Päihderiippuvuus

Depressioketjussa alettiin mennä pahasti OT:n puolelle ja nimimerkki Trenchtown nosti esiin ajatuksen omalle ketjulle, joka käsittelee päihderiippuvuutta. Joten avaan nyt sellaisen. Ketju ei varsinaisesti ole tarkoitettu alkoholille, mutta varsinkin sekakäytöstä täällä voi keskustella.

Lähes jokaisella on joku läheinen, tuttu, tutun tuttu tai muu henkilö, jolla on päihderiippuvuus. Tässä ketjussa käsitellään lähinnä lääkkeitä ja huumeita. Monesti ne ovat sama asia.

Koska olen itse kärsinyt pitkään erilaisista mielenterveysongelmista, olen joutunut tekemisiin huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden kanssa. Lääkärit ovat kirjoittaneet minulle bentsopohjaisia rauhoittavia sekä uni-, ja nukahtamislääkkeitä. Olen käyttänyt niitä vain tarvittaessa. Kerran oli tosin jakso, jolloin lipesi väärinkäytön puolelle. Silloin saatoin käyttää bentsoja 100-200 mg vuorokaudessa. Onneksi pääsin siitä irti parin kuukauden jälkeen. Vieroitusoireet olivat alussa hirvittäviä: päänsärkyä, vapinaa, unettomuutta, himoa lääkkeisiin. Mutta tahdonvoimalla selvisin siitä. Aikaa siitä on kulunut jo muutama vuosi. Viinaan en ole koskaan sekoittanut psyykelääkkeitä.

Pieni punainen kaupunki Perämeren kainalossa synnyttänee jokaiselle lukijalle mielikuvan rikollisuudesta ja huumeista. Asuin tuossa kaupungissa neljä vuotta. Noin 70 prosenttia kavereista on nykyään vähintään alkoholisteja. Eräs kaverini aloitti tupakanpolton 9-vuotiaana, ryyppäämisen 11-vuotiaana, kannabiksen 13-vuotiaana ja on nyt amfetamiinikoukussa.

Hänellä myös kuluu hasista tai maria päivittäin. Hän on oikeastaan aina jonkin aineen vaikutuksen alaisena. Silti hän käy töissä, ihme kyllä. Ja vieläpä sellaisessa duunissa, jossa skarppius olisi etenkin päivystysvuoroissa todella tärkeää. Hän käy tupakkatauoilla ulkona polttelemassa kukkaa. Toki myös kokaiinit, essot, LSD:t, sienet ja heroiinit on tullut kokeiltua. Hänen puheestaan on vaikea saada enää selvää. Miesparka.

Toinen Perämeren persereiän tuttuni, entinen ystäväni, on vielä pahemmassa jamassa. Hän aloitti ihan normaalisti marilla, mutta nyt hän on heroinisti. Kerran lääkkeistä, alkoholista ja spiidistä sekaisin ollessaan hän löi kämppistään saksilla keuhkoihin. Kämppis - käyttäjä hänkin - jäi henkiin, mutta kuoli myöhemmin ajettuaan aineissaan auton päin lyhtypylvästä noin satasen vauhdilla. Entinen ystäväni sai lopulta puukotettua jonkun toisen kemistin ja lähti linnaan. Siellä hän lihoi punaiseksi möykyksi, mutta heroiiniongelma ei ollut kadonnut mihinkään.

Oulussa olen joutunut katkaisemaan välini erääseen hetkelliseen ystävääni, jonka kanssa vietettiin parit-kolmet mestaruusjuhlat. Sanotaan tätä jamppaa vaikka Jampaksi. Jamppa veti joka aamu viisi 20 mg Tenoxia naamaan. Sitten iltapäivällä 200 mg Diapamia/Medipamia ja illalla nukahtamislääkkeitä puoli kourallista ja bipolaarihäiriöön tarkoitetut neuroleptit (Seroquel/Zyprexa) päälle. Ja Suomi-viinaa. Suomi-viinasta Jamppa tykkää. Lopulta häneltä lähti ensin auto alta (metafora), sitten tuli häätö, sitten viiltely. En tiedä elääkö hän enää.

Pikkubroidini kaverilla on todettu ja parannettu kaksi kertaa leukemia. Hänellä on maksassaan sienitulehdus. Hänellä on edelleen suun kautta otettava sytostaattihoito päällä sekä tuhti kipulääkitys. Hän juo viinaa joka viikonloppu ja pikkuveljeni on ottanut häneen etäisyyttä. Toinen pikkuveljeni parhaista kavereista vuokrasi kaksion, jotta voisi ryypätä vanhemmiltaan rauhassa, mariakin palaa. Edellinen on 17- ja jälkimmäinen 18-vuotias.

Tämä Tiede-lehden artikkeli valaisee laajasti päihderiippuvuuden syitä ja seurauksia.

Päihdelinkki.fi:n Sauna. Sieltä löytyy viestiketju, jossa kerrotaan "mikä vaikuttaa nyt". Viestejä ketjussa on lähes 30 000 ja lukukertoja lähes kolme miljoonaa.

Suomessa on opiaattien väärinkäyttäjiä erään arvion mukaan 16 000 - 21 000. Uskonpa, että tämä arvio vähättelee rutkasti todellista tilannetta. Esimerkiksi Housesta tuttua kodeiinia, joka metaboloituu maksassa morfiiniksi, käyttää Suomessa taatusti väärin useampi kuin 21 000.

Rohkeimmat kertokoon omista kokemuksistaan ja jos niitä ei ole, pankaa tarinaa tuntemistanne henkilöistä. Jaetaan kokemuksia ja katsotaan mitä asioille voidaan tehdä.

Hyvä avaus.

Itsellä on lähipiiriissä kaksi vähän vanhempaa mies-sukulaista, joista toisella on tasainen kaljaputki ollut päällä jo parikymmentä vuotta. Välillä sitä tehostetaan kirkkailla ja unihäiriöihin lääkäri on määrännyt (käsittääkseni ensimmäisen kerran jo toista kymmentä vuotta sitten) mm. Mirtazapinia. Luonnollisesti ko. lääke otetaan illalla nukkumaanmenon aikoihin välittämättä siitä onko kaljaa tullut juotua hetki ennen sitä vai ei. Harmiton kaveri kyllä siinä mielessä, että humalassa ei ole mitenkään aggressiivinen tai muuta. Lähinnä surullista katsoa, kun ihminen ajautuu hiljalleen tuollaiseen tilaan.

Matkan varrella asiaa on sivuttu useamman ihmisen voimin, mutta kun kaveri ei itsellään ongelmaa näe, niin minkäs teet. Auvoiset eläkepäivät ovat myös jo koittaneet, joten nykyään putki voi jatkua kuinka pitkään tahansa, kun töihin menemisen kanssa ei tarvitse olla tarkkana.

