Jatkoajan leffakerho

[Hazardipakki]

Il Mio nome è Nessuno - My name is nobody

Terence Hillin aka Mario Girottin ja Henry Fondan tähdittämä spagettilänkkärikomedia. Voisi melkein sanoa, että elokuva on kunnianosoitus Henry Fondan ansiokkaalle uralle. Fonda esittää elokuvassa legendaarista tappajaa, joka haluaisi jo lopettaa ammuskelun ja siirtyä ansaitulle eläkkeelle. Mutta minkäs teet, sinisilmäinen kiusankappale Nobody lyöttäytyy messiin ja haluaa tehdä idolistaan kuolemattoman legendan.

Mielestäni elokuva oli oikein mukavaa katsottavaa ja toi tervetullutta vaihtelua esim. Mies vailla nimeä -trilogian synkkyydelle. Musiikkiraita oli valitettava pettymys. Morricone oli hiukan muunnellut aikaisempia länkkärisävellyksiään ja coveroinut Wagneria. Toki elokuvan tunnusbiisi oli todella lupsakka ja tästä lähtien muistuttaa minua aina järvessä polskivasta Nobodystä.

Harvoin viitsii italialaisia kehua, mutta teki ne kyllä perhanan hyviä länkkäreitä.

Mainitaanpa vielä, että tässä elokuvassa ei esiinny Bud Spencer. Seuraavaksi aionkin katsoa My name is Trinityn, jossa tämä iso karvakasa täyttää kuvan.

 

[peruspata]

Tuli katsottua Tigerland, ja nyt lähtee radalle Hiljainen amerikkalainen. Aihepiiri on kaiketi hieman sama molemmissa, Vietnamin sota. Tigerland kertoo koulutusvaiheesta, Hiljainen amerikkalainen takakannen tekstin mukaan politiikkaa kulissien takana.

Tigerland oli aivan katsottava pätkä, sai muuten vähän syvyyttä armeijan touhut. Hyvin kuvattiin oikeita ja aitoja tuntemuksia sodan alla, mm. henkistä romahtamista, psykopatiaa yms. Koskettava tarina oli kaiken kaikkiaan.

Edelleen siis jatkan elämääni sotahistoriafriikkinä.

 

[Eddie]

Tuli katsottua Matti vasta nyt ja eipä olisi väliksi, vaikka olisi jäänyt katsomatta.

Tähdet: *½

Todella huono käsikirjoitus pilaa koko elokuvan. Jos Matista tehdään elokuva niin miksi pelkät faktat eivät riittäneet, miksi piti työntää idioottimaista fiktiota sekaan. Miksi elokuvan tarina alkaa vasta vuodesta 1987, vaikka Matti hyppäsi jo 81 nuorten maailmanmestariksi. Miksi Urheilupuolta ei otettu oikeastaan ollenkaan huomioon? Miksi lapsuudesta ja kehityksestä mäkihyppääjäksi ei kerrottu mitään? Elokuvassa Matin urakin päättyy vuonna 89 kotikisoissa, vaikka vuonna 90 voitti vielä joitain mitaleja. Jasper Pääkkönen ja Aleksi Mäkelä täysin vääriä miehiä tuon leffan tekoon. Todella ankara pettymys tämä elokuva. Harmillista tässä on se, että tämän jälkeen Matista tuskin tehdään leffaa ja tätä paskaa ei kyllä enään toiste jaksa katsoa. Karmeeta kuraa..

Extrat: 0. Extoista ei voi antaa tähden tähteä. Kerrassaan paskat extrat, vaikka ihan tuplalevykin piti olla. Oishan sitä voinut katsella, vaikka Matin hyppyjä kasarilta sen sijaan, että tylsät ihmiset kertovat mielipiteitään leffanteosta. Karmeeta kuraa...

 

[Mr Scarface]

Nyt tämä 2006 vuoden loppu vaikuttaa lupaavimmalta ja mielenkiintoisimmalta ajalta elokuvaindustrion kannalta pitkiin pitkiin aikoihin. Alkaen jo Michael Mannin uusimmasta, Miami Vicestä. Kriitikot ympäri maailmaa ovat tosin ehtineet jo hieman lytätä pääkaksikon välistä (puutteellista ja epäuskottavaa kemiaa Farrellin ja Foxxin välillä). Mutta visuaalisesti odotan tältäkin Mann elokuvalta paljon, Collateral ja Heat ovat kuulemma sukua visuaaliselta anniltaan tälle Miami Vicelle. Urbaani yksinäisyys on aiheeltaan myös jälleen osa Mann elokuvaa, kun näin tämän elokuvan promokuvia jo pari kuukautta sitten, huomioin jo niistä, että elokuva saattaa olla helvetin synkkä.

Romanttisesti usein hienosti ylilyövältä suosikiltani, Oliver Stonelta on nyt sitten saapumassa ensi kuussa se odotettu teos: World trade center. Lehdistön/kriitikoiden ennakkonäytöksissä elokuva on myynyt katsojat totaalisesti ällikällä. Kaikki odottavat näkevänsä tietysti kriittisen Oliver Stone elokuvan, mutta heidät tullaan myymään kuulemma pahemman kerran, kyseessä on epäStonemainen teos, joka on kriitikoiden mukaan patrioottisin ja USA.ta ylistävin elokuva koskaan. Elokuva on lukemani mukaan hienoimpia rohkeudesta tehtyjä elokuvia koskaan, ja sen autenttisuus hämmentää karaistuneemmatkin katsojat. Tämä on nähtävä. Stone itse toivoo, että elokuva vaikuttaa katsojaan emotionaalisesti, ei poliittisesti. Kukapa olisi uskonut, no katsokaa Nixon, sen jälkeen kaikki on mahdollista.

