Anaheim Ducks (1.) – Chicago Blackhawks (4.), Lännen konferenssifinaalit 2015

[Lico]

Kevät on jo suht pitkällä, kun toukokuuta mennään. Nurmikko alkaa vihertää, kevätsiivoukset ovat jo pitkällä sekä tytöillä vaatteet vähenee. Kuitenkin yksi asia liittyy vahvasti kevääseen, joka saa useat unohtamaan kaiken muun ja se on totta kai laji nimeltä jääkiekko.

Kiekkokevät alkaa olla MM-kilpailuiden osalta jo loppusuoralla eikä Atlantin toisella puolella meno ollenkaan hidastu, päinvastoin. Läntinen konferenssi on edennyt siihen pisteeseen, että kaksi parasta on enää jäljellä, Pacificin mestari Anaheim Ducks sekä Centralin mestari Chicago Blackhawks. Päätin avata tälle parivaljakolle ketjun, vaikka kerkesin jo väittää etten sitä tee.

Tässä on aineksia olla yksi viihdyttävimmistä sarjoista koko tämän kevään pudotuspeleissä, monet kutsuvat lännen finaalia jopa moraaliseksi Stanley Cup-finaaliksi. Se nyt on ihan katsojan omasta näkövinkkelistä heitetty arvio, mutta materiaalien, pelityylien sekä jo koettujen pudotuspelisarjojen perusteella sarjasta voi kehkeytyä aivan järisyttävän huikea.

Yritän tuoda näkökulmia molemmista joukkueista, mutta haluan jo nyt painottaa sitä, että Chicagolta olen nähnyt kahta ottelua vaille jokaisen runkosarjaottelun sekä pudotuspeleistä jokaisen, kun taas Anaheimilta koko kauden aikana kolme kokonaista ottelua sekä muutamat highlightit. Lännen tilanne tietenkin on kiinnostanut koko kuluneen kauden ajan, joten otteluiden tulokset sekä tapahtumat on jotenkin highlightien kautta tiedossa.

Toivottavasti ei ole hirveästi kirjoitusvirheitä sekä teksti olisi muutenkin teille helposti luettavaa. Toivottavasti saadaan aktiivinen ketju mahdollisimman asiallisilla viesteillä. Yrittäkää nauttia edes vähän tästä avauksesta!

Runkosarjan kohtaamiset:

28.10 Chicago Blackhawks - Anaheim Ducks 0-1
28.11 Anaheim Ducks - Chicago Blackhawks 1-4
30.1 Anaheim Ducks - Chicago Blackhawks 1-4

Pudotuspelien parhaat pistemiehet:

Anaheim Ducks:

Corey Perry 9gp 7+8= 15 +8
Ryan Getzlaf 9gp 2+10= 12 +7
Jakob Silfverberg 9gp 3+8= 11 +5
Ryan Kesler 9gp 4+5= 9 +3
Patrick Maroon 9gp 4+3= 7 +6

Chicago Blackhawks:

Patrick Kane 10gp 7+6= 13 +8
Jonathan Toews 10gp 4+7= 11 +3
Duncan Keith 10gp 2+8= 10 +10
Patrick Sharp 10gp 4+5= 9 +3
Marian Hossa 10gp 1+7= 8 +2

***

Anaheim Ducksin matka kohti unelmaa (runkosarja: 51-24-7):

Anaheim Ducks tuli ja voitti koko läntisen konferenssin yhden ROW:n turvin St. Louis Bluesiin nähden. Reitti konferenssin finaaleihin olisi käsittääkseni ollut hieman erilainen, mikäli tasatilanteessa sijoitukset olisivat näiden kahden välillä menneet päinvastoin. Sillä on kuitenkin aika turha enää tässä vaiheessa spekuloida.

Anaheimilla on monien mielestä ollut helppo tie Lännen finaaleihin, kun avauskierroksella se sai vastaansa isokokoisen sekä kovasti töitä tekevän Winnipeg Jetsin. Itse ennustin ja mehustelin Jetsiä tästä sarjasta jatkoon, mutta ei voinut sitten pahemmin arvio mennä väärin, kun Ankat tulivat ja sweeppasivat yhden kanadalaisista laulukuoroon. Anaheimin sekä Winnipegin sarjasta puhuttiin myös niin sanottuna titaanien taisteluna, jonka voittajalla olisi helppo tie konferenssifinaaleihin, kun vastaan tulisi toinen kanadalaisista joukkueista, Calgary Flames tai Vancouver Canucks, joilla molemmilla on jonkinasteinen rebuild menossa.