Toinen sukulaismies puolestaan tekee myyntityötä, jonka seurauksena pääsee/joutuu kestitsemään asiakkaita erilaisiin tilaisuuksiin. Tämä puolestaan saattaa johtaa jopa pidempiinkin ryyppyputkiin ja vaikka tämäkään kaveri ei fyysisesti ketään kännissä uhkaile, niin useampaakin ihmisistä on onnistunut satuttamaan henkisesti epämääräisillä toilailuilla.

Kolmas tuttu on nuorempi nainen. Teini-iän viinakokeilut muuttuivat jossain vaiheessa epämääräisempien aineiden kokeiluihin, mm. kannabis ja kai jotain amfetamiinin johdannaisiakin on tullut kokeiltua. Hänen onnekseen asian jäljille päästiin ennen kuin 18 ikävuotta aikanaan tuli täyteen, joten hän sai edes vähän tukea ja jopa selvää valvontaa viranomaisten puolelta.

Aika mietojahan nämä tapaukset ovat, jos penkoisin tietoja tietyistä ala- ja yläasteaikaisista luokkakavereista, olisi kertomukset varmasti kamalampia. En edes ole viitsinyt nähdä vaivaa. Eilen osui facebookin kautta silmiini tieto, että yksi ala-asteen aikaisista luokkakavereista on kuollut. Syytä en tiedä, mutta tietäen kaverin elämäntyylin jo aikanaan uskoisin päihteillä olevan tekemistä asian kanssa.

Kaikista Stasi ja "iso veli valvoo" -jutuista huolimatta olen sitä mieltä, että pelkällä asennekasvatuksella ei tässä yhteiskunnassa suhtautuminen päihteisiin tule muuttumaan. Toisaalta en kyllä tiedä tuleeko millään muullakaan. Kyllä mun mielestä on ihan yhtä surullista nähdä joku "kova jätkä" juomassa sitä elämänsä kuudetta Karjala-tölkkiä jossain koulun pihalla perjantai-iltana kuin se "ex-kova jätkä", joka juo kuudetta Euroshopper siideritölkkiään jo sille aamupäivälle.

En ole asiantuntija, ja ei oikein ole lähipiirissäkään henkilöitä joiden tietäisin olevan päihderiippuvaisia. Ehkä sitten tietämättömyyden turvin olen jotensakin ajatellut, että riippuvuus on enimmäkseen irrallinen asia sen kohteesta. Jos voi tulla vaarallisen riippuvaiseksi vaikka hedelmäpeleistä (mitä on vaikea sivullisen ylipäänsä ymmärtää) niin voisi kuvitella, että olennaisin ongelma on jossain muussa kuin hedelmäpelien olemassaolossa ja niillä pelaamisesa. Toki jotkin aineet aiheuttavat fysiologista riippuvuutta, mutta tuskin koskaan niin, että pelkällä yksittäisellä kokeilulla päätyy lääkkeiden tai huumeiden orjaksi, ellei ole päätyäkseen. Ilmeisesti on myös todettu, että on geneettistä taipumusta riippuvaisuuteen eli kysymys olisi myös perintötekijöistä. On kuitenkin melko vaikea nähdä jotain alkoholismia esimerkiksi tuhkarokon kaltaisena sairautena, joka vain iskee kohdalle tai on iskemättä.

mjr kirjoitti:

On kuitenkin melko vaikea nähdä jotain alkoholismia esimerkiksi tuhkarokon kaltaisena sairautena, joka vain iskee kohdalle tai on iskemättä.

Laajenna klikkaamalla

Se on tietenkin huomioitavaa, että ei alkoholismia voi nähdä samansorttisena sairautena kuin esim. tuhkarokkoa mutta on kuitenkin huomioitava se, että tutkitusti esim. perintötekijöillä on vaikutusta siihen kuinka helposti ihminen jää koukkuun - addiktoituu. Eräissä lähteissä puhutaan ns. "addiktiogeenistä". Ja kun perintötekijöillä on vaikutusta niin yhtälailla muulla taustalla on vaikutusta siihen millaisena ihminen näkee alkoholin tai muut päihdyttävät aineet. Jos vanhemmillasi on "addiktiogeeni" ja he ovat alkoholin suurkuluttajia, riski siihen, että juuri sinusta tulee alkoholisti on suuri - se on huomattavasti suurempi kuin henkilöllä jolla ei ole geenivirhettä, se on myös suurempi kuin geenivirheellisellä, joka on kuitenkin saanut kasvaa ympäristössä josta ei ole saanut vaikutteita alkoholin tai muiden päihteiden väärinkäyttöön. (Tai muihin addiktoiviin lähteisiin, kuten peliriippuuvuuteen).

Huomioitavaa on tietenkin myös se, että addiktoivat aineet synnyttävät suurta mielihyvää - ilmeisesti täysin tarkkaa tietoa ei ole siitä johtuuko tämä mahdollisesti herkempi altistuminen mielihyvähakuisuudelle geenivirheistä vai onko syynä vain ja ainoastaan aivojemme keskeinen mielihyväntuottaja mesolimbinen dopamiinirata vai ovatko geenit yhteyksissä ko. dopamiinirataan ja siihen kuuluviin aivojen alueisiin.

vlad.

Ensiksi, kiitos Uleåborgirille ketju avaamisesta.

Tässä juuri, olisiko ollut viime viikolla, luin tekstiteeveestä miten joidenkin lääkärien lääkkeenmääräämisoikeuksia on jouduttu rajoittamaan holtittoman reseptien kirjoittelun myötä. Olisiko niitä ollut noin 70, pääasiassa yksityisiä lekureita.

Tiedän täällä Turussa ainakin kaksi lääkäriä, joilta porukka on käynyt hakemassa mömmöjä. Saa melkein mitä tahansa, kun vaan kehtaa pyytää. Esimerkkinä mainittakoon eräs puolituttu, kutsun häntä tässä nyt Spedeksi. Spedellä on sellaiset reseptit, että alta pois. Pelkästään jo Rivatrilia, joka on käsittääkseni pääasiassa epilepsialääke, hänelle on määrätty 100 vai 200 kappaletta kuukaudessa. Siihen sitten päälle erittäin vaarallinen Tramal, niitäkin Spede saa kuukaudessa holtittoman paljon. Tramal on siis kipulääke, vaikuttava aine tramadoli, joka on synteettinen opioidi. Lisäksi muita lääkkeitä tarpeen mukaan, koko värikartan kirjo erilaisia bentsoja ja niin edelleen.

Ei Spede noita juurikaan itse syö, vaan myy suurimman osan pois tai vaihtaa johonkin muuhun päihteeseen. Tuon enempää en halua asiaa käsitellä, toteanpahan vain, että Speden lääkkeillä pysyy kymmenkunta jätkää tukevasti kujalla.

