Chicago Blackhawks 2014–2015

[lunde]

30.10.2014 Chicago @ Ottawa: 5–4 SO

Olkaa hyvä, @Lico ja kumppanit. Onneksi tänään oli vapaapäivä.

Jotenkin väsynyttä ja lepsua oli Hawksin meininki etenkin erien alussa, joissa Sens-teki kolme maalia ennen kolmen minuutin täyttymistä. Hawks nappasi sarjataulukkoon kuitenkin kaksi pistettä vaikeimman kautta, eikä vähiten Hossan Toewsin tasonnoston ansioista. Kauden alun paikoitellen hieman harmaasti hiihtäneille hyökkääjille kahden pisteen ilta: Hossalle 1000 pistettä rikki ja Toewsille maalit 198 ja 199. Kahdesta pisteestä huolimatta joukkueen esitykseen ei voi olla mitenkään tyytyväinen. Toivottavasti ammattimiehet tajuavat tuon ja kiekonhallinta sekä rumputuli alkaa jatkossa tuottaa paremmin tulosta samalla kun puolustuspään lepsut aivopierut jäävät pois.

Blackhawks

29 Bickell - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 65 Shaw - 88 Kane
11 Morin - 91 Richards - 23 Versteeg
20 Saad - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 32 Rozsival

33 Darling 28/32 - 87,5%
(50 Crawford)

Senators

16 MacArthur - 7 Turris - 6 Ryan
9 Michalek - 93 Zibanejad - 90 Chiasson
15 Zack - 17 Legwand - 25 Neil
68 Hoffman - 27 Lazar - 61 Stone

4 Phillips - 65 Karlsson
2 Cowen- 5 Ceci
46 Wiercioch - 62 Gryba

41 Anderson 35/39 - 89,7%
(30 Hammond)

Ensimmäisen erän alussa Hawks löi hieman painetta Senatorsin maalille ja nelosketju olikin tehdä avausmaalin. Punalamppu syttyi kuitenkin vajaan kolmen minuutin kohdalla Hawks-päädyssä. Liekö ollut ensimmäinen laukaus, jonka Van Riemsdykin taakse karannut Stone pääsi ohjaamaan Darlingin längistä: 1–0. Vajaan minuutin jälkeen oli tulla lisää kylmää vettä niskaan. Oduya pelasti kuitenkin maalin takatolpalta. Neljän minuutin jälkeen Sensin Smith otti kevyehkön koukkausjäähyn, joka näytti enemmän käsille huitomiselta. Hawks-ylivoimaa kesti vain 40 sekuntia, kun Shaw ohjattiin jäähylle kiinnipitämisestä. Tasavajaa ja Sens-ylivoima päättyi maalitta, mutta seitsemän minuutin jälkeen Gryba joutui kaatamaan laidasta murtautuvan Saadin. Ylivoima ei kuitenkaan saanut kuin yhden kunnon paikan, jonka Andersonin reaktiotorjunta pysäytti. 11 minuutin jälkeen Chicagoon saatiin hyviäkin uutisia, kun Toews voitti aloituksen ja Hossa laukoi kiekon maalia kohti. Toews ja Bickell olivat tökkimässä kiekkoa maaliin ja lopulta osuma merkittiin kapteenille: 1–1. Hossalle uran 999. piste ja Toewsille uran 198. maali. Seuraavassa vaihdossa Rozsival hukkasi kiekon hyökkäyssiniviivalla ja sitä seuranneesta pyörityksestä Sens oli siirtyä uudelleen johtoon. Jäässä epätoivoisesti maannut Darling sai kuitenkin peitettyä takakulmankin. 15 minuutin kohdalla Versteeg hukkasi läpiajon, kun Karlsson polki hänet kiinni. Kris sai kuitenkin kiekon hetken päästä uudelleen ja korjasi tilanteen harhauttamalla nimenomaan Karlssonin B-pisteen kohdalla. Lopulta kiekko upposi takakulmasta Andersonin taakse: 1-2. Senatorsin nelosketju oli pian tasoittaa ottelun illan toisella maalilla, mutta ohjaus meni maalin ohi. Avauserässä ei nähty kuitenkaan enää lisää maaleja.

Toinen erä alkoi Senators-rynnistyksellä, mikä poikikin rangaistuksen Keithille. Jäähyn alussa oli kuitenkin lähempänä Hawks-maali, kun Toews syötti Hossan vapaaksi Sens-maalille. Vielä ei ollut kuitenkaan 1000. pisteen aika Hossalle tyypillisellä alivoimamaalilla. Ylivoimaa jäi 3 sekuntia jäljelle, kun voimakkaasti maalille ajanut McArthur sai runnottua kiekon Darlingin ohi: 2-2. Viiden minuutin jälkeen Morin syötti Richardsille namupaikan, mutta Anderson poimi maali keskelle suuntautuneen laukauksen. Seitsemän minuutin kohdalla Ryan ja Turris oli siirtää pomppivan kiekon avustukselle isännät jälleen johtoon, mutta Darling peitti koko maalin. Erän puolivälissä nähtiin molemmissa päissä vaaralliset hyökkäykset. 11 minuutin kohdalla Bickell joutui koukkaamaan maalipaikkaan päässyttä Lazaria. Isäntien ylivoima kuihtui kuitenkin kasaan lähinnä siniviivalla katkenneiden mailojen vuoksi. Jäähyn päätyttyä Senators otti rangaistuksen vaihtovirheestä, jota Hawks ei kuitenkaan saanut hyödynnettyä. 17 minuutin jälkeen Versteeg kaarsi Sens-maalin takana Andersonin sekä laidan välistä ja pieni konktakti poiki jäähyn. Harvinaisesti maalivahdille, mikä ei etenkään tässä tilanteessa kuitenkaan ollut väärä tuomio, kun Anderson antoi kyynärpäätä Hawks-hyökkääjälle. Kerrankin tuo maalivahdin kalastelu vihellettiin noin päin, eikä edes ensiksi jäähyaitioon suunnannut Versteeg olettanut jäähyn menevän noin päin. Hawks-ylivoima oli jälleen lähellä katastrofia, mutta Sens ei saanut hyödynnettyä vastahyökkäyksiään. Toiselle tauolle lähdettiin 2–2-tasatilanteessa.

Kolmas erä alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla. Darling torjui ensimmäisessä vaihdossa Turrisin laukauksen ja Bickell ryhtyi purkamaan rystyllä kiekkoa. Peliväline päätyi metrin päähän suoraan Ryanin lapaan, eikä Darlingilla ollut mahdollisuutta torjua tätä "onetimeria": 3–2. Seuraavassa vaihdossa Sens-rynnistys poiki koukkausjäähyn Krügerille. Sens sai useita laukauksia, mutta Hawks kesti alivoiman. Heti neljän minuutin kohdalla Blackhawks otti uuden rangaistuksen vaihtovirheestä. Vieraat kestivät tämänkin rangaistuksen ja seitsemän minuutin jälkeen nähtiin pitkästä aikaan pitkä hyökkäys Sens-alueella. Lopulta Toews lakaisi illan toisellaan Sens-puolustajista kimpoilleen Seabrookin laukauksen isäntien maaliin: 3–3. Heti maalin jälkeen Morin ohjattiin jäähylle huitomisesta. Kotijoukkueen ylivoima pyöri vaarallisesti, mutta maalia ei kuitenkaan nähty. 12 minuutin jälkeen Hjalmarsson kamppasi Ryanin Hawks-maalin takana, mutta selvisi yllättäen jäähyttä yleisön buuauksista huolimatta. Seuraavassa vaihdossa Saad hukkasi kiekon ja orastavan 2–1-hyökkäyksen. Reilu minuutti myöhemmin se sitten tapahtui: Marian Hossan 1000. piste ja vielä entisen kotiyleisön edessä. Pienestä kulmasta lauottu ranneveto upposi onnekkaasti längistä Andersonin luistimen kautta maaliin: 3–4. Kiekko talteen ja teippi kylkeen. Senators ei kuitenkaan luovuttanut, vaan kellon lähestyttyä 18 minuutin rajaa Zibanejadin laukaus ohitti heittäytyneen Oduyan ja Darlingin patjat: 4–4. Näin varsinainen peliaika ei rittänyt voittajan ratkaisemiseen tässäkään Hawks-ottelussa.

