Chicago Blackhawks 2014–2015

[reme]

Sharpin loukkaannuttua jännäämmekin kuka nousee korvaajaksi. Itse sanoisin että Peter Regin tai Mark McNeill voisivat olla listalla jopa ennen Teuvoa mutta odotellaan.
Saatiin hieno voitto Montrealista ja Crawfordillekin nollapeli, joko se maalinteko lähtisi rullaamaan.

 

[Artturenos]

Sharpin loukkaannuttua jännäämmekin kuka nousee korvaajaksi. Itse sanoisin että Peter Regin tai Mark McNeill voisivat olla listalla jopa ennen Teuvoa mutta odotellaan.

Itse veikkaan kanssa hyvin vahvasti McNeilliä, hänen vireensä on ollut vakuuttavassa nousussa ja parempi laiturina kuin Regin tai Teuvo. Teuvolla lisäksi painaa viellä se että oppiminen AHL:än puolella on kesken, joten tuskin lähdetään ihan kevyin perustein hyppyttämään eri sarjojen välillä.

Edit- tarkempaa tietota Sharpin tilanteeseen ulkona vähintään kuukauden.

 

[Ben Marco]

Sharp ainakin kuukauden sivussa. Mies laitetaan täten varmasti LTIR-listalle ja pientä (tuiki tärkeää) cap-relieffiä on siis tiedossa. Rosteriin voidaan täten nostaa muutama jannu, koska ollaan menty tähän asti "vain" 12 hyökkääjällä (Carcillon loukkaannuttua).Hieno tilanne sinänsä, että voidaan oikein pohtia kenet nostaisi pelaavaan rosteriin. Teuvon antaisin olla vielä alhaalla ja antaisin pelipaikan kolmikosta Nordström-McNeill-Regin. Itse uskon, että Q ja managementti antaa tähän väliin Mark McNeillille sauman osoittaa taitonsa.

Montreal pelistä vielä sen verran, että viidestä maalista neljä tehtiin ohjaamalla kiekko sisään, joko tuurilla, tai taidolla. Pieniä dump and chase ilmentymiä jo havaittu kauden edetessä, kiekko-kontrollin sijaan ja tässä pelissä näytettiin hyvin, miten maaleja pystytään tekemään muilla keinoilla. Kanelle tärkeä uuni, ettei ala rassaamaan ja seuraavaan matsiin Capseja vastaan on sitten taas Hossan vuoro. Andrew Shawlta hyvä peli, muutaman koomailu-matsin jälkeen. Toivottavasti Caps-peli näyttää suuntaa sille, että voittoja alkaisi napsumaan enemmän (maaleja lisää kiitos).

 

[Artturenos]

Regin sitten sai kutsun ylös. Hieman kyllä ottaa päähän tämä valinta, että taas mennään sieltä missä aita on matalin. Regin alkaa olla jo aika nähty kortti NHL ympyröissä, varsinkin kun McNeill olisi paljon paremmin profiililtaan korvannut Sharpin jättämää aukkoa.

 

[lunde]

4.11.2014 Chicago @ Montreal: 5–0

Jälleen parin päivän viiveellä raporttia Habs-ottelusta. Kiva vaihteeksi kirjoittaa myönteisiäkin asioita Hawksista. 0–5-vierasvoitto oli hyvä korjausliike usean nihkeän ottelun jälkeen. Quenneville oli pistänyt kaikki ketjut uusiksi ja etenkin Toewsin ja Kanen yhdistäminen näytti olevan tuttu piristysruiske joukkueelle. Vaikka voitto tulikin selkeällä maalierolla, niin ottelun alussa Hawks jäi taas hieman telineisiin. Toisessa erässä isännät kuitenkin jäivät potkun jälkeen ja kolmas erä oli nopean 0–3-maalin jälkeen lähinnä numeroiden kaunistelua. Puolustuksessa nähtiin tuttuun tapaan muutama hasardi, mutta tällä kertaa ne eivät kostautuneet ja vastaavasti Hawksin ketsuppipullosta lensi korkki iloisesti.

Blackhawks

28 Smith - 19 Toews - 88 Kane
10 Sharp - 65 Shaw - 81 Hossa
20 Saad - 91 Richards - 11 Morin
29 Bickell - 16 Krüger - 23 Versteeg

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 5 Rundblad

50 Crawford 28/28 - 100%
(31 Raanta)

Canadiens

67 Pacioretty - 51 Desharnais - 22 Weise
27 Galchenyuk - 14 Plekanec - 11 Gallagher
17 Bourque - 81 Eller - 15 Parenteau
49 Bournival - 20 Malhotra - 8 Prust

