Ja edelleen, uskon että omat lapset ja lapsenlapset käyvät todennäköisemmin vierailulla useammin ja uskon myös, että niiden näkeminen on kovempi juttu kuin joidenkin siskon muksujen.
Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja
Tämän verran olisi pitänyt lainata, jotta yhteiskuntakritiikkini "ollaan ikuisesti lapsia" -kritiikkini olisi tullut esiin:Kyllä mä uskon, että siellä vanhainkodissa saattaa olla vähän vähemmän tylsää, jos välillä käy joku sellainen katsomassa, joka saattaa ihan oikeasti välittää.
No niin. "Vitsi" selitetty.Nykyään lapsia ei tehdä sen vuoksi, että lapset huolehtisivat vanhemmista, kun vanhemmat ovat vanhoja vaan nykyään vanhempia hankitaan, että he pitäisivät lapsistaan loppuelämänsä ajan huolta.
No miten sen nyt ottaa. Kyllä luulen, että minulle olisi ihan hieno juttu jos vaikkapa aikamiehiksi jo kasvaneet veljenpojat kävisivät minua setäänsä katsomassa siellä seniililässä. Etenkin jos omia lapsia hyvin mahdollisesti minulla ei ole.Ja edelleen, uskon että omat lapset ja lapsenlapset käyvät todennäköisemmin vierailulla useammin ja uskon myös, että niiden näkeminen on kovempi juttu kuin joidenkin siskon muksujen.
...Tuosta on kaikenlainen läheisyysromantiikka kaukana. Tosiasia on se, että ihmiset on itsekkäitä ja eivät jaksa katsella riutuvaa sukulaistaan lähellään, koska omat menot ja tekemiset painaa vaakakupissa enemmän.
Tällöin voisi olettaa, että isovanhempi/vanhemmat otettaisiin omaishoitoon. Eikä lykättäisi kunnan hoiviin. Näin ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa käy, koska ihmiset yksinkertaisesti todettuna vaan ovat itsekkäitä, haluavat päästä helpolla ja kärsivällisyys on kortilla. Ura ja omat harrasteet sekä ylipäätään oman elämän mukavuus on etusijalla. Näin se menee, vaikka kuinka romanttisesti asiaa haluaisikin tulkita.Eiköhän tässä asiassa ole kysymys siitä millainen perheyhteisö on? Mikäli lapset kasvatetaan välittämään toisistaan ja perhe on tärkeä, en näe sinun väitettä oikeana.
Eiköhän tässä asiassa ole kysymys siitä millainen perheyhteisö on? Mikäli lapset kasvatetaan välittämään toisistaan ja perhe on tärkeä, en näe sinun väitettä oikeana.
Minusta tuota kasvatustakin hieman liioitellaan. Ei ajattelevaa nykyihmistä voi ohjelmoida toimimaan jollakin tietyllä tavalla. Voihan lasta toki yrittää kasvattaa, mutta kun ihmiset tuppaavat kuitenkin analysoimaan asioita itse ja tekemään omat päätöksensä.Eiköhän tässä asiassa ole kysymys siitä millainen perheyhteisö on? Mikäli lapset kasvatetaan välittämään toisistaan ja perhe on tärkeä, en näe sinun väitettä oikeana.
Eiköhän tässä asiassa ole kysymys siitä millainen perheyhteisö on? Mikäli lapset kasvatetaan välittämään toisistaan ja perhe on tärkeä, en näe sinun väitettä oikeana.
En nyt oikein ymmärrä mistä tämä omaishoitaja juttu tuli. Yhteiskunta on muuttunut, joten ymmärrän täysin että vanhuksia sijoitetaan laitoksiin viimeisiksi vuosiksi. Kysymys oli mielestäni siitä jätetäänkö heidät yksin sinne vai ei.
Jotenkin lisääntymistä puoltavana argumenttina se, että lapset pitävät sinusta huolta kun olet vanha ja raihnainen, on ontuva ja ylioptimistinen.
Se, että joku sukulainen käy silloin tällöin katsomassa kukkien kera, ei välttämättä mieltä lämmitä paljoakaan, jos tunne on se, että olet väkisin raahattu laitokseen valmistautumaan kuolemaan ja pois jaloista maanvaivana.
Tällöin voisi olettaa, että isovanhempi/vanhemmat otettaisiin omaishoitoon.
Tässähän on kuitenkin viime kädessä kyse siitä, että kuinka kaukana vanhuksen hoitolaitos on lapsiensa asuinpaikasta. Jos matkaa on useampi sata kilometriä, niin valitettavaa on, että vierailut jäävät aika vähiin. Siksi nämä vanhukset joutuvat usein olemaan siellä pitkiäkin aikoja "yksin" tai toistensa seurassa.
Joidenkin mielestä on. Mutta ei nyt lähdetä siihen sen enempiä.Jos ihminen laittaa lapsensa tarhaan, jotta pääisisi itse töihin, onko sekin merkki siitä, että lapsista ei välitetä?
