Kerkesin jo heittämään palloa Chicagon kannattajien keskuudessa ainakin Jatkoajan puolella suurta arvostusta heittäneelle nimimerkille (@lunde) josko hän olisi avannut ketjun kauden kohokohdalle. Otan kuitenkin itse roolia, ainakin tätä kirjoittaessa. Mikäli joku tässä samalla kirjoittaa ketjunavausta niin pyydän: laittakaa vain muokkaamattomana tuotoksenne ketjun jatkoksi, sillä kantaaottavat ja vaivaa nähdyt tekstit ovat niin minun kuin monen muunkin makuun. Aivan varmasti.
Kausi on siinä tilanteessa, kun oikeasti se jyvä erotetaan akanoista. Kaksi parasta jäljellä, sekä Itäisen että Läntisen konferenssin mestarit. Molemmat pelasivat pitkät sarjat konferenssifinaaleissa, mutta kuten muuan kaksinkertainen Norris-voittaja jo kerkesi sanomaan: "Nobody's tired this time of year. Kaikki varmasti tietävät jo joukkueet, mutta kerrotaan ne vielä kuitenkin. Itäisen konferenssin mestari, Tampa Bay Lightning kohtaa Läntisen konferenssin mestarin, Chicago Blackhawksin. Kehun tässä välissä itseäni aikamoiseksi ennustajaksi, sillä löin vetoa näiden kahden kohtaamisesta finaaleissa jo ennen kauden alkua.
Finaalien otteluohjelma sekä aikataulu kellonaikoineen:
Game 1 Tampassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 03:00
Game 2 Tampassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 03:00
Game 3 Chicagossa maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 03:00
Game 4 Chicagossa keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 03:00
Game 5 Tampassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 03:00 (tarvittaessa)
Game 6 Chicagossa maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 03:00 (tarvittaessa)
Game 7 Tampassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 03:00 (tarvittaessa)
Aikaisemmissa alustuksissa olen erotellut molempien joukkueiden parhaat pistemiehet joko runkosarjasta tai post-seasonilta, mutta nyt en lähde tilastoja purkamaan. Käyn lyhyesti molempien joukkueiden tarinat kevään 2015 pudotuspeleistä ja tavan, jolla joukkue on selvinnyt Stanley Cup-finaaleihin.
Tampa Bay Lightning aloitti pudotuspeliurakkansa Atlantic-divisioonasta, jossa se sijoittui runkosarjan jälkeen sijalle kaksi, vain kaksi pistettä divisioonan voittaja Montreal Canadiensin taakse. Sijoituksen myötä Floridan ylpeys sai vastaansa ensimmäiselle kierrokselle rutinoituneen Detroit Red Wingsin, joka huonosta runkosarjan lopusta huolimatta selviytyi jälleen pudotuspeleihin. Tämä sarja ei ollut allekirjoittaneelle erityisen mielenkiintoinen, toki seitsemännen ottelun katsoin kokonaan. Sarja oli vaiherikas, mutta niin vain pienoisesta ennakkosuosikin asemasta lähtenyt floridalaislauma onnistui kairaamaan sarjan ensin tasoihin ja vielä itsensä jatkoon seitsemännessä ottelussa.
Toisella kierroksella olikin sitten se odotettu divisioonan vastakkainasettelu, kun Carey Pricen johdattama Kanadan ylpeys marssi Steven Stamkosin (ja Tyler Johnsonin) Tampa Bayta vastaan. Runkosarjan perusteella ennakkosuosikin viitan otti harteilleen Lightning, joskin post-seasonilla runkosarjaotteluilla ei ole mitään merkitystä. Toki sieltä voi hakea henkistä yliotetta ja vähän asetelmia myös pelillisestikin.
Nikita Kucherov oli tämän sarjan tähti nakuteltuaan kuusi maalia kuuteen otteluun (sekä yksi syöttöpiste) ja siivitti Tampan Idän finaaleihin. Carey Pricesta tehtiin reikäjuustoa muutamaan otteeseen, joskin Tampan veräjänvartija Ben Bishop välillä hoiti hommansa eriskummallisen huonosti. Tämä sarja saikin osakseen hurjasti vääntöä maalivahtien osalta siihen kuuluvassa ketjussa sekä myös otteluseurannassa.