Jatkoajan alku sujui pitkälti Hawksin hallinnassa. Kolmen minuutin jälkeen Wiercioch otti koukkausjäähyn, kun Toews kyyristyi Sens-pakin mailan ympärille. Hawks-nelikko haki illan sankarille, Hossalle, voittomaalia, mutta Sens-kolmikko blokkasi laukaukset tehokkaasti. Ja niin jatkoaika loppui ennen jäähyä.

Voittolaukauskilpailussa (NHL.comin video) kaikki kolme Sens-yrittäjää yrittivät tuloksetta saada kiekon Darlingin läpi, Kane kilautti tolppaa ja lopulta Sharp sai upotettua kiekon yläkulmaan: 4–5.

Huomioita

Olen varmaan hieman omituinen, mutta tykkään tuosta Senatorsin raitapaidasta, jolla joukkue kunnioittaa viime vuosisadan alussa Stanley Cupeja kahminutta Senatorsia. Hieman tulee mieleen Hawksin Winter Classic -paita.

Kausi jatkuu lauantaina Leafsia vastaan, joka vierailee tänään perjantaina Columbuksessa.

 

[Lico]

Kiitokset @lunde raportista!

Hossalle tuhat täyteen, ylläripylläri etten nähnyt suorana. Huomenna sitten mennään Torontossa, jokos Corey olisi maalissa vai Darlingille yhä peliaikaa?

 

[reme]

Kiitokset @lunde raportista!

Hossalle tuhat täyteen, ylläripylläri etten nähnyt suorana. Huomenna sitten mennään Torontossa, jokos Corey olisi maalissa vai Darlingille yhä peliaikaa?

Eiköhän se Crawford ole maalissa kun Darling on lähetetty farmiin.

 

[Ben Marco]

Hossalle tonni täyteen, iso käsi! Samalla Jonathan Toews siirtyi kahdella maalillaan Blackhawksien kaikkienaikojen maalipörssissä sijalle 19, ohi Troy Murrayn. Toewsilla maaleja nyt 199, joten uudelle sataselle saatetaan päästä piakkoin. Seuraava päänahka on Eric Nesteronko, joka osui Blackhawks-urallaan 207 kertaa.

Alla olevaa listaa tutkailemalla, huomataan myös Patrick Sharpin sniperin taitojen tulos, joskin ruuti voisi olla kuivempaa juuri nyt. Mies tasamaaleissa muuan Eric Dazen kanssa. Listalla hieman jo kärkipäätä hätyyttelemässä olevat hyvät ystävät Amonte & Roenick (walking down the memory lane..) saattavat hyvinkin olla liipaisimella jossakin kohtaa lähitulevaisuutta..

Tänään Torontossa sitten.

 

[lunde]

Lokakuun yhteenvetoa

Tässä hieman yhteenvetoa lokakuun peleistä. Raportti-linkit vievät minun viesteihin lähinnä siksi, että niistä löytyy kokoonpanotiedot. Kannattaa lukea myös vierestä löytyviä otteluraportteja. Maalikoostevideot ovat NHL.comin videoita. Ottelutilastojen vertailemisen vuoksi Blackhawksin maalit ja laukaukset on ilmaistu ensiksi riippumatta ottelun paikkakunnasta.

9.10.2013 @ Dallas 3-2 SO
SOG 26–34, PP 1/5, PK 5/6, (1–0, 0–2, 1–0, 0–0, 1–0)
raportti | maalikoostevideo

11.10.2014 Buffalo 6–2
SOG 47–23, PP 1/4, PK 4/4, (2–2, 0–0, 4–0)
raportti | maalikoostevideo

15.10.2014 Calgary 1–2 OT
SOG 50–18, PP 1/7, PK 1/1, (0–0, 0–1, 1–0, 0–1)
raportti | maalikoostevideo

18.10.2014 Nashville 2–1 OT
SOG 37–20, PP 0/5, PK 3/4, (1–1, 0–0, 0–0, 1–0)
raportti | maalikoostevideo

21.10.2014 Philadelphia 4–0
SOG 43–32, PP 2/4, PK 2/2, (3–0, 0–0, 1–0)
raportti | maalikoostevideo

23.10.2014 @ Nashville 2-3
SOG 32–27, PP 0/1, PK 2/2, (1–1, 0–1, 1–1)
raportti | maalikoostevideo

25.10.2014 @ St Louis 2-3
SOG 24–31, PP 1/3, PK 3/3, (1–1, 0–2, 1–0)
raportti | maalikoostevideo

26.10.2014 Ottawa 2–1
SOG 45–33, PP 1/6, PK 3/3, (0–0, 2–1, 0–0)
raportti | maalikoostevideo

28.10.2014 Anaheim 0-1
SOG 38–25, PP 0/3, PK 1/1, (0–0, 0–0, 0–1)
raportti | maalikoostevideo

30.10.2014 @ Ottawa 5–4 SO
SOG 39–32, PP 0/5, PK 5/6, (2–1, 0–1, 2–2, 0–0, 1–0)
raportti | maalikoostevideo

GF-GA 27-19 (2,7-1,9)
SOG 381–275 (38,1–27,5)
PP 7/43 (16,3%)
PP 29/32 (90,6%)
(11–6, 2–8, 11–4, 1–1, 2–0)

Central-divisioonan sarjataulukko 31.10.2014

              GP  W-L-OT  P  GF-GA   L10
1. Nashville  9.  6-1-2  14  23-16  6-1-2
2. Chicago   10.  6-3-1  13  27-19  6-3-1
3. Minnesota  9.  6-3-0  12  31-17  6-3-0
4. St. Louis  9.  5-3-1  11  22-17  5-3-1
5. Dallas     9.  4-2-3  11  32-32  4-2-3
6. Colorado  11.  3-4-4  10  27-31  3-3-4
7. Winnipeg  10.  4-5-1   9  20-25  4-5-1

Pelaajien tilastot

 1. Jonathan Toews      10.  4 + 4 = 8  +2  0 PIM  20:46 TOI/GP  136/235 57,9% (37,9 %Tm)
 2. Patrick Sharp       10.  3 + 5 = 8   0  8 PIM  18:50 TOI/GP   10/22  45,4%  (3,5 %Tm)
 3. Patrick Kane        10.  3 + 4 = 7  -1  0 PIM  20:24 TOI/GP     -
 4. Duncan Keith        10.  2 + 4 = 6  +5  6 PIM  26:19 TOI/GP     -
 5. Brandon Saad        10.  1 + 5 = 6  -3  2 PIM  17:07 TOI/GP   11/23  47,8%  (3,7 %Tm)
 6. Marian Hossa        10.  2 + 3 = 5   0  2 PIM  18:39 TOI/GP    1/2   50,0%  (0,3 %Tm)
 7. Andrew Shaw         10.  3 + 1 = 4   0  8 PIM  17:53 TOI/GP   54/113 47,8% (18,2 %Tm)
 8. Brent Seabrook      10.  1 + 3 = 4  +3  2 PIM  22:33 TOI/GP     -
 9. Bryan Bickell       10.  1 + 3 = 4   0  6 PIM  12:22 TOI/GP     -
10. Brad Richards       10.  0 + 4 = 4   0  2 PIM  13:07 TOI/GP   40/87  46,0% (14,0 %Tm)
11. Kris Versteeg        6.  2 + 1 = 3  +3  2 PIM  13:44 TOI/GP    3/6   50,0%  (1,5 %Tm)
12. Niklas Hjalmarsson  10.  0 + 2 = 2  -1 12 PIM  21:37 TOI/GP     -
13. Johnny Oduya        10.  1 + 0 = 1  -1  4 PIM  20:13 TOI/GP     -
14. Ben Smith           10.  1 + 0 = 1   0  0 PIM  13:54 TOI/GP   63/64  56,2% (10,3 %Tm)
15. Daniel Carcillo      7.  1 + 0 = 1  +1  2 PIM   7:38 TOI/GP     -                    
16. Marcus Krüger       10.  0 + 1 = 1  -1 10 PIM  12:28 TOI/GP   63/67  53,7% (10,8 %Tm)
17. Trevor Van Riemsdyk 10.  0 + 0 = 0   0  2 PIM  12:50 TOI/GP     -
18. Michal Rozsival      6.  0 + 0 = 0  -1  0 PIM  15:34 TOI/GP     -
19. Jeremy Morin         7.  0 + 0 = 0  -1  6 PIM   7:12 TOI/GP    1/1  100,0%  (0,2 %Tm)
20. David Rundblad       4.  0 + 0 = 0  +2  0 PIM   8:26 TOI/GP     -

Maalivahtien tilastot

1. Corey Crawford      4/4. 3-0-1  88/95 92,6%  1,66 GAA  - SO  0 PIM  252:36 TOI
2. Scott Darling       3/3. 2-1-0  84/90 93,3%  1,98 GAA  - SO  0 PIM  182:10 TOI
3. Antti Raanta        3/3. 1-2-0  84/90 93,3%  2,03 GAA  1 SO  0 PIM  177:22 TOI

-Marraskuun yhteenvetoon
-Joulukuun yhteenvetoon

 

[lunde]

1.11.2014 Chicago @ Toronto: 2-3

Edellisessäkin pelissä nähty oman pään lepsuilu jatkui tässäkin pelissä. Edes kaksi ylivoimamaalia ja 47 laukausta Reimeriä kohti eivät auttaneet paikkamaan koomailuja. Käteen jäi ansaitusti 0 pistettä. Quenneville yritti herätellä joukkuetta pakkiparien sekoittamisella ja sentterivaihdoilla, mutta siitä ei kuitenkaan ollut riittävää apua.

