Chicago Blackhawks 2014–2015

[Ben Marco]

Tänään kotiavauksessa vastassa Liigan nuorimpiin posseihin tälläkaudella lukeutuva Buffalo Sabres ja metakka UC:ssä varmasti huikea. Täällä laitetaan tuhkimotarinan alkua elävä Trevor van Riemsdyk suurennuslasin alle. Vajaat 12 minsaa kauden avauksessa ja varmaan aika samanlaisia lukemia odotettavissa tänäänkin. Lisäksi Brad Richards ja ainakin tuo PP2 ja pointin pelaaminen menee seurantaan sikäli mikäli ylivoimaa päästään jauhamaan.

Ei kai tässä, samanlaista energiaa kehiin ja verkot tötterölle.

 

[Lico]

Madhouse korkattu.

Heti ottelun alkuun kaksi nopeaa maalia, jotka saattoivat vähän hidastaa kotijoukkueen menoa. Yhtäkkiä ottelu olikin tasan ja Chicago näytti hieman aseettomalta, vaikka peli olikin näennäisesti hallussa. Toinen erä maaliton, laukauksien puolesta aika tasainen erä.

Mutta sitten kolmanteen erään ja lentokeli alkoi taas. Laukaukset 19-4 kolmannessa erässä ja erävoitto maalein 4-0. Maalit Kanelle, uransa 30:n alivoimamaalin (aktiivipelaajista eniten) tehneelle Hossalle, Sharpille sekä Carcillolle! 6-2 voitto kotiavauksesta, kolmannen erän esitykseen voi olla tyytyväinen. Brandon Saadille kolme syöttöpistettä.

Neloskenttä oli loistava, vaikka siinä vaihteli Krügerin ja Carcillon seurassa ukkoa välillä vilkkaaseen tahtiin. Daniel Carcillo todisti tänään, että mikäli keskittyy pelaamiseen ja oikeisiin asioihin, on hänestä varmasti runsaasti hyötyä. Tuo energiaa eikä ole aivan kädetönkään. Minimipalkalla kuitenkin kaveri on ja näyttäisi olevan kahden pelin otannalla hyvä haku. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun Versteeg palaa loukkaantuneiden kirjoilta ja mikäli muutkin ovat terveitä.

Trevor van Riemsdyk, solid #4 defenceman. Lainattu HFboardseilta. Loistavaa tekemistä molemmissa otteluissa ja kyllä tässä voi hymyillä tällä hetkellä, kun miettii minkälaista kaveria farmissakin on kehittymässä (Johns, Pokka, Dahlbeck). Toivottavasti jatkaa samanlaisella otteella ja ottaisi jopa harppauksia kehityksessä eteenpäin.

En näe Rundbladissa sitä mitä joku Chicagon organisaatiossa näkee. Jatkuvasti virheitä, ehkä siihen vaikuttaa myös se, että stressaan aina, kun huomaan hänen olevan jäällä. Muut saattavat nähdä asian toisin, en kuitenkaan näe hänelle käyttöä pidemmässä juoksussa.

Odotelkaa lundelta jälleen ansiokkaampaa raporttia, tässä vain omia mietteitä. Tärkeät kaksi pistettä ja onnistumisia laajalle rintamalle.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä mennään seuraavan kerran, kun Calgary Flames saapuu Madhouseen. Sitä odotellessa!

 

[lunde]

11.10.2014 Buffalo @ Chicago: 2-6

No niin, nyt on peli katsottu. Licolta hieno tiivistys ottelun kulusta. Tässä vielä hieman lisää pelitapahtumien rönsyjä.

Hawks tosiaan aloitti hienosti, mutta muutama virhe kostautui pahasti ja erätauolle lähdettiinkin 2–2-tasatilanteessa. Keskimmäisessä erässä ei nähty maaleja ja viime kausien kellarijoukkue Sabres roikkui mukana sitkeästi. Kolmannessa erässä ei sitten jäänytkään epäselvyttä voittajasta: laukaukset isännille 19-4, maalit 4-0.

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
20 Saad - 65 Shaw - 88 Kane
29 Bickell - 91 Richards - 28 Smith
11 Morin - 16 Krüger - 13 Carcillo

2 Keith - 7 Seabrook
4 Hjalmarsson - 57 Van Riemsdyk
27 Oduya - 5 Rundblad

50 Crawford 21/23 - 91,3%
(31 Raanta)

Ensimmäisen erän alussa oli syntyä halpa avausmaali vieraille, kun Crawford haki kiekkoa maalin takana ja kiekko pomppasi lavan yli. Cirey sai kuitenkin torjuttua sisäsyrjätorjunnalla kiekon. Seuraavan Saadin voittaman hyökkäyspäänaloituksen jälkeen Shaw ohjasi Hjalmarsson viivalaukauksen Sabres-vahti Enrothin ohi maaliin: 1–0. Kahden minuutin jälkeen nelosketju pelasi hyvän vaihdon ja Carcillo oli upottaa Krügerin laukauksen paluu kiekon vieraiden maaliin. Seuraavassa vaihdossa kuitenkin tapahtui. Vieraat voittivat aloituksen, mutta kiekko päätyi heti takaisin Hawksille. Keith sai laukoa ruuhkan takaa leijamaisen rannevedon Sabres-pelaajan mailan kautta hanskakäden yläkulmaan: 2–0. Vauhdikkaasti luistellut Myers oli tehdä pian kavennuksen, mutta ei saanut upotettua kiekkoa lähietäisyydeltä Hawks-maaliin. Peli jatkui vauhdikkaana seuraavat minuutit ja seitsemän minuutin jälkeen vieraat onnistuivat kaventamaan pelin. Meszaros laukoi kiekon Hawks-maalille ja kahdesta lähimpänä olleesta Sabres-pelaajasta Girgensons nosti paluukiekon ylänurkkaan aivan Crawfordin edestä: 2–1. Kavennuksen jälkeen Shaw'n ketju rakensi kuitenkin heti muutaman maalipaikan. Erän puolivälin jälkeen Meszaros roikkui Carcillossa jäähyn arvoisesti. Kiekko pysyi hyvin alueella ensimmäisen minuutin, mutta lopulta Sabres selvitti jäähyn aika helposti. 13 minuutin kohdalla nelosketju pyöritti pitkään kulmamyllyä ja lopulta Carcillon tilalla pelannut Smith pääsi laukomaan B-pisteeltä takatolppaan. Myös Sabres oli iskeä tasoituksen vastahyökkäyksestä. 16 minuutin jälkeen Keithin ja Rundbladin kommunikaatio ei ihan toiminut ja vieraat saivat vaarallisen maalipaikan. Tilanne purkautui kuitenkin pitkän kiekon muodossa. Hossa pelasi 17 minuutin kohdalla huikean vaihdon jo lopulta Hawks pääsi ylivoimalle. Maali syntyi kuitenkin kotipäätyyn, kun Ennis pääsi karkaamaan läpiajoon siniviivalla tapahtuneen harhasyötön vuoksi. Shaw jätti Richardsille kaverisyötön siniviivalla, eikä tuoreen hankinnan paniikkiratkaisu enää tavoittanut toisella puolella ollutta Keithiä: 2–2. Jäähyn ja erän lopulla Hawks rakensi hienon kuvion, mutta valitettavasti Toews ohjasi kiekon maalin edestä takatolppaan. Näin vauhdikas erä päättyi tasalukemissa.