79 Markov - 76 Subban
74 Emelin - 77 Gilbert
28 Beaulieu - 43 Weaver

31 Price 27/32 - 84,4%
(35 Tokarski)

Ensimmäistä erää ei ehditty pelata minuuttiakaan, kun Keith huitoi itsensä jäähylle. Habs-ylivoiman lopulla Parenteau saikin tuhannen taalan paikan maalinkulmalle, mutta Crawford venytti patjan kiekon eteen. Viiden minuutin jälkeen koitti täydet kaksi minuuttia tasavajaalla, kun Versteeg esti ja Weaver sukelsi. Ensimmäinen 10 minuuttia olivat selkeästi kotijoukkueen hallintaa. Erän puolivälissä nähtiin jälleen viime peleistä tuttua koomailua, kun Oduya onnistui alimpana miehenä syöttämään kiekon suoraan Habs-karvaajaan ja isännät saivat 2–0-hyökkäyksen. Pomppiva kiekko pelasti kuitenkin tilanteen ja Crawford pystyi peittämään Gallagherin voimattomaksi jääneen yrityksen. Saman vaihdon lopulla Hawks sai ensimmäisen vaarallisen paikan, kun Morin pääsi maalinkulmalla kiinni härän lailla puskeneen Saadin laukauksen paluukiekkoon. Morinin yritys nousi Pricen mailasta ilmaan ja näytti putoavan Habs-vahdin taakse maaliin. Price onnistui kuitenkin tökkäämään kilvellä kiekon maalin taakse yläriman korkeudelta. Tilanteesta tuomittiin Emelinille koukkausjäähy, jonka aikana nähtiin avausmaali. Shaw ja Toews vaihtoivat ylivoimakuviossa paikkoja ja tämä avasi Habs-neliön keskelle sen verran tilaa, että Keith pääsi laukomaan viivasta maalia kohti. Maalin eteen luistellut Toews ohjasi kiekon Pricen taakse: 0–1. Kapteenille kauden ensimmäinen ylivoimaosuma ja uran 200. maali runkosarjassa. Isännät saivat erän lopulla vielä muutaman vaarallisen paikan, mutta Crawford piti maalinsa puhtaana ajoittaisesta pomputtelusta huolimatta.

Toisessa erässä pelin hallinta siirtyi enemmän vieraille, vaikka muutaman kerran Hawks-puolustus onnistuikin aiheuttamaan harmaita hiuksia valmennusjohdolle. Habsille ei kuitenkaan maistunut maalinteko. Vieraiden toinen osuma syntyi erän puolivälissä hieman onnekkaalla pompulla, kun Versteeg yritti tavoittaa maalin edessä ollutta Krügeria. Kiekko muuttikin suuntaa sekä Bourquesta että Markovista ja ohitti takatolpalle liukumassa olleen Pricen avoimesta etukulmasta. Krüger yritti huitoa kiekkoa, mutta ei osunut siihen ja maali jäi Versteegin nimiin: 0–2. Hawks otti pian maalin jälkeen joukkuerangaistuksen väärästä vaihdosta, mutta P.K. Subban tasoitti puntit ottamalla ylivoimalla jäähyn kiinnipitämisestä. 17 minuutin kohdalla Gilbertin maila nousi Shaw'n kasvoihin, joihin tuli vuotava vekki. Hawks palkittiin tilanteesta neljän minuutin ylivoimalla. Isäntien ensimmäinen alivoimanelikko oli kaukalossa putkeen yli kaksi minuuttia, mutta ylivoimamaalia ei nähty ja summeri keskeytti jälkimmäisen jäähyn.

Kolmanteen erään jäi vajaa minuutti Hawks-ylivoimaa. Vajaan ylivoiman rippeet pelattiin lopulta 4–3-ylivoimaa, kun Toews koukkasi ja Prust sukelsi ensimmäisten sekuntien jälkeen. Kyseessä oli jo ottelun toinen filmausjäähy isännille, minkä johdosta aina yhtä objektiivinen Jack Edwards joutui varmaan vaihtamaan kuivat kalsarit jalkaansa, jos seurasi tätä peliä. Erikoistilanteiden päätyttyä Sharp heitti kiekon laidasta maalille ja maskissa seissyt Richards ohjasi kiekon etukulmasta sisään: 0–3. Valitettavasti vajaat viisi minuuttia myöhemmin Emelin myöhästyi taklauksessaan ja osui nopean suunnanmuutoksen seurauksena polvellaan Sharpin oikeaan jalkaan. Maalitykki ei päässyt omin avuin pystyyn ja pelin jälkeen tiedotettiin kuukauden sairaslomasta. Tilanteesta ei tuomittu rangaistusta. 12 minuutin kohdalla isännät saivat vielä yhden mahdollisuuden nousta peliin 2–1-hyökkäyksen muodossa, mutta Crawford torjui Paciorettyn laukauksen. Sen sijaan alle minuutti myöhemmin lyötiin lopullinen naula Habs-arkkuun, kun Kane pääsi ohjaamaan Toewsin syötön maalin edestä: 0–4. Kapteenille jälleen yksi merkkipaalu uran 250. syötön ja 450. pisteen myötä. Pari minuuttia myöhemmin Versteeg sai lyödä illan toisellaan loppulukemat tyhjään maaliin, kun Price ajautui Bourquen ja Bickellin mukana maalin taakse: 0–5. Kun isännät eivät onnistuneet maalinteossa ollenkaan, Crawfordille merkittiin kauden ensimmäinen ja uran 11. nollapeli. Voitto oli Crow'lle uran ensimmäinen kotikaupungissaan. Kahdesta aiemmasta ottelusta oli jäänyt käteen vain lohdutuspisteet, kun Habs ratkaisi ottelut varsinaisen peliajan jälkeen.