Blackhawks
(alussa hieman erilaiset ketjut, mutta näillä pelattiin suurin osa pelistä)

23 Versteeg - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 91 Richards - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 11 Morin
20 Saad - 16 Krüger - 28 Smith

57 Van Riemsdyk - 7 Seabrook
2 Keith - 32 Rozsival
27 Oduya - 4 Hjalmarsson

50 Crawford 24/27 - 88,9%
(31 Raanta)

Maple Leafs

26 Winnik - 43 Kadri - 81 Kessel
21 Van Riemsdyk - 42 Bozak - 71 Clarkson
47 Komarov - 25 Santorelli - 24 Holland
37 Ashton - 53 Carrick - 18 Panik

3 Phaneuf - 4 Franson
51 Gardiner - 12 Robidas
44 Rielly - 46 Polak

34 Reimer 45/47 - 95,7%
(45 Bernier)

Avauserän ensimmäisessä vaihdossa keskialueella pompannut kiekko aiheutti Hawks-päätyyn 2–1-hyökkäyksen, jonka Seabrook esti katkaisemalla Bozakin syötön James Van Riemsdykille. Seuraavassa vaihdossa pikkuveli Trevor Van Riemsdyk pääsi laukomaan sektorista Kanen syötöstä, mutta Reimer veti pidemmän korren. Kahden minuutin jälkeen Bickell otti kampitusjäähyn. Leafs pääsi laukomaan pari kertaa vaarallisesti, mutta tolppien väliim palannut Crawford hoiti homman mallikkaasti. Kuuden minuutin kohdalla Bickell pääsi upottamaan Morinin laukauksen paluukiekkoa, mutta Reimerin patja ilmestyi vielä eteen. Muutama minuutti myöhemmin Kane luikerteli kolmen Leafs-pelaajan väliin ja pääsi ohjaamaan Reiemrin edestä kiekkoa, mutta maalia ei kuitenkaan ei syntynyt. 14 minuutin kohdalla Shaw'n ketju hävisi hyökkäyspäänaloituksen Kadrin ketjua vastaan ja Franson avasi pitkällä syötöllä nopean hyökkäyksen. Isäntien ykkösketju syötteli hieman onnekkaastikin Shaw'lla vahvistetun pakkikolmikon läpi ja nimenomaan Shaw'n mies Winnik pääsi syöttämään Kadrille helpon paikan ohjata rystyllä kiekko Hawks-maaliin: 1–0. Tämän jälkeen Shaw saikin komennuksen kolmosketjun sentteriksi ja Richards nousi ensimmäistä kertaa koko kaudelle kakkosketjun sentteriksi, mihin hänet alun perin hankittiinkin. Pian avausmaalin jälkeen Carrick otti koukkausjäähyn. Hawks kokeili ensimmäiseen ylivoimaan muutettuja miehityksiä. 10-19-23/2-81 ja 20-65-88/91-7. Jälkimmäinen miehitys onnistui, kun yksinkertaisen sateenvarjokuvion syöttelyn jälkeen Richards kiitti vastuusta ja laukoi vasemmalta kaarelta kiekon etunurkan yläkulmaan Shaw'n muodostaman maskin ohi: 1–1. Kesän nimihankinnalle vihdoinkin ensimmäinen osuma Hawks-paidassa. Erä päättyi tasatilanteessa, kun ennen summeria ei nähty enempää maaleja.

Toisen erän toisella minuutilla Holland pääsi kokeilemaan Crawfordin edestä paluukiekon laukomista, mutta Crow'n takaa ei näkynyt yhtään verkkoa. Neljän minuutin lähestyttyä Bozak sai koukkausjäähyn Versteegin kaaduttua helposti kesken kikkailujensa. Hawks onnistui ylivoimalla tälläkin kertaa, kun Seabrook käytti tilan hyväksi ja jatkoi Kanen syötön onetimerilla ruuhkan läpi Reimerin taakse: 1–2. Vieraiden iloa ei kuitenkaan kestänyt kahtakaan minuuttia, kun Hawks jäi pitkäksi aikaa jumiin omaan päähän. Kivuliaasti kiekon blokannut Oduyan antoi hetken päästä keskelle kohtalokkaan harhasyötön, jota isoveli Van Riemsdyk ei hukannut: 2–2. Oli muuten uran 100. maali ja 199. piste JVR:lle. Tasoituksen jälkeen peli aukeni ja molemmissa päädyissä nähtiin useita maalipaikkoja. Peli oli muuten aika sekavaa kilpaluistelua. 18 minuutin jälkeen Leafs sai pitkän hyökkäyksen ja Kadrin kova syöttö nousi Shaw'n mailasta suoraan Hjalmarssonin suojaamattomiin kasvoihin. Poskipää auki ja verta vuoti runsaasti jäälle, kun ruotsalainen hoiperteli hieman pökerryksissä pukukoppiin. Toisellekin tauolle lähdettiin tasatilanteessa.

Kolmannen erän alussa Toewsin ketju sai vaarallisen hyökkäyksen, kun Versteeg katkaisi siniviivalla Leafsin hyökkäyksen alkuunsa. Myös ruotsalainen viikinkisoturi Hjalmarsson oli paikattu pelikuntoon. Myös kypärään oli ruuvattu visiiri. Reilun kahden minuutin jälkeen nähtiin kuitenkin Leafs-maali. Kessel piti yksin kiekon Hawks-alueella, kun isännät vaihtoivat uuden ketjun jäälle. Ruotsalaispakit hävisivät maalin takana taistelun kiekosta, kun Komarov töytäisi Oduyaa numeroihin. Leksa pääsi näin syöttämään Hollandille namupaikan, josta sentteri-laituri ei erehtynyt: 3–2. Pian neljän minuutin kohdalla Robidas otti jäähyn korkeasta mailasta. Richards kilautti ylärimaa ja hetken päästä Reimer venyi vielä Seabrookin pommin eteenkin. Ylivoimamaali roikkui ilmassa, mutta jotenkin Leafs kesti koko jäähyn. hallissa oli jäähyn jälkeen huikea tunnelma, kun kotiyleisö hurrasi omilleen. Hawks-rynnistys jatkui mainoskatkoon, jonka jälkeen Oduya otti huitomisjäähyn Leafsin karattua 2–1-hyökkäykseen. Alivoimalla Hjalmarsson otti jälleen iskua blokatessaan kiekon tällä kertaa polven sisäsyrjällä. Leafs-ylivoima ei kuitenkaan pystynyt hyödyntämään jäähyä. 14 minuutin jälkeen Clarkson otti hyökkäyspään aloituksessa hölmön jäähyn kampittamalla kiekottoman Rozsivalin. Ylivoimaa kesti vain minuutti, kun Seabrook antoi Robidas'lle vaarallisesti poikittaista laidan lähellä ja peli jatkui tasavajaalla. Toews ja Kane olivat tuoda Hawksin tasoihin, mutta Reimer piti isännät johdossa. Hetken päästä Rozsival katkaisi Leafsin 2–1-hyökkäyksen. Leafs sai minuutin ylivoimaa, jonka Hawks selvitti. Crawford lähti maaliltaan, kun ottelua oli reilu minuutti jäljellä. Leafs-maalilla oli hirveä mylläkkä, mutta kiekko ei mennyt maaliin asti. Hawks iski Leafs-maalille painetta summeriin asti, mutta maaliin asti kiekko ei kuitenkaan mennyt.