Toisen erän alussa Hawks vyöryi Sabres-maalille usean vaihdon ajan, mutta ote siirtyi hiljalleen vieraille seuraaviksi minuuteiksi. Seitsemän minuutin jälkeen Hawksin nelosketju sai pitkän hyökkäyksen Sabres-alueelle, mutta Krüger ei saanut aivan hyödynnettyä maalipaikkaa. Seuraavassa vaihdossa Toewsin ketju järjesti mylläkän Sabres-maalille ja kiekon maaliinkin asti, mutta Hossa potkaisi kiekkoa sisäsyrjäpotkulla. Videotarkistus varmisti kiekon käyneen maaliviivan yli, mutta Hossan potkuliikkeen vuoksi maalia ei hyväksytty. Tuomio meni mielestäni ihan oikein. 11 minuutin jälkeen Hossa purjehti jälleen kiekon kanssa ylös, mutta Enroth selvitti tämänkin tilanteen. 15 minuutin kohdalla Hawksilla oli pitkä pyöritys, mutta Rundblad epäonnistui ottamaan haltuun syötön siniviivalla. Nelosketjun laitahyökkäjänä pelannut puolustaja Deslauriers karkasi läpiajoon, mutta ruotsalaispakki jäi vain tuopin velkaa maalin pelastaneelle Crawfordille. 17 minuutin lähestyessä Van Riemsdyk syötti Carcillon puolittain läpiajoon, mikä poiki jäähyn vieraille. Hawks-ylivoima sai muutaman laukauksen, mutta kiekko päätyi joko puolustajiin tai päästypleksiin. Maalipaikoista huolimatta toisessa erässä ei siis nähty yhtään osumaa.

Kolmaskin erä alkoi Hawks-hallinnalla, jonka keskeytti Sabres-vastahyökkäys kolmen minuutin kohdalla. Tilanteesta ei onneksi syntynyt maalia, mutta hetken päästä Bickell sai jäähyn korkeasta mailasta. Alivoiman lopulla Saad järjesti vauhdillaan ongelmia Sabres-puolustukselle. Kuuden minuutin kohdalla nähtiin pitkästä aikaa maali. Vaarattomalta näyttäneen kiekottelun päätteeksi lätkä löysi Kanen B-pisteiden välistä ja Buffalon poika upotti pelivälineen Enrothin patjojen välistä maaliin: 3–2. Kane purjehti heti seuraavassakin vaihdossa laukaisupaikkaan, mutta maalia ei syntynyt. Momentum poiki maalipaikat myös Morinille ja Krügerille. Yhdeksän minuutin kohdalla Saad joutui aloituksen jälkeen jäähylle korkeasta mailasta. Punalamppu syttyi kuitenkin Enrothin takana, kun Toews riisti kiekon Stewartilta ja karkasi Hossan kanssa 2–1-hyökkäykseen. Slovakialainen alivoimamaalien erikoismies kuittasi vieraiden aiemman alivoimamaalin itse laukoen ranteella kiekon kilpikäden ohi: 4–2. Uran 30. alivoimamaali Hossalle. Maalin jälkeen nähtiin Kane-show, joka poiki vain Sabres-jäähyn, vaikka Saad pääsi kokeilemaan kaksi kertaa vanhanaikaista ja kertaalleen B-pisteiden välistä. Tällä kertaa Hawks-ylivoima onnistui toimittamaan kiekon maaliin asti, kun Sharp pommitti viivalta Toewsin syötöstä ratkaisevan tuntuisesti: 5–2. Carcillo otti estämisjäähyn 15 minuutin kohdalla, mutta Sabres-ylivoima ei saanut ihmeitä aikaan. Heti jäähyn päätyttyä Hawks pääsi vastahyökkäykseen ja boksista vapautunut Carcillo sai jatkaa Saadin upean syötön takakulmalta maaliin: 6–2. Sabres pääsi vielä ylivoimalle 18 minuutin jälkeen, kun Hjalmarsson joutui jäähylle.

Huomioita

Crawford voitti Sabresin viidettä kertaa, eikä hän ole urallaan menettänyt vielä yhtään pistettä Buffalon ylpeydelle.

Saad 0+3, Kane 1+1, Toews 0+2 sekä kauden avausmaalit Hossalle, Kanelle, Shaw'lle ja Carcillolle.

Richardsilla kahden ottelun jälkeen 0+0=0 -1. Toki kolmosketjun sentterinä ja kakkos-YV:n viivamiehenä, mutta tuolla ei ihan vielä lunasteta kesän hypeä ja Leddyn pakkokauppaa. No, annetaan syöttökoneelle vielä aikaa.

Morin on tuntunut saavan kesän aikana lisää nopeutta, mutta ruuti on toistaiseksi ollut kuivaa muutamasta näyttävästä harhatuksesta huolimatta.

Puolustuksen peliajat:

Keith (27:25)- Seabrook (23:32)
Hjalmarsson (19:58) - Van Riemsdyk (14:01)
Oduya (16:22) - Rundblad (11:34)

Rundblad pelasi avausottelua paremmin ja saikin ihan hyvin vastuuta. Vielä kuitenkin hasardialtis, mutta niin oli Leddykin aika pitkään. Keithillä älyttömät peliminuutit, jotka kostautuvat kyllä jossain vaiheessa kautta virheinä ja tasonlaskuna, jos jatkuvat tuollaisina säännöllisesti pitkäänkin. Van Riemsdyk pelasi hyvän pelin, mutta kahden pelin perusteella ei mielestäni voi vielä nostaa nelospakiksi ohi Oduyan. Vaikka Oduya-Hjalmarsson toimiikin yhtä telepaattisesti kuin Keith-Seabrook, niin tällä nykyisellä peluutuksella kokoonpanoon on saatu lisättyä aika turvallisesti kaksi NHL-tasolla kokematonta pakkia.

 

[Lico]

Rundblad pelasi avausottelua paremmin ja saikin ihan hyvin vastuuta. Vielä kuitenkin hasardialtis, mutta niin oli Leddykin aika pitkään. Keithillä älyttömät peliminuutit, jotka kostautuvat kyllä jossain vaiheessa kautta virheinä ja tasonlaskuna, jos jatkuvat tuollaisina säännöllisesti pitkäänkin. Van Riemsdyk pelasi hyvän pelin, mutta kahden pelin perusteella ei mielestäni voi vielä nostaa nelospakiksi ohi Oduyan. Vaikka Oduya-Hjalmarsson toimiikin yhtä telepaattisesti kuin Keith-Seabrook, niin tällä nykyisellä peluutuksella kokoonpanoon on saatu lisättyä aika turvallisesti kaksi NHL-tasolla kokematonta pakkia.

Täyttä faktaa, varsinkin Keithin peliminuutit sekä viimeinen virke. TvR ei ole tosiaan Oduyan tasolla, mutta kyseinen peluutus on tällä hetkellä paras vaihtoehto ajaa sekä Rundbladia että Trevoria sisään NHL-kaukaloihin.