Tämä sarja oli myös se, kun Steven Stamkos heräsi post-seasonille. Toki koko Lightning pelasi loistavan sarjan johdettuaan kolmen ensimmäisen ottelun jälkeen sarjaa puhtaasti 3-0. Bell Centeristä ei mikä tahansa joukkue käy hakemassa kahta vierasvoittoa putkeen, mutta siihen Tampa Bay pystyi. Habs onnistui siirtämään väistämätöntä vielä kahden ottelupallon verran, mutta kuudes ottelu päättyi lopulta Tampa Bay Lightningin kannalta onnellisesti kotivoittoon. Vuosi sitten Habs kyykytti Tampaa suoraan otteluvoitoin 4-0, nyt kalavelat on maksettu ja suunta kohti Idän finaaleja alkoi loistavien esitysten jälkeen.
Idän konferenssifinaalit. New York Rangers, Presidents’ Trophyn voittaja vastaan Tampa Bay Lightning. Ennakkoon ajateltuna kaukalossa toivottiin näkevän kaksi kovaa luisteluvoimaista joukkuetta vastakkain. Blackhawksin kannattajana toivoin, että game seven saataisiin tästä sarjasta, jotta pojat puhkoisivat toisiltaan aivot pihalle rasituksen myötä. Game seven saatiin, mutta rasitukseen en usko enää.
Ihmeellinen sarja kerta kaikkiaan. Henrik Lundqvist näytti välillä Mestis-tason maalivahdilta ja välillä normaalilta Kuninkaalta, mutta manattu mr. Game Seven ei sitten pystynytkään pitämään joukkuetta enää yksin pystyssä. Kun oma joukkue ei tee edessä maaleja, vastustaja kyllä jossain vaiheessa rokottaa ja niin tässä kävi. Martin St. Louisin sekä Ryan Callahanin kohtaaminen päättyi tällä kertaa Callahanin uuden seuran voittoon ja marssiin kohti Stanley Cup-finaaleja.
***
Chicago Blackhawks aloitti post-seasonurakkansa Centralin kakkosta, Nashville Predatorsia vastaan. Kuusi peliä vaadittiin, kunnes kokemuksen tuoma turva sekä Crawfordin ylösnousemus ahdingosta toi Blackhawksille jatkopaikan. Erittäin vaikea sarja ja valehtelematta yhtään, sarjan seuraaminen vei meikäläiseltä energiaa seuraavalta päivältä, niin jännittävä ja ahdistava sarja se oli.
Toisella kierroksella nähtiin kolmatta kertaa putkeen Chicagon ja Minnesotan välinen sarja. Lähtökohdat olivat mielenkiintoiset, sillä Wild onnistui murjomaan divisioonan voittajan St. Louis Bluesin ensimmäisellä kierroksella eivätkä kahden edellisvuoden tappiot Haukoille varmasti olleet unohtuneet. Odotin tiukkaa sarjaa, jossa Blackhawks laitetaan köysiin useaan otteeseen. Toisin kävi.
Kokemus, tahtotila ja pelillinen puoli, kaikki Chicago Blackhawksille. Haukkalauma jatkoi käytännössä siitä mihin jäi ensimmäisen kierroksen viimeisestä ottelusta ja jatkoi sitä koko toisen kierroksen sweeppaamalla St. Paulin ylpeyden suoraan 4-0 –voitoin. Puolustajien rasitus, varsinkin top-4:n otettiin esille jo hyvissä ajoin ensimmäisen kierroksen aikana ja sweep tähän väliin oli kuin lahja Jumalalta miettien konferenssifinaaleja Anaheim Ducksia vastaan.