Itse asiassa on olemassa erittäin paljon tutkimustuloksia, että vanhempien koulutustausta ja varallisuus vaikuttavat erittäin paljon lapsian tulevaa menestystä elämässään (jos menestysta mitataan koulutuksella ja varallisuudella). Ihmiset tietysti tekevät omat päätöksensä, mutta sen viitekehyksen sisällä missä ovat kasvaneet. Kysymys ei ole ohjelmoinnista vaan nimenomaan kasvatuksestä. Kyllä meille päin kasvaneet osaavat kiittää, pyytää kauniisti, ja huolehtia vanhemmistaan.Minusta tuota kasvatustakin hieman liioitellaan. Ei ajattelevaa nykyihmistä voi ohjelmoida toimimaan jollakin tietyllä tavalla. Voihan lasta toki yrittää kasvattaa, mutta kun ihmiset tuppaavat kuitenkin analysoimaan asioita itse ja tekemään omat päätöksensä.
Saanko arvata. Vanhempasi ovat duunareita tai alempaa keskiluokkaa? Aika surullista sinun tapauksessasi, että vanhempasi eivät osanneet opettaa empatiaa ja sitä että muista ihmisistä pitäisi huolehtia. Olet varmaankin itsekkin duunari tai alempaa keskiluokkaa?Esimerkiksi minua on yritetty hyvinkin vahvasti kasvattaa tietyllä tavalla, mutta suurinpiirtein siinä vaiheessa kun menin yläkouluun, aloin kyselemään vanhemmiltani, että millä perusteella esimerkiksi Jumala on olemassa, olisiko tästä joitakin tieteellisisä artikkeleita heittää jne. Olen kyseenalaistanut lähes kaiken sen mitä vanhempani minulle ovat paukuttaneet päähäni, koska en usko mitään väitettä todeksi, ellei sitä pystytä aukottomasti perustelemaan. En siis myöskään usko, että minun pitäisi huolehtia kenestäkään, vaikka niin minulle onkin yritetty toitottaa.
Minusta on vaan hitusen hassua jauhaa rinta rottingilla kaikesta siitä, miten lapset on vanhuudenturva yms. Mitään takeita ei ole, kuinka tiiviisti lapsesi haluaa olla mukana elämässäsi kun olet vanha ja avuton.
Saa toki pyöräyttää mukuloita siksi, että joku käy sitten katsomassa kun olet toinen jalka haudassa jossain laitoksessa. En jaksa itse ajatella niin kauas eteenpäin. Jos olen lapseton läpi elämäni, niin tuskin vaippoihin paskovana papparaisena murehdin, että ai että ku ei tullu tehtyä niitä penskoja. Ne kävisi nyt moikkaamassa ja tuomassa kukkia.
Niin saatan ihan hyvin tehdäkin, koska voi olla, että maisemat muuttuu vielä monta kertaa. Ei se toki estä omistusasunnon hankintaa sinänsä. Tällä haavaa minun elämäntilanteessani ja tuloillani moisesta haaveilu vaan on ihan turhaa. Jos elämäntilanne muuttuu sikäli, että omistusasunnon hankinta on järkevää, niin katsoo sitten asiaa uusiksi.Jos ei halua ajatella elämää kymmenten vuosien aikajänteellä, ei kannata missään nimessä myöskään hankkia omistuasuntoa, vaan maksella vuokraa vielä eläkeläisenäkin.
Juu, vanhempani ovat duunareita, nyt eläkkeellä tosin. Faijallani ei itse asiassa ole oikein mitään koulutusta niiden siihen aikaan pakollisten lisäksi. Itse olen koulutukseltani DI, en tiedä kyllä yhtään, että mihin luokkaan kuulun. Taloudellisesti menee ihan ok.Saanko arvata. Vanhempasi ovat duunareita tai alempaa keskiluokkaa? Aika surullista sinun tapauksessasi, että vanhempasi eivät osanneet opettaa empatiaa ja sitä että muista ihmisistä pitäisi huolehtia. Olet varmaankin itsekkin duunari tai alempaa keskiluokkaa?
Isot pojat hiekkiksellä voisivat päätellä, että siitäkö se maailman väestöräjähdys onkin johtunut.London School of Economicsissa tehty tutkimus osoittaa, että naisen halukkuus saada lapsia vähenee neljänneksellä, kun älykkyysosamäärä nousee 15 pistettä. Tutkimuksen johtaja Satoshi Kanazawan mukaan lapsentekohalu vähenee, mitä älykkäämpi nainen on. Tulotaso tai koulutus eivät vaikuttaneet tutkimustuloksiin.
Linkki juttuun.
Pitääkö tästä nyt automaattisesti päätellä, että nainen on älykäs, jos hän ei halua lapsia?
Pitääkö tästä nyt automaattisesti päätellä, että nainen on älykäs, jos hän ei halua lapsia?
En minä ole tyhmistä naisista koskaan ollut kiinnostunutkaan.