Lapsia vai ei?

[vetti]

Emmä. Noi uudet tietää taas mua paremmin mun motiivit. Sama kuin aikaisemmillakin kierroksilla. Hankala keskustella tuollaisten kanssa, kun hoitavat oman osuutensa lisäksi myös minun osuuteni.

Noo, mä en ajatellut edes toistamiseen. Hän sanoo myös hoitavan mun osuuteni.

 

[sampio]

Ja kyllä, minä olen juuri se ihminen, joka kääntyy tuskaisen närkästyneenä julkisella paikalla katsomaan, kun armas Pertti-Irmelisi alkaa rääkyä. Aivan sama mistä syystä. Ja ne saatanan vankkurit kaupoissa ja kaduilla ja ties missä. Samanlaisia teidentukkeita kuin karavaanarit.

Minä olen myös kaltaisesi närkästyjä, vaikka mulla kaksi muksua on omastakin takaa. Tai sanotaan näin, että sen verran vanhemmuus on tätä vittuuntumista pehmentänyt, että väittäisin ainakin pääasiassa tunnistavani, milloin muksuista lähtevä ääni on sitä elämään kuuluvaa ja milloin taas kusipäisten vanhempien kasvatuksellaan jo pikkupenskasta vinouttamaa kitinää. No, eipä se paljon väsyneenä bussissa helpota, että tämän tajuaa, vaan vituttaa yhtälailla, mutta normaalissa arjessa olen jollain tapaa alkanut sietää perusitkuja, kun keskimääräinen muksu niistä toipuu yleensä aika nopeasti. Sitten ne maassa makaavalle itkupotkivalle peskalle lässyttävät curlingvanhemmat vituttaa aina, mutta onneksi yleensä voi kävellä pois. Paitsi julkisissa.

En ihan oikeasti ymmärrä sitä, miten voi olla niin vaikeaa napata muksu karkkihyllyltä tms. syliinsä päättäväisesti mutta rauhallisesti ja painua kaupasta pihalle. Meillä riitti molemmille lapsille yksi kerta, kun vedettiin raja hyvin selvästi siihen, kuka määrää, ja tässä oli molemmat vanhemmat samalla sivulla. Ehkä sitten ollaan onnekkaita, ja toki tajuan, että erinäisten diagnoosilapsien kanssa kamppailevat vanhemmat ovat oikeasti kovilla, mutta kun ei niitä vaikkapa autistisia lapsia ihan kaikilla purjeessa olevilla vanhemmilla ole.

 

[Sistis]

Emmä. Noi uudet tietää taas mua paremmin mun motiivit. Sama kuin aikaisemmillakin kierroksilla. Hankala keskustella tuollaisten kanssa, kun hoitavat oman osuutensa lisäksi myös minun osuuteni.

Kuten myös meikäläisen. Itse meinasin jo heikkona ihmisenä kirjoittaa pitkän viestin itsekkyydestä, mutta sitten tuli sellainen bon voyage -fiilis, että tämä on koettu jo ainakin kerran aiemmin, joten jätin itsekkäästi sen väliin.

No, yhden asian voisi mainita. Tämä nyky-yhteiskunnassa jatkuvasti yleistynyt vitsaus, jossa ihmiset ovat tietävinään toisten asioista näitä itseään paremmin, on ruvennut ärsyttämään siinä määrin, että se on oikeastaan yksi motivaatio lisää olla vapaaehtoisesti lapseton.

 

[ernestipotsi]

Tuo tutkijoiden "yksi lapsi vähemmän" on kyllä aika äärimmäisen typerä väittämä. Yhtä hyvin olisi järkevää väittää, että yksi lapsi enemmän sinulle jonkin toisen perheen nollaa kohti on ekoteko / capita. Perustelen. Hiilijalanjälkeä täytyy mitata koko ihmisen elinkaaren mitalla. Mukaanluettuna lapsuus.

Näin ollen sitä lapsen hjj:ä ei voida lainkaan laskea hänen vanhemmilleen taakaksi, koska sehän olisi kaksoislaskutusta.
Suurperheen lapsi jakaa lapsuudessaan lämmitys-, kuljetus-, elintarvikeprosessien jne kuormaa sisarustensa kanssa. Toisin on yksilapsisessa perheessä. Jätetään nyt vielä kokonaan sanomatta sekin, millainen hiilirikos vanhempien ero on...