Huomioita

Uusituista YV-koostumuksista toinen eli aika pitkälti se alivoimamaaleja päästänyt kentällinen tekaisi kaksi kaappia. Olkoon se pelin harvoja hyviä puolia.

Yleensä todella luotettavalle Oduyalle sattui melko musta ilta tällä kertaa. Harmillisesti näitä OFF-iltoja tuntuu sattuvan hänelle aina silloin tällöin, eikä hänen "One Goal to be the most reliable guy on the ice" toteutunut ainakaan tällä kertaa. Quenneville erotti Rozsivalin ja Van Riemsdykin toisessa erässä ja suojellakseen kolmosparia Keith ja Seabrook joutuivat pelaamaan enimmäkseen heidän kanssaan. Puolustuksen minuutin jakautuivat muutenkin todella erikoisen tasaisesti, mikä ei tällä kertaa ollut kuitenkaan hyvä juttu:

Seabrook 21:13
Keith 19:54
Van Riemsdyk 19:21
Rozsival 18:37
Hjalmarsson 18:06
Oduya 17:35

Trevor Van Riemsdyk sai veljesten ensimmäisessä kohtaamisessa tähän asti NHL-uran isoimmat peliminuutit, mutta 1+0, +1 tehot keränyt isoveli James veti kuitenkin pitemmän korren, kun hänen joukkueensa sattui vielä voittamaankin.

Kerrankin CBC:n feedi ei mennyt mustaksi erätauon ajaksi, joten pitihän sitä kanadanjuhanitammisen eli Don Cherryn mouhoamista katsella Coach's Cornerista. Saman feedin toisella erätauolla käsiteltiin Toewsin ensimmäistä maalia Senatorsia vastaan ja vanhanaikaisia ylipäätään. Vanhanaikaiset ovat lisääntyneet sen jälkeen, kun viime kaudeksi kavennettiin maalien pyöreää sivurautaa.

Reimerin Transformers-maski näkyi paljon lähikuvissa, kun Hawks toimitti ahkerasti kiekkoa maalille.

Hawksin kausi jatkuu jo tänään kotikaukalossa, kun eilen Madison Square Gardenista 1–0-rankkarivoiton Pavelecin johdolla hakenut Jets saapuu Madhouseen. Toivottavasti Hawks-nippu nostaa tasoaan edes tähän tärkeään oman divisioonan sisäiseen kamppailuun. Vaikka Jets onkin tällä hetkellä Coloradon kanssa tasapisteissä divisioonan viimeisellä sijalla, he ovat vain kaksi pistettä Hawksin takana. Ylipäätään koko seitsemän joukkueen Central-divisioona on tällä hetkellä kolmen pisteen sisällä (Wild 14 - Avalanche 11).

 

[reme]

Tappio Torontolle, pelillisesti ihan tasaväkinen matsi eikä Crawfordkaan mitenkään huono ollut. Kentän kingi löytyi kuitenkin toisesta päästä, James Reimer.
Odyualle antaisin kyllä lepopäivän, sen verran ratkaisevassa roolissa hän oli tässä matsissa.
Hienoa oli se että Richards sai vihdoinkin tiputettua apinan selästään ja mielestäni parantaa muutenkin otteitaan.

 

[secord]

No ei ollut tällä kaudella ensimmäinen kerta, kun Blackhawks tekee vastustajan maalivahdista sankarin. Reimer oli tosiaan kurko ja erityisesti kolmannessa erässä mentiin Blackhawks vs. Reimer -moodilla. Mihinkään paniikkiin ei tässä syytä ole, mutta tuohon pelaamiseen pitäisi saada enemmän tunnetta ja munaa. Ei ne vanhat meriitit paina tai nimet selässä vaan kilpailu on niin kovaa, että runkosarjassakin pitää taistella veren maku suussa. Tana! Maalipaikkoja kyllä luodaan ja varmasti se kestuppipullokin jossain vaiheessa aukeaa, mutta onhan tuo kiekon kanssa pelaaminen varsin huolimatonta tällä hetkellä. Jos joku nuorista pelaajista tekisi esimerkiksi tuollaisia Oduyan kaltaisia kämmejä, niin seuraavassa pelissä syötäisiin popcornia. Katsotaan miten nyt wiiksi toimii. Positiivista oli tietenkin Richardsin onnistuminen, joka on nostanut tasoaan parissa viime pelissä muutenkin. Lundelle taas kiitokset hyvistä raporteista!

Farmin puolella IceHogs on ollut hyvässä iskussa viimepelit. Viime yönä IceHogsin voitto oli jo viides putkeen 5-1 päättyneessä pelissä San Antoniota vastaan. Ville Pokka avasti pistetilinsä 1+1 tehoilla ja Teräväiselle merkittiin yksi syöttöpiste. Sisäistä pistepörssiä johtavat kahdeksalla pisteellä McNeill (3+5), Danault (2+6) ja Regin (2+6). Näin kymmenen pelin jälkeen ja Lunde varmaan kasaa jossain vaiheessa kokoon myös farmin puolelta tilastoja sitten tarkemmin.

 

[mutina]

Joko tämän ketjun voisi liittää tuonne Tilastokummajaiset -ketjuun? On kyllä ollut henkeäsalpaava alkukausi, eikä siis hyvässä. Onneksi aikaa on, kautta on, mutta mikä herättäisi maalintekijät horroksesta?

 

[lunde]

2.11.2014 Winnipeg @ Chicago: 1-0

Blackhawks
(Näillä mentiin kaksi erää ennen kolmannen ketjulottoa.)

23 Versteeg - 19 Toews - 81 Hossa
10 Sharp - 91 Richards - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 11 Morin
20 Saad - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 5 Rundblad

50 Crawford 26/27 - 96,3%
(31 Raanta)

(Neo-) Jets

9 Kane - 55 Scheifele - 26 Wheeler
16 Ladd - 18 Little - 67 Frolik
85 Perreault - 16 Lowry - 33 Byfuglien
21 Galiardi - 19 Slater - 22 Thorburn

39 Enström - 44 Bogosian
5 Stuart - 8 Trouba
4 Postma - 24 Clitsome

34 Hutchinson 33/33 - 100%
(31 Pavelec)

Tästä ottelusta ei ole paljonkaan kerrottavaa. Hawksilta väsynyttä, lepsua ja halutonta mukavuusalueella pyörimistä. Jetsiltä back-to-back vieraspelisetistä huolimatta pelitapaan sitoutunutta taistelua ja ansaittu voitto tyylipisteistä välittämättä.

Niin ikään maalinteko-ongelmista kärsinyt Jets painoi ottelun ensimmäisessä vaihdossa pelin Hawks-päätyyn, voitti kamppailun kiekosta maalin takana, siirto viivaan, josta Bogosian laukoi maalia kohti. Ladd ohjasi maalin edestä ja niin ikään oma koira Frolik sai siirtää irtokiekon tyhjästä takakulmasta Hawks-maaliin: 1–0. TsiiDabljuuTsii, kuten Eddie Olczyk sanoisi.

Tämän jälkeen fyysisesti pelannut Jets meni mauricemaiseen shutdown-moodin, jonka ansiosta kakkosvahti Hutchinsonkin pääsi nauttimaan uransa ensimmäisestä nollapelistä. Molemmat joukkueet pääsivät pelaamaan kahdesti ylivoimalla, mutta maalia ei niiden aikana nähty, vaikka Toews kertaalleen laukoikin ylärimaan toisen erän puolivälissä. Tämän lisäksi Sharp karkasi avauserän lopulla läpiajoon, jonka Hutchinson kuitenkin selvitti.

Ottelun tilastot ovat maaleja myöten varsin tasaiset. Kaksi kohtaa sieltä kuitenkin nousee esiin oikein punaisella: Giveaways: CHI 19-2, Blocked Shots: WPG 30-9. Edes kiekonriistojen vieminen selvällä marginaalilla ei asiaa korjannut (CHI 15-2).

Huomioita

Hawks on voittanut laukaukset tämän kauden otteluissa 10/12. Osa otteluista vielä todella runsaalla marginaalilla, kuten Toronton tappio-ottelussa. Sen sijaan ongelmien suuruuden kertoo seikka, että kauden 27:stä pelitilannemaalista 14 tuli kolmessa runsasmaalisessa voitossa Buffaloa, Philadelphiaa ja Ottawaa vastaan. Muiden otteluiden maalintekokeskiarvo on 1,44/ottelu (yhteensä 13 maalia). Se on auttamattomasti liian vähän.