Sitten on luvassa Martin Scorsesen Departed, joka on uusintafilmatisointi elokuvasta Infernal affairs, mutta tapahtumat sijoittuvat tässä Scorsesen pätkässä Bostoniin. Cast on paperilla vaikuttava, Nicholson Scorsese-elokuvassa pistää miettimään, mukana myös Damon, Di Caprio ja Martin Sheen muunmuassa. Robert De Niro oli myös alunperin kiinnitetty tähänkin Scorsese elokuvaan, mutta joutui jäämään pois muiden ongelmien takia, joihin päästään seuraavassa.

Nimittäin ehkä ennakkoon kiinnostavin elokuva tulee Yhdysvalloissa teattereihin joulukuun 22 päivä. Se on Robert De Niron toinen ohjaustyö, The Good shepherd. Ensimmäinen, Bronx tale oli vaikuttava ja onnistunut tarina sekin. Mutta tämä Good shepherd on tuotannoltaan paljon massiivisempi, muistaakseni reilusti yli 100milj. dollarin budjetti on jo ylitetty. Kuvauksesta vastaa Scorsesen (Casinon) ja Stonen vakio kuvaaja ja oscar voittaja Robert Richardson. Pääosissa tässä on Damon, Jolie, De Niro itse, ja paluun lähes 10v tauon jälkeen näyttelemiseen tekevä De Niron hyvä ystävä Joe Pesci. Muitakin mielenkiintoisia nimiä elokuvassa esiintyy, kuten William Hurt. Elokuva kertoo Edward Wilsonin tarinan, joka perustuu James Jesus Angletonin elämään. Hän oli C.I.A.n tärkeimpiä ja vaikutusvaltaisimpia jäseniä ja mukana erinäisissä arveluttavissa projekteissa Neuvostoliittoakin koskien. C.I.A.n nousu itseasiassa perustuu pitkälti Angletoniin, siitä kannattaa lukea kuitenkin muualta lisää. Käsikirjoituksen elokuvaan on tehnyt Eric Roth (Munchen, The Insider, Forrest gump).

Lupaavin ensi-ilta-aika koskaan on nyt käsillä, lisäksi Lynchin uusi Inland Empire tulee teatteihin loppuvuodesta, ja Indiana Jones 4 saattaa olla seuraava projekti, jonka Spielberg aloittaa alkuvuodesta 2007, ellei Lincolnia kuvata ensin.

 

[KPL]

Jos jaksaa katsella Sparrow neitimäistä keikistelyä/kävelyä/käsien heilutusta, ylipitkiä ja itseään toistavia - ja monin paikoin aika huonoja -taistelukohtauksia lähes 2.5h niin oleppa hyvä.

Olisi pitänyt lukea tätä ketjua, niin olisin tajunnut jättää tämän masterpiecen väliin. Ehkä huonoin elokuva, jonka olen koskaan käynyt teatterissa katsomassa. Selkeästi ylipitkä ja tuntui, kuin leffa olisi tehty n. 10-vuotiaille tytöille. Toivottavasti Miami Vice korjaa tilanteen.

 

[Rosoh]

Pari elokuvaa tuli katsottua viikonlopun aikana, joten pistetään nyt tännekin muutama sananen.

Syriana

Oscar-voittaja Clooneyn ja tissiposki Matt Damonin tähdittämä elokuva,

Tähdet: *



Jep. Ohmin 1 x * voi helposti yhtyä. Komeat puitteet, taitavaa henkilökuvien rakentelua, tiivistyvä juoni. Mutta leffassa kävi niin että esileikki kesti 1h55min ja sitten kolme työntöä ja tuijotus. Kaiken lisäksi lasti tuli sisäreidelle.


Samaan putkeen katsoin Lord of War:n. Viimeiset 40 min pikakelauksella.
Leffasta ei keksi juuri mitään hyvää sanottavaa.
Cage: alamäki Leaving Las Vegas ja The Rockin jälkeen jatkuu. Leffassa oli yksi hyvä kohtaus kun Cage jakoi aseet nuolenpää kansalle ettei jäänyt kiinni Interpolille.
Hawke: Olisi pitänyt jo tajuta Hyökkäys asemalle 13 jälkeen ettei tästä kauniista pojasta ole kovaksi poliisiksi.
Se nainen joka esitti mallia: --

 

[Cosmo]

Match Point ****1/2
http://www.imdb.com/title/tt0416320/
Viimeiset puolitähteä jäivät odottamaan toista katselukertaa, mutta ehdottoman hieno elokuva.

Kyllä, parasta aikoihin. En ole varmaan eläissäni yhtään Allenin leffaa nähnyt, mutta kyllä oikein näki kun näitä näyttelijöitä ohjattiin isolla oolla. Kuten olen itsellenkin jo aiemmin todistellut, kaiken voi saada.

 

[Vintsukka]

Alkaen jo Michael Mannin uusimmasta, Miami Vicestä. Kriitikot ympäri maailmaa ovat tosin ehtineet jo hieman lytätä pääkaksikon välistä (puutteellista ja epäuskottavaa kemiaa Farrellin ja Foxxin välillä). Mutta visuaalisesti odotan tältäkin Mann elokuvalta paljon, Collateral ja Heat ovat kuulemma sukua visuaaliselta anniltaan tälle Miami Vicelle. Urbaani yksinäisyys on aiheeltaan myös jälleen osa Mann elokuvaa, kun näin tämän elokuvan promokuvia jo pari kuukautta sitten, huomioin jo niistä, että elokuva saattaa olla helvetin synkkä.