Tuon lisäksi isoissa perheissä hyödynnetään esimerkiksi lasten vaatteet ja harrastusvälineet isolla tehokkuudella. Entä lentäminen sitten? Väitän, että lomalentojen määrä kotitaloudessa laskee sitä mukaa kun lapsiluku lisääntyy. Syyt ovat erittäin käytännönläheisiä.

Summa summarum: typerää tutkijoilta, mutta myydäänhän shampoitakin mainoslausein "jopa 50% tuuheammat hiukset" (kuin esimerkiksi kissakusella pestessä).

Tätä ihmisille ei raaskita sanoa, mutta minäpä raaskin: yksi isoimmista ympäristöteoista on luopua yksin asumisesta. Tai sehän riippuu siitä, mihin ne vapautuvat resurssit suuntaa.

Sikäli tuossa on pointtia, että kahden lapsen saaminen ei suoraan kolminkertaista hiilijalanjälkeä. Jotain synergiaetuja tulee mm. juuri asumisen, kulutuksen yms suhteen.

Fakta on kuitenkin, että lisääntyminen on silti ylivoimaisesti eniten ympäristöä kuormittava tekijä ihmisellä. Jos hiilijalanjälkiä tarkastellaan koko elinkaaren osalta, niin lisääntymisen osuus vain kasvaa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö lapsia saisi ja kannattaisi tehdä. Kotimaisen huoltosuhteen takia se olisi hyvinkin suotavaa. Itselläni ei ole lapsia, mutta sillä ei ole mitään tekemistä minkään ympäristöasian kanssa. Kannatan kuitenkin lasten hankkimista ja monet yhteiskunnan tuet lapsiperheille ovat perusteltuja.

Väestönkasvu on todellinen ongelma Etelä-Aasiassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Samoilla alueilla myös kulutus kasvaa hurjaa kyytiä. Siellä halutaan sama elintaso kuin länsimaissa, mutta se tehdään huomattavasti isommalla väestöpohjalla ja pahemmin sotketulla maapallolla kuin mitä meillä aikoinaan. Jossain määrin täytyy hyväksyä se, että elämme moniin muihin nähden varsin etuoikeutetussa asemassa eikä tilanne tule nopeasti mihinkään muuttumaan.

 

[Leon]

Noo, mä en ajatellut edes toistamiseen. Hän sanoo myös hoitavan mun osuuteni.

No mä puhuin vaan tästä keskustelusta. Mulla mitään lapsia oo eikä tuu.

 

[Sistis]

No mä puhuin vaan tästä keskustelusta. Mulla mitään lapsia oo eikä tuu.

"Kyllä se mieli vielä siitä muuttuu, kun ikää tulee lisää". Vai mitä tässä kohdassa kuului sanoa?

Vakavasti puhuen, luin hiljattain kirjan nimeltään "Valomerkki, Energiapula ja makean elämän loppu", jonka olin ostanut muistaakseni eurolla jostain tarjouksesta. Kirjaa on kiitelty helppotajuisuudesta, mutta toisaalta moitittu epätarkkuuksista ja puutteellisista lähdeviitteistä. Joka tapauksessa kirjan maalaama kuva tulevaisuudesta oli sen verran kammottava, että ei käy kateeksi seuraavaa sukupolvea. Ei tuo näkymä omiin lisääntymishaluihin vaikuttanut, sillä olin jo lisääntymättömyyteni päättänyt aikaa sitten. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että joku "fifty-sixty" ajatteleva on saattanut kallistua tällaisten tulevaisuuskuvien myötä myös lisääntymättömyyden kannalle. Toki heitäkin on paljon, jotka tällaisissa tilanteissa istuttavat omenapuun. Hyvä niinkin. Kaikkia päätöksiä pitää kunnioittaa, ja sisäistää se, että aikuiset ihmiset tietävät itse parhaiten, mikä sopii heille.

Tuossa tuo kirja: Valomerkki

 

[Leon]

Mun lapsettomuus johtunee siitä, että asuin parhaassa lapsentekoiässä Turussa. En halunnut rangaista oletettua viatonta ihmisenalkua moisella kohtalolla.

 

[vetti]

Mun lapsettomuus johtunee siitä, että asuin parhaassa lapsentekoiässä Turussa. En halunnut rangaista oletettua viatonta ihmisenalkua moisella kohtalolla.

