Katkerin Ruotsi-tappio jääkiekossa?

[JofaPlayer]

Kyllä se on 2006 Torino.

Turnaus ehkä kaikkien aikojen parasta esitystä Leijonilta koskaan, aina finaaliin asti. Penkkiurheilija lätkäfanille mahdollisuus kokea se kaikkein suurin voitto mitä lätkäfani voi kokea, Ruotsin voittaminen olympiafinaalissa. Mukana todellinen Dream Team, paljon Suomikiekon legendoja mukana: Selänne, S. Koivu, Lehtinen, Peltonen, Numminen, Timonen, O.Jokinen. Ottelu alkaakin hyvin, Timonen lämää ekassa erässä 1-0 ja kiekko liruu makeasti längestä juuri ja juuri viivan yli. Ruotsin tuhoaja Peltosen 2-2 tasotuskin antoi vielä fiiliksen että kyllä tämäkin matsi vielä hoidetaan kuten aiemmatkin, vaikka peli oli muistaakseni Ruotsin hallintaa suurimmaksi osaksi.

Loppuminuutit on jotain sellaista mitä ei kyllä ilman kyyneleitä pysty katsomaan, sellainenkin pätkä taitaa Youtubesta löytyä vielä. O.Jokisen paikkaa parikymmentä sekunttia ennen loppua en unohda. Osuiko se Ruotsin veskan kilven reunaa, ja vielä vahingossa... Väittäisin että tuollaisista paikoista O.Jokinen pistää kiekon reppuun yleisesti n. 9/10 tilanteesta. Vithu siitä maalista olisi koko Suomi seonnut ja Mertaranta, joka suurinpiirtein itkee selostamossa kun kiekko ei vaan mene reppuun loppu pyörityksessä. Teppo Nummisen lämäri heittäytyen, jotenkin niin Nummismaisella asenteella ja taistolla, lopun kyyneleet...Teppo jos joku olisi ansainnut voittaa jotain suurta urallaan, tai no kukapa noista ei olisi ansainnut.

Tällaista velkaa ei voida kuitata kuin vain olympiakullalla, jossa Ruotsi voitetaan finaalissa. Toivotaan että joku päivä elinaikanamme tämä tapahtuisi!

 

[Lunatico]

Jep sama on sanottava mitä edelläkirjoittaja tuossa kertoo. Olympiafinaalista ei olla toivuttu vieläkään vaikka MM-2011 kevät toikin pientä lohtua. Tulee kyllä karmaisevat väreet kun Torinon loppuhetkiä Youtubesta katsoo.

Toinen paha pettymys on ehdottomasti kotikisat 2003 ja 5-1 johdon menettäminen 5-6 tappioksi. Muistan elävästi kuinka tavarat lensivät ja se vitutus oli jotain ultimatea. TÄMÄ tappio kuitattiin 2011 kullalla, mutta tuo Torino...

 

[SamSal]

Torinon finaali. Mutta nykyään muistan paljon paremmin semifinaalin Venäjää vastaan mitä pidän Suomen kaikkien aikojen parhaimpana otteluna. Jääkiekko on kuitenkin vain pohjimmiltaan leikkiä ja peliä joka tarjoaa pelaajalle elämyksiä kuten myös katsojallekin. Siitä on aikaa kuitenkin jo vuosia ja tänäpäivänä sen voi jo kuitata olankohautuksin.

 

[Midnight Rambler]

Totta kai Torinon hävitty finaali harmitti, koska etenkin Nummisen Tepolle olisi sen uran kirkkaimman kruunun suonut. En kuitenkaan ymmärrä sitä, että miksi tappiot juuri Ruotsia vastaan olisivat sen katkerampia, kuin mitkään muutkaan? Ainakaan itsellä ei ole länsinaapuria vastaan yhtään mitään ylimääräistä hampaan kolossa vain siksi, että ovat pärjänneet lätkässä ja monessa muussakin asiassa meitä paljon paremmin.

 

[Ylähirsi]

Äänestin Torinoa. Tepon kyyneleet eivät nuhodu koskaan, samaten Olli Jokisen nosto Lundqvistin kilpeen(?). Se oli kova paikka 15-vuotiaalle Ylähirrelle. Olin varma voitosta kun Venäjä kaatui näytöstyyliin. Torinossa pelasi sukupolvi jonka ansiosta innostuin jääkiekosta, oli kova paikka katsoa kuinka rakastamani pelaajat pelasivat turnauksen huonoimman pelinsä Ruotsi vastaan finaalissa.

 

[Kummeli]

Minulle Ruotsi -tappiot eivät ole koskaan olleet sen pahempia, kuin muutkaan tappiot, mutta silti Torinon finaalitappio on se pahimmalta tuntunut leijonien kärsimä tappio. Kaikki vanhat suosikit mukana turnauksessa, täydellistä peliä aina välierän loppuun saakka, kunnes tulee finaali ja kolmas erä. Saku Koivun maila menee poikki aloituksessa ja lähtee hakemaan uutta keppiä vaihdosta. Sillä aikaa muistaakseni Lidström käy tuikkaamassa voittomaalin Niittymäen (?) selän taakse. Lopussa Olli Jokinen pääsi noin viiden sentin päähän tasoituksesta, mutta kiekko osui uskomattomalla tuurilla Lundqvistin kilven sivuun. Kun summeri lopulta pärähti, niin koko Ruotsin vaihtopenkki hyppäsi kentälle ja jotain lappuja tuli pelaajien mukana jäälle. Olin niin raivona silloin että minua vitutti se jään "sotkeminenkin". Haastattelussa sitten Tepon kyyneleet... Hrr, kuinka tarkkaan muistaa nuo loppuhetket vaikka aikaa on yli 6 vuotta.

EDIT: Ei ollut kaukana ettei tuo Eleanorin video vieräyttänyt kyyneltä silmäkulmaan. Oikeastaan uskomattoman hienoa, että urheilu saa tunteet näin hyvin pintaan.

 

[Eleanor]

Samoilla linjoilla Kummelin kanssa. Kolmosluokkalainen Eleanor oli juuri alkanut kuluvalla kaudella alkanut seuraamaan SaiPan otteita ja tottakai nuokin kilpailut piti katsoa tarkasti. Silloinkin vitutti, mutta niin pienessä päässä sitä ei oikein osannut käsitellä niin syvästi, kuten esimerkiksi isäni teki.

http://www.youtube.com/watch?v=_7tqKMQcZt0 Tipat tulee silmään vielä tänäkin päivänä. "Viimeinen puoliminuuttia sinä aikana se maali on pystyttävä tekemään keinolla millä hyvänsä, maalin eteen, OLLI JOKINEEEEEN EHEEEI OLLI JOKINEN EI SAANUT KIEKKOA..." "SELÄNNE, OHI MENEE"

Linkki vie Suomi-Ruotsi olympiafinaalin loppuhetkiin

 

[harky]

En ole koskaan tai ainakaan pitkiin aikoihin katsonut noita Olympiafinaalin viimeisiä hetkiä uudestaan youtubesta. Aikaisemmin mietin että 2003 oli katkerin, sillä olihan kyseessä kuuluisa 5-1 johto, kotikisat, huikea kokoonpano jne.
Nyt sitten kattelin Eleanorin linkittämät viimeiset hetket niin onhan toi omassa luokassaan ihan jotain erilaista. Silloin ei 15-vuotiaana tajunnutkaan kun omat suosikit ja idolit pelasivat yhdessä viimeistä kertaa että ns. suuren voiton olisi tultava nyt tai ei koskaan. Torinonkin joukkueessa oli monia niin hienoja pelaajia, joille olisin suonut kullan kaikkien niiden pettymysten jälkeen mitä he ovat joutuneet kokemaan maajoukkue-paidassa.