 

[lunde]

CSN Chicago: Mashinter laitettu waiversiin

Vaikka CSN Chicagon automaattisesti alkavat videot ärsyttävätkin, niin tällä kertaa sieltä löytyy ihan hyödyllinen Carcillon haastattelu maalivideon kera. Liittyy toki Mashinteriin siten, että juuri Carcillon vuoksi Brandon on suuntaamassa Rockfordiin, jos jokin toinen NHL-joukkue ei nappaa häntä ensiksi.

Mikäli Mashinter päätyy Rockfordiin asti, sitten siellä on hänen, Cody Bassin ja Pierre-Cedric Labrien muodossa vakuutus siltä varalta, että Carbomb hankki pitkän pelikiellon ja/tai luistelee liian kovaa polvi edellä laitaa päin. Kumpikaan ei yllättäisi suuresti. Toivotaan kuitenkin, että kiekko löytää jatkossakin Dannyn mailan takakulmalta ja maalin edestä.

 

[reme]

Car Bomb Carcillo on mielestäni aloittanut kauden pirteästi. Ja kuten coach Q kertoi edellinen peli oli yksi parhaista mitä Danny on meillä pelannut. Rozsival on tekemässä paluuta pelaavaan kokoonpanoon mahdollisesti jo Calgary matsissa. Runblad ei ole esittänyt mitään ihmeellistä, joten uskoisin hänen siirtyvän syrjään.

Asiasta neljänteen, mielenkiintoinen juttu Chicago Wolwesin kokoonpanosta. Sheldon Brookbank ei mahtunut heidän kokoonpanoonsa mutta muuan Brent Sopel siellä nyt pelaa. Muutama muukin tuttuhan tuolta Wolwes rosterista näkyy löytyvän.

 

[Lemieaux]

Runblad ei ole esittänyt mitään ihmeellistä, joten uskoisin hänen siirtyvän syrjään.

Varmaankin näin, mutta toistaalta ei ole myöskään esittänyt mitään älyttömiä mokia, vaikka kovasti moni täällä niin pelkäsi, noiden harjoituspelien perusteella.

 

[lunde]

15.10.2014 Calgary @ Chicago: 2-1 OT

Tässä ottelusta tällä kertaa lyhyesti. En ehdi kirjoittaa kattavammin ainakaan ennen perjantai-iltapäivää.

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
20 Saad - 65 Shaw - 88 Kane
29 Bickell - 91 Richards - 28 Smith
13 Carcillo - 16 Krüger - 11 Morin

2 Keith - 7 Seabrook
4 Hjalmarsson - 57 Van Riemsdyk
27 Oduya - 5 Rundblad

50 Crawford 16/18 - 88,9%
(31 Raanta)

Ottelu oli etenkin kaksi ensimmäistä erää Blackhawks vastaan Hillerin johtama Flames-kilpikonnapuolustus. Isännät saivat ylivoimaa, laukauksia ja laatupaikkoja liukuhihnalta, mutta laukaukset pysähtyivät joko vieraiden puolustajiin, Hilleriin tai maalin ohi menneenä päätypleksiin. Paras paikka aukesi avauserässä Carcillolle, joka suti takakulmalta puoliksi tyhjästä maalista huolimatta kiekon Hillerin varusteisiin. Toki vieraiden Byronkin kilautti läpiajosta tolppaan.

Kahden erän jälkeen laukaukset olivat Hawksille 32-10 ja blokkaukset Flamesille 20-8. Kun Hawksille ei maalinteko maistunut, Flames iski ottelun puolivälin jälkeen hyökkäyspään aloituksen jälkeen avausmaalin. Colborne voitti harvinaisen selkeästi aloituksen Toewsia vastaan ja Wideman pommitti viivasta. Van Riemsdyk oli linjalla blokkaamassa kiekkoa, mutta kumilaatta muuttikin hänen mailastaan suuntaa ja upposi Crawfordin patjojen välistä: 0–1. Tässä vaiheessa kävi mielessä, että näinköhän kiekkojumalat kostavat nyt tynkäkauden ihmeellisen kamppailun Calgaryssä, jolla Hawks venytti ennätyksellistä pisteputkeaan, kun 45 torjuntaa tehnyt Emery seisoi päällään ja Hossa kuittasi varsinaisen peliajan viimeisellä minuutilla syntyneen Flamesin johto-osuman 2 sekuntia ennen summeria syntyneellä tasoituksella.

Kolmannen erän ensimmäinen puolikas ei ollut ihan yhtä selkeää vyörymistä, vaikka Hawks kiekkoa hallitsikin. Puolivälin jälkeen Hawks alkoi saada jälleen hyviä maalipaikkoja. 14 minuutin kohdalla Kane karkasi puolittain läpiajoon, joka poiki seitsemännen ylivoiman. Lopulta isännätkin pääsivät tulostaululle, kun Toews palautti kiekon viivaan ja Shaw ohjasi Sharpin pommin Hillerin taakse. Tilannetta tarkasteltiin mahdollisen korkean mailan vuoksi videolta, mutta se ei tunnut riittävää selvyyttä ja tuomareiden näyttämä maali viittoma jäi voimaan: 1–1. Erän lopussa oli vielä muutama maalipaikka, mutta varsinainen peliaika ei riittänyt ratkaisuun. Kolmen erän jälkeen laukaukset olivat Hawksille 47-15 ja maalipaikat 27-10. Flames johti blokkaustilastoa yhtä selvästi 30-11.

Ratkaisu syntyi lopulta tasaisen jatkoajan viimeisellä minuutilla. Flames sai 2–2-hyökkäyksen ja Backlund laukoi vihaisella ranteella kaukaa tarkasti edessä olevan Seabrookin mailaa hipoen ihan hanskakäden yläkulmaan: 1-2. Näin Flames ja Hiller (49/50 - 98,0%) varastivat lisäpisteen hienon taistelun –mutta ei kovinkaan viihdyttävän ottelun – päätteeksi. Hawksin kausi jatkuu lauantaina, kun Predators saapuu United Centeriin. Divisioonavastus käy perjantaina myös Winnipegissä, joten Hawks saa pienen lepoedun seuraavaan otteluun.

 

[Lico]

15.10.2014 Calgary @ Chicago: 2-1 OT

Turhauttava ottelu, laukaukset 50-18 kotijoukkueelle ja vain yksi tehty maali. Blackhawks hävisi lopulta ottelun jatkoajalla, kun Mikael Backlund sivalti tarkalla rannelaukauksella hyökkäyssinisen jälkeen ohi Crawfordin. Hawks-maalin ohjasi Andrew Shaw kolmannessa erässä ylivoimalla Patrick Sharpin one-timerista viivalta. Kapteenille kakkossyöttö.

Huomioita:
- Richards vaikutti ensimmäisessä ottelussa ja pre-seasonilla kohtalaiselta vahvistukselta, paremmalta kuin Handzus. Nyt kaksi peliä erittäin vaisua suorittamista, jatkossa täytyy parantaa
- Varsinkin ensimmäisessä erässä haettiin kyllä turhan komeita maaleja ja se nyt kostautui, yksinkertaisuutta ja suoraviivaisuutta löydyttävä jatkossa
- Pidän Carcillosta peli peliltä enemmän, toivottavasti tässä on se kiekolliseen peliin pystyvä neloskentän työmyyrä, joka ei sotke joukkueen peliä tyhmillä jäähyillä ja tiputtaa tarvittaessa hanskat omien puolesta. Toisin sanoen, Daniel Carcillo ilman idioottimaisuuksia
- Marian Hossalle soisi onnistumisia, mielestäni jälleen yksi kentän parhaista
- Rundblad oli ihan ok, vastustaja nyt ei ollut mikään erikoinen mittari
- Crawford perusvarma, voittomaali oli otettavissa, mutta teki muutamia huipputorjuntoja. Oman joukkueen tehdessä yhden maalin ei voi kyllä maalivahdin piikkiin tappiota laittaa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä seuraavan kerran, jälleen United Centerissä. Lupa parantaa.

 

[lunde]

18.10.2014 Nashville @ Chicago: 1-2 OT

Ei aivan yhtä ylivoimainen esitys kenttätapahtumien osalta kuin edellinen Flames-ottelu, mutta silti melkoista pään hakkaamista Predsin puolustusmuuriin. Hawks ei selvästä laukauserosta huoilimatta pystynyt hyödyntämään Predsin edellisen illan vieraspeliä Winnipegissä. Kolmannen erän puolivälissä oli pitkä jakso, kun vieraat näyttivät isäntiä energisemmiltä. Ilman Huttonin hörppyä ja Crawfordin pelastuksia Hawks ei olisi välttämättä selvinnyt edes jatkoajalle. Sinne ottelu kuitenkin venyi ja pahasta alivoimalle joutumisesta huolimatta Kapteeni-Toews otti joukkueensa reppuselkään ja ratkaisi voiton lopulta yksin. Eipähän tarvitse odottaa kauden ensimmäistä jatkoaikamaalia taas jonnekin huhtikuulle.

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
20 Saad - 65 Shaw - 88 Kane
29 Bickell - 91 Richards - 28 Smith
13 Carcillo - 16 Krüger - 11 Morin

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 32 Rozsival

50 Crawford 19/20 - 95,0%
(31 Raanta)

Ensimmäistä erää ei ehditty pelata kahtakaan minuuttia, kun Oduya vei kiekon siniviivan yli ja testasi lämärillä entistä Blackhawks-/IceHogs-vahti Carter Huttonia. Hieman yllättäen ottelun ensimmäinen laukaus upposikin ilman maskia helposti patjojen välistä maaliin: 1–0. Ottelun avausmaali oli ruotsalaispakille samalla kauden ensimmäinen osuma. Neljän minuutin jälkeen Hossa oli lisätä johtoa maalin edestä, mutta kiekko meni puoliksi tyhjän maalin yli. Weber antoi kahdeksan minuutin jälkeen poikittaista mailaa Krügerille ja vieraat joutuivat alivoimalle. Isäntien ylivoima loppui kuitenkin puolessa minuutissa, kun Shaw otti aloituksen jälkeen huitomisjäähyn. Puolen minuutin jälkeen Hjalmarsson kaatoi Nealin Hawks-päädyssä ja yhtäkkiä isännät joutuivatkin alivoimalle. Tällä ylivoimalla Preds sai lopulta ensimmäisen laukauksen Crawfordille asti. Vieraat saivat kahden miehen ylivoimaa puolisen minuuttia, mutta Shaw ehti juuri takaisin kaukaloon ennen kuin Weberin viivapommi upposi Rozsivalista suuntaa muuttaen Hawks-maalin ylänurkkaan: 1–1. Pian Ekholm joutui kuitenkin koukkaamaan Toewsia maalipaikassa ja isännät pääsivät uudestaan ylivoimalle. Preds selvitti jäähyn ilman suuria ongelmia. 16 minuutin kohdalla Forsberg pääsi nokikkain Crawfordin kanssa, mutta pystyssä ollut kiekko nousi maalin yli. Erän lopussa Hawks sai hyvän rynnistyksen hyökkäyspääsä, mutta tauolle lähdettiin kuitenkin tasatilanteessa, vaikka Hawks vei avauserän laukaukset 12-2.

Toisen erän alussa Preds tuli jäälle terävämmin. Kolmen minuutin jälkeen Hawksin nelosketju painoi kuitenkin pelin väkisin vieraspäätyyn ja Krüger oli tehdä vanhanaikaisella maalin, vaikka hänessä roikkui puolustaja kiinni. Hutton onnistui torjumaan myös Carcillon jatkon irtokiekkoon. Kuuden minuutin jälkeen Stålberg otti hyökkäyspäässä koukkausjäähyn. Hawks-ylivoima ei lähtenyt tälläkään kertaa pyörimään kunnolla ja Preds selvitti jäähyn. Pahaksi onneksi myös Kane meni kovasti laitaa päin Jokisen huidottua mailalla Kanen jalkojen väliin. Kampitusjäähykään ei olisi ollut vääryys tuossa tilanteessa. Onneksi Kane pystyi jatkamaan peliä myöhemmin. Jäähyn jälkeen vieraat olivat siirtyä johtoon, kun Wilson jatkoi Ekholmin laukauksen paluukiekon sivurautaan. Erän puolivälissä Forsberg huitaisi ilmassa olevan kiekon mailallaan katsomoon ja joutui luonnollisesti jäähylle. Tällä kertaa Hawks-ylivoima sai muutaman hyvän rynnistyksen, mutta YV-osumaa ei nähty tälläkään kertaa. 13 minuutin kohdalla Hawksin nelonen rakensi jälleen hyvän maalipaikan. 15 minuutin kohdalla vauhdikas Saad oli päästä tekemään vanhanaikaisen, mutta Hutton sai venyttyä vielä takakulmalle. Hetken päästä Ribeiro otti koukkausjäähyn Kanea vastaan. Isäntien viides ylivoimakaan ei onnistunut murtamaan Preds-alivoimaa. 18 minuutin kohdalla nähtiin Seabrookilta huikeaa puolustamista, kun hän sai 2–1-hyökkäyksessä katkaistua ilman mailaakin syötön takakulmalle. Hetken päästä myös Keithin maila hajosi ja Norris-voittaja joutui pian jäähylle estämisestä. Erä päättyi ennen jäähyä, joten vieraat eivät saaneet tehtyä ylivoimaosumaa ennen summeria. Toisellekin erätauolle lähdettiin tasatilanteessa. Tässä vaiheessa laukaukset Hawksille 23-7.

Kolmannen erän alkuun jäi puoli minuuttia Keithin jäähyä ja vaarallisesta maalipaikasta huolimatta YV-osumaa ei nähty. Kahden minuutin jälkeen Jokinen katkaisi syötön Hawksin siniviivan tuntumassa ja tilanteesta olikin syntyä vieraiden johtomaali. Viiden minuutin kohdalla nähtiin molemmissa päissä ylivoimahyökkäykset, jotka puolustajat selvittivät. Kuuden minuutin kohdalla Shaw antoi karmea harhasyötön, jonka nopeana seurauksena Craig Smith pääsi lyömään takakulmalta kiekkoa maalin, mutta laukaus pysähtyi Crawfordin patjaan. Erän puolivälissä peli pyöri pitkään Hawksin kenttäpuoliskolla, mutta Crawford piti ottelun tasoissa useista vaarallisista tilanteista huolimatta. 12 minuutin jälkeen Hawks sai pitkästä aikaa hyökkäyksen, joka olikin heti vaarallinen, kun Seabrookille pelattiin toiseen aaltoon paikka laukoa. Hutton kuitenkin selvitti rystynoston kilvellään. Tämän tilanteen jäkeen pelin painopiste siirtyi lievästi vieraspäätyyn, mutta vaarallisia maalipaikkoja ei nähty ennen 17 minuuttia. Valitettavasti Josin estämä Toews ei pystynyt upottamaan takakulmalta Sharpin laukauksen paluukiekkoa tyhjään maaliin. Tämän jälkeen Laviolette otti aikalisän rauhoittaakseen peliä. Sharp ja Hossa pääsivät laukomaan vielä viimeisellä minuutilla, mutta maaleja ei nähty enää varsinaisella peliajalla. Pelin loppua kohden tsempannut Predators vei kolmannen erän laukauset 12-11.

Jatkoaikaa pelattiin tasaisissa merkeissä vajaat kaksi minuuttia, kunnes Sharp joutui kamppaamaan maalipaikkaan päässeen Ellisin. Maali syntyi jäähyn lopulla, mutta vieraspäätyyn, kun Toews katkaisi Smithin jättösyötön Josille, karkasi läpiajoon ja jatkoi oman reboundinsa längistä maaliin: 2–1. Kapteenin avausmaali tälle kaudelle ei olisi voinut osua juuri makeampaan paikkaan. Alivoimaosuma ja voittomaali ovat niin tyypillistä Toewsia, joka nousee ratkaisemaan peli silloin, kun sitä erityisesti tarvitaan. Kyseessä oli myös Blackhawks-historian ensimmäinen alivoimalla tehty jatkoaikaosuma runkosarjassa. Ennen kautta 1983-84 kaikki runkosarjaottelut päättyivät tuloksesta riippumatta varsinaisella peliajalla. Joka tapauksessa ensimmäinen kerta 30 vuoden aikana eli noin 2400 ottelun otantaan.

Huomioita

Kaikki kunnia Predatorsin aktiiviselle alivoimalle, mutta Hawks ei saanut viidellä ylivoimalla juuri mitään aikaan: 8:32 ylivoima-aikaa, 7 vaaratonta laukausta, syöttelyä laidoissa sekä nolla maalia. Eipä ole Komponin vaihtuminen Dineeniin muuttanut tätäkään asiaa. Vertailun vuoksi vieraat hakivat systemaattisesti sateenvarjolla laukaisupaikkoja mm. Weberin pommille, mikä tuottikin tulosta.

Kaksi edellistä ottelua: 87 laukausta ja kolme maalia. Hawksin pitää pystyä parempaan. Piste.

Rozsival palasi pelaavaan kokoonpanoon ja samalla Oduya sekä Hjalmarsson pääsivät muodostamaan tutun pakkiparin. Van Riemsdyk (13:43) pelasi Rozsivalin (14:13) vierellä, eikä tuonkaan parin yksinkertaisen turvallinen peruspeli ei tuottanut harmaita hiuksia.

Richards jätti muistiin vain yhden jäljen, kun hän kurotti Huttonin edessä Hossan syöttöön. Peliaika 12:06, +1, 3 laukausta, kiikaritehot ja aloitukset 1/7 (14%). Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Q:n kärsivällisyys riittää. Peliesitykset tuntuvat menevän vain kehnompaan suuntaan. Propsit Stanille yrityksestä, joka näyttää tällä hetkellä kuitenkin flopilta ja muinaisen Conn Smythe -voittajan maineesta huolimatta valuvan samaan has been -kategoriaan kuin brunettet, morrisonit ja turcot.

Hawksin kausi jatkuu tiistaina kotiottelulla Flyersia vastaan.

 

[secord]

Richards jätti muistiin vain yhden jäljen, kun hän kurotti Huttonin edessä Hossan syöttöön. Peliaika 12:06, +1, 3 laukausta, kiikaritehot ja aloitukset 1/7 (14%). Mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan Q:n kärsivällisyys riittää. Peliesitykset tuntuvat menevän vain kehnompaan suuntaan. Propsit Stanille yrityksestä, joka näyttää tällä hetkellä kuitenkin flopilta ja muinaisen Conn Smythe -voittajan maineesta huolimatta valuvan samaan has been -kategoriaan kuin brunettet, morrisonit ja turcot.

Ei nyt neljän pelin jälkeen vielä tuomita Richardsia, mutta piakkoin pitää parannusta tapahtua. Huvittavaa sinänsä, että farmista saattaisi löytyä Richardsia sopivampi palanen tuohon kolmosketjun keskelle. Peter Regin on aloittanut vahvasti AHL:n puolella ja viime kaudella Bickell-Regin-Morin -kombinaatio toimi hetken varsin mallikkaasti.

 

[reme]

Coach Q mylläsi harkoissa hiukan kentällisiä kolmen alemman vitjan osalta Versteegin mahdollisen paluunkin takia:
Versteeg-Shaw-Kane
Bickell-Richards-Saad
Carcillo-Kruger-Smith

Sikäli oikea herätys, että kolmoseen pitääkin löytää jostakin eloa. Ja verkko saisi heilua enemmän kaikilla muillakin ketjuilla.
Raanta saanee kauden ensimmäisen startin viikonloppuna. Crawford on pelannut mielestäni ensimmäiset pelit hyvin.

 

[Ben Marco]

Raanta ja kauden ensimmäinen matsi tulossa. Corey day-to-day, upper body. Versteeg ilmeisesti myös mukana. Brad Richards ja näytön paikka, paljon on petrattavaa..

 

[Lico]

Kauden tasapainoisin ottelu (en nähnyt Nashville-ottelua) päättyi loistavaan 4-0-voittoon Philadelphia Flyersista. Ei tule mieleen heikkoa lenkkiä joukkueesta, Richards näytti ajoittain jopa pelaajalta sekä Rozsival oli näkymätön, eli pelasi hyvin. Totta kai illan tähti oli Antti Raanta, joka torjui kaikki Philadelphian 32 laukausta. Uran toinen nollapeli sekä valinta ykköstähdeksi. Maalit Patrick Kanelle (kaksi), Brandon Saadille sekä Bryan Bickellille.

Torstain ja perjantain välisenä yönä Suomen aikaan klo 03:00 alkaa lähetys Nashvillestä, kun Blackhawks matkaa kohtaamaan hyvin pelanneen divisioonavastustajan. Hyvä ottelu tulossa todennäköisesti, veikkaan Coreyta maalille. Lauantaina sitten tiedossa yksi kauden huikeimmista otteluista, kun suosikkijoukkueemme matkaa St. Louisiin. Sitä odotetaan jo malttamattomana. Sunnuntaina heti back-to-backina vastassa Ottawa Senators.

