Tuli kirjoiteltua kausitodistukset pelaajille tässä kun on mestaruushuumasta jo toipunut. Syyskausi jäi armeijan takia vähälle seurannalle, enkä sen vuoksi anna arvosanoja Wheelerille, Stuartille, Hunwickille tai Savardille. Myöskin Kampfer, Caron ja kumppanit jotka viettivät pääosin aikaa katsomon puolella jäävät ilman arvioita. Playoffit määrittävät siis melko paljon näitä arvosteluja, joten muilla Bruinsin seuraajilla voi olla suuretkin näkemyserot. Ensimmäisenä pelaajien nimien jälkeen on pelatut pelit Bostonin paidassa, sitten maalit, syötöt, pisteet ja +/- saldo. Näitten jälkeen pleijareitten vastaavat lukemat.
#11 Gregory Campbell 80 13+16=29 +11 25 1+3=4 -2
Hortonin kanssa Floridasta tullut Campbell vaikutti itselleni kauden alussa vain olevan vain jämäpelaaja, mutta otti hyvillä otteilla nelosketjun sentterin roolin itselleen. Hyvää energistä peliä ja varsinkin puolustussuuntaan oli hyvä. Pleijareissa meno vain parani ja pelasi loistavaa alivoimaa Daniel Paillen kanssa. 9-
#17 Milan Lucic 79 30+32=62 +28 25 5+7=12 +11
Cam Neelyn manttelinperijä ja yleisön suosikki otti suuren askeleen parempaan hyökkäyspeliin, vaikka tappelikin muutamaan otteeseen nelosketjulaisten kanssa. Hyvää taklauspeliä ja varmasti aiheutti tutinaa pakeille kun kaveri lähti päätyyn karvaamaan. Playoffeissa oli sitten melkoisen jäistä meininkiä ja taisi siinä 20 pelin mittainen kuiva kausi maalien osalta tulla. Ei oikein meinannut pysyä Krejcin ja Hortonin vauhdissa ja teki huonoja kiekollisia ratkaisuja (toki teki myös oikeita). Jatkaa karhuissa uransa loppuun asti. 8,5
#18 Nathan Horton 80 26+27=53 +29 21 8+9=17 +11
Piti olla se ”varma 30 häkin mies” ja kenties vielä enemmän, mutta vahvan alun jälkeen tahti hyytyi. Välillä tuli pitkiäkin jaksoja kiikaritehoilla ja meno muutenkin näytti turhalta pyörimiseltä. Playoffien alku ei näyttänyt sen lupaavammalta, mutta sitten rupesi tehojakin tulemaan ja pelaaja näytti paljon vapautuneemmalta. Upotti Montrealin kahdella jatkoaikaosumallaan, ja Lucicin ollessa unessa, muodosti Krejcin kanssa oivan tutkaparin. Harmittava loukkaantuminen SC-finaaleissa, mutta se saattoi olla viimeinen kipinä minkä Bruins tarvitsi hoitaaksen homman kotiin. Huhujen mukaan on loistava tiimipelaaja ja kaikkien kaveri. Ensi kaudella 35 maalia. 9-
#19 Tyler Seguin 74 11+11=22 -4 13 3+4=7 +5
Hype taisi miehen kohdalla olla hieman liikaa, sillä kaveri ei missään nimessä ollut NHL-valmis. Varsinkin puolustuspelaaminen oli välillä karmivaa katsottavaa, ja ajoi itsensä useasti ulos tilanteessa liian kovalla karvauksella. Joutui Julienin koirankoppiin osin syystäkin ja vaikutti turhautuneelta. Välillä väläytteli sitten hyökkäyspään osaamistaan, ja pelisilmää miehellä kyllä riittää. Playoffeissa pääsi mukaan vasta Bergeronin loukkaannuttua, ja teki kahteen peliin tehot 3+3, joilla lunasti paikkansa loppupeleihin (Thorntonin stuntatessa välillä). Noiden pelien jälkeen tuli vain yksi syöttöpiste, mutta loi paikkoja, riisti kiekkoja ja näki kyllä miten mies oli kehittynyt vuoden aikana. Tuleva franchise-pelaaja vaikkei tämä kausi sitä osoittanutkaan. 7,5