Äänestin siis Torinon finaalia.

 

[mjr]

Kuvaavaa on se, että tuo toiseksi karvain tappio vuodelta 2003 on nykyään ihan ok, olen katsellut youtubesta tuon pelin, eikä tuntunut edes pahalta. Torinon kisoistakaan en ole katsonut jälkikäteen yhtään pätkää jääkiekkoa, kun tuo finaalin Ruotsi-tappio nostaa vieläkin rotan maun suuhun.

En ole sekuntiakaan katsonut myöskään tuota Torinon ottelua. Se oli se kaikkien aikojen tilaisuus, joka tuskin toistuu: parhaiden maiden turnauksessa Suomi pelaamassa parasta kiekkoa. Sitten selkeä jäätyminen loppuottelussa ukkoutunutta ja hidastelevaa Ruotsia vastaan. Hädin tuskin pystyy tuota ottelua vieläkään edes ajattelemaan.

 

[Rautapohkeet]

http://www.youtube.com/watch?v=_7tqKMQcZt0 Tipat tulee silmään vielä tänäkin päivänä. "Viimeinen puoliminuuttia sinä aikana se maali on pystyttävä tekemään keinolla millä hyvänsä, maalin eteen, OLLI JOKINEEEEEN EHEEEI OLLI JOKINEN EI SAANUT KIEKKOA..." "SELÄNNE, OHI MENEE"

Linkki vie Suomi-Ruotsi olympiafinaalin loppuhetkiin

Miksi oi miksi laitoit linkin tuohon? Menin ja katsoin tuota videota. Nyt istun tippa linssissä läppärin äärellä kirjoittamassa. Muistan kuin eilisen sen vitutuksen matsin jälkeen. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Kukaan ei meillä kotona sanonut sanan sanaa seuraavaan tuntiin. Kaikki vain olla jurottivat hiljaa miettien syntyjä syviä. Pettymys oli aivan uskomaton ei sitä vieläkään käsitä ja nyt ne fiilikset on taas pinnassa. Ekaa kertaa katsoin Torinon finaalin tapahtumia sitten itse finaalipäivän ja pelin. Enkä kyllä katso enää ikinä uudestaan.

 

[Hejony]

Niin, kuten tässäkin nyt moni on todennut, niin kevät 2011 tavallaan pyhitti ja tasoitti kaiken muun, mutta ei Torinoa. Ei vain millään. Itse pidän mittarina juurikin sitä, että jos clippejä ottelusta pystyy katsomaan, niin silloin se on käsitelty, ja yli on päästy. Nykyään Tshekki-jatkoajat ja Ruotsi-puolivälierät menevät jo sellaisella "ohhoh, olipas matsi ja katkeraa silloin" -asenteella, mutta tuota Torinon pätkää en aio edelleenkään avata.

Lukemattomia kertoja olen tälle palstalle kirjoittanut samoja ajatuksia kuin monet yllä. Olin Torinon aikaan 15-vuotias, ja joukkue oli täynnä pelaajia, jotka olivat saaneet minut rakastumaan lajiin. Niiden ihmisten muodostama joukkue oli tuossa maailman parhaiden pelaajien turnauksessa aivan ylivoimaisesti paras. Tuon yhden ottelun voitto, ja rakastamani pelaajat olisivat olleet ikuisesti kuolemattomia. Toki he ovat sitä minulle jo nyt, mutta totta kai olympiavoittajissa on erilainen kaiku. Koko Suomen jääkiekkoilun kulttuuri olisi voinut muuttua tuon voiton myötä, ja kun Suomen kiekkoilun kulttuuri muuttuu, silloin myös merkittävän kansanosan kulttuuri ja identiteetti muuttuu.