@Ben Marco kirjoitti hyvän huomion. Ainakin pienikokoista Habsia vastaan Hawks jaksoi maksaa hintaa lyömällä painetta Pricen eteen. Tämä tosiaan palkittiinkin ohjausmaalien muodossa.

 

[MustatKortit]

Perus Chicagoa taas yöllä. Siitä on tullut eräänlainen vakio, että ensin käydään lukemassa muutamat lapselliset "BOOM"-kommentit otteluseurannasta ja sitten tarkastetaan tulos, että pääsikö Chicago edes jatkoajalle.

 

[secord]

Blackhawksin pahin vastustaja näyttää olevan Blackhawks itse. Jo viime kaudelta tuttu 60 minuutin tasapainoton esitys tuli nähtyä. Nyt tosin ei näillä enää saada pisteitäkään. Vaikea alku ja vaikeammaksi menee, jos näin jatkuu sekä tuloksellisesti että pelillisesti. Parhaimmillaan peli toimii hienosti, mutta paketti ei vaan pysy koko ottelua kasassa ja sitten vetää ihan mustiin. Saatanan tunarit!

Mihinkään paniikkiin ei ole syytä vielä, mutta kyllä viiksen pressistä voi jo turhautumisen aistia. Tiedä mitä sikariportaassa ajatellaan, mutta tuskin tässä mitään äkkipikaisia ratkaisuja tullaan näkemään. Ei vaan ole Stanin tapaista ja maltti on valttia ja muuta bullshittiä. Jos nyt jotain positiivista yrittää väkisin hakea niin Rockford on seitsemän ottelun voittoputkessa.

 

[reme]

Kyllähän meni ketsuppipullo yhtä nopeasti kiinni kuin avautuikin. Ettei nämä meidän starbat vaan alkaneet jo naatiskella tulevaa sopimustaan. Kummankin suorittamisessa on rutkasti parannettavaa, kuten luonnollisesti kaikkien muidenkin.

Neljäntoista pelin jälkeen Toews pistepörssin sijalla 42. tehoin 5+6 (+2) ja Kane 85. tehoin 4+5 (-3). Huomiona mm. Lehterä Jori sijalla 73.
Brad Richards teki kuudennen pisteensä viimeisessä kahdeksassa matsissaan. Kyllä tässä palattiin taas hakkaamaan päätä seinään. Suoraviivaisuutta ja röyhkeyttä tässä kaipailisin edelleen tuohon tekemiseen...

 

[Kaner]

Neljäntoista pelin jälkeen Toews pistepörssin sijalla 42. tehoin 5+6 (+2) ja Kane 85. tehoin 4+5 (-3). Huomiona mm. Lehterä Jori sijalla 73.
Brad Richards teki kuudennen pisteensä viimeisessä kahdeksassa matsissaan.

Mites tuo Marian Hossa? Vähemmän maaleja tällä kaudella kuin Jack Skillellä. Toivottavasti muutos kohti kuollutta painoa ei ole ihan vielä alkanut, koska siinä tapauksessa aletaan uimaan jo aika syvissä vesissä.

 

[Lico]

...lapselliset "BOOM"-kommentit otteluseurannasta...

Mikä näissä nyt on lapsellista? Ymmärrän mielipiteesi, jos otteluseurantaan kirjoittaa vain kyseisiä virkkeitä, mutta ainakin itse pyrin myös kommentoimaan lähes poikkeuksetta jokaista maalia ja tarkastelemaan vastustajaakin analyyttisesti, myös heidän maalejaan. Jajajaja itselleni BOOM:n kirjoitus on tullut vain ja ainoastaan siitä, kun mic'd upista kuulin Patrick Kanen huutavan maalinsa jälkeen sen. Mutta anyway, äläpäs luule mitään ylimääräistä sitten, kun tartuin kommenttiisi. Haluan vain lisää viestejä palstalle ja nämä ovat parhaita tapoja. :)

Viime yön pelistä sen verran, että tosiaan pelaaminen taas lopetettiin kesken ja kirivaihdetta ei saatu edes kolmannessa erässä ollenkaan käyntiin lukuunottamatta viimeistä minuuttia. Vähän tässä itselläkin hiipii pieni pelko takamukseen, mutta en huolestuisi vieläkään. Pelaajat ovat vahvoja henkisesti ja uskon, että se BOOM-effekti tästä vielä lähtee.

Täysin totta kärkipelaajien osalta palstaveljien kommentit, varsinkin kaksikon sekä Hossan. Sokeasti sitä kuitenkin uskoo, että kyllä se siitä aukeaa.