Pacificin mestari Anaheim Ducks hoiti itsensä Lännen finaaleihin joidenkin mielestä helposti, pelaten vain yhdeksän ottelua. Kovaa töitä tekevä Winnipeg Jets sweepattiin sekä nuoruuden innolla painava koko kauden yksi suurimmista yllätyksistä eli Calgary Flames paukutettiin ulos viidessä ottelussa Corey Perryn jatkoaikamaalin myötä. Anaheimilla oli varmasti hampaankolossa viime keväältä ja paljon, kun viime kauden mestari Los Angeles Kings pisti Ducksit pihalle seitsemännessä ottelussa ja marssi mestariksi Chicagon ja Rangersin kustannuksella. Ryan Kesler hankittiin, leveyttä puolustukseen hankittiin, maalivahdit vuoden kokeneempia ja lähtökohtaisesti parempia. Kaiken piti olla valmista kohti unelmaa.
Kunnes vastaan tuli 2010-luvun dynastiaksi parjattu Chicago Blackhawks. Viidennen kerran seitsemään vuoteen konferenssifinaaleihin ja game sevenin myötä kolmas Stanley Cup kuuteen vuoteen on erittäin lähellä. Kokemus, yksilöt ja Quennevillen adjustmentit kuudennessa sekä seitsemännessä pelissä takasivat Blackhawksille mahdollisuuden voittaa Stanley Cup jälleen. Ainoana esteenä jo esitelty Tampa Bay Lightning.
***
Jätän muillekin kirjoitettavaa ja analysoitavaa, joten laitan tekstin loppuun toinen joukkue voittaa, koska-spekulaatiot.
Tampa Bay Lightning voittaa, koska:
- Cooper voittaa kokeneen Quennevillen peluutuksissa ja adjustmenteissa
- yksilöt (Johnson, Stamkos) pelaavat omalla, normaalilla tasollaan
- Ben Bishop pelaa omalla, normaalilla tasollaan
- joukkue pystyy pelaamaan Chicagon yksilöt sekä joukkuepelin aseettomiksi omilla aseillaan
- erikoistilanteet toimivat
Chicago Blackhawks voittaa, koska:
- kokemus
- clutch (Kane, Toews, Keith)
- kokemus uudestaan
- neljän hyökkäyskentällisen tasainen peluutus
- Keith, Seabrook, Hjalmarsson sekä Oduya saavat tankista vielä kaiken irti
- Crawford antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa Stanley Cupin
Tämmöinen alustus tällä kertaa. Sana on vapaa, toivottavasti saadaan aktiivinen ketju sekä varsinkin aktiiviset otteluseurannat sitten aikanaan, kun keskiviikkona kiekko putoaa jäähän. Pidemmittä puheitta:
LET’S GO HAWKS!
Kausi on siinä tilanteessa, kun oikeasti se jyvä erotetaan akanoista. Kaksi parasta jäljellä, sekä Itäisen että Läntisen konferenssin mestarit. Molemmat pelasivat pitkät sarjat konferenssifinaaleissa, mutta kuten muuan kaksinkertainen Norris-voittaja jo kerkesi sanomaan: "Nobody's tired this time of year. Kaikki varmasti tietävät jo joukkueet, mutta kerrotaan ne vielä kuitenkin. Itäisen konferenssin mestari, Tampa Bay Lightning kohtaa Läntisen konferenssin mestarin, Chicago Blackhawksin. Kehun tässä välissä itseäni aikamoiseksi ennustajaksi, sillä löin vetoa näiden kahden kohtaamisesta finaaleissa jo ennen kauden alkua.
Finaalien otteluohjelma sekä aikataulu kellonaikoineen:
Game 1 Tampassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 03:00
Game 2 Tampassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 03:00
Game 3 Chicagossa maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 03:00
Game 4 Chicagossa keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 03:00
Game 5 Tampassa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 03:00 (tarvittaessa)
Game 6 Chicagossa maanantain ja tiistain välisenä yönä klo 03:00 (tarvittaessa)
Game 7 Tampassa keskiviikon ja torstain välisenä yönä klo 03:00 (tarvittaessa)
Aikaisemmissa alustuksissa olen erotellut molempien joukkueiden parhaat pistemiehet joko runkosarjasta tai post-seasonilta, mutta nyt en lähde tilastoja purkamaan. Käyn lyhyesti molempien joukkueiden tarinat kevään 2015 pudotuspeleistä ja tavan, jolla joukkue on selvinnyt Stanley Cup-finaaleihin.
Tampa Bay Lightning aloitti pudotuspeliurakkansa Atlantic-divisioonasta, jossa se sijoittui runkosarjan jälkeen sijalle kaksi, vain kaksi pistettä divisioonan voittaja Montreal Canadiensin taakse. Sijoituksen myötä Floridan ylpeys sai vastaansa ensimmäiselle kierrokselle rutinoituneen Detroit Red Wingsin, joka huonosta runkosarjan lopusta huolimatta selviytyi jälleen pudotuspeleihin. Tämä sarja ei ollut allekirjoittaneelle erityisen mielenkiintoinen, toki seitsemännen ottelun katsoin kokonaan. Sarja oli vaiherikas, mutta niin vain pienoisesta ennakkosuosikin asemasta lähtenyt floridalaislauma onnistui kairaamaan sarjan ensin tasoihin ja vielä itsensä jatkoon seitsemännessä ottelussa.
Toisella kierroksella olikin sitten se odotettu divisioonan vastakkainasettelu, kun Carey Pricen johdattama Kanadan ylpeys marssi Steven Stamkosin (ja Tyler Johnsonin) Tampa Bayta vastaan. Runkosarjan perusteella ennakkosuosikin viitan otti harteilleen Lightning, joskin post-seasonilla runkosarjaotteluilla ei ole mitään merkitystä. Toki sieltä voi hakea henkistä yliotetta ja vähän asetelmia myös pelillisestikin.
Nikita Kucherov oli tämän sarjan tähti nakuteltuaan kuusi maalia kuuteen otteluun (sekä yksi syöttöpiste) ja siivitti Tampan Idän finaaleihin. Carey Pricesta tehtiin reikäjuustoa muutamaan otteeseen, joskin Tampan veräjänvartija Ben Bishop välillä hoiti hommansa eriskummallisen huonosti. Tämä sarja saikin osakseen hurjasti vääntöä maalivahtien osalta siihen kuuluvassa ketjussa sekä myös otteluseurannassa.
Tämä sarja oli myös se, kun Steven Stamkos heräsi post-seasonille. Toki koko Lightning pelasi loistavan sarjan johdettuaan kolmen ensimmäisen ottelun jälkeen sarjaa puhtaasti 3-0. Bell Centeristä ei mikä tahansa joukkue käy hakemassa kahta vierasvoittoa putkeen, mutta siihen Tampa Bay pystyi. Habs onnistui siirtämään väistämätöntä vielä kahden ottelupallon verran, mutta kuudes ottelu päättyi lopulta Tampa Bay Lightningin kannalta onnellisesti kotivoittoon. Vuosi sitten Habs kyykytti Tampaa suoraan otteluvoitoin 4-0, nyt kalavelat on maksettu ja suunta kohti Idän finaaleja alkoi loistavien esitysten jälkeen.
Idän konferenssifinaalit. New York Rangers, Presidents’ Trophyn voittaja vastaan Tampa Bay Lightning. Ennakkoon ajateltuna kaukalossa toivottiin näkevän kaksi kovaa luisteluvoimaista joukkuetta vastakkain. Blackhawksin kannattajana toivoin, että game seven saataisiin tästä sarjasta, jotta pojat puhkoisivat toisiltaan aivot pihalle rasituksen myötä. Game seven saatiin, mutta rasitukseen en usko enää.
Ihmeellinen sarja kerta kaikkiaan. Henrik Lundqvist näytti välillä Mestis-tason maalivahdilta ja välillä normaalilta Kuninkaalta, mutta manattu mr. Game Seven ei sitten pystynytkään pitämään joukkuetta enää yksin pystyssä. Kun oma joukkue ei tee edessä maaleja, vastustaja kyllä jossain vaiheessa rokottaa ja niin tässä kävi. Martin St. Louisin sekä Ryan Callahanin kohtaaminen päättyi tällä kertaa Callahanin uuden seuran voittoon ja marssiin kohti Stanley Cup-finaaleja.
***
Chicago Blackhawks aloitti post-seasonurakkansa Centralin kakkosta, Nashville Predatorsia vastaan. Kuusi peliä vaadittiin, kunnes kokemuksen tuoma turva sekä Crawfordin ylösnousemus ahdingosta toi Blackhawksille jatkopaikan. Erittäin vaikea sarja ja valehtelematta yhtään, sarjan seuraaminen vei meikäläiseltä energiaa seuraavalta päivältä, niin jännittävä ja ahdistava sarja se oli.