Kenen vika tilanne sitten on? Ei kai siitä kokonaan voi Spedeä syyttää, vaikka väärin toimiikin. Missä on lääkärin moraali, kun tietää toimivansa todella väärin ja varmasti osaa päätellä myös sen, ettei Spede noita kaikkia itse syö? Rajoitetaan lääkkeidenmääräämisoikeutta... just joo.

Itselle on määrätty jos jonkinlaisia lääkkeitä, kattavampaa listaa löytyy tästä ketjusta.

Olen mä silloin tällöin jonkun pillerin heittänyt kavereille, en tosin päänsekoittamistarkoituksessa. Helppo mun on antaa frendille pari Sirdaludia tai Tenoxia, jos tällä niskat ovat jumissa tai jos jokin on sekoittanut unirytmin. En näe siinä mitään pahaa, koska en kuitenkaan ole mikään apteekki ja äkkään kyllä välittömästi, jos joku noita mömmöjä yrittäisi multa "kusettaa".

Voisin olla koukussakin, mutta järkevällä lääkkeiden käytöllä ja annostusohjetta noudattaen ei ongelmaa pääse syntymään. Luultavasti olen jollain lailla riippuvainen, koska niin pitkään olen esimerkiksi bentsoja syönyt, mutta pystyn kyllä olemaan pitkiäkin aikoja ilman. Ehkä kusetan itseäni, mutta omasta mielestäni en ole koukussa.

Mainitaan nyt vielä sekin, että olen mä aikanani lääkkeitä käyttänyt väärin, melko paljonkin. Harvemmin ne vaan silloin ovat olleet omalla nimellä varustetulla reseptillä apteekista haettuja. Ja kerrotaan nyt sekin, että elämän varrella on lähes kaikki huumausaineet tullut kokeiltua, heroiinia ja sen korvaajia lukuun ottamatta. Ehkä tuosta syystä en laske pilveä huumeeksi ja sitä voisin poltella vieläkin silloin tällöin. En tietenkään niin tee, koska se on laitonta, mutta voisin tehdä.

On muuten hassua, miten ne räkäisimmät nistit pitävät kannabista sellaisena, jota eivät mielellään käytä. Se kun rauhoittaa ja tekee pääkopasta seesteisemmän ja ilmeisesti se ei ole kaikkien mieleen.

Mutta niin. Omakohtaisella kokemuksella tiedän varmaksi, että riippuvuus syntyy erilaisille ihmisille eri tavalla. Vai miten muuten selittää sen, että vaikka kaikenlaista on tyhminä nuoruusvuosina tullut vedettyä ja kokeiltua, niin kaikki se on jäänyt taakse? Munhan pitäisi olla jo jossain metadonihoidossa, jos porttiteoria toimisi.

En tätä nyt kerro ylpeilläkseni asialla, enemmänkin hävettää. Enkä myöskään kehota tai rohkaise ketään kokeilemaan mitään päihteitä. Kai mä olen sitten harvinaisen kovatahtoinen kaveri, kun kaikista tyhmäilyistä huolimatta elän normaalia elämää, enkä ole koukussa mihinkään.

Pakko mainita muuten vielä sen verran, että säälittävimpiä ihmisraunioita riippuvuutensa kourissa ovat juopot. Viina on niin saatanasta, ettei sitä käsitä ennen kuin on nähnyt alkoholistin elämää läheltä. Ja alkoholin aiheuttama riippuvuus on käsittääkseni yksi rajuimmista, mitä päihteillä aikaiseksi saa. Silti sitä myydään laillisesti kansakunnan hyväksymänä rentoutumistapana. Vittu, alkoholi on liuotin, yksi pahimmista myrkyistä, joita ihmiskunta on koskaan keksinyt. Ei se, että se on laillista, tee sen väärinkäytöstä mielestäni yhtään hyväksyttävämpää.

Kopioin tämän viestini nyt tännekin:

Minulla temesta lähinnäkin poisti julmetun pahanolontunteen - tietty mitä enemmän sitä käytti niin sitä enemmän vaadittiin jotta vaikutus olisi toivottu. Seuraus oli sitten mitä oli. Pahimmillaan painelin kaupassa siihen tahtiin, että varmasti jokainen tajusi, että tuo jamppa se ei täysillä valoilla ole liikenteessä. Kotona tunteja (ajantaju oli mitä oli) myöhemmin saatoin sitten lääkkeiden vaikutuksen hälvetessä huomata, että tulipa sitä käytyä kaupassa tekemässä ostokset - milloin mitäkin.

***

Nykyään tilanne on sitten huomattavasti parempi ja homma on ns. kontrollissa. Temesta on edelleen (tai uudelleen - välillä se otettiin väärinkäytön tähden pois) lääkepaletissani ja nyt käytän sitä todellakin vain kun on tarve. Kun ahdistaa todella pahoin tai kun normaalit lääkkeet eivät auta ja on suoranainen pakko saada jo nukuttuakin, se nimittäin rauhoittaa nykyään sen verran hyvin, että rentoudun ja uni tulee paljon paremmin kuin monilla muilla lääkkeillä. Yksi paketti (30*1mg) kestää useamman kuukauden ajan. Mikä on tietyssä mielessä myös ehto sille, että lääke pysyy lääkepaletissani - mikäli väärinkäyttöä ilmenee niin paikallisen mtt:n lääkäri epäilemättä "repii" reseptini.

vlad.

Nähty ja itsekin koettu niin paljon, että kaikesta ei voi mitenkään edes kertoa. Vaarallisilla vesillä on tullut liikuttua joskus. Mikään nisti en ole koskaan ollut, en oikeastaan lähelläkään. Mutta sanotaan vaikka näin, että lähes kaikkea on tullut kokeiltua, osaa enemmän, osaa vähemmän. Ja omasta mielestäni lähes kaikkea kannattaa kokeilla, jos haluaa, ja tuntee itsensä sen verran vahvaksi, että mitään koukkuja ei pääse syntymään. Itselleni on käynyt juurikin näin. On ollut mahdollisuutta jatkaa lujaa alamäkeä, mutta olen osannut painaa itse stoppia, ja todennut että riittää, nyt kotiin. Tiedän, että kaikilta tämä ei todellakaan onnistu. Moni tuttu jatkaa samaa alamäkeä edelleen, osa on jo vetänyt viimeiset vedot. Onneksi olen saanut itseni ulos pahimmista kuvioista, ja jättänyt paljon ihan hyviäkin kavereita taakseni. Ikäväähän se on, mutta jos haluat olla ns. normaali töissäkäyvä tylsä ihminen, niin kuin haluan, niin 24/7 sekaisin olo, tai hengailu ihmisen kanssa joka on 24/7 pihalla kuin lintulauta, ei onnistu.

