Meille kun on tullut lapsia, niin yleensä sen jälkeen isä on voinut useana aamuna perätysten oikein huonosti. Vatsa ollut täynnä oksennusta, ja muitakin oireita olen kokenut.
Meille kun on tullut lapsia, niin yleensä sen jälkeen isä on voinut useana aamuna perätysten oikein huonosti. Vatsa ollut täynnä oksennusta, ja muitakin oireita olen kokenut.Kun joku työpaikalla (tai missä vaan) on tullut isäksi ja polleana sitten kertoo että: "lapsi voi hyvin, äiti voi hyvin ja.....isäkin voi ihan hyvin" niin johan nauru maittaa makeasti.
Sama pätee toki myös siihen kun kerrotaan että vauva on juuri syntynyt. Joka kerta pitää muistaa mainita että isäkin voi hyvin. On se hassua, on se!
Ja sitten tämä hassuhko "laitatko kakkoseen". Kun kakkoskerrokseen ollaan menossa.Toiseksi yleisin on sitten, se kun joku lohkaisee jotain hissin painorajoituksesta.
Oikein vitsikäs lisää tuohon: "...mutta sain peräpukamilla kiinni."Töissä yksi hemmo tuntuu kärsivän jonkin sortin suolisto-ongelmista ja näin ollen piereskelee aivan helvetisti pitkin päivää. Eikä siinä kaikki. Aina flatuksen päästettyään kaveri tokaisee, että "hupsista, meinasin pieraista". Ekalla kerralla vielä jaksoi hymyilyttää.
Ja sitten tämä hassuhko "laitatko kakkoseen". Kun kakkoskerrokseen ollaan menossa.
Oikein vitsikäs lisää tuohon: "...mutta sain peräpukamilla kiinni."
Oikein vitsikäs lisää tuohon: "...mutta sain peräpukamilla kiinni."
Hetken päästä tuota työnnellään rattaissa, jolloin kuuluu kysyä: "Kumman näköinen?". Tähän kuuluu (kysymättäkin) kertoa: "pääasia, että lapsi on terve", oli sitten isänsä tai äitinsä näköinen.Sama pätee toki myös siihen kun kerrotaan että vauva on juuri syntynyt. Joka kerta pitää muistaa mainita että isäkin voi hyvin. On se hassua, on se!
"Kumman näköinen?"
Jos tyttölapsi sattuu olemaan äitinsä näköinen, niin tähän tietysti isän kuuluu todeta, että "äitinsä näköinen, onneksi!", joka aiheuttaa aina hersyvät naurut."Kumman näköinen?"
Hetken päästä tuota työnnellään rattaissa, jolloin
Heti syntymän jälkeen kysytään, että kumpi tuli. Tähän pitäisi aina vastata, että terve. Valitettavasti harvemmin kuulee. Se kun on tärkeämpää onko se lapsi poika vai tyttö, kuin että onko hän terve vaiko vajaatoimintainen.
Heti syntymän jälkeen kysytään, että kumpi tuli. Tähän pitäisi aina vastata, että terve. Valitettavasti harvemmin kuulee. Se kun on tärkeämpää onko se lapsi poika vai tyttö, kuin että onko hän terve vaiko vajaatoimintainen.
Terveen lapsen synnyttyä tottakai myös todetaan: "lapsi on muuten terve, mutta isänsä näköinen."
Muijan sekä systeri että broidi ostelevat paraikaa kämppää tahoillaan. Keskustelussa appiukon kanssa on vastaus puheena olleen kämpän koosta kysyttäessä toki poikaansa eli lankomiestäni tarkoittaen: "kolme huonetta ja heittiö".
Ässien Zaborsky on maalipörssin ykkönen viidellätoista maalillaan.
Itseasiassa (vakavasti ottaen) ei A: välittömästi tai lyyellä aikavälillä syntymän jälkeen voida tietää onko lapsi "terve" ja B: yleishumanistisen tai kristilliseettisen katsantokannan mukaan "terveys" ei ole pääasia. Jos siis jonkin on oltava "pääasia" niin se, että lapsi ylipäänsä ON OLEMASSA tai on OMA.
Pääasia, että on terve-hokema sisältää piilotettuna valtavan viestin siitä ettei ns. erityistä tukea tarvitsevat ihmiset ole yhtä toivottuja kuin "terveet".
Tämä on esimerkki meidän ihan tavallisten ihmisten asenteellisuudesta, ennakkoluuloisuudesta ja ahdasmielisyydestä. Absurdiutta, jota ei helposti tunnista jos ei pysähdy joskus miettimään.
Ja hassuhko vastaus kakkoseen laittamiselle: kiitos tarjouksesta, mutta olen naimisissa.
"John, call me a cab!"
"Okay - You're a cab."
Tänään aamiaispöydässä jälkikasvulle: -Suu kiinni ja syö.
Tänään aamiaispöydässä jälkikasvulle: -Suu kiinni ja syö.