Toki kyse on myös huonosta tuurista, että lukuisat paikat eivät vain konkretisoidu maaleina, kuten Torontossa kolmannessa erässä. Näkisin kuitenkin, että osa syytä on maalinteon tukitoimien puutteet. Hawks tuntuu hakevan usein hienoja maaleja, joiden syntymiseen ei tarvitse maksaa hintaa maalin edessä. Liian moni lukuisista laukauksista on helppoja maalivahdin torjua ja/tai puolustuksen siivota pois ennen paluukiekon siirtämistä maaliin. Tämän sijaan kiekkoa pyöritellään laidoissa ja siniviivalla pelataan vaarallisen huolimattomia pakki–pakki-syöttöjä, jotka jokainen joukkue osaa jo lukea.

Sekin on totta, että jokainen joukkue käy 82 ottelun sarjassa vähintääkin yhden vaikean jakson läpi. Blackhawksilta tuota ei ole totuttu näkemään viime kausilla tähän aikaan vuodesta, vaan aika usein ongelmat ovat kasautuneet vasta tammi-helmikuun pitkillä vieraskiertueilla. Tämä on siis hyvä mahdollisuus hienosäätää nyt hieman virkamiesmäistä tekemistä voittavan pelin suuntaan hyvissä ajoin ja pysyvästi. Toisaalta jonkinlaisena riskinä on, että joukkueen peli lähtee syöksykierteeseen heti alusta asti, vaikka tuo ei nyt kuitenkaan kovin todennäköiseltä tunnukaan tuolla materiaalilla ja valmennusosaamisella. Missään tapauksessa tuo ei ole ainakaan toivottavaa, sillä tämä kausi on palkkakattoon liittyvien haasteiden vuoksi todennäköisesti viimeinen hetkeen, kun kasassa on noin leveä kokoonpano.

Seuraava paikka kasvojen pesuun on tiistaina legendaarisessa Montrealissa, jossa kotijoukkue on aloittanut kauden väkevästi. 12 ottelun jälkeen kasassa on 17 pistettä saldolla 8-3-1 eli koko liigan kolmanneksi paras saldo. Alla on tosin sunnuntainen tappio Flamesia vastaan rumin 6–2-numeroin, joten vastassa lienee sisuuntunut joukkue ja siten hankala haaste.

Farmin puolella IceHogs on ollut hyvässä iskussa viimepelit.

Näin kymmenen pelin jälkeen ja Lunde varmaan kasaa jossain vaiheessa kokoon myös farmin puolelta tilastoja sitten tarkemmin.

Ajatuksena on tosiaan kasata hieman yhteenvetoa myös IceHogsin tuloksista ja tilastoista lokakuun osalta. Yritän saada sen kasaan lähipäivinä. Toivottavasti tavoite toteutuu.

 

[Lico]

Kotimatkalla Turkuun, joten aikaa runsaasti kirjoittaa omia ajatuksia viikonlopulta. Molemmat viikonlopun ottelut näin, ja jo toisen kerran kiitän @lunde :a raportistaan tuosta Ottawaa vastaan pelatusta ottelusta.

Lauantain Toronto-ottelu on jokseenkin muistissa, päällimmäisenä mieleen jäi Reimerin loistavat otteet, Oduyan turn-overit sekä maalinteon vaikeus. Trevor van Riemsdyk se jaksaa ihmetyttää meikäläistä, loistavia otteita lähes koko ajan. Saa kyllä pelata myös huikeiden äijien kanssa, joilta pääsee ottamaan oppia.

Ennen kotimatkaa tsekkasin viime yön ottelun. Olen erittäin iloinen siitä etten spoilaantunut tuloksesta, mutta nyt semmoinen olo, että menipäs taas hukkaan pari tuntia. Haluttoman näköistä, ei voi oikein muuten kuvailla.

Lunden raportti tiivistää kyllä ottelun kulun, joten en lähde sen kummemmin kirjoittamaan tapahtumista. Laitan kuitenkin muutamat huomiot, jotka ovat vielä mielessä:

- Rundblad on pelannut pari viimeistä stunttia ihan mukavasti, kiekollinen potentiaali näkyy
- en osaa sanoa ajattelevatko muut palstalaiset näin, mutta meikäläistä ottaa päähän joka kerta, kun kiekko pelataan Versteegille muihin tontteihin kuin maalintekopaikoille. Jotenkin tältä palstalta aikaisemminki luettu pelisilmä on aivan olematonta, ja sitä kaiketi vähän vaikea harjoitella. Mielestäni tyrehdyttää osin tuon ykköskentän peliä.
- Corey Crawford antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittaa, myös Torontoa vastaan. Lauantain ottelussa parempana päivänä olisi jokainen tarttunut, mutta tavar joilla Maple Leafs pääsi paikoille olivat pelaajien henkilökohtaisia virheitä.

Huomenna sitten back to Canada, nyt olisi aika kääntää kurssi loistavasti pelannutta Canadiensia vastaan.

 

[Artturenos]

Onko kukaan pannut merkille asiaa, että Q reagoi pelaajien virheisiin todella isosti. Etenkin nuorten pelaajien virheet näkyvät samantien, ettei virheen tekevää pelaaja tarvitse montaa kertaa enään erässä/pelissä jäälle mennä. Ruletti laitetaan pyörimään todella herkästi ja monesti ottellut pelataan lähes kokonaan neljällä pakilla ja kolmella ketjulla. Tässä on viimeiseen kahteen peliin melkein pyöritelty kaikki mahdolliset ketju variaatiot ilman kummempia tuloksia.

En pidä valmentajista jotka eivät reagoi millään tavalla esityksiin, mutta tämä Q:n tapa on sitten toinen ääripää, joka mielestäni ei toimi etenkään nuorempien pelaajien osalta.

 

[Ben Marco]

Pientä mailanpuristamista ja väkinäistä tekemistä oikeastaan koko jengillä tällä haavaa. Eiköhän ketsuppi-pullo kuitenkin aukea jossakin kohtaa ja peli-ilon löydyttyä tulosta ala taas syntyä. Jotenkin sellainen pieni mutu, että tuo Brad Richardsin systeemiin opettelu sun muu "sopimattomuus" on vienyt tekemisestä tatsin pois?

 

[secord]

Sekin on totta, että jokainen joukkue käy 82 ottelun sarjassa vähintääkin yhden vaikean jakson läpi. Blackhawksilta tuota ei ole totuttu näkemään viime kausilla tähän aikaan vuodesta, vaan aika usein ongelmat ovat kasautuneet vasta tammi-helmikuun pitkillä vieraskiertueilla. Tämä on siis hyvä mahdollisuus hienosäätää nyt hieman virkamiesmäistä tekemistä voittavan pelin suuntaan hyvissä ajoin ja pysyvästi. Toisaalta jonkinlaisena riskinä on, että joukkueen peli lähtee syöksykierteeseen heti alusta asti, vaikka tuo ei nyt kuitenkaan kovin todennäköiseltä tunnukaan tuolla materiaalilla ja valmennusosaamisella. Missään tapauksessa tuo ei ole ainakaan toivottavaa, sillä tämä kausi on palkkakattoon liittyvien haasteiden vuoksi todennäköisesti viimeinen hetkeen, kun kasassa on noin leveä kokoonpano.

Hyvän alun päälle on mukava rakentaa ja vaikka jossain vaiheessa suvantovaihe tuleekin, niin takaraivossa on muisti kuinka peli on toiminutkin. Jos alusta alkaen homma lähtee ns. väärille raiteille voi se eskaloitua monellakin tapaa ikävästi. Kuten nyt esimerkiksi tunnelmaan joukkueen sisällä ja sitä kautta yleisesti joukkuehenkeen ja muuhun tekemiseen. On kuitenkin vielä liian aikaista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta selvää on ettei tällaista alkua varmasti suunniteltu.

Henkilökohtaisesti olen miettinyt sitä, että Quennevillen metodein on nyt menty kuusi vuotta ja ydinrunko on pysynyt samana vähintään saman verran. Onko tekeminen liian kaavamaista, tuttua ja turvallista? En osaa sanoa tai väitä mitään, kunhan pohdin. Tuossa ajassa ovat voittaneet pääpotin kahdesti ja käy mielessä, kuinka paljon nälkää osalla porukasta on? Toki vaihtuvuutta on ollut pelaajistossa, mutta lähinnä pakon kautta. Viimeistään ensi kesänä onkin sitten jo tuosta kasassa pysyneestä rungon palasesta tai palasista luovuttava. Nähtäväksi jää saadaanko joukkue toimimaan kaikilla sylintereillä tällä kaudella vai tehdäänkö ensi kaudeksi kenties jopa odotettua isompia säätöjä? Aikaa on vielä kurssin muuttamiseen ja kunhan nyt joukkue raivaa tiensä pudotuspeleihin, niin kaikki tietävät tämän joukkueen potentiaalin.