Kyllähän se tuolta ala-asteen viimeisiltä luokilta on lähtenyt monella ns. ura käyntiin. Yleensä kaljan, viinan, butaanin ja bensan imppaamisen, pilvenpolton kautta. Sitten kuvioon tulevat lääkkeet ja vahvemmat aineet. Pamit, tennarit, teemut, levotzinit, piri, essot, tramalit, opamoxit, dormicumit, texi etc etc mitä noita nyt kaikkia olikin, mitä tuolta joskus helposti sai. Sitten kun kaikki laitetaan sekaisin niin valmista on. Rahaakin tarvitaan, ja kuvioon tulee rikokset. Näin on sitten kierre valmis. Kierre missä monikaan ei jaksa kauaa.

Alkoholiriippuvuus ei minua sinänsä haittaa. Itsellä on kaveri joka kiskoo päivittäin 12-24 kaljaa ja on ihan leppoisaa seuraa, vaikka itse olisi selvinpäin. Sitten taas on sellasia tyyppejä jotka jauhaa yllämainittuja tabuja murskaksi ja lataa hihaan, ja kiskoo siihen päälle 12-24 kaljaa, tai potun Tasavaltaa. Ei tarvitse kauan miettiä kumman luokse menisi kyläilemään.

Oma suhde päihteisiin on nykyään hyvällä tasolla. Otan pöhnät viikonloppuisin jos siltä tuntuu, ja hatsit maistuu joskus. Pilvenpoltossa en näe mitään pahaa. Jonkinlaista viihdekäyttöäkin jonkun piristeen kanssa voi joskus todella harvoin hyvällä tuurilla esiintyä, mutta siis TODELLA harvoin.

Että sellasia kokemuksia täällä suunnalla. Tulipa ainakin oltua rehellinen.

Trenchtown kirjoitti:

Vittu, alkoholi on liuotin, yksi pahimmista myrkyistä, joita ihmiskunta on koskaan keksinyt. Ei se, että se on laillista, tee sen väärinkäytöstä mielestäni yhtään hyväksyttävämpää.

Laajenna klikkaamalla

Minuakin ottaa päähän alkoholin väärinkäyttö. Pulloja isketään paskaksi laivojen kylkeen ja suihkutellaan palkintopallilla toisten niskaan. Viina on tarkoitettu juotavaksi; juominen on viinan oikeinkäyttöä.

No joo, leikki leikkinä. Mitä viinaan tulee, olen juopon poika. Faija joi käytännössä itsensä hautaan, ja minäkin vietin 90-luvusta suurimman osan humalassa. Silti, tahdonvoimalla, päätin ryhdistäytyä ja ruveta juomaan ainoastaan nautinnokseni silloin tällöin. Jätin epätoivoisen dokaamisen pois. Juon vieläkin luultavasti enemmän kuin suomalaisen miehen keskiarvokulutus on, mutta asialliset hommat hoidan. Jos alkoholismia olisi, olisin kahden viinalle person suvun jälkeläisenä ja aikanaan tiukasti happamaan nesteeseen marinoituna veikkona varmasti tutiseva ihmishyytelö jo tähän mennessä. Kuitenkin (kuten johonkin toiseen ketjuun joskus kirjoitin), juoppous ei ole sairaus vaan oma valinta. Ihminen itse ostaa viinaa ja kurkkuunsa kaataa, mikään bakteeri ei sitä tee. Ihmisellä on vapaa tahto.

Muista mömmöistä en oikein tiedä. Pilveä joskus polttelin muutamia kertoja, mutta se teki vain nälkäiseksi ja väsyneeksi. Ei oo mun juttu.

Mitään pillereitä en syö. Viimeksi taisin vetää antibiootteja joskus -97, kun sain sukupuolitaudin.

Tuttavapiirissä on sitten ollut näitä surullisia tapauksia, paljon vainajiakin. Ilokseni myös ryhdistäytyjiä. Se on loppujen lopuksi oman hengen voimasta kiinni miten elämänsä elää. Kokeilut pitää kokeilla, mitä ne kenelläkin ovat. Toisille käy huonosti, toiset nousevat. Onneksi jotkut nousevat.

Ollaan varmaan Iivölin kanssa kirjoitettu samaan ketjuun, koska minäkin muistan johonkin kirjoittaneeni siitä, että alkoholismi sen kummemmin kuin pirikoukku tai vaikka lääkeriippuvuus eivät ole mitään sairauksia. Tottahan äidinmaidossa saadut ainekset voivat asettaa ihmisen riskiryhmään, mutta kukaan ei sitä vauhtia hihaan heitä puolestasi,eikä kukaan kaada viinaa kurkkuusi. Siksi en voi sääliä juoppoja saatika nistejä, vaikka säälittäviä ovatkin.

Trenchtown kirjoitti:

Siksi en voi sääliä juoppoja saatika nistejä, vaikka säälittäviä ovatkin.

Laajenna klikkaamalla

Sääliähän heikkoluonteiset usein kerjäävät, ja vetoavat "sairauteen". Sori, ei ollut tarkoitus ryypätä vuokra- ja ruokarahoja, ei ollut tarkoitus myydä huonekaluja ja vetää suoneen, mutta kun minä olen SAIRAS...

Evil kirjoitti:

Sääliähän heikkoluonteiset usein kerjäävät, ja vetoavat "sairauteen". Sori, ei ollut tarkoitus ryypätä vuokra- ja ruokarahoja, ei ollut tarkoitus myydä huonekaluja ja vetää suoneen, mutta kun minä olen SAIRAS...

Laajenna klikkaamalla

Pahintahan onkin ruveta säälimään juoppoja, sekakäyttäjiä, nistejä etc. se ei loppujen lopuksi edesauta heidän tilanteen paranemista/kuntoutumista tippaakaan, pahimmassa todennäköisyydessä vain heikentää sitä. Ainoa mitä voi (ja kannattaakin) tehdä on tukea heitä jos he haluavat pois tilanteesta, itse ainakin olen valmis tukemaan jokaista ystävääni/kaveriani joka aidosti haluaa pois umpikujasta mutta jos sitä halua ja tahtoa ei ole niin en minä ryhdy ketään väkisin tässä maailmassa pidättelemään - voi tuntua joidenkin mielestä kylmältä ajattelutavalta mutta niin se vain on. En minä voi pelastaa jotakuta jos henkilö haluaa tappaa itsensä juomalla tai kävelemällä junan alle - hätänumeroon voin soittaa jos tiedän, että siellä se jamppa sillankaiteella keikkuu, mutta ei sitäkään jaksa loputtomiin tehdä jos toinen yhtenään sitä itsaria suunnittelee tai yrittää lääke tai muussa pöhnässä (kuten eräs kaverini.)

vlad.

Hyvä ketju johon haluan käydä heittämässä virtuaalisen thumbs upin niille jotka ovat pystyneet ottamaan itseään niskasta kiinni ja nostamaan pois paskoista ympäristöistä, huonoista rutiineista ja vääristä paikoista. Samanlaista historiaa on itsellänikin. Vaikka hyvää juttua ei tähän olekaan kovin täsmällisesti heitettävänä niin toki tuttavapiiristä löytyy näitä surullisia tapauksia joista yksi vanhoista tutuista syynäilee autoasi aikeissa murtautua sisään - vaikka tietää kenen autosta on kyse, tai seurata kuinka teräväpäinen ja fiksu kaveri muuttuu parissa vuodessa änkyttäväksi yhtä asiaa hokevaksi tyhjäpääksi. Kuolema erilaisissa olosuhteissa - enemmän tai vähemmän päihteiden ja niistä riippuvuuden johdosta - on vieraillut lähellä useampaankin otteeseen, vankila ei ole vieras paikka ja aina välillä kuulee jälkeenpäin millaisissa ringeissä sitä on joskus tullut itsekin aikaa vietettyä. Joskus kylmää, että on sitä näköjään onneksi osannut kaikessa suuressa typeryydessään tehdä oikeitakin valintoja.

Päihderiippuvuus - jonkinasteisesta olen itsekin aikanaan kärsinyt - ei suinkaan ole mitään tuhkarokkoon rinnastettavaa. Itse koin viinanpirun otteen hyvinkin itselleni luontevana, hauskanpito-asiana, päivänselvä juttu että aamu alkaa Stolishnaya -huikalla ja jatkuu aamupäivästä baarissa. Illalla luonnollisesti painetaan sitten edustuskunnossa, tai ainakin niin itse kuvittelin. Tuttujen ja kavereiden vaihtuminen ja katoaminen ympäriltä ei ollut mitenkään omituista, paskiaiset vaan ei tajunneet miten hyvä tyyppi olen. Ainakin siis päissään, krapulassahan saattoi olla vähän äkäinen ja ikävä luonne. Kuitenkin tuota aikaa kun muistelee niin oli hyvin vaikeaa tunnistaa omaa kontrastia suhteessa ympäristöön; tavallaan ei ollut oikein käsitystä siitä että tässä kuvassa minä itse en oikein sovi joukkoon. Tuo riippuvuus esimerkiksi alkoholista on vaikea asia kuvailla, mutta se on sitä että alkoholi on käytännössä mukana jokaisessa asiassa mitä teet. Sille voi jopa naureskella ja vitsailla tajuamatta, että herran ja narrin osat ovatkin jotain muuta kuin mitä itse kuvittelee. Jo viikko putkeen humalassa riittää hyvin hämärtämään tuota käsitystä todellisuudesta ja oman itsen suhteesta ympäristöön, itse päädyin erään 22 päivän (sisältäen erilaisia päihteitä ja pari päihteetöntäkin - mutta ei selväpäistä - päivää välissä) putken jälkeen lääkäriin jossa tapahtunutta ynnättiin aika monelta eri kantilta. Tuossa kohdassa sen oman vastuun peräänkuuluttaminen tilanteesta vaikka vertaamalla tuhkarokkoon on kuin seinille puhuisi. Ei kohde itse ole alkuunkaan samaa mieltä että tässä olisi jotain ongelmia. Kaikessa kliseemäisyydessään se on kuitenkin aivan totta.

Nykyään, tai siis jo onneksi aika pitkään olen kyllä helposti uskonut kun ihminen puhuu ja käyttää termiä "viina vie". Niin se vie, helposti. Paljon helpommin kuin itse olen aikaisemmin uskonutkaan. Itse touhuan aivan muiden asioiden parissa, mutta läheskään kaikki eivät ole vanhasta tuttavapiiristä olleet yhtä onnekkaita.

vlad kirjoitti:

Pahintahan onkin ruveta säälimään juoppoja, sekakäyttäjiä, nistejä etc. se ei loppujen lopuksi edesauta heidän tilanteen paranemista/kuntoutumista tippaakaan, pahimmassa todennäköisyydessä vain heikentää sitä.

Laajenna klikkaamalla

Totta, tilanteessa "auttaminen" niin että puhutaan kohdehenkilö "uhriksi", kärsimään sairaudesta johon tämä ei olisi itse voinut vaikuttaa, muuttaa pahimmillaan koko ajattelutavan sellaiseksi että odotellaan sitä ulkoista ratkaisua tilanteeseen, vaikka koko päihderiippuvuuden katkaisemisen yksi olennaisimpia tekijöitä on se sisältä kumpuava motivaatio päästä irti päihteistä. Kun tällaista ei synny ja roikutaan vain odottamassa jotain ulkopuolelta tulevaa kaiken autuaaksi tekevää muutosta, niin hautaansa asti saa suurin osa odottaa.

vlad kirjoitti:

Ainoa mitä voi (ja kannattaakin) tehdä on tukea heitä jos he haluavat pois tilanteesta, itse ainakin olen valmis tukemaan jokaista ystävääni/kaveriani joka aidosti haluaa pois umpikujasta mutta jos sitä halua ja tahtoa ei ole niin en minä ryhdy ketään väkisin tässä maailmassa pidättelemään - voi tuntua joidenkin mielestä kylmältä ajattelutavalta mutta niin se vain on.

Laajenna klikkaamalla

Olet oikeassa tässäkin kohtaa, toisaalta itse kyllä huomasin äkkiä kaveririvien harventuvan kun oma tilanne vähän heikkeni.

vlad kirjoitti:

En minä voi pelastaa jotakuta jos henkilö haluaa tappaa itsensä juomalla tai kävelemällä junan alle - hätänumeroon voin soittaa jos tiedän, että siellä se jamppa sillankaiteella keikkuu, mutta ei sitäkään jaksa loputtomiin tehdä jos toinen yhtenään sitä itsaria suunnittelee tai yrittää lääke tai muussa pöhnässä (kuten eräs kaverini.)

vlad.

Laajenna klikkaamalla

Taannoin tuli jopa käveltyä pois paikalta tilanteesta jossa vahvan itsemurhavietin pauloissa ollut ystävä oli tällaisen kohtauksen kourissa. En itse jaksanut käsitellä tilannetta, joten lähdin pois ja kuulin jälkikäteen ystäväni toteuttaneen uhkauksensa, mutta selvinneen tilanteesta. Aika toisin tämäkin ihminen ajattelee päiviensä päättämisestä oman käden kautta. Lienee tarpeetonta mainita, että niin myös minä.

Minä hehkutan taas kerran kiertoilmausta. Alkoholismi on kiertoilmaus juoppoudelle. Ja jos juoppous vielä kaunistellaan "sairaudeksi", niin silloin todellakin ajatellaan väärin, kuten täällä onkin jo todettu. Media on täynnä selviytymistarinoita, joissa hahmot kertovat, että "viimein hyväksyin alkoholismini, kun ymmärsin, että se on sairaus kuten vaikkapa diabetes."

Hirvittävää paskapuhetta. Juoppouden kanonisointi sairaudeksi voi vain pahentaa tilannetta, kun sairaat voivat toimia sairauden ehdoilla. Harmi, että juoppous elää enää ratti- ja ruorijuopumuksissa. Eiköhän nekin vielä joku päivä jossakin komiteassa nimetä uudelleen liikenne- tai vesiliikennealkoholismiksi.