Huikea alku viikon ottelupuhteelle, hieno ottelu sekä loistavaa viihdettä. Nyt nukkumaan, kolmen tunnin päästä herätys luennolle. Toivottavasti lundelta saatte raportin ottelun kulusta!

My goal? There is only one goal.

 

[reme]

Hienoa asennetta Lico.

Licoa kompaten Hawks pelissä oli hyvä balanssi eikä otettu tyhmiä jäähyjä. YV toimi mallikkaasti ja kaikki kentälliset saivat luotua lukuisia hienoja maalipaikkoja. Muutamia viivoja alla toki plussaa voisi laittaa lähes kaikille pelaajillemme.

+ Raanta oli illan kingi nollapelillään. Raannalta ehdottoman hyvä esitys noustuaan laatikkoon naftaliinista ensimmäisen kerran sitten huhtikuun runkosarjapelin.
+ 88 nopeat kädet :)
+ Versteeg vaikutti vikkelältä ja energiseltä.
+ Bickell kauden paras peli niin pistein kuin fyysisestikin.
+ Sharp jatkaa tasaista pistetehtailuaan joukkueen kärkenä

- Seabrook näytti tänne tänään niin peruspakilta, heikkoja syöttäjä, pitkää kiekkoa.

 

[Roger Moore]

Aikataulusyistä tulee NHL:ää harmittavan vähän seurattua (toki mahdollisuuksien mukaan kaikki koosteet ja matsit katsot mitkä voin), joten täyttä kosketuspintaa minulla ei kaikkiin joukkueisiin ole. Chicagoon liittyen kysäisen siis, että onko Raannalla millaisia mahdollisuuksia nousta tällä kaudella taistelemaan jopa ykkösveskarin paikasta Crawfordia vastaan? Kauden alla tuli tuo Viasatin NHL-ennakko, ja siinä mainittiin että jos Raanta onnistuu horjuttamaan Crawfordin asemaa niin Chicagolla on veskariongelma. Onko noin?

Mielenkiinnolla seuraan kyllä etenkin Raannan otteita rapakon takana, koska sen jätkän olemuksessa on mielestäni jotain sellaista että täydellinen hiomaton timantti on siinä. Joku tuon kaverin asenteessa ja olemuksessa vaan viehättää, hieno mies.

 

[lunde]

21.10.2014 Philadelphia @ Chicago: 0-4

No niin tässä tulee. Kolmessa pätkässä piti katsoa tämä ottelu: 1. erä ennen töihin lähtemistä, 2. erä ruokatauolla ja 3. erä töiden jälkeen. Tässä vaiheessa kautta vanhakin vielä jaksaa. Samalla pahoittelut, jos kirjoituksessa ei ole mitään tolkkua.

Tosiaan kuten onkin jo mainittu, peli oli aika lailla alusta asti Hawksin käsissä. Toki avauserän puolivälin salamamaalit auttoivat entisestään. Flyersillakin omat paikkansa kuparisen rikkomiseen, mutta Raanta pelasi pitkän tauon jälkeen todella kypsästi ja pakit hoitivat ne paikat, mihin Antti ei olisi enää ehtinyt. Ainakin Oduya, Seabrook sekä tolppa pelastivat lähes varmat maalit.

10 Sharp - 19 Toews - 81 Hossa
23 Versteeg - 65 Shaw - 88 Kane
29 Bickell - 91 Richards - 20 Saad
13 Carcillo - 16 Krüger - 28 Smith

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 32 Rozsival

31 Raanta 32/32 - 100%
(33 Darling) Crawford oli poissa kokoonpanosta ylävartalovamman vuoksi.

Avauserän ensimmäinen kunnon maalipaikka aukesi viiden minuutin lähestyessä, kun Oduya pääsi laukomaan B-pisteiden välistä. Seitsemän minuutin jälkeen Flyers sai ottelun ensimmäisen laukauksensa Raantaa kohti sekä pian sen jälkeen kauden ensimmäistä ottelua pelannut Versteeg pääsi laukomaan myös B-pisteiden välistä, mutta Mason kesti jälleen. Minuutin päästä Richardsin ketju järjesti mylläkän vieraiden maalille, mutta kiekkoa ei saatu taisteltua viivan yli. 12 minuutin lähestyessä syntyi lopulta avausmaali. Kolmosketjuun siirretty Saad siirsi paineen nopeasti vieraspäätyyn. Hän ja Richards pääsivät yrittämään Masonin ohittamista ja lopulta Saad itse siirsi sinisellä alueella lojuneen kiekon Flyers-maaliin: 1–0. Kesän kohuhankinta Richards sai vihdoin kauden ensimmäisen pisteensä tämän maalin myötä. Pian Hawks johti jo kahdella maalilla, kun isännät kuittasivat Rafllin polvitaklauksjäähyn 15 sekunnissa. Kane oli ensimmäisenä kulmalla siirtämässä päädystä kimmonneen Sharpin laukauksen maaliin: 2–0. Vieraat ottivat salamamaalien jälkeen aikalisän ja olivatkin tehdä heti kavennuksen, mutta Raanta piti huippupelastuksen avulla vieraat nollilla. 14 minuutin kohdalla Flyers sai lisää kylmää vettä niskaansa, kun Saad syötti toiselle laidalle Bickellin avopaikkaan, eikä jätti erehtynyt laukoessaan kauden ensimmäistä Masonin kilven yli ylänurkkaan: 3–0. Maalin jälkeen Flyers pääsi jälleen laukomaan vaarallisesti pariin kertaan, mutta Raanta ei antanut vieraille momentumin poikasta. Hawks oli hallinut peliä ensimmäiset 15 minuuttia, mutta erä loppua kohden vieraat pääsivät peliin paremmin mukaan 17 minuutin kohdalla Raanta oli jo jäissä, mutta Oduya ei päästänyt Voracekia laukomaan kiekkoa tyhjään maaliin. Erää oli kuusi sekuntia jäljellä, kun Versteeg otti hyökkäyspäässä melko turhan kiinnipitojäähyn. Flyers-YV ei ehtinyt pyörittää peliä ennen summeria, eikä siis saanut kriittistä pukukoppimaalia. Avoimen ensimmäisen erän laukaukse Hawksille selkeästi 19-9.