 

[Artturenos]

Omaan mieleen tuo joukkue kaipaisi kahta asiaa, kovaa maalintekijä laituria ja kovaa laukovaa puolustajaa ylivoimaan. Siellä on Sharp ja Seabrook kumpainenkin on roolissaan Ok, mutta kauaksi jäädään siitä että ainakaan minulle nuo nimet olisi sitä, että voidaan puhua aivan kärki osaamisesta rooleissaan.

Tietenkään noiden palasten hankkiminen ei ole mitenkään helppo tehtävä, mutta kesällä näytti olevan markkinoilla esimerkiksi James Neal. Olisiko kannattanut panostaa jo tämän kaltaiseen ratkaisuun ja jättää Richards hankimatta. Lisäksi viellä Leddyn myyminen jollain tapaa nyky tilanteessa korpeaa vielläkin, kun kaveri kuitenkin oli joukkueen paras pakki ylivoimaan.

 

[Wild-Chester]

Omaan mieleen tuo joukkue kaipaisi kahta asiaa, kovaa maalintekijä laituria ja kovaa laukovaa puolustajaa ylivoimaan. Siellä on Sharp ja Seabrook kumpainenkin on roolissaan Ok, mutta kauaksi jäädään siitä että ainakaan minulle nuo nimet olisi sitä, että voidaan puhua aivan kärki osaamisesta rooleissaan..

Nyt on aivan pakko kysyä, monellako muulla joukkueella on laittaa laidoille Sharp/Kane/Hossa tasoinen kolmikko?

 

[Hawk #22]

Omaan mieleen tuo joukkue kaipaisi kahta asiaa, kovaa maalintekijä laituria ja kovaa laukovaa puolustajaa ylivoimaan. Siellä on Sharp ja Seabrook kumpainenkin on roolissaan Ok, mutta kauaksi jäädään siitä että ainakaan minulle nuo nimet olisi sitä, että voidaan puhua aivan kärki osaamisesta rooleissaan.

Tietenkään noiden palasten hankkiminen ei ole mitenkään helppo tehtävä, mutta kesällä näytti olevan markkinoilla esimerkiksi James Neal. Olisiko kannattanut panostaa jo tämän kaltaiseen ratkaisuun ja jättää Richards hankimatta. Lisäksi viellä Leddyn myyminen jollain tapaa nyky tilanteessa korpeaa vielläkin, kun kaveri kuitenkin oli joukkueen paras pakki ylivoimaan.

En tiedä olemmeko me Hawks-fanit tottuneet vähän liian hyvään viime vuosina, mutta eihän tämä joukkue mitään maalintekijöitä tarvitse, vaikka pieni suvantovaihe onkin käynnissä. Jos otetaan pelaajat, jotka pystyvät rikkomaan 20 maalin rajan kauden aikana, niin lista on suunnilleen seuraava; Kane, Toews, Sharp, Hossa ja Saad. Olin vielä melko tiukka tämän listan suhteen, sillä myös Shaw, Bickell ja Versteeg voivat onnistua tässä hyvän kauden aikana, todennäköisesti pääsevät ainakin lähelle.

Ylivoimalle puolustajia löytyy ihan tarpeeksi ilman Leddyakin, enkä ole edes varma oliko hän paras puolustaja tähän hommaan. Joukkueesta löytyy kuitenkin muuan Duncan Keith, joka on ihan ok kiekollisena. Tähän kun lisätään vielä mainitsemasi Seabrook sekä Oduya, Rundblad ja TVR niin en todellakaan ole materiaalin puolesta huolissani, varsinkin kun Hawks peluuttaa ylivoimalla yleensä Sharpia ja Richardsia viivassa.

Voisin lyödä vaikka koko omaisuuteni vetoa siitä, että jos Hawks haluaisi hankkia jonkun mielialapelaaja nealin, niin se kyllä onnistuisi näillä paloilla. Sitä taas en ymmärrä, miksi niin pitäisi tehdä missään tapauksessa, varsinkin kun ensi kaudella on muutenkin ongelmaa palkkakaton kanssa. Tähän paikkaan Richards oli erinomainen hankinta, toisin kun olisi ollut 5-6 miljoonan Neal usean vuoden sopimuksella. Siinä vaiheessa olisi voitu hyvin sanoa hyvästit esim. Saadin jatkosopimukselle, joka on ehdoton ykkösprioriteetti tulevalle kesälle.

Nyt ei voi kun toivoa, että nimimiehet alkavat laittaa kiekkoa häkkiin mahdollisimman nopeasti. Apina alkaa kasvaa selässä vähän liian kovaa vauhtia tällä menolla....

 

[Artturenos]

Nyt on aivan pakko kysyä, monellako muulla joukkueella on laittaa laidoille Sharp/Kane/Hossa tasoinen kolmikko?

Siis nyt pointtina ei ollut väittää etteikö Chicagon joukkue olisi täynnä erittäin laadukkaita pelaajia. Tuo kolmikko on erittäin laadukas kolmikko niminä mihin tahansa joukkueeseen.

Mutta kun otetaan tuokin kolmikko tarkempaan syyniin huomataan. Hossa alkaa ikääntyä tehot ovat todennäköisemmin laskussa kuin nousussa. Sharp alkaa hänkin kääntyä iältään jo siihen luokkaan ettei pelaaminen ainakaan helpotu, vaikkakin hyviä vuosia on edessä monta.

Toisaalta siis kyseinen kaksikko ikärakenteeltaan on kysymysmerkki. Hossa täyttää tällä kaudella 36, Sharp 33, joillain ikä alkaa painamaan enemmin toisilla myöhemmin, mutta menestyvällä joukkuella harvoin on varaa laittaa kahta kärkiketjujen laiturin paikkaa pelaajille joilla ikääntyminen alkamisen vaikutus peliin alkaa näkyä aivan lähitulevaisuudessa. Sitten kun Käkiketjuihin aletaan sovittaa myös Richardsia, on hyökkäjistössä kolme veteraani osastun paikkaa tulosvastuullisiin rooleihin.

Ja toisaalta Chicagon nuoremmista pelaajista puuttuvat ne todelliset tähdet. Saad on ihan hyvä nuori työteliäs laituri, mutta ominaisuuksiltaan enemmän kolmosen työjuhta tai kärkikenttien tilantekijä/voimahyökkääjä, mutta ei kaverista ikinä mitään Hossaa tule. Shaw menee samaan kastiin iso pala menestyvää joukkuetta, mutta ei mikään tulosvastuusta johtava pelaaja.

Joukkueen hyökkäyksessä siis todellisuudessa tilanne paljon huonompi mitä nimilistaa lukemalla voisi päätellä, pelaajia parhaassa fyysisessä iässään on kaksi Toews Kane, jotka todella pystyvät joukkuetta kantamaan tuloksellisesti.

Edit- Ja jottei kellekkään jää värää käsitystä arvostan ja pidän Hossaa ja Sharpia erittäin suuressa arvossa. Ikä vain saattaa tehdä Hossasta enemmän kolmoseen sopivan pelaajan jo tällä kaudella. Samoin Sharp alkaa olla sen ikäinen että olisi hyvä ainakin olla jonkinlainen varamies jakamaan vastuuta.

 

[reme]

Maalinteossa on nyt uskomatonta tuskaa ja se näkyy yhä toivottomampina laukauksina vastustajan maalia kohtaan. Kaipaan suoraviivaisuutta ja röyhkeyttä vastustajan maalille mentäessä. En ole Q:n armottoman penkityksen kannattaja virheiden jälkeen, se vaan ei paranna joukkuetta.
Palasethan meillä on kunnossa, pitää vaan saada henki päälle ja viimeistely toimimaan. Versteegin kuulumisesta ykkösketjuun en ole lainkaan vakuuttunut. Winnipeg ottelu oli kyllä ketjuloton suhteen yksi kovimmista, huh.

Positiivisia suorittajia kauden alussa:
- nuoret pakit
- Darling tuntui saavat kiekkoja paremmin kiinni kuin pelaava kaksikkomme
- Hjalmarsson, tämän miehen arvostus on nousussa. Hätyyttelee kovaa vauhtia joukkueen Seabrookia uskomattomalla pelivarmuudellaan

Kyllä se tästä lähtee ja ketshuppi vielä solahtaa.