Niinhän siinä kävi, että huikealla tavalla pudotuspeleihin päässyt Calgary Flames nappasi voiton ensimmäiseltä kierrokselta rakkaasta vihollisesta ja eteni toiselle kierrokselle Ankkalaumaa vastaan. En tiedä kuinka paljon ammattiurheilussa toista joukkuetta aliarvioidaan, mutta Anaheim Ducks sitä ei tällä kertaa tehnyt, vaikka itse vähän niin halusin epäillä. Ilmoitetaan tässä vaiheessa, että Anaheimin suhteen ei ole mitään antipatioita, ovat vain tiputtaneet kaksi erittäin sympaattista joukkuetta pois pudotuspeleistä! Calgary otti kuonoon otteluvoitoin 4-1 ja käsittääkseni Karri Rämö oli yksi sarjan hahmoista pitäen maalimäärät kurissa liekkipaitojen osalta.

Corey Perry otti hieman osumaa game 5:ssa, mutta ymmärtääkseni eri lähteistä hän on pelikunnossa tulevissa lännen finaaleissa. Perry johtaa pudotuspelien pistepörssiä ja on ollut molemmissa sarjoissa huikea, statsien puolesta paras hyökkääjä. Fredrik Andersen on pelannut jokaisen ottelun Anaheimin maalilla ja on torjunut hyvin. Tanskalainen ei viime kaudella vielä pystynyt voittamaan toisen kierroksen match-upiaan Los Angeles Kingsin Jonathan Quickia vastaan, mutta ainakin tällä kaudella käyrä on hänen osaltaan nouseva.

Viides kerta seitsemään vuoteen (48-28-6):

Chicago Blackhawks teki sen taas ja eteni viidennen kerran konferenssifinaaleihin viimeiseen seitsemään vuoteen. Vuosi sitten tuli turpaan game sevenissä Los Angeles Kingsiltä, joka esti juurikin Anaheim Ducksin etenemisen kyseiseen tilanteeseen. Toinen perättäinen yhteenotto tälle kaudelle oli siis erittäin lähellä.

Minulla on Chicagosta paljon enemmän asiaa verrattuna Anaheimiin, ymmärrettävästä syystä, mutta pyrin pitämään homman mielenkiintoisena tiivistämällä tapahtumia. Tähän pisteeseen pääsyn voi kuitenkin tiivistää käytännössä yhteen isoon aspektiin, Patrick Kanen paluuseen. Mr. Showtimen loukkaantuminen avasi palkkakattoon tilaa Antoine Vermettelle sekä Kimmo Timoselle, joista ensimmäiseksi mainittu on ollut post-seasonilla sittenkin loistava vahvistus. Hän on parantanut otteitaan jatkuvasti ja tekee Blackhawksin sentteritilanteesta omasta mielestäni yhden NHL:n parhaimmista. Kimmo taas ei ole pystynyt täyttämään monien odotuksia, jotka nousivat suhteellisen korkeiksi annetun vastineen myötä. Quenneville ei ole juurikaan Timoseen luottanut, mutta Rozsivalin loukkaantuminen avaa ainakin mahdollisuuden kerätä enemmän minuutteja lopun post-seasonin aikana.

Vermette sekä Timonen eivät kuitenkaan Chicagoa tähän pisteeseen olisi tuonut, vaan #88:n aikainen paluu on suurin yksittäinen syy miksi Blackhawks on jälleen konferenssifinaaleissa. Vähän totta kai pientä ylihypetystä voi harrastaa, mutta hän on offensiivisesti se yksi suurimmista täsmäaseista ja pudotuspeliesitykset ovat vuosien aikana hakeneet vertaistaan.