Toisen erän alkuun jäi jäljelle melkein täydet 2 minuutia Versteegin jäähyä, jonka Hawks selvitti. Tosin heti jäähyn jälkeen Voracek oli runnoa kiekon väkisin maaliin. Tämän jälkeen ei tapahtunut pitkään aikaan mitään, kunnes Rinaldo otti kampitusjäähyn kuuden minuutin kohdalla. Toews sai heti ylivoiman alkuun kaksi hyvää maalipaikkaa, mutta Flyers onnistui selvittämään koko alivoiman. Erän ensimmäisellä puolikkaalla ei ollut juurikaan muita mainitsemisen arvoisia tapahtumia. 14 minuutin jälkeen Flyers sai kaksi erillistä hyökkäystä, joissa Raanta kuitenkin venyi takatolpalle Giroux'n ohjauksien eteen ja piti maalinsa puhtaana. Pari minuuttia myöhemmin Richardsin harhasyöttö hyökkäyssiniviivalla oli kostautua, mutta Raanta pelasti tämänkin Readin yrityksen. Seuraavasta vastahyökkäyksestä Hawks oli lisätä johtoa. 17 minuutin jälkeen Raffl luisteli jälleen jäähyboksiin. Hawksin YV-maali roikkui ilmassa, mutta niin vain vierrat selvittivät tämänkin jäähyn. Jäähyn jälkeen Versteeg oli kikkailla kiekon Masonin taakse, mutta Mason kesti. Raanta torjui vielä viime sekuinneilla Giroux'n terävän laukauksen ja niin tällekin tauolle lähdettiin lähdettiin tutuissa 3–0-lukemissa. Laukausten ero kaventui hieman toisessa erässä, mutta lukemat olivat Hawksin eduksi edelleen 27-19. Hawksilla oli toisessa erässä yllättävän vähän laukauksia (8), sillä kotijoukkue tyytyi hautomaan kiekkoa paljon hyökkäysalueen kulmissa ja hakemaan täydellistä maalipaikkaa riskejä välttäen. Mielenkiintoinen yksityiskohta, että Hawks ei ole tehnyt tällä kaudella vielä yhtään maalia toisessa erässä.

Kolmatta erää pelattiin reilut kaksi minuuttia, kun Jones ajoi kovan pommin laidasta irti olleeseen Smithiin ja siitä syntyi torikokous, jonka keskeisimpänä hämmentäjinä olivat Carcillo ja Rinaldo. Tilannetta edelsi vaihto, jossa taklauksia jaettiin molemmin puolin reippaasti. Lopulta Jones passitettiin boksiin ryntäämisestä. Hawks-ylivoima pyöri vaarallisesti reilun minuutin ja lopulta Kane sai lakaista Masonin pudottaman kiekon viivan yli: 4–0. Isäntien YV-miehityksen urakkaa helpotti Schennin luistimessa olleen blokkaussuojan hajonnut remmi, joka terän alle mennessään esti varsin tehokkaasti puolustajan liikkumisen. Seitsemän miuutin jälkeen Giroux'n ketju sai pitkän pyörityksen Hawks-päädyssä ja Raanta joutui jälleen esittämään osaamistaan. 11 minuutin jälkeen Giroux'n ketju aiheutti jälleen ongelmia isännille ja Hjalmarsson joutui ottamaan kiinnipitorangaistuksen. Voracek sai vaarallisen paikan jäähyn lopulla, mutta Raanta torjui ja hetkeä myöhemmin Seabrook pelasti Raannan varusteista valuneen kiekon maaliviivalta. Myös Hawks sai jäähyn päätyttyä vaarallisen vastahyökkäyksen. 17 minuutin kohdalla Smith luisteli ulkokautta heittämällä Schennin ohi maalipaikkaan, mutta valitettavasti laukaus meni kehikon ohi. 18 minuutin kohdalla Versteeg yritti pelata Kanelle hattutemppua takakulmalle, mutta syöttö katkaistiin. Lopussa ei nähty enää maaleja ja Raanta otti kauden ensimmäisestä ottelusta uran toisen nollapelinsä.

Huomioita

Ylivoima pyöri hienosti, minkä seurauksena neljästä yrityksestä kaksi johti maaliinkin. Tosin vastassa oli tällä kertaa Flyers, joka on päästänyt alkukauden 17 alivoiman aikana jo viisi maalia.

Saad teki kolmosketjusta vaarallisen, mutta Versteegin hyvän pelin vuoksi kakkosketjustakaan ei tullut turhaa. Leveä on hyökkäys, ei voi muuta sanoa. Toewsin peliaika oli hämmentävän pieni 17:16 ja Hossalla 14:26. Carcillo (8:46) oli ainoa alle kymmenen minuutin jäänyt.

Myös puolustuksessa jakaantui kuorma lähes ihanteellisen tasaisesti. Isoimmat minuutit pelasi Keith (vain 21:01) ja pienimmät Van Riemsdyk (16:45). Loput neljä siitä väliltä.

Kauden avausmaalit Saadille ja Bickellille, mikä etenkin jälkimmäisen osalta on erittäin hyvä juttu. Lisäksi hienoa, että myös Richards sai konkreettisen onnistumisen edes syöttöpisteen muodossa. Edellisen ottelun raportista saattoi saada sen kuvan, että olen jo luovuttanut veteraanin suhteen. En vielä, mutta hieman huolestuttavia merkkejä oli aiemmin ilmassa. Onneksi tämä ottelu poikkesi siitä trendistä ja toivottavasti kurssi kääntyy oikeaan suuntaan pysyvämminkin.

Torstaina tosiaan tarjotaan huippuvireessä olevalle Predatorsille revanssimahdollisuus Nashvillessä. Kauden ailahtelevasti aloittanut Blues saa lauantaina kotikaukalossa mahdollisuuden maksaa kalavelkoja viime keväältä. Crawfordin tilaa seurataan päivittäin ja sekin on mahdollista, että lyhyt vieraskiertue jää häneltä väliin. Olisi tavallaan aika mielenkiintoista nähdä Scott Darling tolppien välissä Predatorsia vastaan, mutta Raanta lienee todennäköisempi vaihtoehto, jos Crawford ei ole pelikunnossa. Darling on aloittanut Rockfordissa ihan hyvin (2-0-0 - 52/55 - 94,8% - 1,44 GAA), mutta hän ei ole pelannut urallaan vielä yhtään NHL-ottelua.

 

[lunde]

onko Raannalla millaisia mahdollisuuksia nousta tällä kaudella taistelemaan jopa ykkösveskarin paikasta Crawfordia vastaan? Kauden alla tuli tuo Viasatin NHL-ennakko, ja siinä mainittiin että jos Raanta onnistuu horjuttamaan Crawfordin asemaa niin Chicagolla on veskariongelma. Onko noin?

Minäkin pidän Raannasta ja etenkin hänen suomalaiskiekkoilijaksi poikkeuksellisesta asenteestaan. Tuosta Coreyn haastamisesta on paha ennustaa mitään, mutta aika vihkoon täytyy Crow'n touhu mennä, että Raanta paikan ryöstää. Siihen on 36 miljoonaa syytä, joita on aikaa laskea seuraavat kuusi kautta, joiden aikana Crawfordia ei voi lykätä edes waivereihin. Tosin pelillisestikin näkisin Crawfordin olevan vielä Raantaa edellä, vaikka raumalaisessa onkin ainesta parhaimmillaan jopa NHL-ykkösvahdiksi.

Jos tuo potentiaali toteutuu, niin se tapahtuu todennäköisesti jossain toisessa joukkueessa eli näillä näkymin ei ainakaan seuraavan kahden kauden aikana. Toistaiseksi Antilla riittää kuitenkin vielä todistettavaa, että hänet voi huoletta heittää tolppien väliin antamaan ykkösveskalle lepovuoron. Tällä kertaa homma toimi hienosti, samoin kuin viime kaudella hätävara-ykkösen roolissa Crawfordin loukkaannuttua noin kuukaudeksi. Sen sijaan kevätkaudella harvakseeltaan annetut pelit sujuivat hieman epävarmasti, mikä ei myöskään lisännyt Raannan torjuntavastuuta. Kakkosvahtina oleminen on oma taiteenlajinsa, eikä kaikista veskaresita ole pelaamaan hyvällä tasolla ilman tuoretta pelituntumaa silloin tällöin. Unelmatilanne olisi Crawford–Emery-tyylinen tandemi, joka Chicagossa nähtiin tynkäkaudella.