Jussi77 kirjoitti:

Totta, tilanteessa "auttaminen" niin että puhutaan kohdehenkilö "uhriksi" - -

Laajenna klikkaamalla

Ensinnäkin pinnat rohkeasta avautumisesta. Juopot tosiaan ovat uhreja. Aivan kuten koulukiusaajatkin. Kiusaajaa pitää ymmärtää. Hänen on paha. Ja tuota uhriksi juoposta muuttumiseksi -aihetta sivusin jo tuossa ylempänä minäkin.

Jussi77 kirjoitti:

- - Taannoin tuli jopa käveltyä pois paikalta tilanteesta

Laajenna klikkaamalla

Mulla oli mediakoulussa luokkatoveri, joka harrasteli "itsariyrityksiä". Lainausmerkit siksi, että ne eivät olleet oikeita itsemurhayrityksiä vaan melkein tragikoomisia "hätähuutoja". Kaksi kertaa hän veti purkillisen Tenoxeja, mutta soitti heti kaverilleen, että olenpa nyt syönyt purkillisen unilääkkeitä. No totta kai ambulanssi soitettiin joka kerta. Eräänä päivänä hän veti ranteet auki. Ja soitto kaverille, nyt on ranteet auki. Ja piipaa-auto tuli hakemaan.

Sitä hemmetin itsemurhaliturgiaa jaksoi aikansa kuunnella ja lohdutella kaveria, mutta jossakin vaiheessa mielenkiinto aiheeseen lopahti, kun tyypillä ei ollut mitään halua selvittää tilannettaan. Viinaa ja pillereitä meni tiheällä frekvenssillä. Toisella ranteenviiltokerralla ei kukaan soittanut ambulanssia, vaan haavat sidottiin opiskelijakämpässä ja kehotettiin menemään nukkumaan.

Mutta tämä nuorimies oli loppujen lopuksi hyvin traaginen hahmo. Pilleriviinahumalassa hän saattoi mennä istumaan baarissa jonkun bodarin syliin hinkkaamaan persettä bodarien haarapalaa vasten. Tästä ei moni bodari tykännyt. Pataan tuli. Lisäksi tyypin naama näytti siltä, kuin häntä olisi ammuttu haulikolla naamaan. Lihavakin hän oli. Hän sairastui sitten paranoidiin psykoosiin, mikä johtui ilmeisesti pitkästä Tenoxien, Temestan ja viinan sekakäytöstä. Itsemurhapaatos tiuheni ja kohta alkoi koulutovereita jo pelottaa ns. laajennettu itsemurha. Kauhea myöntää, mutta ajattelin jo, että eiköhän olisi kaikille parasta että "Jami" hoitaa sen lopullisen ratkaisun tekemisen kunnolla.

Jami lopetti mediakoulun ensimmäisen vuoden jälkeen. Eräs mediakouluaikainen ystäväni piti häneen yhteyttä vielä tämän jälkeen, heillä oli suunnitelmissa monenlaisia lyhytelokuva- ja dokumenttiprojekteja. Eräässä vaiheessa luurissa vastattiin, ettei numero ole käytössä, sähköpostiin ei tullut koskaan vastauksia. Kaverille selvisi myöhemmin, että hyppy kolmannen kerroksen matonpuisteluparvekkeelta oli saanut Jamista ilmat pihalle. Kovasti spekuloitiin, oliko tämäkin säälihakuista, koska talossa oli kahdeksan kerrosta eli ylempääkin olisi voinut hypätä.

Saman mediakoulun kasvatti päätti päivänsä viime kesäkuussa. Tämä oli nainen. Hän oli erittäin introvertti, arka, kalpea, hiljainen eikä hänkään ollut paikalla, kun kauneutta jaettiin. Mutta pois kaikki kalpeus, introverttius, hiljaisuus, kun tyttö joi ja veti jotakin smäidää hänkin viinan boostaamiseksi, taisipa hänellä mennä essojakin, näin muistelen. Valmistuttuaan medianomiksi, perusti hän mediayrityksen, jolla meni päin helvettiä. Viidessä vuodessa hän sai tehtyä yhden videon. Siinä kaikki. Kesäkuussa hän sitten oli löytänyt jostakin tarpeeksi köyttä ja veti itsensä kaulakeinuun.

Aika monella olisi kannattanut ottaa se ensimmäinen ryyppy ottamatta.

Uleåborgir kirjoitti:

"viimein hyväksyin alkoholismini, kun ymmärsin, että se on sairaus kuten vaikkapa diabetes."

Laajenna klikkaamalla

Juuri tuo ottaa päähän ihan helevetisti. Flunssa on sairaus, syöpä on sairaus, kaatumatauti ja kuppa on sairauksia. Ei kukaan nuhainen mieti että "olenpa nuhassa, voi voi. Pitää varmaan mennä paljain jaloin lumihankeen seisomaan kun olen sairas". Se pitää jalat lämpimänä ja paranee.

Juoppo miettii että "käynpä pari pulloa kossua kun haluan olla kännissä". Ei se silloin mitään sairautta mieti. Sitten kun on dokattu rahat ja kustu ihmissuhteet ja munittu kaikki viimeisen päälle, niin sitten hurahdetaan joko uskoon tai kerjätään ymmärrystä vetoamalla sairauteen. "En tiedä mikä minuun meni..."

Minä tiedän. Nautinnonhalu, itsekkyys. Kännissä on kivaa. Jos ei elämässä ole muuta kivaa, pyritään pysymään kännissä. Sairaus se ei ole sen enempää kuin vaikka halu harrastaa päivittäin liikuntaa.

Sillähän ei ole mitään väliä, miten päihderiippuvuutta kutsutaan. Tärkeintä on päästä kaikista päihteistä eroon. Silläkään ei ole väliä, millä konstilla pääsee, kunhan alkoholin, huumaavien lääkkeiden ja huumeiden käyttö loppuu kokonaan. Päihderiippuvaisella ei ole olemassa pitemmän päälle välimuotoja.

Toissa sunnuntaina oli TV1:ssä 29-vuotias lääkärinainen ja 35-vuotias entinen tietoturva-alan asiantuntija avoimessa keskusteluohjelmassa. Nainen oli ollut käyttämättä alkoholia ja huumaavia lääkkeitä 1v7kk. Mies ei ollut ottanut huumeita, lääkkeitä eikä alkoholia 1v5kk:een. Ennen raitistumistaan molemmat olivat ns. kuilun partaalla ja putoamassa inhimillisen elämän ulkopuolelle. Heidän omaisensa ohjasivat ja veivät heidät Lapualle Minnesota-hoitoon. He puhuivat alkoholismista sairautena, mikä Lapualla heille selvisi. Jos sen tajuaminen ja tunnustaminen oli heille askel uuteen, raittiiseen elämään, niin hyvä niin.