Collateralin ja Miami Vicen nähneenä voin sanoa ettei tarvitse katsoa enää yhtään Michael Mannin leffaa. Jos 90% leffasta on käsivaralta kuvattua tärinäkuvaa ja lähikuvia sivuhenkilöiden otsista ja olkapäistä, ei vaan nappaa. Kai se on sitten jotain syvällistä ja taiteellista mutta minuun ei uppoa millään. Juoni Miami Vicessa oli kovin tasapaksu ja yllätyksetön, eli ei se kenenkään muunkaan ohjauksessa hyvä leffa olisi ollut, mutta ehkä vähän siedettävämpi.

 

[Mr Scarface]

Mitäs vintsukka pidit Insiderin visuaalisesta annista? Kyllähän Mannin Collateral hieman karkaa loppua kohden, ja se ei aivan lunasta niitä lupauksia, johon alku antaa mahdollisuudet. Tämä Miami Vice jatkaa taatusti jossain määrin siitä, mihin Collateral jäi, ei kai elokuva vaan ala rautatien kiskoilta, tai metroaseman läheltä? Mann käsittelee ainakin tietynlaista eristyneisyyttä erittäin osaavasti ja nihilistisesti elokuvissaan, siitä pidän. Miami Vicen dialogista olen lukenut, että ei ole lähelläkään edes Collateralin tasoa. Collateralissa kuitenkin Cruise ja Foxx saavat keskustelun aiheita myös realistisista ja arkipäiväisistä asioista. Olen itse juuri aloittelemassa oman elokuvani käsikirjoitusta, tällaista ideaa ei ole aiemmin vielä toteutettu tai elokuvaksi asti kuvattu. Saatan palata käsikirjoitus aiheeseen myöhemmin joskus, sitä en kerro, mistä elokuvani kertoo, ideaa en aio paljastaa, koska joku varastaisi sen taatusti. Aion myydä käsikirjoitukseni Amerikkaan kun se valmistuu, ja dominoin sitten jollain tasolla elokuvamaailmaakin, tämä idea elokuvaan on pyörinyt ajatuksissani jo parin kolmen vuoden ajan. Yhdysvaltojen elokuvapamput taatusti hämmästyvät valmista käsikirjoitustani, taon taaloja sitä kautta sitten myös. Amerikassa maksetaan parhaiten maallista mammonaa elokuva-alalla.

 

[Vintsukka]

Mitäs vintsukka pidit Insiderin visuaalisesta annista? Kyllähän Mannin Collateral hieman karkaa loppua kohden, ja se ei aivan lunasta niitä lupauksia, johon alku antaa mahdollisuudet. Tämä Miami Vice jatkaa taatusti jossain määrin siitä, mihin Collateral jäi, ei kai elokuva vaan ala rautatien kiskoilta, tai metroaseman läheltä? Mann käsittelee ainakin tietynlaista eristyneisyyttä erittäin osaavasti ja nihilistisesti elokuvissaan, siitä pidän. Miami Vicen dialogista olen lukenut, että ei ole lähelläkään edes Collateralin tasoa. Collateralissa kuitenkin Cruise ja Foxx saavat keskustelun aiheita myös realistisista ja arkipäiväisistä asioista.

Insideria en ole nähnyt. Collateralissa pidin sekä käsikirjoitusta että Cruisen ja Foxxin näyttelyä erittäin hyvänä, mutta leffan pilasi Mannin hektinen ohjaustyyli. Miami Vicessa sama ohjaustyyli jatkui mutta ei kerinnyt pilaamaan leffaa koska muutkaan ainekset eivät olleet kovin kummoisia.

 

[Mr Scarface]

vintsukka katso Insider. Mann ohjaa sen hillitysti, naamoja otetaan kyllä lähikuviin usein, mistä et pitänyt, mutta elokuva on täysin ihmisistä kertova teos. Russell Crowe muistuttaa roolissaan erittäin paljon suomalaista miestä, ulkokuori ei paljoa anna ilmi, mutta sisällä kiehuu valtava vimma. Elokuvahan kertoo tupakkateollisuuden kulisseissa tapahtuvasta vääryydestä ja perustuu löyhästi tositapahtumiin. Insider käsittelee myös Pacinon ja muutaman muun näyttelijän osalta mediaa ja sen edustajia, syntyy ristiriitoja ja konflikteja, joita Mann viisaasti käsittelee. Insider saattaa toimia paremmin kuin Collateral ja Miami Vice monien kohdalla. Insiderissä muuten ei kiirettä pidettä, katsoja saa aivat rauhassa analysoida näkemäänsä. Collateralin visuaalisuudesta muuten sellainen maininta, että L.A kuvataan siinä monien henkilöiden mielestä ensimmäistä kertaa sellaisena, kuin se todellisuudessa on, ja näyttää olevan. Eli aurinko heijastuu Los Angelesiin tietyllä tavalla, Mannin käyttämä kameratekniikka mahdollisti autenttisen näköisen elokuvan. Ymmärrän kyllä silti täysin, jos Mannin tai jonkun muun ohjaajan harrastama kikkailu kuvalla häiritsee katsojia. Tony Scottin uusia elokuvia katsoessa huomaa aina, että ideat kuvakikkailuun ovat joskus taatusti teennäisiä, itse kyllä pidin silti näyttelijöiden takia mm. Scottin elokuvasta Koston liekki - Man on fire, annoin sille vahvat 3.5 tähteä. Koston liekki elokuvan erittäin yksinkertaisesta ideasta on kaivettu elokuvaan kaikki irti, Tarantino piti tästä leffasta aivan taatusti.

 

[Liverpooligan]

Olen itse juuri aloittelemassa oman elokuvani käsikirjoitusta, tällaista ideaa ei ole aiemmin vielä toteutettu tai elokuvaksi asti kuvattu. Saatan palata käsikirjoitus aiheeseen myöhemmin joskus, sitä en kerro, mistä elokuvani kertoo, ideaa en aio paljastaa, koska joku varastaisi sen taatusti. Aion myydä käsikirjoitukseni Amerikkaan kun se valmistuu, ja dominoin sitten jollain tasolla elokuvamaailmaakin, tämä idea elokuvaan on pyörinyt ajatuksissani jo parin kolmen vuoden ajan. Yhdysvaltojen elokuvapamput taatusti hämmästyvät valmista käsikirjoitustani, taon taaloja sitä kautta sitten myös. Amerikassa maksetaan parhaiten maallista mammonaa elokuva-alalla.

Muistahan Arpis syödä paljon kanaa, niin tuplaat mahdollisuutesi menestykseen!

 

[L. Paraske]

Jännä juttu, että kaiken muun hölynpölyn keskellä olen noista Mann-leffoista ja Man on Firestä täysin samoilla linjoilla arvoisan herra Arpinaaman kanssa. Hyvää tekstiä mielestäni muutenkin nuo osuudet, hyvin olet Mannin elokuvia katsellut ja tutustunut miehen elokuvien tyyliin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan Mannin ensimmäiseen kokopitkään elokuvaan Thief (Suurkaupungin lait), joka on täyttä timanttia myös. James Caan on jäätävän hyvä pääroolissa ammattitaitoisena jalokivivarkaana ja muuten tuossa on jo nähtävillä niitä kaikkein tyypillisimpiä Michael Mann -tunnusmerkkejä (konepelleiltä heijastuvia neon-valoja, musiikki, kuvakulmat). Kuuluu omasta mielestäni Mannin laadukkaan tuotannon ehdottomaan kärkeen Manhunterin ja Heatin kanssa.

Vice on vielä näkemättä.

 

[MadMike]

Cage: alamäki Leaving Las Vegas ja The Rockin jälkeen jatkuu. Leffassa oli yksi hyvä kohtaus kun Cage jakoi aseet nuolenpää kansalle ettei jäänyt kiinni Interpolille.

Tuossa päivänä eräänä katselin Säämiehen. Cage oli varsin siedettävä pääosassa. Ja iki-inhokkini Michael Caine suorastaan jyräsi, pidin erittäin paljon. Pitkään aikaan hyvä leffa.

 

[Mr Scarface]

Manhunter on myös kyllä maininnan arvoinen Mannilta. Näyttelijät Manhunterissa eivät itseäni vakuuta samaan tapaan, kuin mestari Niro ja Pacino Heatissa tekevät, mutta Manhunterin värimaailma on kyllä häikäisevän hienoa seurattavaa. Rattnerin Red Dragon on jopa vaikeasti verrattavissa tähän Mannin ensin ohjaamaan teokseen, niin paljon elokuvat näyttävyydeltään eroavat toisistaan. Ja enpä olisi uskonut että joku Mann elokuva on vielä näkemättä, tai elokuva yleensäkään näkemättä, mutta Thief elokuvaa en ole vielä hyppysiini saanut haalittua. Täytyy näiden palan suositusten jälkeen hankkia myös Thief. Tiesittekö muuten, että Mann oli tuottamassa Scorsesen varsin onnistunutta The Aviatoria? Monelta on se informaatio nimittäin ohi mennyt. Tuntuu melko käsittämättömältä, että Mannin tapainen kontrollifriikki ja Scorsese tulisivat toimeen ensinnäkään keskenään, mutta rakkaudesta elokuvaan näemmä homma toimii.

 

[Meikku]

Romanttisesti usein hienosti ylilyövältä suosikiltani, Oliver Stonelta on nyt sitten saapumassa ensi kuussa se odotettu teos: World trade center. Lehdistön/kriitikoiden ennakkonäytöksissä elokuva on myynyt katsojat totaalisesti ällikällä. Kaikki odottavat näkevänsä tietysti kriittisen Oliver Stone elokuvan, mutta heidät tullaan myymään kuulemma pahemman kerran, kyseessä on epäStonemainen teos, joka on kriitikoiden mukaan patrioottisin ja USA.ta ylistävin elokuva koskaan. Elokuva on lukemani mukaan hienoimpia rohkeudesta tehtyjä elokuvia koskaan, ja sen autenttisuus hämmentää karaistuneemmatkin katsojat. Tämä on nähtävä. Stone itse toivoo, että elokuva vaikuttaa katsojaan emotionaalisesti, ei poliittisesti.

WTC oli leffana täysin paska. Emotionaalisesti tämä elokuva varmasti koskettaa monia, mutta itse lähinnä tyydyin haukotuksiin ja tylsistymisen hetkiin elokuvan parissa. Isolla kohulla tehty, ison budjetin leffa, jossa sankareista tehdään yli-ihmisiä. Ylitsevuotava jenkkihypetys siinä ohella kruunaa koko kauheuden.

Hattua nostan kaikille niille urhoollisille kavereille, jotka oikeasti menivät tuonne "helvettiin" 11.9.2001. Mutta tätä leffaa siitä ei olisi koskaan tarvinut tehdä.

