30.12.2006
Se oli sitten siinä. Tämäkin homma saatiin eilen pois päiväjärjestyksestä. Ei kyllä tunnu yhtään sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään.
Lähtökohta oli se, että otetaan kirkko ja jatkopaikka, mutta pienellä porukalla. Rajaus oli tehtävä lähisukuun, koska jos kavereita pyytää niin sitten ollaan kohta tilanteessa, että homma lähtee lapasesta kun joku loukkaantuu kun ei kutsuta tai sitten onkin vieraita äkkiä toista sataa. Olin myös niin ikävä ihminen, etten pitänyt asiasta mitään meteliä etukäteen, koska en halunnut löytää itseäni huoratalosta tai jostain muusta paikasta nolaamasta itseäni jossain hirveissä polttareissa. Toki voisi olla jo kohta asiallista ilmoitella, että näin pääsi käymään nyt kun homma on jo ohi. Mutta nautiskellaan tämä ilta nyt vielä boolin rääppeistä ja häämusiikista.
Vieraita oli sitten lopulta 22, ja se oli oikein sopiva määrä. Kaikkien kanssa ehti juttelemaan, eikä ymmärtääkseni kenellekään tullut missään vaiheessa ulkopuolinen olo eikä ollut hoppu lähteä pois paikalta. Mitään naurettavia leikkejä ei ollut ohjelmassa, eikä puheita. Ainoastaan ruokailu, kahvi+kakku, boolia, valokuvia avioparin lapsuusvuosista, play station sekä 120 biisin ja seitsemän tunnin mittainen tietokoneelle tehty soittolista monipuolisesta musiikista olivat "oheistarjontana" ja nämä tuntuivat kelpaavan kaikille kun ei hommasta tehty liian muodollista.
Ennen kirkkoon menoa oli lievästi sanoen hermostunut olo, kun ei osannut tehdä muuta kuin kävellä huoneesta toiseen edestakaisin ja yhden näkkileivänkin syöminen kesti puoli tuntia. Tilaisuus pääsi vieläpä alkamaan useita minuutteja myöhässä. Kirkon jälkeen oli jo vapautuneempi olo ja jatkoilla kaikki meni hyvin.
Etukäteisvalmistelut näinkin pienen porukan bibbaloihin olivat yllättävän suuret, kun useita öitä valvottiin kaiken näköisten järjestelyjen merkeissä ja auton akkukin laukesi kaiken keskellä kun kamoja piti kuljettaa paikasta toiseen.
Eli kyllä helpommalla pääsee, jos vaan marssii sinne maistraattiin. Mutta jäipä tästä nyt ihan mukavat muistot. Ja ajankohta oli mitä parhain, koska en haluaisi käyttää kesääni tällaiseen.
Se oli sitten siinä. Tämäkin homma saatiin eilen pois päiväjärjestyksestä. Ei kyllä tunnu yhtään sen ihmeellisemmältä kuin ennenkään.
Lähtökohta oli se, että otetaan kirkko ja jatkopaikka, mutta pienellä porukalla. Rajaus oli tehtävä lähisukuun, koska jos kavereita pyytää niin sitten ollaan kohta tilanteessa, että homma lähtee lapasesta kun joku loukkaantuu kun ei kutsuta tai sitten onkin vieraita äkkiä toista sataa. Olin myös niin ikävä ihminen, etten pitänyt asiasta mitään meteliä etukäteen, koska en halunnut löytää itseäni huoratalosta tai jostain muusta paikasta nolaamasta itseäni jossain hirveissä polttareissa. Toki voisi olla jo kohta asiallista ilmoitella, että näin pääsi käymään nyt kun homma on jo ohi. Mutta nautiskellaan tämä ilta nyt vielä boolin rääppeistä ja häämusiikista.
Vieraita oli sitten lopulta 22, ja se oli oikein sopiva määrä. Kaikkien kanssa ehti juttelemaan, eikä ymmärtääkseni kenellekään tullut missään vaiheessa ulkopuolinen olo eikä ollut hoppu lähteä pois paikalta. Mitään naurettavia leikkejä ei ollut ohjelmassa, eikä puheita. Ainoastaan ruokailu, kahvi+kakku, boolia, valokuvia avioparin lapsuusvuosista, play station sekä 120 biisin ja seitsemän tunnin mittainen tietokoneelle tehty soittolista monipuolisesta musiikista olivat "oheistarjontana" ja nämä tuntuivat kelpaavan kaikille kun ei hommasta tehty liian muodollista.
Ennen kirkkoon menoa oli lievästi sanoen hermostunut olo, kun ei osannut tehdä muuta kuin kävellä huoneesta toiseen edestakaisin ja yhden näkkileivänkin syöminen kesti puoli tuntia. Tilaisuus pääsi vieläpä alkamaan useita minuutteja myöhässä. Kirkon jälkeen oli jo vapautuneempi olo ja jatkoilla kaikki meni hyvin.
Etukäteisvalmistelut näinkin pienen porukan bibbaloihin olivat yllättävän suuret, kun useita öitä valvottiin kaiken näköisten järjestelyjen merkeissä ja auton akkukin laukesi kaiken keskellä kun kamoja piti kuljettaa paikasta toiseen.
Eli kyllä helpommalla pääsee, jos vaan marssii sinne maistraattiin. Mutta jäipä tästä nyt ihan mukavat muistot. Ja ajankohta oli mitä parhain, koska en haluaisi käyttää kesääni tällaiseen.
Viimeksi muokattu: