Lapsia vai ei?

Śmierć kirjoitti:

Mieluummin tyhmiä naisia, sillä ei kukaan jaksa kuunnella älykkäitä naisia ainakaan petipuuhissa.

Laajenna klikkaamalla

Muistaakseni Frank Zappa tai joku muu koiranleuka sanoi joskus, että keskiverto-amerikkalaismiehen ihannevaimo rakastaa yli kaiken tiskaamista ja suihinottoa.

Pisin Kääpiö 186cm kirjoitti:

Muistaakseni Frank Zappa tai joku muu koiranleuka sanoi joskus, että keskiverto-amerikkalaismiehen ihannevaimo rakastaa yli kaiken tiskaamista ja suihinottoa.

Laajenna klikkaamalla

Muistaakseni lisäsi siihen vielä, että nainen saa myös tehdä luvallisesti elämässä virheitä koska kaiken korvaa värkki.

Śmierć kirjoitti:

Mieluummin tyhmiä naisia, sillä ei kukaan jaksa kuunnella älykkäitä naisia ainakaan petipuuhissa.

Laajenna klikkaamalla

Ja höpöhöpö. Mikään ei ole seksikkäämpää kuin älykäs nainen joka imee kaluasi himokkaana ja narttumaisesti haluaa, että panet häntä takaapäin.

Hauskasti tuossa jutussa painotetaan nimenomaan älykkyyttä ja mainitaan, ettei tulotasolla ja koulutuksella oli merkitystä, vaikka on aivan selvä asia, että älykkyys, koulutus ja tulotaso kulkevat hyvin usein käsikkäin ja tähän myös jutun kirjoittaja heti seuraavassa kappaleessa viittaa.

Powdthaveen pointti lapsien tuoman onnen illuusiosta on myös mielenkiintoinen väittämä. Käyttäjänimettömän ketjunnoston myötä kirjoittamani sopii tähän aivan yhtälailla eli uskallan väittää, että hyvin monelle lapsiperheen arjen onnettomaksi kokeva ei ole välttämättä ollut kovinkaan realistinen odotustensa kanssa. Kun leikitään perhettä ja päivitellään Facebookiin viikottaisia mahakuvia, ei välttämättä tajuta kuitenkaan sitä, että arki lasten kanssa on omasta ajastaan luopumista ainakin jossain määrin. Yöheräämisiä, vaipanvaihtoa, itkukohtauksia, korvatulehduksia... onhan noita. Tuntuu siltä, että nämä tulevat yllätyksenä hyvin monelle. Sitten vielä se, ettei se oma prinsessa olekaan paksutukkainen ja pitkäsäärinen, vaan se on jumankauta perinyt just ne mun väärät sääreni ja tihrusilmäni. Poikakin leikkii vain kotista, eikä pelaa lätkää, saatana! Ehkä ongelma on siinäkin, ettei osatakaan rakastaa ehdoitta, vaan siellä jossain alitajunnassa on ne omat odotukset ja ehdot, millainen muksun pitäisi olla. Toki niitä on mullakin, en kiellä, mutta en halua laittaa niitä lapsen persoonan kehittymisen edelle.

En väitä, etteikö elämä voi ajoittain olla todella rankkaa lasten kanssa, vaikkei kyseessä olisikaan edes sairasteleva tai jollain diagnoosilla varustettu jälkeläinen. Sen uskallan väittää kuitenkin, että aivan varmasti isolla osalla näistä onnettomista vanhemmista ei ole ollut realistisia odotuksia siitä, kuinka arki muuttuu vanhemmuuden myötä. Ei kaikkea voi tietenkään tietää, mutta luulisi arkijärkisen aikuisen kuitenkin osaavan edes vähän alusta tajuavan, mitä edessä odottaa. Tai sitten kyse on siitä, ettei näistä vikisijöistä kovinkaan moni ole aikuinen siinä määrin mitä vanhemmuus edellyttäisi. Vähän kuten osa ei Naisasia-ketjun perusteella kykene parisuhteeseen, kun näkökentän täyttää vain oma napa.

En kirjoita edelläolevaa nokka pystyssä, vaikka tästä varmasti taas joku saa sieraimiinsa. Mulla on välillä vaikeaa perheen kanssa, ja on yksittäisiä päiviä ja hetkiä, jolloin vaihtaisin osaani sinkun kanssa samantien. Taas niitä päiviä, joita en vaihtaisi sinkku-sampion kanssa koskaan, on arjessakin niin paljon enemmän, että ainakaan itse en koe hävinneeni tippaakaan kuin ehkä taloudellisesti. Tunnepuolella taas kassa on turvonnut niin paljon, ettei kassakaapissa meinaa olla tilaa kaikille mahtaville muistoille.