 

[Vteich]

Samaan putkeen katsoin Lord of War:n. Viimeiset 40 min pikakelauksella.
Leffasta ei keksi juuri mitään hyvää sanottavaa.
Cage: alamäki Leaving Las Vegas ja The Rockin jälkeen jatkuu. Leffassa oli yksi hyvä kohtaus kun Cage jakoi aseet nuolenpää kansalle ettei jäänyt kiinni Interpolille.
Hawke: Olisi pitänyt jo tajuta Hyökkäys asemalle 13 jälkeen ettei tästä kauniista pojasta ole kovaksi poliisiksi.
Se nainen joka esitti mallia: --

No oho. Itse vuokrasin Lord of Warin juuri viime viikonloppuna, ja täysin eri mieltä olen siitä. Yksi parhaita uusia leffoja pitkään aikaan. Vähän puupölkkynä tutuksi tullut ja keskinkertaisissa toimintaleffoissa (The Rock, 8mm, Con Air, Snake Eyes, Face/Off) aikaisemmin näytellyt Cage veti ehkä uransa parhaan roolin Lord of Warissa. Hawke oli agentinroolissaan kieltämättä aika vaisu, mutta Cagen ohella myös Jared Leto teki hienon suorituksen leffassa. Jollain tapaa hyvin synkkä, karu ja ajatuksia herättävä leffa Lord of War oli, vaikka näennäisesti aika kepeällä tyylillä vieritti juonta eteenpäin. Loppukin oli harvinaisen vaikuttava kaikessa karuudessaan. Sanoisin, että ****. Aika hyvät ratingit saanut myös IMDB:ssä.

 

[JTX]

Vähän puupölkkynä tutuksi tullut ja keskinkertaisissa toimintaleffoissa (The Rock, 8mm, Con Air, Snake Eyes, Face/Off) aikaisemmin näytellyt Cage veti ehkä uransa parhaan roolin Lord of Warissa.

Tuota, Cagen leimaaminen noiden toimintapätkien perusteella ei kyllä ole kovin reilua kun uralta sentään löytyy lukuisia todella hyviä elokuvia & suorituksia. No, itse en kyllä pidä Cagesta henkilönä enkä hänen maneereistaan.

 

[Mr Scarface]

Meikku kirjoitti: WTC oli leffana täysin paska. Emotionaalisesti tämä elokuva varmasti koskettaa monia, mutta itse lähinnä tyydyin haukotuksiin ja tylsistymisen hetkiin elokuvan parissa. Isolla kohulla tehty, ison budjetin leffa, jossa sankareista tehdään yli-ihmisiä. Ylitsevuotava jenkkihypetys siinä ohella kruunaa koko kauheuden.

Hattua nostan kaikille niille urhoollisille kavereille, jotka oikeasti menivät tuonne "helvettiin" 11.9.2001. Mutta tätä leffaa siitä ei olisi koskaan tarvinut tehdä.

Katsoitko elokuvan WTC monikanavaäänellä 5.1 tyyliin, ja laajakuvalla tietysti? Nimittäin tällaisessa suurelokuvassa suosittelen aina volyymin asettamista aivan suurimpiin sfääreihinsä, katsomis/kuulemiskokemus paranee huomattavasti. Oliver Stonen elokuvista monia on lytätty useiden katsojien ja kriitikoiden toimesta rankalla kädellä ennenkin. Parhaana esimerkkinä mainitsen tietysti Aleksanterin. Itse pidän Aleksanteria aivan upeana elokuvana kaikin puolin. Aleksanteri on saanut esimerkiksi imdb sivustolla erittäin alhaiset 5.4 pistettä kymmenestä. On helppo mennä valtavirran mukana, ja vihata Stonen teoksia muiden ohella. Stonen Aleksanterissa on visuaalisesti loistavia kohtauksia, ja edes erittäin ylilyövä näyttelijätyö ei itseäni häiritse, se kuuluu tällaiseen elokuvaan, ihmiset Aleksanteri Suuren aikana ovat varmaan käyttäytyneet juuri niin maanisesti, kuin elokuvassa kuvataan. Aleksanteri sisältää melko lopussa kohtauksen, jossa taistelussa kuvataan mm. norsuja, Colin Farrellin esittämä Aleksanteri syöksyy taistelun aikana tavallaan viimeiseen hetkeensä ja elokuvan värit muuttuvat tämän aikana upealla tavalla, aivan kuin maailma ei koskaan olisi entisensä tuon jälkeen, kohtaus on omasta mielestäni yksi koko elokuvahistorian upeimmin tehtyjä, ja jo sen takia tämä pitkä leffa kannattaa katsoa, ai ai sitä eoforian tunnetta, jonka koin tämän nähtyäni. Katsokaa Aleksanteri kotiteatteristanne valtavilla volyymeillä, teidän on pakko katsoa se.

Ja tämän WTC.n katson myöhemmin myös erittäin suurella mielenkiinnolla, Oliver Stonella on tapana ja kykynä saada elokuviinsa aina unohtumattomia hetkiä ja kohtauksia, vaikka koko elokuva ei miellyttäisi kriittisintä katsojaa aina sataprosenttisesti. Olen elokuvan Nixon, suurin ihailija koko universumissa, Nixonia suosittelen myös kaikille voimakkaasti tunteileville ja reagoiville ihmisille. Sir Anthony Hopkins tekee rohkeimman roolinsa presidentti Nixonina upeasti eläytyen. Hopkins on aivan erituntuinen ihminen tässä roolissa, jos sitä vertaa muihin herran elokuviin. Citizen Kane kaavalla koottu Nixon on aliarvostetuimpia elokuvia ikinä, se on oikeasti Oliver Stonen paras elokuva. Oliver Stone näki Nixonin hahmossa paljon omaa isäänsä, ja se näkyy elokuvassa. WTC saattaa olla elokuvana myös sellainen, että se pitää katsoa tietyssä mielentilassa, aivan rauhassa keskustelematta tyttöystävän tai poikaystävän kanssa jatkuvalla syötöllä, sellainen pilaa usein katsomiskokemuksen, ja raiskaa elokuvaelämyksen. Stone tekee sellaisella tunteella niitä elokuviaan, että jokaisessa paistaa hänen mielenkiintonsa läpi upealla tavalla. Any given sunday on yksi ylivoimaisesti parhaita urheiluelokuvia, jos sen katsoo oikealla tavalla.