#20 Daniel Paille 43 6+7=13 +3 25 3+3=6 +2
Nelosketjun loistava energiapelaaja ja playoffien yksi parhaista. Vietti puolet kaudesta katsomossa, mutta otti oman paikkansa kokoonpanossa. Campbellin kanssa pelasi silmiä hivelevää alivoimaa, eikä monesti vastustaja päässyt omalta alueeltakaan pois Paillen karvatessa. Antoi joka vaihdossa kaikkensa, eikä ollut kertaakaan Montreal-sarjan jälkeen tehotilastossa miinuksen puolella. 9
#22 Shawn Thornton 79 10+10=20 +8 18 0+1=1 -1
Täydensi Bruinsin nelosketjun, joka omasta mielestäni oli koko liigan paras. Joukkueen poliisi, joka hanskasi raskassarjalaisten kanssa hoitaen useat matsit kotiin. Jakeli painuvia taklauksia ja teki siinä ohessa mukavasti pisteitä. Eivätkä kaikki maalit mitään räkämaaleja olleet, vaan kunnon pelimiehen liikkeitä. Hyytyi hieman loistavan alkukauden jälkeen. Pleijareissa sai väistyä Seguinin tieltä Tampa Bay-sarjassa, mutta palasi entistä parempana finaaleihin. Sytytti koko joukkueen energisellä pelillään, ja veti hyviä pitkiä vaihtoja Canucksien päädyssä. Hieno kausi alla joka kruunautui toiseen mestaruussormukseen. 9
#23 Chris Kelly 24 2+3=5 -1 25 5+8=13 +11
Ottawasta kesken kaiken hankittu Kelly ei allekirjoittanutta aluksi miellyttänyt, vaan tuntui olevan turhan kallis ja vain hieman Campbellia parempi. Teki vaatimattomat tehot kolmosketjussa, mutta otti hyvin vastuuta Bergeronilta pois alivoimasta ja puolusti tunnollisesti. Playoffeissa otti vastuuta pelaten Montreal-sarjan hyvin ykkösketjun nukkuessa. Bergeronin loukkaannuttua sai Chiarellin peliliikkeet näyttämään nerokkailta, ja sentteröi kakkosketjua Bergien ollessa sairastuvalla. Bergeronin palattua siirtyi mies jälleen kolmosketjuun jossa pelasi varmaa peliä ja oli varsinkin SC-finaaleissa tärkeä osa hyvin toiminutta alivoimaa. 8+
#28 Mark Recchi 81 14+34=48 +13 25 5+9=14 +7
Veteraanin viimeinen kausi sai arvoisensa päätöksen ja kiitokset & onnittelut upeasta urasta. Jalka näytti painavan välillä todella paljon ja näytti oikeasti 43-vuotiaalta luistellessaan. Monesti tuli ihmeteltyä kuinka Julien jatkoi Recchin peluuttamista ylivoimalla, kun esim. Seguin puri tuppia. Finaaleissa sitten tehot 3+4 ollen Marchandin ohella finaaleiden tehokkain pelaaja. Hyvään aikaan päätti lopettaa, sillä en olisi miestä enää ensi vuonna kahdessa ensimmäisessä ketjussa nähnyt. 8-
#37 Patrice Bergeron 80 22+35=57 +20 23 6+14=20 +15
Pääsi pelaaman lähes täyden kauden aivotärähdysten jälkeen, ja oli Bruinsin kolmanneksi tehokkain pelaaja. Peverleyn ja Kellyn tulo joukkueeseen antoi Bergeronille enemmän vapauksia hyökkäyspäähän ja se näkyi. Keräsi myös hyökkääjistä eniten ylivoima- ja alivoima-aikaa per peli (pl Savard ylivoimalla ja Caron alivoimalla). Oli yksi liigan parhaista aloittajista ja omasta mielestäni joukkueen tärkein hyökkääjä sekä pelillinen johtaja. Ei tehnyt juurikaan virheitä ja pelasi tilanteet loppuun asti. Playoffeissa pelasi jatkuvasti vastustajan parhaita vastaan, ja oli ennen loukkaantumistaan jopa Conn Smythe- ehdokas. Tulevia Selke- trophyja odotellessa. 9,5
