihminen säväyttää? Ei tuossa mistään excel-taulukkotyyppisistä ominaisuuksien listaamisista puhuttu vaan siitä, että kikkeliä ei lähdetä uittamaan, ellei nainen säväytä, eli ylitä rimaa.

Noniin, tässähän se tuli hienosti tiivistettynä, kiitos :)