 

[Meikku]

Katsoitko elokuvan WTC monikanavaäänellä 5.1 tyyliin, ja laajakuvalla tietysti? Nimittäin tällaisessa suurelokuvassa suosittelen aina volyymin asettamista aivan suurimpiin sfääreihinsä, katsomis/kuulemiskokemus paranee huomattavasti.

En katsonut/kuunnellut leffaa 5.1:llä. Tuskin se olisi hirveesti elokuvan tasoa nostanut sen kummemmaksi vaikka olisin kuullut kaikki avunhuudot alamanhattanilta asti. Kaikki tositapahtumiin perustuvat elokuvat kiinnostaa minua kovasti, mutta tällainen jenkkiherkistely ei vaan nappaa.

Vastakohtana WTC elokuvan pettymykseen on pakko todeta, että München ylitti odotukseni ja reippaasti. Suosittelen kaikille lämpimästi, ketkä eivät ole moista vielä nähneet.

 

[ms.qvist]

Oliver Stonen elokuvista monia on lytätty useiden katsojien ja kriitikoiden toimesta rankalla kädellä ennenkin. Parhaana esimerkkinä mainitsen tietysti Aleksanterin. Itse pidän Aleksanteria aivan upeana elokuvana kaikin puolin. Aleksanteri on saanut esimerkiksi imdb sivustolla erittäin alhaiset 5.4 pistettä kymmenestä. On helppo mennä valtavirran mukana, ja vihata Stonen teoksia muiden ohella. Stonen Aleksanterissa on visuaalisesti loistavia kohtauksia, ja edes erittäin ylilyövä näyttelijätyö ei itseäni häiritse, se kuuluu tällaiseen elokuvaan, ihmiset Aleksanteri Suuren aikana ovat varmaan käyttäytyneet juuri niin maanisesti, kuin elokuvassa kuvataan. Aleksanteri sisältää melko lopussa kohtauksen, jossa taistelussa kuvataan mm. norsuja, Colin Farrellin esittämä Aleksanteri syöksyy taistelun aikana tavallaan viimeiseen hetkeensä ja elokuvan värit muuttuvat tämän aikana upealla tavalla, aivan kuin maailma ei koskaan olisi entisensä tuon jälkeen, kohtaus on omasta mielestäni yksi koko elokuvahistorian upeimmin tehtyjä, ja jo sen takia tämä pitkä leffa kannattaa katsoa, ai ai sitä eoforian tunnetta, jonka koin tämän nähtyäni. Katsokaa Aleksanteri kotiteatteristanne valtavilla volyymeillä, teidän on pakko katsoa se.

Stonesta ohjaajana voidaan olla montaa mieltä, mielestäni hän on ohjannut lukuisia loistavia elokuvia mutta niiden joukkoon ei todellakaan kuulu "Aleksanteri", verrattuna vaikkapa Platooniin elokuva on kaikkea muuta kuin loistava ohjaukseltaan ja sisällöltään - mikä sinänsä harmi koska Aleksanteri Suuresta olisi epäilemättä saanut aikaan loistavan elokuvan, niin merkittävä henkilö hän on ollut - aikakautensa merkittävin kenties.

Kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa joten ainakaan paikkaa ei voi syyttää siitä, että leffan loputtua tunsin kaikella tapaa tuhlanneeni elämästäni monta arvokasta minuuttia likimain täydelliseen mahalaskuun. Ei siinä mitään, olihan Aleksanterissa muutamia loistavia kohtauksia ja taistelukuvauksia mutta mielestäni ne eivät riittäneet kantamaan tarinaa juurikaan. Ollakseen loistava elokuva elokuvassa on oltava muutakin kuin muutama loistava kohtaus ja runsaasti värikkäitä yksittyiskohtia.

Mikäli Stonen leffat jatkavat samaa likilaskuisten tekeleiden sarjaa jatkossakin niin minun on vaikea kuvitella katsovani enää ainoatakaan Stonen uutuusleffaa - pidättäydyn mielummin vanhoissa leffoissa joissa on ideaa, taituruutta, hienoa henkilökuvausta etc. Sellaisia elementtejä jotka ohittavat minun arvoasteikossani kevyesti raiskyvät värit, erikoistehosteet sun muut epäolennaiset seikat joilla on helppo peittää alleen leffan onttous sisällöltään.

vlad.

 

[Mr Scarface]

vlad kirjoitti: Stonesta ohjaajana voidaan olla montaa mieltä, mielestäni hän on ohjannut lukuisia loistavia elokuvia mutta niiden joukkoon ei todellakaan kuulu "Aleksanteri", verrattuna vaikkapa Platooniin elokuva on kaikkea muuta kuin loistava ohjaukseltaan ja sisällöltään - mikä sinänsä harmi koska Aleksanteri Suuresta olisi epäilemättä saanut aikaan loistavan elokuvan, niin merkittävä henkilö hän on ollut - aikakautensa merkittävin kenties.