Ehkä taustalla on se, että suuren perheen esikoisena olen aina tajunnut, mitä lastenhoito merkitsee, vaikken siihen erityisen paljon osallistunutkaan aikoinaan. Lisäksi mulle on ollut aina selvää, että haluan ainakin yrittää lastensaantia, ja siinä onnistuimmekin. Kyse ei missään vaiheessa ole ollut siitä omalla kohdallani, että mun pitäisi saada lapsilta jotain ekstrasuurta onnea, vaan olen jollain tavalla tiennyt, että sitä tulee automaattisesti sen kaiken vaivan mukana. Niin, ja se vaiva, mitä se sitten on? Sehän on elämää, arkea. Ruoanlaittoa, siivoamista, kauppareissuja. Onkireissu pojan kanssa, pyörämatka tytön kanssa, kahvilassa pyörähdys perheenä, salilla yksin, lenkillä vaimon kanssa. Ei se niin hirveän vaikeaa ole, vaikka saa nuo kaikki tehdä toki yksin tai puolisonsa kanssakin, ei siinä mitään. Lähinnä vain tarkoitan sitä, että jotenkin absurdin suurreellisia monelle ihan fiksulle tyypille ne vanhemmuuden tuomat haasteet ovat. Osa leijailee pilvilinnoissa Facebook-mahoineen, osa taas rakentaa vanhemmuudesta jonkin tolkuttoman yltiövastuullisen ja tylsän rakennelman. Elämää se vain on.

sampio kirjoitti:

Sen uskallan väittää kuitenkin, että aivan varmasti isolla osalla näistä onnettomista vanhemmista ei ole ollut realistisia odotuksia siitä, kuinka arki muuttuu vanhemmuuden myötä. Ei kaikkea voi tietenkään tietää, mutta luulisi arkijärkisen aikuisen kuitenkin osaavan edes vähän alusta tajuavan, mitä edessä odottaa. Tai sitten kyse on siitä, ettei näistä vikisijöistä kovinkaan moni ole aikuinen siinä määrin mitä vanhemmuus edellyttäisi. Vähän kuten osa ei Naisasia-ketjun perusteella kykene parisuhteeseen, kun näkökentän täyttää vain oma napa.

Laajenna klikkaamalla

Tämä on itseasiassa loistava kirjoitus. Sopii sekä tähän ketjuun- että myös naisasia ketjuun. Yksi sana "realismi".

Tämä realismi tuntuu monelta olevan täysin kadoksissa. Monesti tuntuu, että elämme yhteiskunnassa jota hallitsee lauseet "mä haluun, mä haluun ja mä haluan kaiken nyt heti... "!

Ihmisten pitäisi olla realistisempia omien odotusten/haaveitten toteuttamisessa. En tajua miten joillekin voi tulla yllätyksenä, että lasten kasvattaminen "alkuhuuman" jälkeen on todella rankkaa tai että parisuhteeseen tulee jossain vaiheessa se "kuuluisa" arki hyvin sujuneen etelän matkan jälkeen.

Minusta nimimerkki Sampio avasi tässä kirjoituksessa todella hyvin meidän tämän päivän Suomea.

sampio kirjoitti:

koko teksti

Laajenna klikkaamalla

Voisi olla omalta näppäimistöltä.

Lähipiirissä on 30+ pariskunta joka yritti lasta vuosiakausia. Lopulta natsasi ja vuosi sitten syntyi poikalapsi maailmaan. Pitkän yrityksen aikana odotukset, paineet ja toiveet nousivat pilviin, todellisuus olikin sitten jotain ihan muuta. Tietääkseni mitään terveydellisiä ongelmia ei kuitenkaan ole sattunut kohdalle, vaan tuo perusarki on sitten musertanut täysin. Nyt on 14 vuotta kestänyt suhde solmussa.

Lapset tuovat mukanaan vastuita ja velvollisuuksia, jotka tuntuvat olevan nykypäivän nuorille aikuisille välillä liikaa. Vanhemmuuteen ei voi täydellisesti valmistautua, mutta kuten Sampio mainitsi niin "kokemuksesta" on varmasti hyötyä. Olitpa sitten ollut perheen esikoinen, hoitanut sukulaisten lapsia tai saanut kosketuspintaa työn kautta. Fakta kuitenkin on, että isänä/äitinä kohtaat sellaisia tilanteita joihin et yksinkertaisesti pysty valmistautumaan ja sen myötä omat reaktiot ja tunteet voivat yllättää täysin. Olipa kyseessä sitten esikoisen sydämestä löytyvä sivuääni, pöydälle kolmatta kertaa kaatunut maitolasi tai naapurin tätin "poikanne esitteli taas pippeliään meidän Lissulle" -viesti. Tähän vuoristorataan kun lisätään ne ennakko-odotukset, että moni haluaa harrastaa, luoda uraa ja matkustella samaan tapaan kuin ennenkin, niin soppa on valmis.