 

[MustatKortit]

Mikä näissä nyt on lapsellista? ...

Sori, oli mun hermojen kireyttä vaan, vedot meni tämän matsin takia väärin*. Silti, pitää sanoa, että yleensä kun jatkiksesta saa ekan erän aikana näitä BOOM-kommentteja lukea, niin saa jo asennoitua siihen, että Hawks sulaa kyllä :/

* siis klassinen "älä kirjoita palstalle, jos vituttaa"-tilanne

 

[Lico]

Sori, oli mun hermojen kireyttä vaan, vedot meni tämän matsin takia väärin*. Silti, pitää sanoa, että yleensä kun jatkiksesta saa ekan erän aikana näitä BOOM-kommentteja lukea, niin saa jo asennoitua siihen, että Hawks sulaa kyllä :/

* siis klassinen "älä kirjoita palstalle, jos vituttaa"-tilanne

Selitys hyväksytty!

Ja olet kyllä siinä oikeassa, että tuohon voi ja pitääkin asennoitua aina. Tai tarkoitan sitä juuri, että mikä vain on mahdollista. Ei tässä liigassa ole yhtään helppoa ottelua eivätkä ottelut ole juuri koskaan ohi ensimmäisen erän jälkeen. Nyt on tuntunut kieltämättä siltä, että tämä puppelointi erilaisin tavoin (pelit lopetetaan kesken, vastustajan maalivahdista tehdään sankari etc) on juurikin Chicago Blackhawksille ominaista.

 

[secord]

Mites tuo Marian Hossa? Vähemmän maaleja tällä kaudella kuin Jack Skillellä. Toivottavasti muutos kohti kuollutta painoa ei ole ihan vielä alkanut, koska siinä tapauksessa aletaan uimaan jo aika syvissä vesissä.

On totta, että lähes jokaisella kärkinimellä on parannettavaa. Hossan pelaamisessa on sellainen hieno piirre, että vaikka ei tee tehoja niin tekee korvaamatonta työtä kiekon molemmin puolin. Jack Skillen peliälyllä ei edes ymmärretä asiaa ja kun tarpeeksi hosuu, niin joskus osuu. Otetaan Marian Hossa kentältä pois ja sinne ei jää hyökkääjistä kuin Toews, joka pystyy samantasoiseen kahdensuunnan peliin. Yksittäisen pelaajan niskaan on tätä koomailua turha kaataa, kyllä siellä nyt leveällä rintamalla on pää perseessä. Katsotaan uudelleen mikä on joulun tienoilla tilanne joukkueella. Licon tavoin naivisti uskon homman tästä vielä kääntyvän normaalimpaan suuntaan koko joukkueella.

 

[reme]

Mites tuo Marian Hossa? Vähemmän maaleja tällä kaudella kuin Jack Skillellä. Toivottavasti muutos kohti kuollutta painoa ei ole ihan vielä alkanut, koska siinä tapauksessa aletaan uimaan jo aika syvissä vesissä.

Hossa kuuluu sarjaan kaikki muut, joiden pitää myös parantaa peliään. En näe että Hossankaan peli olisi mitenkään dramaattisesti heikentynyt vaikka maaleja on vähän. Hossa on kokonaisvaltaisempi pelaaja kuin esim Kane.
Hienoa että Skillekin on päässyt vaihteeksi NHL:n puolelle, muutenhan häntä on aiheetonta verrata Hossaan.

Seuraavaksi San Josen kimppuun, Crawford starttailee jälleen maalissa. Versteeg pelaa vaihteeksi ykkösessä Kanen ja Toewsin kanssa.

 

[secord]

Rockford IceHogs voitti viime yönä jo kahdeksannen pelin putkeen, kun Grand Rapids Griffins kaatui kotona 3-1. Voiton takuumiehenä hääri Mark McNeill, joka vastasi kaikista IceHogsin maaleista. Hattutempun McNeill viimeisteli tyhjiin. Pari peliä sairastelun vuoksi sivussa ollut Teräväinen palasi kentille, mutta jäi tällä kertaa ilman tehopisteitä. Myös Ville Pokka ja vastustajalta Teemu Pulkkinen jäivät pisteittä.

Mark McNeillin alku on ollut vahva ja hän on tällä hetkellä koko AHL:n neljänneksi tehokkain pelaaja 15 pisteellä (9+6) 13 ottelun jälkeen. Maalipörssissä hän on toisena myös yhdeksän maalia tehneen, mutta kaksi peliä vähemmän pelanneen Paul Thompsonin jälkeen. Mielestäni on hyvä, että McNeill saa pelata isossa roolissa AHL:n puolella ja kun nyt tulee tulosta, niin se tekee varmasti hyvää nuoren miehen itseluottamukselle. Blackhawksissa Q olisi istuttanut hänet nelosketjuun ja jämäminuuteille, mikä ei olisi kehityksen kannalta lainkaan järkevää tässä kohtaa. Toivotaan, että McNeill, Danault ja Teräväinen etc. ovat sitten ensi kaudella valmiita ottamaan roolia shown puolella. Hiljaa hyvää tulee.