Stonen Platoonia on aivan turha verrata mihinkään muuhun miehen elokuvaan, sillä siitä aiheesta herra Stonella oli omakohtaisia ja dramaattisia kokemuksia. Tai muutenkaan mitään toista elokuvaa ei kannata verrata toiseen, Stonen omasta "sotatrilogiasta" Taivas ja maa, Platoon ja Syntynyt 4 heinäkuuta toimivat kaikki hienosti. 4 heinäkuuta on vaan niin yliromanttinen, jonka myös Stone itse myöntää, on hänenkin mielestään parempi lyödä todella paljon yli romantiikassa, kuin vaan tehdä siitä mukiin menevää, olen kanssaan samaa mieltä. Ja en ole samaa mieltä että Aleksanteri olisi sisällöltään ja ohjaukseltaan kaikkiea muuta kuin loistava, kuten vlad kirjoitti. Minusta Aleksanteri on aivan loistava ja onnistunut elokuva joka osa-alueella. Aleksanterin musiikit (Vangelis) jäävät niin pahasti soimaan mieleen elokuvan jälkeenkin, että sen pariin on pakko palata uudestaan ja uudestaan. Lisäksi Stone ohjasi tämänkin elokuvan kiihkolla ja vimmalla, katsokaa dokumentti elokuvan teosta, Stone uskoi jatkuvasti elokuvaansa. Guerilla film-making tyyli loisti tämänkin elokuvan teon aikana, Farrell laitettiin lujille pääroolissaan, Stone vaati jälleen näyttelijöiltään tarpeeksi. Taiteellisesti Aleksanteri poikkeaa jo niin monesta muusta suurtuotannosta, että se on senkin takia vaikuttava, moni muu ohjaaja ei olisi tehnyt Aleksanterista näin mieleen jäävää ja persoonallista katsomiskokemusta. Elokuva saattaa olla liian älykäs Yhdysvaltalaiseen mentaliteettiin, jossa se lytättiin oikein urakalla maan rakoon. Euroopassa Aleksanteri sai paremman vastaanoton.

vlad kirjoitti: Kävin katsomassa Aleksanterin teatterissa joten ainakaan paikkaa ei voi syyttää siitä, että leffan loputtua tunsin kaikella tapaa tuhlanneeni elämästäni monta arvokasta minuuttia likimain täydelliseen mahalaskuun. Ei siinä mitään, olihan Aleksanterissa muutamia loistavia kohtauksia ja taistelukuvauksia mutta mielestäni ne eivät riittäneet kantamaan tarinaa juurikaan. Ollakseen loistava elokuva elokuvassa on oltava muutakin kuin muutama loistava kohtaus ja runsaasti värikkäitä yksittyiskohtia.

Mikäli Stonen leffat jatkavat samaa likilaskuisten tekeleiden sarjaa jatkossakin niin minun on vaikea kuvitella katsovani enää ainoatakaan Stonen uutuusleffaa - pidättäydyn mielummin vanhoissa leffoissa joissa on ideaa, taituruutta, hienoa henkilökuvausta etc. Sellaisia elementtejä jotka ohittavat minun arvoasteikossani kevyesti raiskyvät värit, erikoistehosteet sun muut epäolennaiset seikat joilla on helppo peittää alleen leffan onttous sisällöltään.

Hyvä että katsoit elokuvan teatterissa. Toivottavasti et keskustellut elokuvan aikana kenenkään kanssa, se on loukkaus ohjaajaa ja muita elokuvan tekijöitä kohtaan. Ja tässäkin asiassa olen eri mieltä, kirjoittamasi termit: ideaa, taituruutta, hienoa henkilöohjausta olivat läsnä tässäkin Oliver Stone elokuvassa. Stonen taituruus tulee esiin lähes joka ikisessä framessä, jos elokuvaa tulkitsee oikein. Ja henkilöohjausta kannattaa seurata elokuvan tupla dvd.n mukana tulevalta dokumentilta, sitä nimittäin löytyy maestro Stonelta enemmän kuin monilta muilta ohjaajilta. Aleksanterin suurin ongelma on ajoittain puuroileva dialogi, jonka kuuntelemisen aikana jopa minä pyörittelin päätäni elokuvaa katsoessa. Jolie ja Dawson selviävät naisosuuksien dialogista hienosti, mutta esimerkiksi Kilmerilla ja parissa kohtauksessa Farrelillä on probleemia, jo kirjoitetun tekstinkin takia. Dialogi ja kuvaustyyli naamoihin samaan aikaan ei muutamassa kohtauksessa toimi. Mutta lopun viimeisen (norsu taistelun) aikana tosiaan koin euforian tunnetta tämän Aleksanterin aikana, ja paljon muuta en voi joltain kirotulta elokuvalta pyytää. Erikoisefekteistä sen verran, joihin otit kantaa, ne toimivat aivan moitteettomasti tässä Aleksanterissa, silmiä hiveleviä kohtauksia ja värien käyttöä riittää useissa paikoissa. Olen nähnyt useita erikoistehoste-elokuvia, joiden tehosteita ei voi edes verrata vakuuttavaan Aleksanteriin. Loppuun on hyvä todeta, että en ole keksinyt koskaan, miten tästäkään Stone elokuvasta olisi saanut muka paremman teoksen, eikä ole neuvoja siihen luetellut missään kukaan muukaan. Elokuvasta on hauska keskustella, kun oikeita ja vääriä mielipiteitä ja vastauksia ei koskaan ole, jonkun silmät ja korvat pitävät toisesta, toisen toisesta. Tosin Japanissa myös jo nenäkin voi pitää elokuvasta, sillä siellä on esitetty teattereissa hajulla maustettuja teoksia. Uudessa Terence Malickin The New world elokuvassa pystyi haistelemaan erinäisten kohtausten aikana, miltä mikäkin tilanne sen aistin kautta tuntuu.