Heh. Mä kävin lisääntymässä Raumalla. Hän on sieltä pois päässyt.

 

[Sanainen arkku]

@ernestipotsi

Kyllä ei voi elinkaarimallissa laskea lisääntymisestä mitään vanhemmille. On valittava joko luopua elinkaarilaskuista, ja alkaa mitata ihmisen hiilijalanjälkeä vaikkapa täysi-ikäisyydestä (siihen asti vanhemmille) tai katsoa yhden ihmisen vastaavan itsestään syntymästä kuolemaan (kuoleman jälkeenkin syntyy hiilikuormaa, mutta aika vähän.)

 

[ernestipotsi]

@ernestipotsi

Kyllä ei voi elinkaarimallissa laskea lisääntymisestä mitään vanhemmille. On valittava joko luopua elinkaarilaskuista, ja alkaa mitata ihmisen hiilijalanjälkeä vaikkapa täysi-ikäisyydestä (siihen asti vanhemmille) tai katsoa yhden ihmisen vastaavan itsestään syntymästä kuolemaan (kuoleman jälkeenkin syntyy hiilikuormaa, mutta aika vähän.)

Tämä nyt on vain tilastollista kikkailua. Lapsia harvemmin näihin ilmastolaskelmiin liitetään siksi, että laskutavasta ei olla päästy yksimielisyyteen. Eikä sille ole mitään merkitystä, että kuka vastaa hiilijalanjäljestä. Toteutunut hiilikuorma on se, millä on merkitystä. Googlastin, että keskimäärin suomalainen tuottaa noin 10 000 kg CO2/v/henkilö. Ihmiselämän aikana (75v) se on 750 000 CO2. Jakoi sen sitten vanhemmille tai itsenäiselle henkilölle, sillä ei ole merkitystä. Lapsettomien "jälkeläisillä" se on 0 CO2, jos ei lasketa talouspaperin vessasta vetämisen aiheuttamaa kuormitusta.

Pointti tuossa artikkelissa oli, että yksi lapsi vähemmän on yksi saastuttava yksikkö vähemmän.

 

[teroz]

En ole koskaan miettinyt. Ei lasten tekeminen silleen luonnolliselta tunnu. Muutenkin jos jossain asiassa on enemmän huonoja kuin hyviä puolia niin mä harvemmin teen niin.

Suosittelen kuitenkin harkitsemaan uudelleen, jos aika ja paikka natsaavat. Aika epävarmalta itsekin asian edessä oli, mutta kyllähän ihan kliseisesti nuo lapset antavat elämään enemmän kuin mitä etukäteen osasikaan miettiä ja rakettitiedettäkään asia/arki ei ole, joskaan ei myöskään yksinkertaista tai itsestäänselvää.

Tuo ilmastoahdistuksen laajennus tähän teemaan lähentelee sairautta, mutta vitsaus tämä koko ahdistusliike onkin. Suomessa yksi lapsi vähemmän kaikille, niin jäähän tänne sitten vielä sellainen melkein 0,5 (?) per pariskunta. Ainiin, mutta maailmassa on jo tarpeeksi ihmisiä; on niin ääliömäinen selitys sille, että ei itse yritä tehdä perheenlisäystä kuin voi olla. Aidosti tälläiset (ja tälläisiä tekosyitä keksivät) henkilöt eivät uskalla ottaa toisesta vastuuta tai tunne pystyvänsä tekemään kompromissia omissa hedonistisissa rutiineissaan, mutta selittävät ilmastosta, maailman huonosta tilanteesta tai vaikka lapsen hankkimisen kalleudesta taikka matkustelun vaikeutumisesta.

 

[Leon]

No nythän asia on siis selvä. Totuus on kerrottu. Jälleen kerran.

 

[pettter]

Suosittelen kuitenkin harkitsemaan uudelleen, jos aika ja paikka natsaavat. Aika epävarmalta itsekin asian edessä oli, mutta kyllähän ihan kliseisesti nuo lapset antavat elämään enemmän kuin mitä etukäteen osasikaan miettiä ja rakettitiedettäkään asia/arki ei ole, joskaan ei myöskään yksinkertaista tai itsestäänselvää.

Ehkä joo, kunhan ei ekaan viiteen vuoteen tarvitsisi olla niiden kanssa tekemisissä eikä senkään jälkeen joka viikko. Ja kunhan ei olis biologisia.