 

[Artturenos]

Blackhawksissa Q olisi istuttanut hänet nelosketjuun ja jämäminuuteille, mikä ei olisi kehityksen kannalta lainkaan järkevää tässä kohtaa. Toivotaan, että McNeill, Danault ja Teräväinen etc. ovat sitten ensi kaudella valmiita ottamaan roolia shown puolella. Hiljaa hyvää tulee.

Juuri näin! Blackhawks ajaasisään junnut todella typerästi. Mielestäni reilu mahdollisuus isommassa roolissa, kaveri kuitenkin rightin mies(Sharp pois olisi paikkaa). Pari peliä ykkösen/kakkosen laitaan, jos ei homma toimi niin takaisin Rockfordiin. Q:n tyyli ajaa junnut neloseen 6min peliajalle, ja viltittää yhdenkin virheen jälkeen ei palvele ketään. En ihmettele yhtään että Hayes otti organisaatiosta ritolat, joukkueessa kun paikkoja ei jaeta peliesityksien perusteella vaan pärstän joka miellyttää valmentajaa.

Q:n toiminnalle tästä alkukaudesta muutenkin menee omissa papereissa suurin vastuu. Q:n toiminassa ei ole pienintäkään järkeä, kenttien rukkaaminen uusiksi kolme kertaa saman pelin aikana, ei voi olla oikea tapa herätellä joukkuetta. Varmaan seuraavaksi kaveri saa päähänsä laittaa pakeista viisikon jäälle, kun nämä variaatiot hyökkääjillä alkaa olla kaikki käyty kolmeen kertaan läpi.

 

[lunde]

7.11.2014 Washington @ Chicago: 3–2

28 Smith - 19 Toews - 88 Kane
20 Saad - 65 Shaw - 81 Hossa
12 Regin - 91 Richards - 11 Morin
29 Bickell - 16 Krüger - 23 Versteeg

2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
57 Van Riemsdyk - 5 Rundblad

50 Crawford 21/24 - 87,5%
(31 Raanta)

Olennainen ottelusta onkin jo ehditty kirjoittaa tänne, mutta laitetaan nyt kuitenkin kokoonpano, jos tulevaisuudessa sattuu asia kiinnostamaan.

Välillä tuntuu hieman kuin Hawksilla olisi mennyt jotain pahasti rikki viime kevään lännen finaaleissa. Ihan kuin tuon sarjan sivuraiteelle peruuttamattomasti kääntänyt toinen ottelu palaisi kummittelemaan yhä uudelleen näin kesänkin jälkeen.

Nytkin Blackhawks siirtyi heti toisen erän alussa nopeaan 2–0-johtoon ja ottelun ensimmäinen puolikas oli kokonaisuudessaan isäntien hallintaa. 35 minuutin kohdalla Caps sai kuitenkin kaipaamansa kavennuksen ja siirtyi vielä ennen toista taukoa johtoon, kun erän viimeisellä minuutilla syntyi kaksi osumaa. Wardin voittomaali kirjattiin tulostaululle vaivaiset viisi sekuntia ennen summeria. Viimeinen erä oli Hawksin epätoivoista ja tuloksetonta takaa-ajoa. Koko ottelun laukaukset tutusti 40–24 Hawksille ja kolmas tappiollinen kotiottelu putkeen. Kaikki yhden maalin erolla.

Jos jotain hyvää haluaa kaivaa tästä tästä tappiosta, niin ehkä Hawksille jäi sen verran hampaankoloon, että Windy Cityn sisuuntunut ylpeys hakee revanssin uudenvuodenpäivän Winter Classicista.

Parin tunnin päästä on vastassa Sharks, joka haki eilen pisteet Dallasista 5–3-numeroin. Taas on tilaisuus kasvojen pesuun, vaikka näköjään mitä tahansa saattaa ollakin luvassa.

 

[Lico]

Tosiaan kohta tulee Särkiä kylään. Vähän tässä vaikea tosiaan ennustaa mitä tuleman pitää, mutta innolla odotetaan. Matsipäivä on juhlapäivä.

 

[Lico]

Tosiaan kohta tulee Särkiä kylään. Vähän tässä vaikea tosiaan ennustaa mitä tuleman pitää, mutta innolla odotetaan. Matsipäivä on juhlapäivä.

Ja sieltä sitten kairattiin voitto lukemin 5-2. Tärkeät pisteet ja varsinkin kotiesityksien kannalta hyvä tulos.

Veikkaan, että raporttia pukkaa osaavammalta nimimerkiltä myöhemmin, mutta jonkun verran tiivistelen yön tapahtumia. Sen verran täytyy sanoa, että aivot eivät kyllä kovin pitkään enää kestä tätä valvomista, joten täytyy pian siirtyä opiskelijamaiseen unirytmiin ja katsoa pelit jälkikäteen toivoen olematta spoilaantumatta.

