Katkerin Ruotsi-tappio jääkiekossa?

[Derby]

Mikä on mielestänne se kaikkein karvain tappio Ruotsille? Matsi joka vitutti eniten itsellä on Torinon olympiafinaali, hyvänä kakkosena MM-puolivälierä 2003.

 

[L. Paraske]

Tuo Torinon finaali on edelleen 5,5 vuoden kuluttua vituttavin häviö jääkiekossa tai missään muussakaan lajissa. Ei taida samanlaista mahdollisuutta enää oman elämäni aikana tulla vastaan ja kun sen perkeleen häviön piti tulla vielä juuri Ruotsia vastaan.

Ei nuo muut vaihtoehdot pääse edes samalle sivulle Torinon finaalitappion kanssa.

 

[sampio]

Olympiafinaali, ehdottomasti. Kuten edellä on kirjoitettu, edelleen juilii, jos sitä pysähtyy miettimään. Tuli jo paha olo.

2003 ei ollut niin paha, vaikka paha olikin. MM vs. Olympia sen kuitenkin tekee, olympialätkä on se suurin ja kaunein.

 

[Kirjoittelija]

Näistä vaihtoehdoista ehdottomasti MM-finaali 1992. Silloin olin lapsi, ja lapsena nämä asiat ottaa vakavammin.

 

[Andrew]

Kai toi Olympiafinaali 2006 on katkera mutta toisaalta Suomi jäätyi aivan täydellisesti finaalissa vaikka numerot olivat 3-2 niin Ruotsi vei finaalia aivan miten halusi, vain hyvä onni ja Niittymäki piti Suomen pelissä niinkin kauan.

Kaiken tästä kertoo se, että 3-2 maalin jälkeen Suomi ei saanut mitään paikkoja Ruotsin päädyssä, kun Ruotsi jäädytti pelin... vasta O.Jokisen legendaarinen viime hetken paikka oli ensimmäinen ja viimeinen kolmannessa erässä.

Sikäli vaikka se oli tärkein finaali kautta aikojen niin kuitenkin pakko sanoa, että Ruotsi ansaitsi voittonsa! Suomi jäätyi taas kerran turnauksen kovimmassa paikassa.

 

[A.P.Järvi]

Anders "Masken" Carlsson ja 4-4-tappio Moskovassa vuonna 1986. Lapsena koetut traumat merkkautuvat alitajuntaan erittäin vahvasti, mihin Kirjoittelija tuossa jo aiemmin epäsuorasti viittasikin.

 

[aceman81]

Mats "är homosexual" Sundin ja 4-4 tappio kotikisoissa 1991. Lauantaipäivä, iskän juomatahti kiihtyi ottelun edetessä, todennäkösesti lonkeroa tai jotain greippipitoista drinkinpoikasta. Voi sitä traumojen määrää.

Näistäkin ikimuistoisista lätkäsysäyksen antaneista kisoista jo 20 vuotta aikaa. Muistan nauhotelleeni pelejä ihan homona vhs-kaseteille, mahduttamalla mahdollisimman monta peliä samalle kasetille pelikatkoja pätkimällä - vittu mitä neroutta!

 

[Kirjoittelija]

Mats "är homosexual" Sundin....

Muistan nauhotelleeni pelejä ihan homona vhs-kaseteille

Tarkkana nyt, ettei Jani Toivola loukkaannu!

 

[Muhkea]

2006 olympiatappio.

 

[-OO-]

Torinon tappio ja Tepon kyyneleet.

 

[Barcelona]

Kyllä se Olympia-finaali 2006 on. Sen verran koville otti että en muistaakseni kahteen kuukauteen halunnut lukea/katsoa mitään jääkiekkoon liityvää ja mietin että lopetan tämän lajin seuraamisen. On mielestäni ehdottomasti Lejonien katkerin jääkiekko tappio kaiken kaikkiaan.

Hyvänä kakkosena on kyllä MM-puolivälierä 2003. Ei siis katkerin tappio, mutta ehdottomasti kaikista nöyryyttävin. Varsinkin kun ottelu pelattiin kotiyleisön edessä ja tosiaan se 5-1 johto sösittiin. Kevään MM-finaalin murskavoitto kuittasi tämän kalavelan, mutta onhan noita vielä muutama jäljellä.

 

[Roku]

Kyllä se on ilman muuta tuo 2006 olympiafinaalin häviäminen.

 

[Lampinen]

Torino, ehdottomasti. Koko pöytä oli katettu kaikkien aikojen jääkiekkovoitolle.

 

[TM]

Torino se on. Siitä seuraava sitten 98 jolloin olin ite paikalla Hallenstadionilla.

 

[-RVL-]

Torinon finaali se vie täälläkin ykköspaikan. Venäjä-ottelu ehkä historian paras ottelu minun muistiin ja sitten käy noin.