Meillä pyörii kotona kolme alle 5-vuotiasta ja voin kyllä sanoa että hektistä on välillä.Tukiverkko on todella heikko ja Thaimaan lomista tai citymaastureista ei tarvitse edes haaveilla. Esikoinen syntyi kun olin 26 ja vaikka paljon olin lasten kanssa touhunnutkin, niin kyllähän siinä huuli pyöreänä oltiin pieni tovi. Maalaisjärjellä ja neuvolan tätien ohjeilla pääsee kuitenkin hyvin alkuun ja kornisti sanottuna "luonto opettaa" loput. Omista vanhoista menoista on joutunut tinkimään paljon, mutta tilalle on tullut sitä enemmän uusia koko perheen yhteisiä juttuja. Vanhin poika alkaa pikku hiljaa harrastamaan, mikä saa kyllä isin mielen herkäksi. Viime viikolla oli pikkuemiehellä ensimmäiset oikeat salibandytreenit ja tunteiden kirjo oli kaukalon laidalla aika huikea. Paljon on yhdessä koettu ja vielä enemmän on kokematta.

Loppukaneettina voisi sanoa, että arvostan kuitenkin myös niitä jotka tietoisesti jättävät lapset hankkimatta ja nauttivat omasta elämästään kukin haluamallaan tavalla. Surullisinta on nähdä "kun muutkin tekee lapsia" -perheitä, joiden arkkitehdeilla ei ole pienintäkään aikomusta asettaa perhettä oman navan edelle.

Lainatakseni yhtä kaverin entistä "vauvamasu on niin kiva että sen takia kannattaa tehdä lapsia".

Itse en lapsia halua yhtään ennenkuin olen saavuttanut taloudellista omaisuutta riittävästi jotta pystyn rahoittamaan lapselle kaiken tarvittavan (huom tarvittavan) aina syntymästä opiskelujen päättymiseen asti. Lisäksi töissä pitäisi päästä tilanteeseen jossa voi ottaa lapsen ensimmäisinä vuosina (vaikka eskarin alkuun asti) lyhyempiä viikkoja, taloudellisen tilanteen siitä suuremmin kärsimättä.

Ainoa ongelma tässä asiassa on että nuo taloudellinen tilanne ja ura pääsevät tuohon tilanteeseen ehkä 50v iässä, ehkä. Järkevä ihminen ei tee lapsia ennenkuin pystyy varmasti huolehtimaan jälkikasvusta ja normaalilla ihmisillä tämä huolehtimiskyky kasvaa ajan kanssa ja rupeaa varmaan olemaan parhaassa pisteessä silloin kun lapsia ei pysty (jos oletetaan mies ja nainen samanikäisiksi) tekemään. Tietysti kyllähän lapsista pystyy vähemmälläkin huolta pitämään, sitten vaan tingitään jostain muusta. Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee ja itse näen tämän tavan. Eli luultavasti lapsia ei tule.

muti kirjoitti:

Itse en lapsia halua yhtään ennenkuin olen saavuttanut taloudellista omaisuutta riittävästi jotta pystyn rahoittamaan lapselle kaiken tarvittavan (huom tarvittavan) aina syntymästä opiskelujen päättymiseen asti.

Laajenna klikkaamalla

Hemmetin hyvä pointti. Usein toitotetana, että maallinen mammona ja yleellisyys ei tuo onnellisuutta ja ole tärkeintä, mutta kyllä valitettavasti sanon, että se sitä kuitenkin tuottaa. Jos kärvistelet köyhyydessä, niin se väistämättä heijastuu lapsen elämään, mm. mahdollisuuksissa harrastaa ja luoda pohjaa elämälleen. Siinä voi helposti käydä niin, että lapsi jää paitsi monista asioista mihin ikätovereilla on mahdollisuus. Mikä samalla voi tehdä lapsesta aremman, epävarmemman ja heikomman sosiaalisessa kanssakäynnissä ja tiimityöskentelyssä. Oivia eväitä syrjäytymiselle ja kiusatuksi joutumiselle. Tästä kaikesta on omakohtaista kokemusta, kun melkoisen köyhän perheen kasvatti olen.

Eli kyllä, vakaa taloudellinen tilanne on aika olennainen jos lapsia ryhtyy hankkimaan. Ei tarvitse olla porho jolla on varaa ostaa kaikki mitä lapsi haluaa, mutta kuitenkin pystyy mahdollistamaan harrastukset jotka maksavat ja aika moni harrastus maksaa.

Tuossa kieltämättä yksi syy muiden joukossa, miksi en ole itse kiinnostunut tekemään jälkeläisiä. Oma taloudellinen tilanteeni on tiukka ja velkaakin on. Enkä usko, että tämä tästä ihan hetkessä helpottuu. Itsekseen pärjäilee, mutta lapselle ei olisi erityisen paljoa tarjottavaa tässä rahan määräämässä maailmassa.

Ted Raikas kirjoitti:

Hemmetin hyvä pointti. Usein toitotetana, että maallinen mammona ja yleellisyys ei tuo onnellisuutta ja ole tärkeintä, mutta kyllä valitettavasti sanon, että se sitä kuitenkin tuottaa. Jos kärvistelet köyhyydessä, niin se väistämättä heijastuu lapsen elämään, mm. mahdollisuuksissa harrastaa ja luoda pohjaa elämälleen. Siinä voi helposti käydä niin, että lapsi jää paitsi monista asioista mihin ikätovereilla on mahdollisuus.

Laajenna klikkaamalla

Ongelman vähentämiseksi on (ainakin suurissa kaupungeissa/seuroissa) kehitelty tukiohjelmia, joiden avulla vähävaraisten perheiden lapsille pyritään antamaan yhtäläinen mahdollisuus harrastaa. Tällainen siis käytössä ainakin Lahden Pelicansilla. Fakta kuitenkin on, että euroja ei ole kaikille halukkaille tarjolla ja siinä vaiheessa kun samalle viivalle asetetaan potentiaalinen liigapelaaja ja potentiaalinen puulaakihöntsääjä, kääntyy järjestelmä itseään vastaan. Helppo arvata kumpi saa tukea.

Meidän perheessä oli vakaa taloudellinen tilanne aika kaukana, kun lapsia ruvettiin hankkimaan. Enkä tiedä voiko tuota tilannetta kovin vakaaksi sanoa vieläkään, mutta asuntolaina saatiin, kaikille riittää ruokaa&puhtaita vaatteita ja harrastamaankin pystyy. Mutta kuten edellisessä viestissä ilmaisin, niin mitään ulkomaanmatkoja ei ihan tuosta noin vaan järkkäillä. Toki täytyy myös muistaa, että lasten vaatimustasokin kasvaa iän myötä. Tällä hetkellä neuvotellaan siitä kelpaako pikkuveljelle isoveljen vanha sählymaila, kun viiden vuoden päästä puhutaan siitä onko se iPhone8 aivan välttämätön kapistus.

muti kirjoitti:

Itse en lapsia halua yhtään ennenkuin olen saavuttanut taloudellista omaisuutta riittävästi jotta pystyn rahoittamaan lapselle kaiken tarvittavan (huom tarvittavan) aina syntymästä opiskelujen päättymiseen asti. Lisäksi töissä pitäisi päästä tilanteeseen jossa voi ottaa lapsen ensimmäisinä vuosina (vaikka eskarin alkuun asti) lyhyempiä viikkoja, taloudellisen tilanteen siitä suuremmin kärsimättä.

Laajenna klikkaamalla

Viisaita sanoja. Itseäni tässä(kin) häiritsee vaan se, että miksi niin usein tämä lausunto kuullaan miehen suusta? Itsekin olen tuon sanonut monen monta kertaa. Mutta mielestäni tuo pitäisi muuttaa muotoon "ennenkuin ME olemme..." Eli kyllä naisella pitäisi olla yhtä suuri tarve pärjätä taloudellisesti ja ottaa osaa perheen mahdollisuuksiin maksaa laskuja/harrastuksia. Mies nyt perinteisesti on se elättäjä, mutta nykypäivänä kaikki muutkin roolit on niin läpinäkyviä perheen kasvatuksessa, niin miksei tuo rahallinenkin puoli.

JustinCase kirjoitti:

Viisaita sanoja. Itseäni tässä(kin) häiritsee vaan se, että miksi niin usein tämä lausunto kuullaan miehen suusta? Itsekin olen tuon sanonut monen monta kertaa. Mutta mielestäni tuo pitäisi muuttaa muotoon "ennenkuin ME olemme..." Eli kyllä naisella pitäisi olla yhtä suuri tarve pärjätä taloudellisesti ja ottaa osaa perheen mahdollisuuksiin maksaa laskuja/harrastuksia. Mies nyt perinteisesti on se elättäjä, mutta nykypäivänä kaikki muutkin roolit on niin läpinäkyviä perheen kasvatuksessa, niin miksei tuo rahallinenkin puoli.

Laajenna klikkaamalla

Veikkaisin että keskimäärin miehet tuovat enemmän rahaa pöytään ja usein tämä ei johdu "tasa-arvon puutteesta" vaan ihan ammattivalintakysymyksinä. Keskimäärin jatkuvassa viisivuorotyössä tehtaalla oleva tienaa enemmän kuin vaikkapa siivoja tai myyntimies enemmän kuin sairaanhoitaja. Kärjistetysti ammateista. Toiseksi naisilla rupeaa se biologinen kello tikittämään huolimatta taloudellisesta tilanteesta. Kolmanneksi ehkä miehet ovat sen verran "kylmempiä" ja loogisempia tämän(kin) asian suhteen

julle-jr kirjoitti:

Juu, vanhempani ovat duunareita, nyt eläkkeellä tosin. Faijallani ei itse asiassa ole oikein mitään koulutusta niiden siihen aikaan pakollisten lisäksi. Itse olen koulutukseltani DI, en tiedä kyllä yhtään, että mihin luokkaan kuulun. Taloudellisesti menee ihan ok.
Muista ihmisistä huolehdin mielestäni ihan hyvin, tai no, ainakin läheisistäni.

...

Enkä edelleenkään tiedä millä perusteella minun pitäisi huolehtia muista ihmisistä. Siis tarkoitan, että perustelu tälle uupuu.

Laajenna klikkaamalla

Olen huomaavani lievää epäjohdonmukaisuutta. Nyhän puhutaan nimenomaan omien vanhempiensi huolehtimisesta. Jos lasket heidät läheisiksisi niin sinulla tuntuu olevan ainakin jonkinmoinen halu toimia niin, mutta samaan aikaan kiellät sen. Yleensä ihmiset huolehtivat toisistaan, kun tuntevat empatiaa pystyessään asettumaan toisen tilanteeseen ja ymmärtämään, että itse voisivat olla samassa tilanteessa ja haluaisivat tulla autetuiksi. Myöskin se, että vanhempasi ovat (toivottavasti) huolehtineet ja auttaneet sinua kaikin tavoin aikaisemmin voisi herättää sinussa halun vastavuoroisesti auttaa heitä, kun he ovat avun tarpeessa. Tämä on mielestäni aika normaalia ja kuka tahansa hyvin kasvatettu ihminen pystyy touhon. Jos sinä et pysty tuollaisia tunteita tuntemaan se on mielestäni aika surullista.

DI tutkinnolla tätä nykyään pääse sekä sillan alle, että pitkälle. Minäkin suoritin ensimmäiseksi tutkinnokseni tuon DIn.

Ted Raikas kirjoitti:

Hemmetin hyvä pointti. Usein toitotetana, että maallinen mammona ja yleellisyys ei tuo onnellisuutta ja ole tärkeintä, mutta kyllä valitettavasti sanon, että se sitä kuitenkin tuottaa. Jos kärvistelet köyhyydessä, niin se väistämättä heijastuu lapsen elämään, mm. mahdollisuuksissa harrastaa ja luoda pohjaa elämälleen. Siinä voi helposti käydä niin, että lapsi jää paitsi monista asioista mihin ikätovereilla on mahdollisuus. Mikä samalla voi tehdä lapsesta aremman, epävarmemman ja heikomman sosiaalisessa kanssakäynnissä ja tiimityöskentelyssä. Oivia eväitä syrjäytymiselle ja kiusatuksi joutumiselle. Tästä kaikesta on omakohtaista kokemusta, kun melkoisen köyhän perheen kasvatti olen.

Eli kyllä, vakaa taloudellinen tilanne on aika olennainen jos lapsia ryhtyy hankkimaan. Ei tarvitse olla porho jolla on varaa ostaa kaikki mitä lapsi haluaa, mutta kuitenkin pystyy mahdollistamaan harrastukset jotka maksavat ja aika moni harrastus maksaa.

Laajenna klikkaamalla

En kyllä oiken usko, että varsinaisesti rahan puute vaikeuttaa oleellisesti lasten elämään. Enemmän se vaikutus tulee vanhempien kautta. Tyypillisesti vähemmän tienaavat vanhemmat ovat vähemmän koulutettuja, eivätkä tuolloin tyypillisesti arvosta koulutusta, joka taasen tekee epätodennäköisemmäksi, että heidän jälkikasvunsa hankkisivat hyvän koulutuksen.

Toisaalta on totta, että raha helpottaa. Ainakaan minulle ja vaimolleni ei ole koskaan ollut mitään ongelmia rahankäytöstä, kun millään normaaleilla shoppaillureissuilla ei meidän perheen budjettia pysty pahemmin horjuttamaan. Tämä tietysti vähentää jännitteitä vanhempien välillä. Suurin ongelma minulle on se, että minun pitää yrittää tietoisesti olla ostamatta asioita tyttärelleni vaikka rahallisesti ne eivät merkitse mitään. Emme halua, että meidän tyttäremme kuvittelee saavansa aina kaiken minkä haluaa ja tarkoitus on tietoisesti tuottaa hänelle pettymyksiä. Mutta kyllä se jonkinmoista selkärankaa kysyy kun nuorimmainen pyytää/itkee jotain muutaman kympin hintaista playmobil lelua.

Flu kirjoitti:

En kyllä oiken usko, että varsinaisesti rahan puute vaikeuttaa oleellisesti lasten elämään. Enemmän se vaikutus tulee vanhempien kautta. Tyypillisesti vähemmän tienaavat vanhemmat ovat vähemmän koulutettuja, eivätkä tuolloin tyypillisesti arvosta koulutusta

Laajenna klikkaamalla

Miten luulet sen auttavan, jos köyhässä perheessä vanhemmat arvostavatkin koulutusta ja patistavat opiskelemaan? Eivät nuo Ted Raikkaan esiin nostamat ongelmat siitä mihinkään häviä. Jos lapsella ei ole varaa muodin mukaisiin harrastuksiin, vaatteisiin ja vempeleisiin, se tekee hallaa sosiaalistumiselle. Ei se asiaa miksikään muuta, vaikka porukat sanoisi, että "käy koulua". Mitä korkeammalle tasolle koulutuksessa mennään, sitä enemmän siellä se köyhästä perheestä tuleva erottuu porukasta ja kohtaa halveksuntaa.

Kirjailija Chales Bukowski aikanaan kertoi tästä aihepiiristä ansiokkaasti teoksessaan Ham on Rye:

That September I was scheduled to go to Woodhaven High but my father insisted I go to Chelsey High.

"Look," I told him, "Chelsey is out of this district. It's too far away."
"You'll do as I tell you. You'll register at Chelsey High."
I knew why he wanted me to go to Chelsey. The rich kids went there. My father was crazy. He still thought about being rich.