TiiviiAr eli Trevor van Riemsdyk pamautti uransa ensimmäisen osuman Kapteenin loistavasta aloitusvoitosta. Omasta mielestäni meni entiselle Blackhawks-mestarivahdille helpohkon näköisesti. Muutamia minuutteja tästä ja viivalta pamahti jälleen loistavan hyökkäyksen jälkeen, kun Richards syötti Seabrookille, joka tälläsi kiekon maaliin. Tällä kertaa vain sekunteja edellisestä, kun Marian Hossa pelasi aivan huikean laitapelin, syötti keskelle nousevalle Hjalmarssonille, joka Eddie Olczykin sanoin näytti viimeistelyn perusteella 50:n maalin mieheltä. Tässä kohtaa aloin olla varma, että kohta Särjet pistävät kiekon Crawfordin taakse, eikä siinä kauaa mennyt. Melkein vastaava tilanne kuin kotijoukkueen avausosumassa, aloitusvoitto ja kiekkoa toimitettiin maalille, mutta tämä meni Joe Pavelskin ohjauksen kautta ohi Coreyn. Se jäikin erän viimeiseksi osumaksi, erätauolle tilanteen ollessa 3-1.

Toisessa erässä Andrew Shaw pisti suoraan aloituksessa Big Joeta mailalla nenänvarteen, tuloksena 4 minuutin ylivoima vieraille. Huikean kavennuksen iskivätkin ensimmäisellä kaksminuuttisella, kun rikottu Thornton tarjoili Pavelskille illan toisen vain sekunteja ennen ensimmäisen kakkosen loppua. Toisella kakkosella verkko ei onneksi heilunut, erittäin aneeminen erä kaikin puolin kotijoukkueelta.

Viimeisessä erässä Chicago mielestäni luisteli huomattavasti paremmin kuin toisessa ja se palkittiin. Bryan Bickell opetti särkinuorukaista Sveitsistä, käytti kroppaansa huikeasti nosten maalin takaa maalin edustan kulmalle, jossa kääntyi ja upotti terävän laukauksen ohi Antti Niemen. Ratkaisu syntyi, kun Toews iski kauden kuudennen tyhjään maaliin, jolloin Dallasia vastaan tappelua hanakasti hakenut Vlasic otteli Versteegin kanssa yhteen. Eikä kauaa tarvinnut seuraavaa matsia odotella, kun Jeremy Morin sekä Adam Burish ottivat yhteen. Tämä tappelu oli vielä enemmän nyhjäystä kuin ensimmäinen. Kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut eikä mitään vaarallista tapahtunut Särkien tunteenpurkauksessa, joten hyvät fiilikset jäi koko ottelusta sekä jälkimeiningeistä.

David Rundblad ja Brad Richards olivat hyviä. Sekä Trevor van Riemsdyk.

Tiistaina mennään sitten jälleen kotona, kun idän ykkönen tulee vierailulle. Steven Stamkosin johtama Tampa Bay Lightning. Onneksi keskiviikko on vapaapäivä.

 

[Artturenos]

Nyt olisikin sitten tulevana yönä oikea herkkupala tarjoilussa Blachawks vs. Bolts. Nyt pistetään Chicagon pakit todelliseen testiin nuorta, liikkuvaa ja maailman kiekollisesti taitavinta seuraa vastaan. Blackhawksin on pystyttävä erittäin kurinalaiseen viisikko puolustamiseen, jottei Tampa pääse iskemään. Sen verran hurja määrä on Tampalla kiekollista osaamista, että yhtään ei voi antaa helppoja kiekonriistoja, ottaa tyhmiä riskejä tai tyhmiä jäähyjä. Nimet Stamkos, Filppula, Kucherov, Johnson, Palat, Druin, Callahan muodostavan ainakin minun silmään NHL:n varallisimman kolmen ketjun vyöryn taitoa.

Chicagolla tosin erittäinkin hyvä sauma pärjätä Boltsia vastaan. Maalinteko ongelmista huolimatta Chicago on pellannut tiivistä puolustusta, joka Tampaa vastaan ehkäpä on se ainoa keino pärjätä. Voidaankin sanoa että Chicagolla yllättävänkin hyvät lähtökohdat lähteä kaatamaan NHL:n yhtä kuumimmista joukkueista. Voitto alla Sharkseja vastaan, ehkä siitä viellä pientä boostia itseluottamukseen. Tampa sitten loistavan ja rohkean hyökkäyspelin kääntöpuolena pelaa ailahtelevasti puolustus suuntaan, joten paikat joita Tampa lahjoittaa PITÄÄ käyttää hyväkseen! Jos ei käytä niin Tampa iskee jo seuraavalla sekunnilla vastahyökkäyksellä kiekon nuottaan.

Maaleja ainakin voisi lähtökohtaisesti odottaa ja tasaista peliä.