#46 David Krejci 75 13+49=62 +23 25 12+11=23 +8
Krejci hoiti ykkössentterin roolin tyylillä Savardin viettäessä aikaa lasaretissa, ja tästä tuloksena Bruinsin pistepörssin jaettu ykköstila Lucicin kanssa. Välillä haki liikaa syöttöä ja näin maalipaikkoja tuhraantui, mutta pleijareissa ilme oli jo toisenlainen. Piste- ja maalipörssin voitto, neljä voittomaalia ja hattutemppukin mahtui mukaan. Heikon Montreal-sarjan jälkeen paransi menoa huimasti, ja pisteitä rupesi tulemaan liukuhihnalta. Taisi rikkoa jonkun ennätyksen ollen eniten maaleja playoffeissa tehnyt pelaaja, joka regular seasonin aikana teki alle 15 maalia. Paransi myös aloituksissa nostaen aloitusprosenttinsa 48,7% ->51,8%. Omaa parhaan peliälyn Seguinin kanssa, ja ensi kaudella voikin piste per peli tahtia odotella. 9+
#49 Rich Peverley 23 4+3=7 -1 25 4+8=12 +6
Siirtyi Atlantasta salary dump-siirrolla kesken, jotta Kaberle mahtuisi joukkueeseen. Peverleyhin pätevät melkein samat sanat kuin Kellyynkin. Teki odotuksiin nähden vähän tehoja runkosarjassa, ottaen puolustusvelvoitteita pois Bergeronilta. Käsiä ja jalkoja kaverilta löytyy, mutta jokin ei paketissa toimi kun tulosta ei tullut. Playoffeissa otti loukkaantumisten myötä enemmän roolia, ensin Bergeronin tapauksessa ja myöhemmin Hortonin ollessa poissa. Varsinkin siirryttyä ykkösketjun laidalle oli välillä pitelemätön ja pyöritti pitkiä vaihtoja Vancouverin päädyssä. Pelaa halvalla sopimuksella vielä ensi kausi. 8,5
#63 Brad Marchand 77 21+20=41 +25 25 11+8=19 +12
Ei ollut miestä kohtaan mitään kummoisia odotuksia ennen kautta, mutta niin vaan murtautui aina kakkosketjuun asti. +/- saldo oli komea +25, joka oikeutti tulokkaiden tehopörssissä kakkostilalle, ainoastaan McQuaidin ollessa parempi. Oli tärkeä osa alivoimaa ja nöyryytti Vancouveriakin komealla yksilösuorituksella. Teki ainoastaan kolme pistettä ylivoimalla, mikä tekee tästä kaudesta todella hienon. Pleijareissa hoiti agitaattorin roolinsa loistavasti, saaden Sedinit ja kumppanit turhautumaan. Tämän ohella teki tulokkaana eniten maaleja Bruinsin historiassa, ja oli koko pistepörssin kuudes. Pelaajana kuin tehty tiukkoihin paikkoihin, joissa pikkusika katsotaan sormien välistä. 10-
#73 Michael Ryder 79 18+23=41 -1 25 8+9=17 +8
4 miljoonaa tienaava mielialapelaaja, joka voisi laittaa tuon playoff-vaihteen silmään useamminkin. Välillä onnetonta surffausta ja yksinyrittämistä, eikä kaveria näy pelissä saati tulostaululla. Hyvän jakson sattuessa tuntuu, että jokainen harhautus toimii ja mies luo paikkoja tyhjästä. Onhan tuommoinen kaveri mukava olla kolmosketjussa, joka näissäkin pleijareissa teki tehot 8+9 ja pistepörssin 11. sija. +/- saldokin oli +8, kun se seasonin aikana oli -1. Sopimus päättyy tähän kauteen enkä mielelläni miestä enää Bostonissa näkisi. 8-