Toisella kierroksella nähtiin kolmatta kertaa putkeen Chicagon ja Minnesotan välinen sarja. Lähtökohdat olivat mielenkiintoiset, sillä Wild onnistui murjomaan divisioonan voittajan St. Louis Bluesin ensimmäisellä kierroksella eivätkä kahden edellisvuoden tappiot Haukoille varmasti olleet unohtuneet. Odotin tiukkaa sarjaa, jossa Blackhawks laitetaan köysiin useaan otteeseen. Toisin kävi.
Kokemus, tahtotila ja pelillinen puoli, kaikki Chicago Blackhawksille. Haukkalauma jatkoi käytännössä siitä mihin jäi ensimmäisen kierroksen viimeisestä ottelusta ja jatkoi sitä koko toisen kierroksen sweeppaamalla St. Paulin ylpeyden suoraan 4-0 –voitoin. Puolustajien rasitus, varsinkin top-4:n otettiin esille jo hyvissä ajoin ensimmäisen kierroksen aikana ja sweep tähän väliin oli kuin lahja Jumalalta miettien konferenssifinaaleja Anaheim Ducksia vastaan.
Pacificin mestari Anaheim Ducks hoiti itsensä Lännen finaaleihin joidenkin mielestä helposti, pelaten vain yhdeksän ottelua. Kovaa töitä tekevä Winnipeg Jets sweepattiin sekä nuoruuden innolla painava koko kauden yksi suurimmista yllätyksistä eli Calgary Flames paukutettiin ulos viidessä ottelussa Corey Perryn jatkoaikamaalin myötä. Anaheimilla oli varmasti hampaankolossa viime keväältä ja paljon, kun viime kauden mestari Los Angeles Kings pisti Ducksit pihalle seitsemännessä ottelussa ja marssi mestariksi Chicagon ja Rangersin kustannuksella. Ryan Kesler hankittiin, leveyttä puolustukseen hankittiin, maalivahdit vuoden kokeneempia ja lähtökohtaisesti parempia. Kaiken piti olla valmista kohti unelmaa.
Kunnes vastaan tuli 2010-luvun dynastiaksi parjattu Chicago Blackhawks. Viidennen kerran seitsemään vuoteen konferenssifinaaleihin ja game sevenin myötä kolmas Stanley Cup kuuteen vuoteen on erittäin lähellä. Kokemus, yksilöt ja Quennevillen adjustmentit kuudennessa sekä seitsemännessä pelissä takasivat Blackhawksille mahdollisuuden voittaa Stanley Cup jälleen. Ainoana esteenä jo esitelty Tampa Bay Lightning.
***
Jätän muillekin kirjoitettavaa ja analysoitavaa, joten laitan tekstin loppuun toinen joukkue voittaa, koska-spekulaatiot.
Tampa Bay Lightning voittaa, koska:
- Cooper voittaa kokeneen Quennevillen peluutuksissa ja adjustmenteissa
- yksilöt (Johnson, Stamkos) pelaavat omalla, normaalilla tasollaan
- Ben Bishop pelaa omalla, normaalilla tasollaan
- joukkue pystyy pelaamaan Chicagon yksilöt sekä joukkuepelin aseettomiksi omilla aseillaan
- erikoistilanteet toimivat
Chicago Blackhawks voittaa, koska:
- kokemus
- clutch (Kane, Toews, Keith)
- kokemus uudestaan
- neljän hyökkäyskentällisen tasainen peluutus
- Keith, Seabrook, Hjalmarsson sekä Oduya saavat tankista vielä kaiken irti
- Crawford antaa joukkueelleen mahdollisuuden voittaa Stanley Cupin
Tämmöinen alustus tällä kertaa. Sana on vapaa, toivottavasti saadaan aktiivinen ketju sekä varsinkin aktiiviset otteluseurannat sitten aikanaan, kun keskiviikkona kiekko putoaa jäähän. Pidemmittä puheitta:
LET’S GO HAWKS!