Olen nähnyt elämäni aikana varmasti tuhansia jääkiekko-otteluita, ja tuo on ainoa, jota en ole pystynyt katsomaan loppuun. Reilu viisi minuuttia ennen loppua Hagman lämäsi unelmapaikalta päin Lundqvistia, ja silloin ajattelin etten yksinkertaisesti kestä katsoa tätä. Joten itseasiassa en ole tuota Jokisenkaan paikkaa koskaan livenä nähnyt. Menin takapihalle istumaan, ja kun kymmeneen minuuttiin kukaan lähitaloista ei rynnännyt ulos eikä mitään kuulunut, tiesin miten on käynyt. Kun palasin sisälle, Teppo Numminen itki televisiossa.

 

[Rara]

Torinon finaali ehdottomasti. Seuraavaksi katkerimmat lätkätappiot ovat Naganon ja Vancouverin välierät. Olin Torinon kisojen aikaan intissä ja ainut peli, jonka muistan nähneeni niistä kisoista on tuo finaali. Pettymys oli armoton ja vitutus suuri kun pari tuntia finaalin päättymisen jälkeen piti lähteä 5h:n lomabussimatkalle varuskuntaan. Kaverin luona olin peliä katsomassa ja pelin jälkeen sieltä poistuessa heitin lompakkoni pitkin katua, kun johonkin piti pettymystä purkaa.

Jääkiekon MM-kisoja en henkilökohtaisesti kovinkaan paljoa arvosta ja siksi tappiot sielä ei liikuta juuri mitenkään. Onhan se toisaalta kiva, jos Suomi pärjää MM-kisoissa, mutta toisaalta välillä toivon Suomen floppaamista aivan täysin. Karsintasarja tai jopa B-sarja olisi mielestäni hyvä tälle kansalle, joka sekoaa joka kevät jostain Skoda-cupista. Olympialaiset ovat ainoa (miesten) maajoukkue-arvoturnaus, jossa menestymistä todella arvostan.

 

[gasp]

Kyllä tuo Torino-tappio oli aivan järkyttävä. Timosen 1-0 maalin jälkeen oli vielä luottavainen olo että kyllä Suomi tämän hoitaa. Kolmannessä erässä suljin television n.13 min kohdalla ja aukaisin uudellen juuri, kun Olli Jokinen epäonnistuu avopaikasta. Sen jälkeen oli armoton vitutus ja kieltämättä tippa linssissä. Vieläkin tulee kylmiä väreitä kun muistelee sitä fiilistä. Kaikesta huolimatta Suomi pelasi parhaan turnauksen koskaan ja kruununa mukana olivat lähes kaikki 70-luvulla syntyneet suomilegendat. Never forget.

 

[Musta Nuoli]

Kyllä se tuo 2003 MM-puolivälierätappio vain ykköseksi kiilaa, vaikka Torino tuleekin aivan kannoilla. Torinossa oli kaksi varsin tasaista joukkuetta, ja lievän epäonnen ja Suomen hyytymisen takia voitto meni Ruotsille. Hirveä tilannehan tuo oli kaikin puolin, varsinkin kun Suomi ei välttämättä koskaan enää olympiafinaaliin yllä noin hyvistä asetelmista ja noin hyvällä joukkueella.

Mutta siitä huolimatta totaalinen nöyryytys ja alistus omissa kotikisoissa ja jo täysin voitonvarman riemun sydämessä vaihtuminen katkeraksi tappioksi kirpaisi vielä hieman enemmän. Matto vedettiin täysin jalkojen alta. Olympiafinaalissa sentään vielä jännitettiin loppusekunneille asti, mutta 2003-puolivälierässä tiesin, että Suomi tulee ottelun häviämään siinä vaiheessa kun Ruotsi kavensi tilanteeseen 4-5. Sen vain tiesi, että tämä on tuhoontuomittua ja lopulta vain odotti armonlaukausta.