PS. Leddy on aloittanut kohtuullisesti Islandersissa 11 peliä tehoin 3+3=6 +5

 

[secord]

PS. Leddy on aloittanut kohtuullisesti Islandersissa 11 peliä tehoin 3+3=6 +5

Q:n koirankopissa ei Leddy päässyt kynsiään kunnolla vielä näyttämään. Hienoa, että alku Islandersissa on sujunut mukavasti. Toivottavasti jatkuu samankaltaisena. Suurin voittaja tässä kaupassa taitaa olla Leddy itse, joka saa nyt roolia kunnolla uudessa joukkueessa.

Mitä sitten tulee tuohon ikäkysymykseen Artturenosin viestissä, niin en näkisi asiaa ihan tuolla tavalla. Esimerkiksi Sharp oli Hjalmarssonin jälkeen joukkueen kovakuntoisin joukkueen vuotuisissa testeissä ja Hossan kokonaisvaltainen pelaaminen on yhä liigan ehdotonta eliittiä, eivätkä hyökkäyspään taidot näytä mihinkään kadonneen. Tehot ehkä, mutta tällä hetkellä ne ovat kateissa vähän joka ukolta. Ja Brandon Saadiin on kova usko. Viime kevät osoitti viimeistään missä potentiaali menee hänen kohdallaan. Kyseessä on kuitenkin vasta juuri 22-vuotta täyttänyt pelaaja, vaikka näyttääkin jo ihan veteraanilta. Ei hänestä ehkä koskaan Hossan tasoista tule, mutta tähtiainesta löytyy. Toewsin ja Kanen jälkeen tärkein yksittäinen palanen hyökkäystä, kun tulevaisuuteen kurkitaan.

 

[Artturenos]

Mitä sitten tulee tuohon ikäkysymykseen Artturenosin viestissä, niin en näkisi asiaa ihan tuolla tavalla. Esimerkiksi Sharp oli Hjalmarssonin jälkeen joukkueen kovakuntoisin joukkueen vuotuisissa testeissä ja Hossan kokonaisvaltainen pelaaminen on yhä liigan ehdotonta eliittiä, eivätkä hyökkäyspään taidot näytä mihinkään kadonneen. Tehot ehkä, mutta tällä hetkellä ne ovat kateissa vähän joka ukolta. Ja Brandon Saadiin on kova usko. Viime kevät osoitti viimeistään missä potentiaali menee hänen kohdallaan. Kyseessä on kuitenkin vasta juuri 22-vuotta täyttänyt pelaaja, vaikka näyttääkin jo ihan veteraanilta. Ei hänestä ehkä koskaan Hossan tasoista tule, mutta tähtiainesta löytyy. Toewsin ja Kanen jälkeen tärkein yksittäinen palanen hyökkäystä, kun tulevaisuuteen kurkitaan.

Selvännän hieman asiaa mitä tarkoitin tuolla ikä pohdinnalla.

Lähtökohtana lähdettiin kauteen että kentät olisivat nämä:

Sharp-Toews-Hossa
Saad-Richards-Kane

Minusta tuo näyttää epäilyttävältä, että kolmen vanhimman pelaajan ikä on melkein 35vuotta keskiarvoltaan. Ja joukossa on yksi 22 vuotias pelaaja joka nyt ei aivan viellä ehkä ole valmis kuitenkaan kantaamaan sitä isoa vastuuta illasta toiseen. Näiden kärki pelaajien vastuu on kuitenkin pelata isoja minuutteja ja tehdä niitä pisteitä. Nyt kun kärkikentistä oli 50% paikoista ikämiehille kuinka se vaikuttaa kenttien peliin? Ikämies on kuitenkin aina ikämies.

Kokemus on valttia, mutta mielestäni 50% laskusuhdannetta lähestyviä pelaajia on liikaa ratkaisu rooleihin. Siksi olisin toivonut kesältä vähän Bowmanilta treidi liikkeita vahvistaa juuri tuota maalinteko osastoa, ihan tuon ikäjakauman puolesta yhdellä kovalla parhaassa peliässään olevalla laiturilla.(James Neal oli vain esimerkki)

Siellä kuitenkin on nyt Icehogs hankittu pullolleen päteviä pelaajia, niin olisi ollut ehkä paikka kesällä luopua osittain materiaalin leveydestä treidillä.

Saadista viellä että hyvä pelaaja, mutta en usko ikinä hänen olevan se mies, joka heitetään ykkös ylivoimaan kun tarvitaan ratkaisijoita ja maaleja. Vaan pelaajana erittäin tärkeä joukkueelleen monipuolisuutensa vuoksi.

Nyt tilanne näyttää siltä ettei kesällä oikein ole tiedetty mitä tehdä, ja hankittu rosteri täyteen pelaajia. Sohittu minne sattuu mistä halvalla on pelaaja irti saatu, ilman sen kummempaa suunnitelmaa palasien toimivuudesta palapeliin. Icehogs ainakin kiittää ja varmaan on tällä kaudella AHL:ssä aika kova tekijä.

 

[mehupoika]

Selvännän hieman asiaa mitä tarkoitin tuolla ikä pohdinnalla.

Lähtökohtana lähdettiin kauteen että kentät olisivat nämä:

Sharp-Toews-Hossa
Saad-Richards-Kane

Minusta tuo näyttää epäilyttävältä, että kolmen vanhimman pelaajan ikä on melkein 35vuotta keskiarvoltaan. Ja joukossa on yksi 22 vuotias pelaaja joka nyt ei aivan viellä ehkä ole valmis kuitenkaan kantaamaan sitä isoa vastuuta illasta toiseen. Näiden kärki pelaajien vastuu on kuitenkin pelata isoja minuutteja ja tehdä niitä pisteitä. Nyt kun kärkikentistä oli 50% paikoista ikämiehille kuinka se vaikuttaa kenttien peliin? Ikämies on kuitenkin aina ikämies.

Mä en nyt ihan ymmärrä mitä sä oikeen haet tällä takaa. Onko viime kaudella pisteiden valossa uransa parhaan kauden pelannut vajaa 33-vuotias Patrick Sharp ikämies? Musta toi kuusikko näyttää paperilla paremmalta kun millään muulla joukkueella.

Kokemus on valttia, mutta mielestäni 50% laskusuhdannetta lähestyviä pelaajia on liikaa ratkaisu rooleihin. Siksi olisin toivonut kesältä vähän Bowmanilta treidi liikkeita vahvistaa juuri tuota maalinteko osastoa, ihan tuon ikäjakauman puolesta yhdellä kovalla parhaassa peliässään olevalla laiturilla.(James Neal oli vain esimerkki)

Nyt tilanne näyttää siltä ettei kesällä oikein ole tiedetty mitä tehdä, ja hankittu rosteri täyteen pelaajia. Sohittu minne sattuu mistä halvalla on pelaaja irti saatu, ilman sen kummempaa suunnitelmaa palasien toimivuudesta palapeliin. Icehogs ainakin kiittää ja varmaan on tällä kaudella AHL:ssä aika kova tekijä.

Olitko tätä mieltä jo kesällä, kun hankintoja tehtiin/ei tehty? Mielestäni Hawksin rosteri on oikein nerokkaasti rakennettu ja tukee nimenomaan joukkueen pelitapaa. Cappi on kuitenkin käytännössä täynnä ja mm. Richards ja Saad pelaavat aika pienellä palkalla, niin kenestä olisit sitten ollut valmis luopumaan pelaavasta rosterista? Vaikka Rockfordissa on varmasti vaihtoarvoa, niin ei sieltä vastineeksi annetuilla pelaajilla tilaa cappiin saada.

Niin kuin täällä on jo toisteltukin, kyllä se ketsuppipullo vielä aukeaa. Varma tieto.

 

[Artturenos]

Mä en nyt ihan ymmärrä mitä sä oikeen haet tällä takaa. Onko viime kaudella pisteiden valossa uransa parhaan kauden pelannut vajaa 33-vuotias Patrick Sharp ikämies? Musta toi kuusikko näyttää paperilla paremmalta kun millään muulla joukkueella.