 

[secord]

Chicagoon liittyen kysäisen siis, että onko Raannalla millaisia mahdollisuuksia nousta tällä kaudella taistelemaan jopa ykkösveskarin paikasta Crawfordia vastaan? Kauden alla tuli tuo Viasatin NHL-ennakko, ja siinä mainittiin että jos Raanta onnistuu horjuttamaan Crawfordin asemaa niin Chicagolla on veskariongelma. Onko noin?

Ilman muuta on mahdollisuuksia taistella ykköstorjujan paikasta, mutta tällä kaudella se tapahtuisi lähinnä Crawfordin pitempikestoisen loukkaantumisen takia. Jos Raanta onnistuu horjuttamaan Crawfordin asemaa ykköstorjujana, niin en minä kyllä siinä mitään ongelmaa näe. Paitsi kenties positiivisen. Jos nimittäin Raanta pelaisi vain yksinkertaisesti selvästi Crawfordia paremmin, niin ainakin tämän ja ensi kauden Blackhawksilla olisi kaksi ykköstason torjujaa. Ja jos ei muuta, niin kesällä 2016 Chicago voisi ostaa Crawfordin sopimuksen ulos. Mutta nyt on yksi peli tällä kaudella Raannalla takana, katsotaan miten jatko sujuu eikä hypätä asioiden edelle.

Olen samaa mieltä, että Raanta on todella positiivinen persoona ja varmasti pidetty joukkueen sisällä. Myös fanit oppivat tuntemaan miestä kesän kekkereissä ja Antti sai pelkkää positiivista palautetta olemuksestaan. Mutta tällä hetkellä Crawford on Chicagon ykköstorjuja, eikä sitä muuta yksi tai kaksi hyvää Raannan peliä tai Crawfordin pari huonompaa matsia. Paitsi tietenkin fanien keskuudessa, mutta ei todellisuudessa.

 

[Ben Marco]

Jaahas, aamulla Preds jälleen ja divarin kärkikamppailu. Olikohan Tweety, joka jossain tovissa ilmaisi, ettei Preds matseista juuri välitä ja vaikka posse onkin (for now) Centralin piikillä, niin samankaltaisia tuntemuksia on herännyt täällä. Meidän peli useasti aivan riekaleina juuri näissä matseissa ja vihu onnistuu jäädyttämään totaalisesti pelitemmon ja hakemaan sitä kautta käännekohtaa matsille. Tulos on kauheaa neppailua ja plääh, emmä tiedä, toivottavasti aamun matsi yllättää positiivisesti. En pidättele hengitystä, mutta kaksi pojoa Music Citystä voi olla utopiaa..

 

[Lico]

Jaahas, aamulla Preds jälleen ja divarin kärkikamppailu. Olikohan Tweety, joka jossain tovissa ilmaisi, ettei Preds matseista juuri välitä ja vaikka posse onkin (for now) Centralin piikillä, niin samankaltaisia tuntemuksia on herännyt täällä. Meidän peli useasti aivan riekaleina juuri näissä matseissa ja vihu onnistuu jäädyttämään totaalisesti pelitemmon ja hakemaan sitä kautta käännekohtaa matsille. Tulos on kauheaa neppailua ja plääh, emmä tiedä, toivottavasti aamun matsi yllättää positiivisesti. En pidättele hengitystä, mutta kaksi pojoa Music Citystä voi olla utopiaa..

Samat fiilikset täällä Nashvillestä, mutta odotan innolla ensi yötä. Vielä en ole saanut tarpeekseni alkukauden huumasta. Toiveissa tietysti kaksi pistettä, Hossalle onnistumisia pisteidenkin muodossa sekä lentokeliä kakkos- sekä kolmoshyökkäysvitjoille.

Sekä totta kai, Raanta saisi ottaa niskalenkin toisesta suomalaisesta, Pekka Rinteestä.

 

[Lemieaux]

Minusta lähtökohdat oli kyllä makoisat, kun vastakkain on NHL:n ainoat kaksi joukkuetta, jotka eivät vielä ole hävinneet kertaakaan varsinaisella peliajalla. Alkukaudesta seurannut eniten Rundbladia (kun sitä niin dissattiin), van Riemsdykiä ja viime matsissa Raantaa. Nyt erityishuomion alla Hossa (jolla vain 1+0), Raanta ja Steeger, joka oli todella pirteä viime matsissa ja toivottavasti avaa pistetilinsä tänään.

 

[Lico]

Kaksi pistettä jäi Nashvilleen, oi voi olipahan heikko esitys verrattuna kotiotteluun Flyersiä vastaan. Nyt ei pysty analysoida enempää, mutta kyllä oli vaikeaa päästä paikoille. Rinnekin oli hyvä, mutta häntä ei kyllä testattu tarpeeksi.

Ei saisi dumata vielä, mutta Richards ei ole käytännössä tuonut yhtään mitään hyökkäyspeliin. Enemmänkin heikentänyt sitä, tosin vaikea sanoa verrattuna Handzusiin. Annan kuitenkin aikaa.

 

[Artturenos]

Ei saisi dumata vielä, mutta Richards ei ole käytännössä tuonut yhtään mitään hyökkäyspeliin. Enemmänkin heikentänyt sitä, tosin vaikea sanoa verrattuna Handzusiin. Annan kuitenkin aikaa.

Richardsille on annettu aikaa jo paljon, kun ottaa viime vuoden huomioon. Richards kuitenkin tottunut isoon rooliin, nyt tämä rooli mikä Chicagossa tarjolla on tekee Richardsin pelistä vain huonompaa. Sellainen ylivoiman "täsmäase" kun kuitenkin kyseessä on, jo viime kaudella kuitenkin tasakentällisen suorittaminen oli niinkin "huikealla" tasolla, että oli Rangersin kahdeksanneksi tehokkain pelaaja, kun suhteutetaan pisteet vietettyyn aikaan jäällä 5vs5.

Richardsin ainoa toimiva peluutus tapahtuu niin, että tasakentin vastuutta pienemmäksi ja ykkös ylivoimaan, tätä ei Chicagossa ole tarjolla. Voisinkin väittää että Chicagon kaltaiseen joukkueeseen mies on täysi turhake, johonkin pienempään jengiin mies nykyisellään saataisi olla vahvistus, jos saisi isoa roolia yv:ssä.

Handzus sentään oli kuitenkin jopa sopiva pelaaja fyysisesti pienikokoiseen Chicago rosteriin, tuoden siihen kokoa ja omaa puolustuspään osaamista.

Reginiä sisään ja Richardsia ulos.

 

[apulais-GM]

Tämän ja viime kauden peleissä Chicago on onnistunut voittamaan Nashvillen varsinaisella peliajalla kerran seitsemässä ottelussa. Aika vaikea vastus, vaikka viime kausi oli välivuosi Nashvillessa.