Kuten sanottua, kyllä nämä silti lähes samalla viivalla ovat, ja toisena päivänä olisin voinut valita Torinonkin tappion ykköseksi. Sen sijaan Ruotsi-tappio vuoden 1998 kaksiosaisissa finaaleissa oli ihan ansaittu. Jos ei yhtään ainutta maalia tee 120 minuuttiin, niin ansaitseekin hävitä. Nuo kaksiosaiset finaalit olivat muutenkin täysin perseestä ja typerimpiä ideoita MM-kisojen historiassa. Kyllä se on kerrasta oltava poikki, suuntaan tai toiseen.

 

[Barnes]

Tällaiselle nuoren polven edustajalle Sotshi-puolivälierä on kaikkein pahin Ruotsi-tappio, koska Suomi pelasi ihan OK-ottelun ja oli hyvin mukana kyseisessä matsissa. Odotukset olivat jo alkaneet nousemaan Venäjä-voiton jälkeen ja kyllähän ne nousivat myös OJ:n tuurimaalin jälkeen. Viimeinen sauma niin monelle legendalle, vieläkin sattuu, muutenkin noissa Sotshin kisoissa oli paljon karmeita hetkiä.

Onneksi turnauksen loppu oli kuitenkin positiivinen, pronssit tuli.

 

[vallu12]

Torino. Raastaa sydäntä vielä tänä päivänäkin. Pitikin Koivun maila mennä paskaksi väärällä hetkellä.

 

[cheap_shot]

Ylivoimasesti MM-03, kyllä sillon nuorena itkettiin ja kovaa!

 

[Individual]

Torino 2006 ja hyvänä kakkosena se vuoden 2003 MM-kisojen eeppinen sulaminen.

"Uskotteko kotona?" No vähän oli hitto vaikeata uskoa, kun peli oli ohi.

Tuossa piti se 2003 pelin kooste katsella, mutta Torinon olympiafinaalia en pysty katsomaan ja sen johdosta Teemu-dokkarikin on väijymättä, jossa ilmeisesti tätä ottelua sivutaan?

 

[Jack Daniel's]

Tuo 2003 on jo aikamoinen klassikko. Se löytyy youtubesta pitkänä koosteena, sopivasti päättyy video 1 Selänteen 5-1 maaliin...

2006 on ylivoimaisesti katkerin, vaikkakin tuo meni allekirjoittaneelta aika lailla ohi ollessani tuon viikonlopun armeijassa gineksessä. Finaalin KUULUISA kolmas erä meni päävartion tiloissa, SE Tepon haastiskin meni täysin ohi...

 

[Klose16]

Tällaiselle nuoren polven edustajalle Sotshi-puolivälierä on kaikkein pahin Ruotsi-tappio

Tiukka välierä mutta nyt saatiin ne pronssit eli kuuluisasti voitettiin mitalit. Finaalissa olisi tullut pataan.

MM-finaali 1998 ansaitsee erityismaininnan. Nolla-nollaa ja lopulta Peltonen tasoitti, paitsi että tuomari hätäili pilliinsä vain hetki ennen. Lopussa Raipe koitti karjua kiekon maaliin muttei mennyt sillä kertaa.

MM-92 oli puolestaan melko hauska sekin. Tärkeämpää oli pelailla sulkapalloa, mutta tilanneraportointi toimi ja odotukset olivat ilmassa kun tiedettiin, että Ruotsi oli jo aiemmin kaadettu. Sitten alkoi tippua väliaikatietoa.. 0-1.. ok.. 0-2.. palloilu jatkuu.. väliaikatiedot loppuivat... Lopulta ihmeteltiin, miten niin ei muka kultaa kun ne voitettiin jo.

Tietty MM-93:kin otti päähän. Ruotsi meni finaaliin asti (tappio siellä hymyilytti) kun Suomi taas nuijittiin armotta jo ennen mitalipelejä. Kesken kisoja hesarissa oli kokosivun kuva ja juttu Tikkasesta kuinka tulee pelastamaan Suomen kisat. Eipä tehnyt pisteen pistettäkään. Saatanan hesari oli pielessä jo tuolloin.