Alkaa olla sinä iässä että fyysiset ominaisuudet alkavat heikkenemään. Todellakaan ongelma ei ole Sharp, vaan kenttä Sharp-Toews-Hossa, joka ei voi olla tänä vuonna pelaajien fyysisen kehityksen osalta ainaakaan parempi kun edellis vuonna. Jos käy niin että Hossan fysiikka laskee, Sharpin fyysiikka laskee, niin kenttän tason voidaan olettaa laskevan. Haen siis takaa ettei voida olettaa että pelaajat pelaavat aina samalla tasollaan, kuitenkin kun reilusti yli 30 vuotiailla fyysiikka alkaa yleensä hiipumaan.

Olitko tätä mieltä jo kesällä, kun hankintoja tehtiin/ei tehty? Mielestäni Hawksin rosteri on oikein nerokkaasti rakennettu ja tukee nimenomaan joukkueen pelitapaa. Cappi on kuitenkin käytännössä täynnä ja mm. Richards ja Saad pelaavat aika pienellä palkalla, niin kenestä olisit sitten ollut valmis luopumaan pelaavasta rosterista? Vaikka Rockfordissa on varmasti vaihtoarvoa, niin ei sieltä vastineeksi annetuilla pelaajilla tilaa cappiin saada.

Niin kuin täällä on jo toisteltukin, kyllä se ketsuppipullo vielä aukeaa. Varma tieto.

En ollut suoraan tätä mieltä, vaan en pitänyt Richardsin siirrosta, koska tapa millä joukkuetta lähdettiin vahvistamaan ei mielestäni vahvistanut joukkuetta yhtään päinvastoin. Richardsin hinta oli Leddy, joka on kova hinta kun tuota pakistoa katselee (YV-pakit?).

Ensi vuodeksi tulossa iso muutos joukkueeseen, olisinkin mielelläni nähnyt vähän rohkeammalla otteella jo uudistettua joukkuetta. Hossa ja Sharp eivät ole ainakaan pitemmällä tähtäimellä menestyvän joukkueen ykkösen laiturit(paino sanalla menestyvän)

Toisaalta sitten Sharp pelasi viime kaudella hyvän kauden, hänen arvonsa on hyvä. Miksi pitää odottaa sitä huonoa kautta ja todeta että mies onkin jo niin vanha ettei tästä nyt enää mitään saakkaan. Kun edelleenkään Sharpin ongelma ei ole hänen pelillinen tasonsa vaan ikä, ei Chicago voi loputtomiin peluuttaa avainrooleissaan liian montaa pelaajaa, joiden päiväys uhkaavasti käy umpeen.

Joten vastaan nyt sitten kenestä olisin ollut valmis luopumaan- Sharp Versteeg Bickell Kruger Smith Oduya, siinä lista. Kestävin ratkaisu olisi ollut pistää Sharp lihoiksi ja hankkia hänelle samalla nuorempi korvaaja, jolloin vaikka paketti olisi voinut olla Sharp+joku, ja jätetty tuo Richards hyllylle pölyttymään lisää.

Ja kyllä se ketsuppipullo sieltä aukeaa on tässä joukkueessa niin hurja määrä potentiaalia, että pakkohan sen on. Eri asia sitten josta en olisi laisinkaan niin varma, että kuinka Chicagon monet vanhat hyökkääjät jaksavat fyysisesti raskaita playoff-sarjoja, kun ikämiehistä Richards ja Sharp jo viime keväänä hieman hyytyivät.

Edit- Eikä näitä minun juttuja kannata ottaa niin kuoleman vakavasti. Enemmän näissä on kyse pohdinnasta mitkä ovat joukkueen uhkakuvat. Sitten kun keväällä Sharp ja Hossa ratkovat Stanleytä, olenkin iloinen että nämä kaverit ovat osa tätä joukkuetta, ja hyvin tyytyväinen että olin marraskuun synkkänä hetkenä väärässä!

 

[Lico]

4.11.2014 Chicago @ Montreal: 5-0

Jumalauta mikä esitys vierasjoukkueelta. Corey Crawfordilta aivan huikea esitys. Ben Smith ja alivoimapelaaminen. Jokainen maali maalin edestä tai lähettyviltä, mikäli tuon Versteegin jälkimmäisen haluu luokitella out of blue paint. Kaner iski komean maalin Kapteenin loistavasta tarjoilusta. Price esti loistavilla torjunnoillaan monta varmaa maalia, mutta silti 5 maalia. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan seuraavassa ottelussa Capitalsia vastaan muistetaan jälleen mistä ne maalit tehdään.

Rundblad pelasi jälleen hyvin ja Richards parantaa kuin sika juoksuaan.

Patrick Sharp otti osumaa Emeliniltä, oikealle jalalle ei pystynyt laittamaan painoa ollenkaan. Toivottavasti ei mennyt rikki pahasti, ei palannut otteluun enää.

Hawks win! Hawks win! Hawks win!

 

[mehupoika]

Alkaa olla sinä iässä että fyysiset ominaisuudet alkavat heikkenemään. Todellakaan ongelma ei ole Sharp, vaan kenttä Sharp-Toews-Hossa, joka ei voi olla tänä vuonna pelaajien fyysisen kehityksen osalta ainaakaan parempi kun edellis vuonna. Jos käy niin että Hossan fysiikka laskee, Sharpin fyysiikka laskee, niin kenttän tason voidaan olettaa laskevan. Haen siis takaa ettei voida olettaa että pelaajat pelaavat aina samalla tasollaan, kuitenkin kun reilusti yli 30 vuotiailla fyysiikka alkaa yleensä hiipumaan.

Kiitos selvennyksestä, nyt ymmärrän jo paljon paremmin. Olen kanssasi samaa mieltä, että todennäköisesti fyysiset ominaisuudet hieman laskevat vuosi vuodelta Sharpilla ja Hossalla, mutta en jaksa uskoa niin merkittävään laskuun, että pelin taso laskisi kovinkaan paljoa. Puhun siis nimenomaan, kun verrataan tätä ja viime kautta.

En ollut suoraan tätä mieltä, vaan en pitänyt Richardsin siirrosta, koska tapa millä joukkuetta lähdettiin vahvistamaan ei mielestäni vahvistanut joukkuetta yhtään päinvastoin. Richardsin hinta oli Leddy, joka on kova hinta kun tuota pakistoa katselee (YV-pakit?).

Ensi vuodeksi tulossa iso muutos joukkueeseen, olisinkin mielelläni nähnyt vähän rohkeammalla otteella jo uudistettua joukkuetta. Hossa ja Sharp eivät ole ainakaan pitemmällä tähtäimellä menestyvän joukkueen ykkösen laiturit(paino sanalla menestyvän)

Toisaalta sitten Sharp pelasi viime kaudella hyvän kauden, hänen arvonsa on hyvä. Miksi pitää odottaa sitä huonoa kautta ja todeta että mies onkin jo niin vanha ettei tästä nyt enää mitään saakkaan. Kun edelleenkään Sharpin ongelma ei ole hänen pelillinen tasonsa vaan ikä, ei Chicago voi loputtomiin peluuttaa avainrooleissaan liian montaa pelaajaa, joiden päiväys uhkaavasti käy umpeen.

Joten vastaan nyt sitten kenestä olisin ollut valmis luopumaan- Sharp Versteeg Bickell Kruger Smith Oduya, siinä lista. Kestävin ratkaisu olisi ollut pistää Sharp lihoiksi ja hankkia hänelle samalla nuorempi korvaaja, jolloin vaikka paketti olisi voinut olla Sharp+joku, ja jätetty tuo Richards hyllylle pölyttymään lisää.

Itse en olisi tehnyt sen suurempia muutoksia joukkueeseen kuin kesällä nähtiin, sillä Sharp ja Hossa ovat kyllä vielä tällä kaudella menestyvän joukkueen top-6 hyökkääjiä helposti. Sitä paitsi joukkue on kuitenkin lähes sama kuin viime kevään loistavasti pelannut Hawks-ryhmä, joka oli maalin päässä SC-finaaleista, jossa se olisi todennäköisesti Kingsin tapaan kyykyttänyt Rangersin. Tänä vuonna pelkästään kannu kelpaa, ja siihen on tällä kokoonpanolla loistavat mahdollisuudet. Toki olisin myös ollut valmis kauppaamaan esim. Versteegin Leddyn sijasta, mutta nämä on näitä. Tänä vuonna "all-in", ja katsellaan niitä isompia muutoksia sitten ensi kesänä, kun on oikeasti pakko. Hyvä näin!

E: Niin ja sieltähän se ketsuppipullo aukesikin sitten ainakin hetkeksi. Tyly 5-0 vieraissa Habsia vastaan lämmittää kyllä tähän kohtaan aika mukavasti.