Mutta kyllähän joo esimerkiksi lätkämatsissa tulee joskus vähän sellainen fiilis kun näkee isän ja pojan tms. Tosin just lätkämatseja en siihen haluaisi tuhlata.

 

[Sanainen arkku]

Tämä nyt on vain tilastollista kikkailua. Lapsia harvemmin näihin ilmastolaskelmiin liitetään siksi, että laskutavasta ei olla päästy yksimielisyyteen. Eikä sille ole mitään merkitystä, että kuka vastaa hiilijalanjäljestä. Toteutunut hiilikuorma on se, millä on merkitystä. Googlastin, että keskimäärin suomalainen tuottaa noin 10 000 kg CO2/v/henkilö. Ihmiselämän aikana (75v) se on 750 000 CO2. Jakoi sen sitten vanhemmille tai itsenäiselle henkilölle, sillä ei ole merkitystä. Lapsettomien "jälkeläisillä" se on 0 CO2, jos ei lasketa talouspaperin vessasta vetämisen aiheuttamaa kuormitusta.

Pointti tuossa artikkelissa oli, että yksi lapsi vähemmän on yksi saastuttava yksikkö vähemmän.

Puhuminen keskiarvosta on myös tilastollista kikkailua. Voitaisiin vääntää tilasto, jonka mukaan minä pelastan maailman koska lisään julkisilla kuljettujen työmatkakilometrien määrää huomattavasti keskiarvoa enemmän. Julkisten suhde omalla autolla tehtyihin työmatkakilometreihin koko yhteiskunnan tasolla paranee. Bullshit. Voisin myös mennä töihin kävelymatkan päähän kodistani, joten olen ympäristörotta. Etenkin, kun on täysin mahdollista että nykyisen tehtäväni hoitaisi joku paikallinen, joka nyt ajelee autollaan pidempää työmatkaa.

Jos ihmisen keskimääräinen hiilijslanjälki on X, voidaan olettaa että neljän sisaruksen (syntyneet seitsemän vuoden sisällä yksitellen) hiilijalanjälki edellä mainitsemistani syistä on <X. Tällöin, lähes väistämättä, vanhempiensa ainoa lapsi on elämänsä ensimmäisellä kolmanneksella kuormittanut (ilman omaa tahtoaan) ympäristöä niin, että hänellä on tosi tekeminen päästäkseen samaan. Ja usein ei pääse, jo pelkästään siksi että tulee perimään asioita jotka pahentavat tilannetta hänen (tilastollisesta) näkökulmastaan.

 

[ernestipotsi]

Jos ihmisen keskimääräinen hiilijslanjälki on X, voidaan olettaa että neljän sisaruksen (syntyneet seitsemän vuoden sisällä yksitellen) hiilijalanjälki edellä mainitsemistani syistä on <X. Tällöin, lähes väistämättä, vanhempiensa ainoa lapsi on elämänsä ensimmäisellä kolmanneksella kuormittanut (ilman omaa tahtoaan) ympäristöä niin, että hänellä on tosi tekeminen päästäkseen samaan. Ja usein ei pääse, jo pelkästään siksi että tulee perimään asioita jotka pahentavat tilannetta hänen (tilastollisesta) näkökulmastaan.

Ei vaan >X. Ei ehkä ihan 4X, mutta kuitenkin aina enemmän kuin yksittäisen lapsen. Toki suurilapsisessa perheessä yksittäisen lapsen keskimääräinen hiilijalanjälki on pienempi kuin yksilapsiseen perheen lapsen hiilijalanjälki ei pienennä, mutta niitä vanhempien valintoja voi niin perustella. Ympäristön kokonaiskuorma on se mikä on merkittävä.

Tutkimuksessa on ihan validi pointti siinä, että yksi lapsi vähemmän pienentää ympäristökuormaa merkittävästi. Paljon merkittävämmin kuin mitkään ruokaan, asumiseen tai liikkumiseen liittyvät toimenpiteet yhteensä.