 

[mailman-]

2003 menee itsellä kärkeen ihan sen takia, kun paikalle satuin vahingossa pääsemään loppujen lopuksi.

Kavereiden kanssa haettiin pussikaljat hyvissä ajoin, ja suuntasimme Helsingin rautatientorilla matsia katselemaan screeniltä.
Itsellä oli tiedossa, että faija olisi matsia menossa katsomaan erään suuren metsäfirman aitoon. Ja kas kas, ~30min ennen matsia faija sieltä soittelee että on yksi ylimääräinen piletti, jotta alas ottaa taksia alle.
No kaljat jäi frendeille ja meikä mittarilla Pasilan huudeille.

Matsihan oli loppua lukuunottamatta yhtä suurta juhlaa. Aitiossa tuli elettyä niin huolella matsin mukana kuin olla ja voi, kuten myös ne "krakaherrat" ketä siellä oli. Samoten aitiossa oli erään liigajengin toimari jonka kanssa eniten tuli fiilisteltyä koko tapahtumaa.

Ja voi vittu sitä vitutuksen määrää, kun loppu oli mikä oli.
Tämän erään liigajengin toimarin kanssa istuttiin aitiossa vielä kahdelta aamuyöllä ja korkkailtiin uutta whisky-putelia. Muuten oli faija, sekä muu porukka karanneet jo nukkumaan. Siihen aikoihin taisin pomollekin viestiä laittaa et oon saikulla seuraavan päivän, yllättäen ymmärrystäkin tuli :P
Muistikuvat on aika heikot kotiinmenosta ym. mutta aamulla muistin tasan tarkkaan mitä edellisenä iltana "oli tapahtunut".

Olisinko matsin highlightit katsonut juutupesta kerrankaksi tuon jälkeen. Eikä tee kyllä yhtään mieli katsoa vieläkään.

 

[Jokeriarska]

Ei nuo MM-kisojen tappiot mielestäni mitenkään ole edes vertailukelpoisia Torinon finaalin rinnalla, vaikka 2003 sulaminen hakeekin vertaistaan jääkiekon historiassa. Ottelun panos ja turnauksen taso yhdistettynä siihen, että Suomi kovassa seurassa oli ennen finaalia turnauksen paras joukkue tekee tuosta entistä katkeramman tappion, jossa huippusaavutus karkaa käsistä. Vitutusta lisäsi vielä Jussi Saarisen kommentti Teppo Nummiselle: "Hopeahan on tänään ehdottomasti voitettu hopea." Niinpä tosiaan...

 

[Ikävänkantaja]

Helmikuu 2006

Elomme vaelluksen keskitiessä
ma harhaelin synkkää metsämaata

Valonpilkahdus olisi voinut tulla
Tummanharmaan pilvipanssarin läpi
Sinä sunnuntaina

Tulikin vain Koivun katkennut maila
Ja Lidströmin veto
Tuli 2-3

Katkeruus on turhaa, joten nimeän Suomen kautta aikojen ikävimmän Ruotsi-tappion, joka mielestäni on siis ehdottomasti Torinon finaalissa kärsitty.

 

[Ollakseni]

Torinon finaali on kyllä kaikkein traumaattisin. Aina kun Ruotsi on vastassa finaali/välierä vaiheessa niin alkaa hiki nousemaan pintaan. Hajoitti kyllä aika pahasti. Itseasiassa aina kun Suomi pelaa mitä tahansa maata vastaan finaalissa niin alkaa kylmäämään kun muistan sen.

 

[Captain Slow]

Torino. Ei kahta sanaa.
Sitten tulee MM-03 ja käsittämätön sulaminen. Ja sitten Sotshi. Muistan kuinka hehkutin Suomen johtoa kaverille joka sanoi että Ruotsi kyllä tasoitti, sitten hetkenpäästä tilannetta katsoessa Ruotsi johtaakin 2-1.. ja lopputuloksen tiedämme.