 

[reme]

Kyllä nyt tulee hyvä mittari vastaan, vaikken itse laskekaan Tampaa vielä pitkässä juoksussa liigan kärkijoukkueiden joukkoon. Tampan peräpää ei vakuuta allekirjoittanutta, enkä näe että häviäisimme hyökkäyskalustossakaan, mutta katsellaan miten lento tulee kestämään.
Aamulla olemme viisaampia tämänhetkisestä tilanteesta.
Olisikohan jo aika antaa viikon AHL pelaajalle Mark McNeillille mahdollisuus näyttää taitonsa ylhäälläkin, eikä pelkästään neloskentässä? Hyvällä sykkeellä pelaava Jeremy Morin (0+0) vaikka hakemaan puolestaan vauhtia alhaalta.

 

[lunde]

9.11.2014 San Jose @ Chicago: 2-5

Palaan vielä lyhyesti edelliseen otteluun. Helpottava voitto, vaikka toisessa erässä olikin hieman merkkejä jälleen yhdestä sulamisesta.

Blackhawks

23 Versteeg - 19 Toews - 88 Kane
29 Bickell - 65 Shaw - 20 Saad
28 Smith - 16 Krüger - 81 Hossa
12 Regin - 91 Richards - 11 Morin

2 Keith - 57 Van Riemsdyk
27 Oduya - 4 Hjalmarsson
5 Rundblad - 7 Seabrook

50 Crawford 32/34 - 94,1%
(31 Raanta)

Sharks

83 Nieto - 19 Thornton - 8 Pavelski
12 Marleau - 39 Couture - 57 Wingels
48 Hertl - 15 Sheppard - 81 Kennedy
89 Goodrow - 10 Desjardins - 37 Burish

44 Vlasic - 61 Braun
41 Mueller - 88 Burns
27 Hannan - 5 Demers

31 Niemi 32/36 - 88,9%
(32 Stalock)

Hawks sai otteluun tosiaankin hyvän lähdön, kun avauserän jälkimmäisellä puoliskolla isännät iskivät kolme maalia reilun kahden ja puolen minuutin aikana. Tästä olikin viitteitä hieman aiemmin ottelun alussa, kun Kane laukoi kiekon Niemen kautta pystytolppaan ja ylärimaan. Hieman myöhemmin Bickell syötti Saadin avopaikkaan, mutta kahdesta yrityksestä huolimatta Niemi pystyi jäässä ollessaankin venymään kumilaatan tielle. Sen jälkeen alkoi sitten Hawks-puolustajien show. Van Riemsdyk avasi maalinteon NHL-uransa ensimmäisellä osumalla. Seabrook lämäsi ottelun toisen osuman ja Hjalmarsson viimeisteli 24 sekuntia myöhemmin tempun, johon Hawks-puolustus oli kyennyt edellisen kerran 27.11.1992. Silloin Frantisek Kucera, Igor Kravchuk ja Steve Smith tekivät kaikki yhden erän aikana maalin Hawksin kuritettua Oilersia 8–1-numeroin. Hawks ei kuitenkaan ehtinyt nauttia kolmen maalin johdosta minuuttiakaan, kun vieraat ilmoittautuivat peliin Pavelskin ohjauksella. Avauserässä ei nähty enempää osumia.

Tappiot olivat selkeästi syöneet kotijoukkueen itseluottamusta ja isännät tuntuivatkin hermoilevan aina niin vaarallisessa kahden maalin johdossa. Sharks sai kaipaamansa kavennuksen Shaw'n tuplakakkosen aikana, mutta tasoitusta ei onneksi syntynyt. Kolmas erä oli tasaisempi ja edellisenä päivänä Dallasissa pelanneen Sharksin jalat alkoivat hieman painaa. Ratkaisijaksi nousi ainakin yhdeksi vaihdon ajaksi pudotuspelivaihteen löytänyt härkämäinen Bickell. Kääntölaukaus yllätti niin perässä luistelleen Muellerin kuin maalin alaosaa peittäneen Niemenkin. Maali maistui varmasti isokokoiselle laiturille, sillä vasta kauden toisen osuman laukonut kanadalainen sai kehnon toisen erän aikana jääaikaa vain kolme vaihtoa ja yhteensä 2:24. Kaikkiaan vastuuta kertyi koko ottelun aikana juuri ja juuri kymmenen minuutin rajan yli. Toews jatkoi voiton takeeksi Kanen syötön tyhjään maaliin ennen kuin ottelu päätettiin vanhan ajan tanssiaistunnelmissa.

 

[secord]

Tuo TVR:n maali on korjattu lopulta muuten Kris Versteegin nimiin.

***

Mitäs ajatuksia täällä herättää nuo doomsday-skenaariot siitä, että palkkakatto ei ensi kaudeksi nousisikaan? Henkilökohtaisesti ei jaksa asiasta kimpoilla ja kun tuo vaihtoehto ei kuitenkaan ole varma, niin mitä suotta yöuniaan menettämään. Mielenkiintoa se kyllä lisäisi ensi kesään ja vaihtuvuutta olisi luvassa vieläkin enemmän. Oduyan jatkoille voisi vilkuttaa hyvästit ja parille muulle mukavalle pelaajalle.