Täälläkin hyvänä kakkosena 1998 finaali. Tai oikeastaan koko turnaus Ruotsia ajatellen. Yksi ottelu jatkolohkossa, 1-0 takkiin. Sitten kaksiosaisessa finaalissa ensiksi 1-0 häviö ja toisessa osassa 0-0 -tulos. Tähän vielä lisätään Peltosen hylätty maali, vai oliko niitä useampikin. Tuon kevään joukkueelta ihan hyvä suoritus, mutta oli suuri teko erittäin lähellä.

 

[Rautapohkeet]

Torino yhä ja edelleen. Sitä vitutuksen määrää ei voi edes sanoin kuvailla. MM-puolivälierä 2003 hyvänä kakkosena.

 

[Hande75]

Vituttavin ja samalla huvittavin Ruotsille koettu tappio on MM-kotikisojen 6-5 häviö. Vitsi sitä tunteiden eri kirjoja...

 

[Datsun]

Vituttavin ja samalla huvittavin Ruotsille koettu tappio on MM-kotikisojen 6-5 häviö. Vitsi sitä tunteiden eri kirjoja...

Varsinkin kun katselin tätä ottelua Göteborgissa, ja olimme työkavereideni kanssa aiiika rehvakkaita. Melkoinen nöyryytys.

-86-kisojen 4-2 tilanteen kääntyminen 4-4 tilanteeksi oli myös jotain aivan mykistävää. Tosin tämähän ei ihan mene tähän Katkerin tappio-kategoriaan.

Olympiafinaalissa tappio oli jotenkin vaan niin odotettu ettei pahasti päässyt katkeroitumaan. Suomihan oli kolmannessa erässä täysin sukka.

 

[Keltainen Jaffa]

6-5 tappio 2003 ja ruotsalaisten kettuilu Kanariansaarilla. Koko loman päivästä toiseen kadulla tuli vastaan sweduja. "Hey, you from Finland? Kuus-viis ruotsille uuuuuuuu!" Siinä sai pakko-ruotsi ihan uuden merkityksen kun pyytämättä ja tilaamatta kadunmiehetkin vittuilee ruotsiksi.

 

[karate Mauri]

Dramaturgisestihan 6-5 oli aika sanoinkuvaamaton, mutta menee vasta kolmoseksi.

1992 oltiin niin lähellä, ensimmäistä kertaa. Se menee toiseksi.

Torinossa panos oli täysin ainutlaatuinen, se on se katkerin.

 

[Jääkaappi]

Olympiafinaali alkaa vielä nykyäänkin vituttamaan/harmittamaan, jos joku ottaa sen puheeksi. Antero Mertarannan "ei mahda mitään, ei mahda mitään" ja Teppo Nummisen haastattelu eivät varmastikaan unohdu koskaan. MM-puolivälierä tulee hyvänä kakkosena.

 

[Baloun]

Kyllä se se Torino on. Voi sitä vitutuksen määrää kun svedu hakkaa Koivun mailan paskaksi aloituksessa ja kymmenisen sekunnin kuluttua Nicklas Lidström tekee 3-2 maalin.

Kun katsoo Nummisen haastattelua, vieläkin saattaa muutamat pisarat tippua silmistä.

Ikinä ei ole niin paljoa vituttanut elämässä kuin tuo Torinon tappio.

 

[Jabbbe]

Olympiafinaalihan se tietysti on. Vitutuksen määrä oli kertakaikkiaan sietämätön ja tippahan siinä väistämättä puski linssiin. Kun pelikello tärähti aikaan 60.00, niin se oli ylivoimaisesti pahin hetki mitä olen ikinä urheilun parissa kokenut. Sitä ei vain yksinkertaisesti halunnut hyväksyä, eikä haluaisi vieläkään. Katkeran miehen puhettahan tämä on, mutta minkäs teet... Haluan kuitenkin edelleen uskoa, että jonain päivänä tuosta ottelusta saadaan vielä revanssi, jonka lopputulemana saadaan sellaiset kansanjuhlat ettei olla aiemmin nähty.

 

[sampio]

Näin mestaruusvuonna muistelen kuitenkin mieluiten viime kevättä, Naganon välierää...

Meinaat varmaankin Naganon puolivälierää Suomi-Ruotsi, koska näin suomalaisittain Bure-showssa ei paljon muisteltavaa ole.
---

Edelliseen viestiini pitää lisätä sen verran, että kolmanneksi pääsee ehdottomasti 91-kotikisojen 4-4 -tasapeli. 86 vastaavasta en muista mitään, mutta tuon muistan. 98-finaali ei ollut aivan mitalisijan arvoinen, koska voimasuhteet olivat niin epätasaiset, ja jo mitali oli tuolloin mulle ekstraa.

 

[Palstalegenda]

Minullekin vastaus tähän kysymykseen on itsestään selvästi Torinon finaali v. 2006. Vielä kun se Venäjä-peli oli niin uskomattoman hieno, niin sen jälkeen piti mennä tuolla tavalla Ruotsille häviämään. Oliko se finaali jopa turnauksen huonoin peli Suomelta. Mailakin piti hajota ja Ruotsin kolmas maali meni jotenkin liian helposti sittenkin. Väärin voitettu, vaadin uusintapeliä - samoilla miehillä!