 

[calvin]

Kirjoittelenpa muutamia ajatuksia viime aikoina näkemistäni leffoista kun on ehtinyt taas pitkästä aikaa harrastamaan elokuvia.

Team America *½

Lyhyesti: Tuubaa tökkivällä huumorilla höystettynä.

En ole koskaan juurikaan pitänyt South Parkista joten odotukset eivät SP:n tekijöiden elokuvaa kohtaan olleet korkealla. Melkoista höttöähän tämä olikin, kevytmielistä irvailua vähän kaikille mutta itse olisin silti odottanut vähän enemmän (ja älykkäämpää) irvailua amerikkalaista maailmanpolitiikkaa kohtaan. Elokuvasta oli ilmeisesti tehty tarkoituksella varsin hölmö nukkehamojen liikkeitä myöten ja vitsailu oli varsin suoraviivaista alusta loppuun. ½ pistettä yhden tähden päälle allekirjoittaneeseen kolahtaneen vasara-jutun ansiosta.

The New World ***

Lyhyesti: Tunteita, tuoksuja ja maisemia Malickin ohjauksella.

Huh, tämä elokuva vetoaa tunteisiin todella vahvasti, ehkä aavistuksen verran liikaakin. Hidas tempo, dialogin runollisuus ja maalaileva kuvaus jättää katsojalle aikaa ja tilaa. Malickin ohjaus on taattua laatua ja päähenkilöiden näyttelijäntyö on vakuuttavaa. Elokuvan alkupuoli, varsinkin Smithin ja Pocahontasin yhteinen aika, toimii loistavasti ja on todella vaikuttavaa katsottavaa. Intiaanien näennäinen viattomuus ja todentuntuinen kunnioitus luontoa kohtaan herättää katsojassakin vahvoja tuntemuksia. Mutta mutta, loppuelokuvan tietynlainen neutraalius alkuperäisväestön ja englantilaisten välisiä tapahtumia kohtaan syö elokuvan vaikuttavuutta ja elokuva jää tuntumaan hieman pinnalliselta. Ehkä amerikkalaisten kansalliseepoksen tulkinnassa ei ole hyväksi osoitella sormella englantilaisten tekemiä vääryyksiä intiaaneja kohtaan vaan jättää tuomitseminen katsojalle.

Sin City ****

Lyhyesti: Toimivaa brutaalia väkivaltaa tuutin täydeltä.

Sarjakuvaa en ole koskaan lukenut enkä ole mikään väkivallan ystävä mutta jollain tavalla tämä elokuva iskee suoraan luihin ja ytimiin. Millerin ollessa toisena ohjaajana uskoisin sen olevan myös aika uskollinen sarjakuvalle. Elokuva on puristettu varsin tiukkaan muottiin kutoen yhteen muutaman erilliseltä vaikuttavan tarinan omalla järkyttävällä tavallaan. Päähenkilöiden taustoja ei juurikaan avata vaan väkivalta ottaa pääosan heti alusta alkaen. Toisaalta, kerrankin elokuvassa rikolliset saavat täysin ansionsa mukaan. Pelottavaa on että brutaali verenvuodatus ja kostaminen tuntuvat oikeudenmukaiselta ja hyvältä. Mustavalkoisuus ja yksityiskohtien väritehosteet toimivat tehokkaasti ja näyttelijätyö on vakuuttavaa kautta linjan.

 

[avatar]

Stonen taituruus tulee esiin lähes joka ikisessä framessä, jos elokuvaa tulkitsee oikein.

Siinä asia juurikin niin kiteytettynä kuin vain voi. "Jos elokuvaa tulkitsee oikein." Kyse onkin sitten siitä, että mikä on sitä oikeaa tulkintaa ja onko väärin tulkita asiaa eri tavalla kuin joku toinen. Toki kaikki kunnia Stonelle ja hänen erinomaisille elokuvilleen. Platoon on yksi aikojemme parhaista rainoista ikinä.

 

[Panzerfaust]

Team America *½

Lyhyesti: Tuubaa tökkivällä huumorilla höystettynä.

En ole koskaan juurikaan pitänyt South Parkista joten odotukset eivät SP:n tekijöiden elokuvaa kohtaan olleet korkealla. Melkoista höttöähän tämä olikin, kevytmielistä irvailua vähän kaikille mutta itse olisin silti odottanut vähän enemmän (ja älykkäämpää) irvailua amerikkalaista maailmanpolitiikkaa kohtaan.

Itse South Parkin ystävänä en yllättäen myöskään innostunut Team Americasta. Tosin leffan tunnaribiisi("America - FUCK YEAH!") jaksoi naurattaa koko seuruetta.

Jos joku ei pidä South Parkista tai varsinkaan Team Americasta sen takia, ettei niissä ole "enemmän älykästä irvailua amerikkalaista maailmanpolitiikkaa kohtaan" ei ole yllätys. Park & Stone vittuilevat vähintään yhtä paljon vasureille kuin oikeistolle. Jompi kumpi heistä totesikin: "I hate conservatives, but I fucking hate liberals!" Sen syvällisempää sanomaa SP tiimi ei yritäkään tarjota.

Muutenkin South Parkin tarkoituksena on vain vittuilla kaikelle mahdollisille arvoille ja tabuille. Sen sijaan Team America oli tehty ärsyttämään ennenkaikkea vasuri"liberaaleja"+ulkomailla jenkkivihaajia, joten ilmankos sen jaksoi katsoa, väsyttävästä ulostehuumorista huolimatta. Ainakin Sean Penniin osui ja upposi. Ihmettelen vaan miksi Michael Moorea ei teloitettu verisesti.