Lapsikysymykset ympäristöpoliittisissa keskusteluissa ovat usein varsin vaikeita, sillä siinä käsitellään ihmisen perusoikeuksia ja monille sitä koko henkilökohtaisen ihmiselämän tärkeintä ja suojelluinta asiaa, eli omia lapsia-

 

[Sanainen arkku]

Ei vaan >X. Ei ehkä ihan 4X, mutta kuitenkin aina enemmän kuin yksittäisen lapsen. Toki suurilapsisessa perheessä yksittäisen lapsen keskimääräinen hiilijalanjälki on pienempi kuin yksilapsiseen perheen lapsen hiilijalanjälki ei pienennä, mutta niitä vanhempien valintoja voi niin perustella. Ympäristön kokonaiskuorma on se mikä on merkittävä.

Tutkimuksessa on ihan validi pointti siinä, että yksi lapsi vähemmän pienentää ympäristökuormaa merkittävästi. Paljon merkittävämmin kuin mitkään ruokaan, asumiseen tai liikkumiseen liittyvät toimenpiteet yhteensä.

Lapsikysymykset ympäristöpoliittisissa keskusteluissa ovat usein varsin vaikeita, sillä siinä käsitellään ihmisen perusoikeuksia ja monille sitä koko henkilökohtaisen ihmiselämän tärkeintä ja suojelluinta asiaa, eli omia lapsia-

Kyllä mä ton pointin näen. Mutta missä uskot syntyvän niiden teknologioiden ja sivistyskasvatuksen, jolla ilmastonmuutokseen voi oikeasti vaikuttaa toivotusti? Tosin se kyllä edellyttää, että ne yhteiskunnat eivät romahda. Tällä hetkellä näyttää esimerkiksi Suomen kannalta siltä, että edessä on aika tylyt ajat jossa ilmastopuuhaastelukin voi jäädä, tämän ketjun hengessä käytän ilmaisua, lapsipuolen asemaan.

Kun kohdun hedelmä on 1,4 ja siitäkin se 0,4 päätyy (tilastotieteessä on kai mahdollista olla 0,4) sekakäyttäjäksi HSL-alueen paikallisjuniin, niin voi jäädä suomalaisten ilmastoponnistelut kokonaisvaikutuksiltaan kovin kielteisiksi verrattuna siihen, että olisimme jatkossakin elinvoimaisen valtion väestö.

Edit: kumpaa laskutapaa itse kannatat: että kansalainen keskiverton hiilijalanjälkeä aletaan mittaamaan syntymästä vai jostain myöhemmästä ajankohdasta jolloin hänellä on tietenkin taakkanaan sitten mahdollisten omien jälkeläistensä lapsuusvuosien hiilikuorma?

 

[ernestipotsi]

Kyllä mä ton pointin näen. Mutta missä uskot syntyvän niiden teknologioiden ja sivistyskasvatuksen, jolla ilmastonmuutokseen voi oikeasti vaikuttaa toivotusti? Tosin se kyllä edellyttää, että ne yhteiskunnat eivät romahda. Tällä hetkellä näyttää esimerkiksi Suomen kannalta siltä, että edessä on aika tylyt ajat jossa ilmastopuuhaastelukin voi jäädä, tämän ketjun hengessä käytän ilmaisua, lapsipuolen asemaan.

Kun kohdun hedelmä on 1,4 ja siitäkin se 0,4 päätyy (tilastotieteessä on kai mahdollista olla 0,4) sekakäyttäjäksi HSL-alueen paikallisjuniin, niin voi jäädä suomalaisten ilmastoponnistelut kokonaisvaikutuksiltaan kovin kielteisiksi verrattuna siihen, että olisimme jatkossakin elinvoimaisen valtion väestö.

Edit: kumpaa laskutapaa itse kannatat: että kansalainen keskiverton hiilijalanjälkeä aletaan mittaamaan syntymästä vai jostain myöhemmästä ajankohdasta jolloin hänellä on tietenkin taakkanaan sitten mahdollisten omien jälkeläistensä lapsuusvuosien hiilikuorma?

Aiemmin kirjoitinkin, että väestönkasvun ilmastolle aiheuttamat ongelmat ovat ihan jossain muualla kuin Suomessa. Tämänkin voisi sanoa varmasti vähän suoremmin, mutta joku sen näkee rasistisena ja itsekkäänä.