...........................................

My father had sent me to that rich high school hoping that the ruler's attitude would rub off on me as I watched the rich boys screech up in their cream-colored coupes and pick up the girls in bright dresses. Instead I learned that the poor usually stay poor. That the young rich smell the stink of the poor and learn to find it a bit amusing. They had to laugh, otherwise it would be too terrifying. They'd learned that, through the centuries.

Laajenna klikkaamalla

sampio kirjoitti:

Hauskasti tuossa jutussa painotetaan nimenomaan älykkyyttä ja mainitaan, ettei tulotasolla ja koulutuksella oli merkitystä, vaikka on aivan selvä asia, että älykkyys, koulutus ja tulotaso kulkevat hyvin usein käsikkäin ja tähän myös jutun kirjoittaja heti seuraavassa kappaleessa viittaa.

Laajenna klikkaamalla

Tähän vahva eri. Tunnun monia todella älykkäitä, jotka eivät tienaa juuri yhtään, mutta pärjäävät elämässä todella hyvin ja ovat vielä naisen elätettävänä. En tosin ymmärrä tätä yhtälöä.

Ja itse olen suhteessa jossa toinen on korkeakulutettu ja toinen ei todellaakaan. Jokainen voi tehdä omat johtopäätksensä kumpi on kampi.

Tulo- ja koulutstaso harvemmin kohtaa. vtr. poliitikot/ministerit ym kusettajat

Lätkä-Bongari Iso-E kirjoitti:

Tähän vahva eri. Tunnun monia todella älykkäitä, jotka eivät tienaa juuri yhtään, mutta pärjäävät elämässä todella hyvin ja ovat vielä naisen elätettävänä. En tosin ymmärrä tätä yhtälöä.

Laajenna klikkaamalla

Itse ainakin suhtaudun epäilevästi siihen, että todella älykäs henkilö käyttäisi aikaansa johonkin niin triviaaliin kuin tulojen maksimointiin. Elämässä kun on huomattavasti merkittävämpiäkin asioita. Toki ns. audi-ihmiset, jotka toki lienevät väestön keskimääräisen älykkyyden yläpuolella kuka milläkin marginaalilla saattavat vielä keskittyä tuloihin, mutta se viimeinen prosentti ei varmasti keskity taloudellisen lisäarvon keräämiseen. Raha on tärkeintä niille, joille sitä ei ole.

Itse muuten olen aina toivonut, että emännän tulot riittäisivät kunnon elintasoon, ja minä voisin vain ajella avoautolla päivät ja pitää rouvaa tyytyväisenä illat, mutta vielä ei ole onnistunut :) Voisi onnistuakin, mutta kun molemmat arvostamme lapsia vielä enemmän kuin "helppoa elämää", niin tuo yksittäinen haave täytyy jättää seuraavaan elämään. Mutta ei se mitään. Kaikkea ei tarvitsekaan saada.

Lätkä-Bongari Iso-E kirjoitti:

Tähän vahva eri. Tunnun monia todella älykkäitä, jotka eivät tienaa juuri yhtään, mutta pärjäävät elämässä todella hyvin ja ovat vielä naisen elätettävänä.kusettajat

Laajenna klikkaamalla

Mistä tiedät, että he ovat älykkäitä?

Stonewall kirjoitti:

Itse muuten olen aina toivonut, että emännän tulot riittäisivät kunnon elintasoon, ja minä voisin vain ajella avoautolla päivät ja pitää rouvaa tyytyväisenä illat, mutta vielä ei ole onnistunut :)

Laajenna klikkaamalla

Sellaiset avioliitot, joissa nainen tienaa miestä enemmän, päättyvät eroon huomattavasti keskimääräistä todennäköisemmin. Tuota tilastoa ei tarvitse paljon ihmetellä, kun hetken maalaisjärjellä funtsii. Koomikko Chris Rock:

Cause women don’t like paying for shit. That’s right. Pussy costs money; dick is free. Any money you spend on dick is a bad investment. ‘Cause when it comes to women and money, I tell you right now, nothing dries up a pussy quicker than a woman reaching for her wallet. There’s something about a woman reaching for her wallet that dries up the vagina. It’s almost like the wallet is sending a signal to the pussy that this man is not worthy of getting wet for. And even later on, when you go the gynecologist he’s like, “Oh my god, you’ve been paying for shit. Another $500 you gonna be in menopause.

Laajenna klikkaamalla

Lätkä-Bongari Iso-E kirjoitti:

Tähän vahva eri. Tunnun monia todella älykkäitä, jotka eivät tienaa juuri yhtään, mutta pärjäävät elämässä todella hyvin ja ovat vielä naisen elätettävänä. En tosin ymmärrä tätä yhtälöä.

Ja itse olen suhteessa jossa toinen on korkeakulutettu ja toinen ei todellaakaan. Jokainen voi tehdä omat johtopäätksensä kumpi on kampi.

Tulo- ja koulutstaso harvemmin kohtaa. vtr. poliitikot/ministerit ym kusettajat

Laajenna klikkaamalla

Tulot ja älyykkys todennäköisesti kohtaavat useammin kuin tulot ja tyhmyys, samoin koulutus ja tulot ennemmin kuin kouluttamattomuus ja tulot. Tai älykkyys ja koulutus ennemmin kuin tyhmyys ja koulutus. Ihan sama. En tarkoita sitä, että nuo sulkisivat toisiaan pois tai edellyttäisivät toisiaan, vaan noin niin kuin keskimäärin. On mullakin ystäväpiirissäni amiksen käyneitä fiksuja tyyppejä, joilla on isommat tulot kuin mulla koskaan tulee todennäköisesti olemaan. On mulla myös tuttavina kaksimetrinen vankilassa istunut hieroja, mutta en yleistä, että tämän kokemuksen perusteella hierojat ovat kaksimetrisiä entisiä vankilakundeja.

sampio kirjoitti:

Tulot ja älyykkys todennäköisesti kohtaavat useammin kuin tulot ja tyhmyys, samoin koulutus ja tulot ennemmin kuin kouluttamattomuus ja tulot. Tai älykkyys ja koulutus ennemmin kuin tyhmyys ja koulutus.

Laajenna klikkaamalla

Pitää muistaa, että huippuälykäs ihminen voi olla myös todella tyhmä, sillä tyhmyys on myös viisauden vastakohta.

Kirjoittelija kirjoitti:

Pitää muistaa, että huippuälykäs ihminen voi olla myös todella tyhmä, sillä tyhmyys on myös viisauden vastakohta.

Laajenna klikkaamalla

Ja mikä erottaa älykkään ja viisaan? Älykäs selviää ongelmista johon viisas ei joudu.

Lasta et voi ostaa ja tarkoitan tällä sitä, että Vanhemman ja lapsen välinen rakkaus tulee yhdessäolosta. Monella erittäin hyvätuloisella vanhemmalla ei ole riittävästi aikaa lapselleen. Olen varma, että 5-vuotias poika valitsee mielummin vanhalla fudiksella takapihalla isän kanssa potkimisen, kuin yksin uudella 100 euron pallolla kikkailun. Monesti isot tulot on yhteydessä pitkiin työpäiviin ja aika lapsen kanssa on todellakin kortilla. Jos hyvätuloinen isä on aina töissä ja kiireinen, niin ostamalla kaikkea kivaa hän lievittää huonoa omaatuntoaan. Lapsi oppii tähän todella nopeasti ja oppii käyttämään sitä hyväkseen. 15-vuotiaana hän vie vanhempiaan kuin kuoriämpäriä ja kavereilleen hän trendikäs ja ihannoitu.
Itselleni poikani on se minkä takia on ihanaa herätä. En ole hyväpalkkainen, mutta vastaavasti isolainainen, eli raha on kortilla. kaksivuorotyöläisenä oma aika lapsen kanssa ei ole sitä mitä haluaisin ja nyt haluan sen korjata. Korjaaminen pudottaa kk-ansiota todennäköisesti hieman ja entistä kireämpää tulee taloudellisesti, mutta poikani on minulle tärkeämpi kuin raha tai itavara audin penkillä. Olen materialisti luonteeltani, mutta rakkaus poikaani on vielä suurempi, eli ostakoon muut iaudinsa.
Lataan kaikkeni siihen, että suhteeni lapseni kanssa kestää kaiken. Kun nyt leikin ja touhuan kaiken vapaaaikani lapseni kanssa, niin hän luottaa minuun silloinkin kun hänelle joskus tulee vaikeaa.
Kaksi ryhmää olen rekisteröinyt ongelmaryhmiksi ammattini kautta. Lapset joiden vanhemmat on päihdeongelmaisia ja lapset joiden vanhemmat on uraohjuksia. Molempien vanhemmat pitävät jotain muuta tarkeämpänä kuin lapsiaan. Surullista

tombraider kirjoitti:

Lasta et voi ostaa ja tarkoitan tällä sitä, että Vanhemman ja lapsen välinen rakkaus tulee yhdessäolosta. Monella erittäin hyvätuloisella vanhemmalla ei ole riittävästi aikaa lapselleen. Olen varma, että 5-vuotias poika valitsee mielummin vanhalla fudiksella takapihalla isän kanssa potkimisen, kuin yksin uudella 100 euron pallolla kikkailun. Monesti isot tulot on yhteydessä pitkiin työpäiviin ja aika lapsen kanssa on todellakin kortilla. Jos hyvätuloinen isä on aina töissä ja kiireinen, niin ostamalla kaikkea kivaa hän lievittää huonoa omaatuntoaan. Lapsi oppii tähän todella nopeasti ja oppii käyttämään sitä hyväkseen. 15-vuotiaana hän vie vanhempiaan kuin kuoriämpäriä ja kavereilleen hän trendikäs ja ihannoitu.

Laajenna klikkaamalla

En ole mikään varsinainen asiantuntija näissä kasvatusasioissa, mutta eikös tuo ole jo historiaa? Joskus 70-luvulla isät vielä oikeasti raatoivat ja juoksivat rahan perässä, kun oli pakko. Työelämä on kuitenkin muuttunut aika paljon noista ajoista ja vapaa-aikaa riittää jo perheellekin. Toki on vielä niitäkin, jotka joutuvat tekemään pitkää päivää (mm. yrittäjät). Mutta perus-konttorirotta heittää kyllä rukkaset naulaan klo 16.00, +- tunti liukuvan työajan piirissä olevilla.

Leon kirjoitti:

En ole mikään varsinainen asiantuntija näissä kasvatusasioissa, mutta eikös tuo ole jo historiaa? Joskus 70-luvulla isät vielä oikeasti raatoivat ja juoksivat rahan perässä, kun oli pakko. Työelämä on kuitenkin muuttunut aika paljon noista ajoista ja vapaa-aikaa riittää jo perheellekin. Toki on vielä niitäkin, jotka joutuvat tekemään pitkää päivää (mm. yrittäjät). Mutta perus-konttorirotta heittää kyllä rukkaset naulaan klo 16.00, +- tunti liukuvan työajan piirissä olevilla.

Laajenna klikkaamalla

Puhuisin ehkä työorjentoituneista ihmisistä, joita ovat näiden uraohjusten lisäksi ne, joille työ on syystä tai toisesta ainoa asia elämässä minkä hän jaksaa hoitaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun se perus-konttorirotta tulee kotiin, hänen täytyy saada "omaa aikaa" ja levätä, jotta jaksaa nousta seuraavana päivänä.

Leon kirjoitti:

En ole mikään varsinainen asiantuntija näissä kasvatusasioissa, mutta eikös tuo ole jo historiaa? Joskus 70-luvulla isät vielä oikeasti raatoivat ja juoksivat rahan perässä, kun oli pakko. .

Laajenna klikkaamalla

Mielestäni tämä on eri asia. Silloin minun nuoruudessani äidit olivat pidempään kotona ja isää ei laskettu kasvattajaksi, kuin harvoissa tapauksissa. Isän kuului olla töissä . Toki silloin ei ollut harrastuksia ja muita "trendivelvotteita", eli oli vain työ ja koti.

Nykyään korkeampi asema vaatii suuremmat uhraukset vapaa-ajasta. Olet aina tavoitettavissa ja koko ajan joku pölkkypää soittaa jostain työasiasta vaikka et ole töissä.

Tosifanilta todella hyvä huomio ja pitää monen kohdalla paikkaansa. Oma aika ja lepääminen ovat niin tärkeitä, että lapsesta tulee rasite. Näitäkään en ymmärrä

Sitä olen ihmetellyt, että miksi päivähoitoa tuetaan. Ihmisiä on jo aivan liikaa ja liikakansoitus on maapallon suurin ongelmakohta. Lapsille pitäisi olla ennemminkin haittavero - vähän niin kuin bensiiniverokin on olemassa - eikä päivähoidon tukemista julkisin varoin. Päivähoitopaikkoja on tietenkin oltava mutta se tulisi maksaa täysin omin varoin.

Käytännössä tuo toteutuisi niin, että päihoitoa ei tuettaisi ja lapsilisän sijaan pitäisi olla ennemminkin kuukausittain maksettava lapsivero. Lapsia saisi tietenkin viedä päivähoitoon mutta kulut maksettaisiin aidon markkinahinnan mukaan.

Nyt on vieläpä niin, että vähemmän tienaava ja vähemmän koulutettu kansanosa, puhutaan jopa white trash -porukasta, lisääntyy enemmän, kuin muu väestö. Uudet linjaukset saisivat kenties tuon jengin huolehtimaan paremmin ehkäisystään, kun rahahana ei lapsien hankinnan myötä antaisikaan lisää rahaa vaan veisi sitä.

En tarkoita, että lapset ovat inhottavia vaan maapallon liikakansoittumista ei ole järkevää tukea. Lapsien hankinnassa voisi soveltaa ympäristön suojelun keinoja. Lapsien "päästöosuuksia" voisi kaupata. Jos ihminen ei lisäänny ja kävisi sterilisoimassa itsensä niin hänellä voisi olla vaikkapa kahden syntymättömän lapsen päästömyyntioikeudet. Tällä ei viitata ilmavaivoihin. Siitä vaan rikkaammille markkinahintaan kauppaamaan ja niillä rahoilla voisi myyjä lähteä esimerkiksi pitkäksi aikaa reppureissaamaan. Jos lapsioikeuden kaupannut olisi sosiaalitoimiston asiakas ja saisi toimeentulotulea niin hänen toimeentulotukeansa ei tässä kohtaa lainkaan leikattaisikaan vaan sosiaalitoimisto voisi jopa maksaa lisähyvitystä siitä hyvästä, että köyhyydessä elävä ihminen kantoi yhteiskuntavastuutaan ja jätti lisääntymättä.

Unohtakaa jo ne natsikortit ja lähestykää asiaa rationaalisesti. Vähäinen lapsikuolleisuus ja pitkä odotettavissa elinikä ovat muuttaneet maailmaa tässäkin asiassa.