***

Q on kyllä jännä kaveri. Ainakaan omaan silmään Shaw ei nyt ole mikään pysyvä ratkaisu kakkoskenttään, vaikka muutaman hyvän pelin tontilla on joskus keväällä pelannutkin. Mielestäni niin prototyyppi kolmosketjulainen kuin vain voi olla ja hyvä maskimies ylivoimalla. Ottaa typeriä jäähyjä ja niin edelleen, mutta saa jatkaa kakkosketjussa. Richards joka toisiaan on parantanut kuin sika juoksuaan saa jatkaa pelaamista alemmissa ketjuissa. Viiksen jatkuva ketjublenderi voisi nyt edes hetken antaa Richardsille paikan siitä kakkosen keskeltä. Muuten kyllä ruletti pyörii ylikierroksilla. Pelaajatkin ovat sitä varovaisesti kommentoineet, että olisihan se helpompi pelata, jos ketjukaverit pysyisivät hieman pidempään samoina. Edes siihen asti kun Sharp palaa yrittäisin jotain tällaista:

Versteeg-Toews-Hossa
Saad-Richards-Kane
Smith-Kruger-Shaw
Bickell-Regin-Morin

Morinin vauhdit alhaalta sisältää riskin, että joku voi napata hänet waiverista ja henkilökohtaisesti en haluaisi vielä Morinista luopua. Varsinkin kun tietää ensi kesän kirvistelyt. Tosin voi olla ettei Morin tule Q:n alaisuudessa koskaan saamaan mahdollisuutta pelata omilla vahvuuksillaan. Se on heti, jos kiekottomassa pelaamisessa on puutteita niin joukon jatkoksi; Pirri, Leddy, Morin, Clendening?

 

[Lico]

Tuo TVR:n maali on korjattu lopulta muuten Kris Versteegin nimiin.

Nähtävästi. Höh.

Kesken pelin tuota muunneltiin vissiin kahteen otteeseen, ainakin Pat Foley mainitsi, että asiaa puidaan videoilla, mutta myöhemmin mainitsi TvR:n avausmaalin varmistuneen. Otappa siitä sitten.

Mitäs ajatuksia täällä herättää nuo doomsday-skenaariot siitä, että palkkakatto ei ensi kaudeksi nousisikaan? Henkilökohtaisesti ei jaksa asiasta kimpoilla ja kun tuo vaihtoehto ei kuitenkaan ole varma, niin mitä suotta yöuniaan menettämään. Mielenkiintoa se kyllä lisäisi ensi kesään ja vaihtuvuutta olisi luvassa vieläkin enemmän. Oduyan jatkoille voisi vilkuttaa hyvästit ja parille muulle mukavalle pelaajalle.

Tosiaan tästä on periaatteessa turha spekuloida yhtään mitään ennen kuin asialle saadaan varmistus, mutta tekisihän se hommasta vähintäänkin erikoista. Oduya ja kaiketi yksi kärkihyökkääjä olisi ulostettava, mikäli Saadille halutaan se jatkosopimus. Kieltämättä kuulostaa hiukan kauhistuttavalta. Toivotaan, että nousisi sinne huhuttuun 74:n hujakoille edes.

Ketjuasioista sen verran, että Shawin voisi tosiaan upottaa kolmoskenttään ainakin nyt, kun Richardsilla näyttäisi otteet parantuneen. Tuntuu siltä, että viime kevään sekä sen yhden harjoituskauden maagisen kuvion vuoksi on pakko pitää häntä siinä. Kokeilisin Bradia ja pitäisin ketjut kasassa edes viikon tai kaksi.

Toisaalta luottoa Quennevilleen on, joten ristiriitasta.

Ensi yönä Stamkos kylään. Huikea ottelu luvassa.

 

[Lico]

Patrick Kane ja backhand yläkulmaan. Voittomaalikilpailusta voitto, Tampa nujerrettu lukemin 3-2. Tärkeä voitto ja vielä tärkeämmät pisteet.

Ben Smith, Marcus Krüger ja Marian Hossa, jumalauta mikä peli jokaiselta. Aivan täydellinen matchaus coach Q:lta Stamkosia vastaan. Toki he saivat maalin kolmannessa erässä, mutta aika monen muuttujan jälkeen. Oduya linkutti koko vaihdon, kun Garrisonin pommi pamahti jalkaan, sekä Keithin purku osui tuomariin, josta Drouin nappasi kiekon, antoi Stamkosille ja hän laittoi lätyn takatolpalle, josta Kucherov pisti varmasti maaliin. Tyler Johnsonin loukkaantumisen takia myös Tampa joutui sekoittamaan ketjuja, mutta Stamkosin pelatessa Callahanin sekä Filppulan kanssa oli Marian Hossa ja kumppanit aivan elementissään. Huikeeta.

Crawford illan ykköstähti.

HAWKS WIN!