Täällä on kirjoitettu monia tuttuja tarinoita siitä, mihin päihderiippuvuus johtaa. Onko kenelläkään tietoa, miten päihderiippuvainen voi päästä ongelmastaan täysin eroon? Lääketieteellä ei vuosisatojen tutkimustenkaan jälkeen liene hoitoa päihdeongelmaisille.

siffa kirjoitti:

He puhuivat alkoholismista sairautena, mikä Lapualla heille selvisi. Jos sen tajuaminen ja tunnustaminen oli heille askel uuteen, raittiiseen elämään, niin hyvä niin.

Onko kenelläkään tietoa, miten päihderiippuvainen voi päästä ongelmastaan täysin eroon?

Laajenna klikkaamalla

Eihän se ole tunnustamista. Jos myöntäisi että ryyppäsi koska halusi ryypätä, se olisi tunnustamista ja vaatisi jo vähän munaakin. Jos taas piiloutuu "sairauden" taakse, on se vain pelkuruutta ja vastuun pakoilua. Itse ihminen valintansa tekee, ei mikään kuviteltu "sairaus".

Mutta joo, jos tyypeillä menee nyt jatketun itsepetoksen ansiosta hyvin niin onnea vaan.

Ja eroon pääsee sillä kun ei ota niitä päihteitä. Aikuinen ihminen osaa kyllä sen, jos haluaa. Pitää vain haluta.

Evil kirjoitti:

Mutta joo, jos tyypeillä menee nyt jatketun itsepetoksen ansiosta hyvin niin onnea vaan.

Ja eroon pääsee sillä kun ei ota niitä päihteitä. Aikuinen ihminen osaa kyllä sen, jos haluaa. Pitää vain haluta.

Laajenna klikkaamalla

Ohjelman tyypit oli selvästi tarkoin valittu. Nuori naislääkäri kertoi hyvin avoimesti omasta alkoholismistaan sairautena. Vaatii rohkeutta lääkäriltä lähteä tv-ohjelmaan puhumaan itsestään ja sairaudestaan, johon lääketieteellä ei ole hoitokeinoa. Apu löytyi epätieteellisestä hoitomenetelmästä. Sama oli entisen tietoturvaexpertin suhteen. Hän oli hakenut apua ongelmaansa kaikista mahdollisista yhteiskunnan hoitolaitoksista, mutta ajautunut alkoholin ja huumeiden käyttäjäksi ja väistämättä myös rikolliseksi. Lääkäri on jatkanut ammattiaan koulutustaan vastaavassa työssä, mutta tietoturva-alan asiantuntija kouluttautuu parhaillaan terveydenhoitajaksi.

Olet siinä oikeassa, että päihdeongelmaiselta tarvitaan omaa halua päästä ongelmastaan irti. Se on kaiken lähtökohta. Harva pääsee kuitenkaan omin voimin raittiiseen elämään vaan on turvauduttava muiden ihmisten apuun. Hoitomenetelmällä ei ole väliä, tärkeintä on, kun saa avun jostakin.

Minulla löytyy suvullinen alkoholisteja.

Isoisä joi päivittäin lähdettyään 15-vuotiaana merille, palattuaan sotimaan ja lähdettyään jälleen merille. Kuulemma ei päivääkään mennyt, sijainnista riippumatta, että huikkaa ei olisi otettu. Sitä juotiin mitä vain jossa etanolia oli, ihmisille tai koneille tarkoitettua.

Isä taas on yhä alkoholisti. Kun 70-luvulla alkoi mennä hyvin ja saavutti Raumalla "porvarinaseman" ratkesi mies ryyppäämään. Koskaan en isääni ole selvinpäin nähnyt mutten myöskään humalassa kuin kerran. Viinaa kutsuttiin korvaläkkeen nimellä ja sitä juotiin aamusta iltaan hiljalleen, usein öisinkin. Ei mies siitä koskaan mitään nautintoa tuntunut saavan, lähinnä oli täysin koukussa ja pullo seurasi aina mukana. Nyt en mistä ole miestä 15 vuoteen nähnyt.

Isoveli jäi koukkuun viinaan noin 14-vuotiaana ja lääkkeisiin noin 20-vuotiaana avioeron jälkeen. Samanlainen luonne kuin faija, viinapulloja löytyi piilosta verhotangon päältä ja roskispussin alta roskiksesta. Häpesi juomistaan, ei suostunut myöntämään edes juovansa. Koskaan en sitäkään kännissä nähnyt, mutta aina haisi viinalta. Lopulta avioliiton katkettua tuli mukaan uni- ja kipulääkkeet ja sille tielle jäi. Viimeeksi 3 vuotta sitten soitti äidille ja sen jälkeen ei ole kuulunut. Omin silmin näin jätkän viimeeksi vuona 2000.

Minäkin olen itsessäni huomannut äärettömän helposti koukuttuvan luonteen. Saan helposti obsession, koukun, jotain tiettyä asiaa/ainetta kohtaan ja siitä vierottautuminen saa aikaan fyysisiä ja psyykisiä oireita, joita en täysin itse hallitse. Järjellisesti en sitä pysty selittämään. Siksi pyrin mahdollisimman spartalaiseen elämäntapaan.

Kai itse etsin jonkinlaista välikantaa tässä keskustelussa. Onhan kuitenkin niin, että kun fysiologinen tai geneettinen taipumus on objektiivinen tosiasia niin sen oman tahdon käyttäminen ei ole kaikille sama asia: joidenkin on yksinkertaisesti fyysisesti paljon helpompi irtautua ja "ottaa itseään niskasta kiinni" kuin toisten. Emmehän esimerkiksi sano, jos joku nostaa 10 kilon taakan ja joku toinen ei nosta 100 kilon taakkaa, että "miksi et luuseri nosta 100 kiloa kun tuo toinenkin nosti kymmenen?" Ymmärtääkseni tämän tyyppisestä asiasta on kyse. Eikö voisi ajatella että liikutaan kolmiossa perimä, olosuhteet (siis myös sattuma ja onni) ja se oma tahto. Kysymys ei ole tuhkarokosta, mutta ei myöskään kaikille identtisellä tavalla totaalisen tahdonalaisesta asiasta?

mjr kirjoitti:

Eikö voisi ajatella että liikutaan kolmiossa perimä, olosuhteet (siis myös sattuma ja onni) ja se oma tahto. Kysymys ei ole tuhkarokosta, mutta ei myöskään kaikille identtisellä tavalla totaalisen tahdonalaisesta asiasta?

