Lukuaineiden keskiarvo taisi olla 7,6. Se oli yläasteella parhaimmillaan yhden numeron verran parempi eli 8,6, mutta riitannuin englanninopettajani kanssa melko pahasti.
Tämä tapahtui ysillä alkusyksystä. Pian tämän jälkeen erittäin mukava historianopettaja jäi äitiyslomalle ja hänen tilalleen tuli sijainen. Ensimmäisellä sijaisen pitämällä historiantunnilla tämä sijainen kysyi nimeltä kaikkia oppilaita, jotta oppisi tuntemaan. Minun kohdallani tuli kommentti: "Ai sinä olet se... Olen kuullut vähemmän mukavia tarinoita sinusta ja luulen, että en pidä sinusta, jos tarinat ovat tosia." Hymyilin opettajalle nätisti takaisin.
Meillä oli kaksoistunti historiaa juuri tuolloin ja toisella tunnilla teimme parien kanssa jotain kuivaa tehtävää. No minä tein sen käytännössä yksin ja parini kopioi tehtävän sitten minulta. Sijainen tuli sitten meidän luoksemme ja rupesin räyhäämään, että olen pistänyt kaverini kopioimaan tehtävän omasta vihkostaan minun vihkooni ja minä vain lekottelöen paikoillani. No sijainen räyhäsi siinä muutaman minuutin ja minä olin hiljaa ja hymyilin nätisti. Sitten se hiljeni ja tämän jälkeen kaverini sanoi, että minä olin tehtävän tehnyt yksin ja että hän kopioi sitä minulta. Noh, sijainen sanoi "aijaa" ja lähti kävelemään paikoilleen, kun minä sitten päätin haistattaa opettajalle pitkät. Sanoin ei-mitenkään-kovin-nätisti sijaiselle sekä siitä ensimmäisen tunnin alun huomautuksesta sekä tästä jälkimmäisestä ja vaadin anteeksipyyntöä. Ei tippunut eikä haitannut lainkaan. Emme pitäneet toisistamme siitä lähtien ja voisin kertoa enemmänkin historiantunneistamme, mutta liian monta pientä anekdoottia. Minun kannaltani vain harmi, että oikea historianopettajani palasi äitiyslomaltaan vasta, kun olin lukiossa ensi syksynä.
Muuten, tuo sijainen ei osannut edes opettaa ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipiteeni. Kerran näin hänet kaupassa Jyväskylässä, ehkä noin vuosi sitten, ja teki mieli mennä sanomaan terve ja sanomaan lisää valittuja sanoja, mutta en mennyt.
Tämän lisäksi äidinkielessä sijaisena ollut - hitto, pitikö kaikkien mukavien opettajien pyöräyttää muksut samaan aikaan - naisimmeinen haukkui koko luokkamme pystyyn huonojen aineiden takia ja minähän en osannut pitää suutani kiinni vaan "kiitin" en-mitenkään-niin-kauniisti opettajaa kannustuksesta. Luokkamme ei sitten puhunut hänelle mitään pariin äidinkielentuntiin, kunnes jotkut oppilaat murtuivat ja rupesivat viittaamaan ja vastaamaan sijaisen kysymyksiin. Noh, minä olin edelleen hiljaa kuten suurin osa muistakin ja vähän ajan kuluttua sijainen sitten kysyi minulta ja yhdeltä naispuoliselta kaveriltani, että haluaisimmeko lähteä opiskelemaan itsenäisesti vai jäämmekö luokkaan oppimaan? Noh, päätimme ratkaista tämän visaisen pulman pelaamalla kivi-sakset-paperia ja jos minä voitin, niin lähdimme itsenäisesti opiskelemaan ja jos kaverini voitti, jäisimme luokkaan. Minä voitin ja opettelin äidinkilen juttuja sitten lopun syksyä eli noin kolme kuukautta semmoisessa komerossa koulun ylimmäisessä kerroksessa. Minä tosin luin eri lehtiä, kuten Jääkiekkolehteä, joka tuolloin oli vielä hyvä lehti. Jos ei ollut mitään luettavaa, kuuntelin erään toisen luokan historiantunteja luokan perällä olleen kirjahyllyn takana, jonka takana tämä komero oli. Kaverini joutui opettejanhuoneeseen opiskelemaan, heheheh.
Heidän lisäkseen huomasin monen ennen kivan opettajan muuttaneen asennetta minua kohtaan ja vaikka pärjäsin muissa aineissa yhtä hyvin kuin ennenkin, niin arvosanani tippuivat. Loppujen lopuksi, koulussani oli keväällä lähtiessäni enää viitisen opettajaa, joista pidin ja joiden kanssa tulin toimeen erinomaisesti. He eivät olleet muuttuneet lainkaan, vaikka minulla oli sukset ristissä monen muun opettajan kanssa. Heidän lisäkseen arvostin vielä yhtä opettajaa, joka oli englanninkielen opettaja. Emme tulleet toimeen keskenämme, mutta erinomainen opettaja hän oli. Jos kadulla törmäämme, niin kyllä me juttelemme jonkin verran. Ainakin kyselen hänen kaktuksensa vointia, jonka annoin hänelle ysin päätteeksi lahjaksi, ihan vain piruillakseni. Enkunopettaja koki lahjan varsin hauskaksi.
Miksi tätä teille kerron? En minä vain tiedä.
PS. Joo, tiedän minussakin oli osasyytä.