En varsinaisesti pidä tuota koko keskimääräistä hiilijalanjälkeä oikein mielekkäänä vaikka sen otinkin esille. Tässä pelataan vähän kaksilla korteilla. Jokainen ihminen on tietysti yksilö, joka vastaa omista teoistaan. Vanhemmat ovat kuitenkin vastuussa jälkipolviensa olemassaolosta. Ympäristötaakka ei sinällään katoa mihinkään kun lapsi itsenäistyy tai hankkii itse lapsia.Joku tilastotieteilijä varmaan osaisi sanoa, että miten tämä lisääntymisen osuus ilmastonmuutoksessa osuvimmin määritellään. Per capita -tyyppisten tilastojen ongelma on juuri tämä, että "tuplalaskutuksen" välttääkseen ptiää jättää yksi iso tekijä kokonaan pois.


Minulla ei ole mitään lapsia tai niiden hankkimista vastaan (ellei ne ole vittumaisia), enkä koe minkäänlaista aatteen paloa ilmastonmuutoksen suhteen suuntaain taikka toiseen. Hieman minua tässä mitättömien ekotekojen maailmantilanteessa häiritsee vaikutuksiltaan merkityksellisimmän ilmastoteon vaikutuksen huomiotta jättäminen. Olen tavannut mm. ihmisen joka ottaa kännykän laturit irti seinästä yöksi, koska ilmastonmuutos. Hänellä itsellään on neljä lasta.

 

[FASlapsi]

Ennen kun minulla oli lapsi, kelasin jonkun verran sitä että kannattaako tehdä lasta vai ei. Oletin jotenkin että ilman lasta elämä on varmasti iisimpää ja huolettomampaa, mutta arvoin sitä että jääkö sitä sitten lapsettomana paitsi jostain mitä ei ees ilman lapsia osaa oikein kuvitella. Ja että mitä jos sen joskus sitten tajuaakin, että kyllä se ois vaan nimittäin mainiota jos ois jälkikasvua, mutta sitten on jo liian myöhäistä sellaista hankkia.

Nyt kun lapsi on, niin olettama siitä, että ilman lasta elämä on iisimpää ja huolettomampaa, on tietysti pitänyt paikkansa, mutta niin on myös sekin että jotain semmosta tähän touhuun on nyt tullut mitä ei ennen lasta osannut edes kuvitella. Jotkut sanoo että lapsen syntymän jälkeen jotenkin avautuu galaksit ja maailman tarkoitus ja elämään tulee värit ja aamuisin herää onnea täynnä, vitut mitään semmosta ole tapahtunut, mutta ei sitä lapsettomana osannut kelata miten järjettömän tärkeä siitä omasta lapsesta itselleen tulee, olkoon välillä kuinka hankala tapaus tahansa.

Meillä on ollut vaimon kanssa koiria, ja niiden eteen aikanaan oli valmis tekemään mitä tahansa jotta niillä olisi kaikki hyvin. Nyt tosin olisin valmis heittämään koiramme oikopäätä lihamyllyyn jos lapsi vähän itkisi että on nälkä ja kauppa olisi kiinni, vitut siitä rakista, lapsen on saatava lihapullia nyt! Ryan Reynolds sanoi jossain haastattelussa, että ennen lapsiensa syntymää hänen vaimonsa oli tärkeintä mitä elämässä on, mutta lapsen syntymän jälkeen hän ei epäröisi hetkeäkään käyttää vaimoaan ihmiskilpenä jos sillä keinolla saisi lapsensa hengen pelastettua.

Mutta koska taas tästä fiiliksestä, ja siitä miten helvetin siistiä se on kun se oma lapsi vaikkapa tulee naama näkkärillä halaamaan tai tulee selittämään tohkeissaan jostain päiväkodissa näkemästään kaivurista tai muuten vaan saa katsella kun se töhöilee omiaan, ei tiennyt lapsettomana yhtään mitään, niin ei sitä semmosta olisi varmaan osannut sitten kuitenkaan ees kaipailla jos lasta ei ois tehnyt. Ois vaan varmaan jäänyt vähän semmonen epätieto että mimmostahan se nyt sit olis olla vanhempi.

Eli jos ei tee lasta, niin elämä on iisiä eikä oikein tiedosta mitä menettää, eli se on hyvä tilanne.

Ja jos tekee lapsen, niin vaikka elämästä tulee hankalampaa, niin vastapainoksi saa fiiliksiä joista ainakaan minulla ei ollut mitään tajua ennen lapsen syntymää. Sekin on siis hyvä tilanne.

Ihan sama mitä tekee, aina menee hyvin.