Laajenna klikkaamalla

Voi kai ihan hyvin ajatella. Kuitenkaan noiden perintötekijöiden merkitystä ei kannata suurennella, koska omatkin perintötekijät viittaisivat siihen suuntaan että riippuvuus vaikkapa alkoholiin syntyy helposti. Kuitenkin itse olen kokenut että se oma motivaatio on silti näistä selkeästi merkittävin tekijä sillä ilman sisältäpäin syntyvää halua päästä irti päihteistä ei millään hoidolla ole pysyviä vaikutuksia. Toiseksi merkittäväksi tekijäksi mainitsen "elämänhallinnan" ja oman elämän lähtökohdat; jos koti on opettanut käyttämään alkoholia ja päihteitä eikä varsinaisestai "tavallisesta arki-elämästä" ole koskaan syntynytkään sellaista selkeää käsitystä niin päihteidenkäytöstä on hyvin vaikea irtautua. Tämäkään ei niinkään viittaa perintötekijöihin ja geeneihin, vaan opittuun malliin omasta kasvuiästä. Tasapainoisista taustoista tulevalla päihdeongelmaisella on sikäli huomattavasti paremmat lähtökohdat että tällä edes on tiedossa mitä tavoitella. Rikkinäisestä alkoholisti-kodista tulevalla ei välttämättä ole edes selkeää käsitystä siitä mitä kohti pyrkiä. Uskon että tämä myöskin osaltaan vaikuttaa siihen että päihderiippuvuus pitää otteessaan ja sumentaa käsitystä siitä että mikään olisi vialla.

Lisäys; ns. rikkinäisestä päihde-kodista ja -taustoista peräisin olevilla, todella ongelmaisilla ihmisillä myös koko tunne-elämän kehitys on usein vaurioitunutta ja mm. motivoituminen tapahtuu aivan erilaisin perustein kuin "tavallisella" ihmisellä, jos motivoitumista tapahtuu ylipäänsä ollenkaan. Siinäkin mielessä kyseessä voi olla selkeästi havaittavia eroja ihmisen toiminnassa - jopa aivojen konkreettisessa tavassa toimia, mutta taustalla eivät suinkaan välttämättä ole perinnölliset tekijät vaan ympäristön aiheuttamat muutokset ja ihmisen "oppiminen". Hurjat lähtökohdat "paranemiselle", kun ensin täytyy opetella edes tuntemaan lämpimiä tunteita omia lapsiaan kohtaan! Sekään ei ole itsestään selvää, vaikka tavalliselle ihmiselle on käytännössä käsittämätöntä vakavasti päihderiippuvaisen yksilön tunne-elämän erilaisuus.

mjr kirjoitti:

Kai itse etsin jonkinlaista välikantaa tässä keskustelussa. Onhan kuitenkin niin, että kun fysiologinen tai geneettinen taipumus on objektiivinen tosiasia niin sen oman tahdon käyttäminen ei ole kaikille sama asia: joidenkin on yksinkertaisesti fyysisesti paljon helpompi irtautua ja "ottaa itseään niskasta kiinni" kuin toisten.

Laajenna klikkaamalla

Mä olen jotenkin taipuvainen komppaamaan tätä, en tiedä oliko ketjun alkuperäinen tarkoitus ajatua tähän juupas-eipäs -keskusteluun tosin. Tietysti kun puhutaan alkoholismista (tai laajemmin päihderiippuvuudesta) sairautena, pitäisi ensin määrittää sairaus. Sairaus on terveyskirjasto.fi:n mukaan

"psykofyysisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää haittaa, vajaatoimintoja tai vammaisuutta (tauti sekä siihen liittyvät tunteet ja reaktiot)".

Laajenna klikkaamalla

Jokainen voi sitten arvioida tuon munkkilatinan seasta, että putoaako riippuvuus tuohon kategoriaan vai ei.

Yleisesti ottaen kai riippuvuus voi muodostua mm. psyykkiseksi sairaudeksi (jos se siis itsessään ei sitä ole), jonka jälkeen käyttö ei ole enää minkään nautinnon hakemista vaan enemmän vain pakkomiellettä. Myös psykoosit ja muut mielenterveyteen liittyävät asiat noussevat pintaan pidemmällä käytöllä. Lisäksi täälläkin mainittu viina taitaa aiheuttaa enemmän fyysisiä sairauksia (mm. maksasairaudet) kuin huumeet.

Eli summa summarum: On olemassa varmasti paljon ihmisiä, jotka ovat riippuvuutensa takia jo niin syvällä, että pelkällä "jätä korkkaamatta" -viestillä ei ole mitään vaikutusta. Vastaavasti myös on varmasti niitäkin, joille riittää se oman tilanteen tunnistaminen ja päätös kuntoutua. Emmehän me muuten saisi näitä tarinoita päihteistä irtipääsemisestä edes lukisi ja kuulisi mistään.

Viina, lääkkeet, päihteet, huumeet ja muut eivät mielestäni ole koskaan syy vaan seuraus. Ihmisellä joka jää riippuvaiseksi on tarve hakea helpotusta johonkin ongelmaan, mielentilaan, luonteenpiirteeseen, elämäntilanteeseen... Sitä usein etsitään pullosta, pilleristä, piipusta, pulverista. Siksikään addiktiossa ei mielestäni ole kyse suoranaisesti sairaudesta, vaan ennemminkin jonkin sairauden, tapahtuman tai olotilan aiheuttamasta itsensä ja todellisuuden pakenemisesta.

Addiktiota pitäisi hoitaa hoitamalla ihmistä, puuttumalla niihin syihin jotka hänet riippuvuuden syliin ovat ajaneet.

Krupieeri kirjoitti:

Mä olen jotenkin taipuvainen komppaamaan tätä

Laajenna klikkaamalla

Niin minäkin. Mutta edelleen, en halua laskea riippuvuutta sairaudeksi. On se sitten viinaan, lääkkeisiin, huumeisiin tai tupakkaan, niin sairaudesta on tekopyhää puhua. Niinkuin tässä ketjussa jo lukeekin, joskus aikoinaan juoppo oli juoppo, kun nyt se on alkoholisti. Alkoholismin taso määrittelee sitten sen, että miten sairas ihminen on. Snif. Joskus oli tuurijuoppoja ja rapajuoppoja, mutta silloin se ei ollut sairaus. Silloin ymmärrettiin, että omista tekemisistä vastataan itse. Nykyään ei tarvitse, kunhan vaan hyväksyt tuon "sairauden", niin johan tulee silittelyä ja apua ja ymmärrystä.

Hyvähän se tietenkin on, jos joku pääsee päihteestään eroon "tunnustamalla" sen sairaudeksi ja toimien sen mukaan. Totta kai juoppoja ja narkkareita pitää auttaa, jos itse apua haluavat. Silti on itsepetosta kuvitella olevansa sairas, jos on perso viinalle tai muille päihteille.

Yksinkertaisesti; alkoholismi aiheuttaa sairauksia, mutta alkoholismi ei ole sairaus. Viinanhimon sairaudeksi nimeäminen on kuitenkin nyky-yhteiskunnan halipusi-linjan mukaista.