Nashville Predators in six, Minnesota Wild in four. Omasta näkökulmastani Nashvillea vastaan pelattu sarja oli vaikeampi, sillä he pystyivät haastamaan Chicagoa jokaisella pelin osa-alueella. Odotin Minnesota Wildilta enemmän, mutta se kuuluisa joukkuepuolustus ei ollutkaan niin kovalla tasolla kuin luultiin eikä Dubnyk ollutkaan Vezinan tasoinen maalivahti, kun puolustus rakoili hänen edessään. Yksilötaidon tuoma etu meni Chicagolle myös aikalailla kuus nolla, joten sweep oli siinä mielessä ihan ansaittu. Wildia vastaan pelatut ottelut olivat tasaisia, pomppu sinne pomppu tänne, mutta näköjään ne pomput pitää ansaita ja siinä Chicago oli tälläkin kertaa parempi.

Nostin Anaheimin kahden sarjan MVP:ksi Corey Perryn näkemättä peliäkään (kriitikot tarttukaa tähän!), joten nostan myös Chicagon puolelta yhden nimen ja se on Duncan Keith, joukkueen ykköspuolustaja. Järkyttävän kovat minuutit jokaisena iltana, +/- saldo plussan puolella kymmenen asteen verran, tehoja tullut huikeaan tahtiin ja vieläkin kaveri osaa puolustaa. Viime keväänä Drew Doughty veti monsterikevään, nyt näyttää olevan Duncan Keithin vuoro. Bounce-back -palkinto menee Corey Crawfordille, koska nosti tasoaan ensimmäiseltä rundilta aivan älyttömästi.

 

[Lico]

Pelillinen puoli, onko kummallakaan etulyöntiasemaa?

En ole nähnyt Anaheimin otteluita kuin ne kolme tällä kaudella, joten minun on vaikea analysoida heitä pelillisesti. Materiaali on kuitenkin kova ja laaja sekä isokokoinen. Jokainen kenttä pystyy pelata käytännössä missä tilanteessa tahansa, joten Boudreaulla on mahdollisuuksia muuttaa match-upiaan pelin sisällä helposti, mikäli tuntuu siltä ettei homma toimi.

Näkisin itse tilanteen niin, että molemmat joukkueet tulevat puolustamaan tarkasti sekä pelaamaan kiekolla mahdollisimman paljon. Lukemani perusteella Anaheim pystyy loistavaan suunnanmuutos-peliin, jossa myös Chicago on aivan NHL:n eliittiä, ollut jo monta vuotta putkeen. Kummallekaan joukkuelle ei voi antaa ylimääräistä tilaa, sillä materiaalien puolesta tässä painivat ehkä jäljellä olevista joukkueista ne kaksi parasta. Se onkin sitten makuasia.

Kenttien mätsäys menee tässä sarjassa todennäköisesti seuraavasti pl. hyökkäyspään aloitukset, kun on pitkä kiekko:

Getzlaf vs. Toews
Kesler vs. Kane
Rakell vs. Krüger
kukaonkaanneloskentänsentteri vs. Vermette

United Centeriin siirryttäessä match-up voi muotoutua välillä jopa niin, että Krüger pelaa välillä Getzlafia vastaan, sillä todistetusti tuo nelonen pystyy pelaamaan vastustajan parhaita vastaan, joka avaa Toewsille mahdollisuuden pelata astetta helpompia pelaajia vastaan. Todennäköisesti kunnioitus toista kohtaan on kuitenkin niin suuri, että näemme molemmat kapteenit vastakkain lähes koko ajan.

Yksi seuratuin aspekti koko sarjassa on myös Ryan Getzlaf & Corey Perry vastaan Jonathan Toews & Patrick Kane. Ei sovi yhtään vähätellä. Toisen kaksikon onnistuttua paremmin jatkanee kyseisten edustama joukkue Stanley Cup-finaaleihin.

Anaheim Ducks voittaa, jos:

- match-upit ovat kunnossa
- Fredrik Andersen pelaa omalla tasollaan
- joukkue pystyy myös puolustamaan, sillä maaleja on tullut omiin kauden aikana runsaasti
- Ryan Getzlafista sekä Corey Perrystä tulee clutch-pelaajia
- Bruce Boudreau ei sula jälleen
- erikoistilanteet toimivat

Chicago Blackhawks voittaa, jos:

- kokemuksen tuoma tasaisuus otteissa säilyy
- joukkuepuolustus jatkaa siitä mihin se jäi
- Crawford jatkaa siitä mihin Wild-sarjassa jäi
- match-up toimii
- Jonathan Toews sekä Patrick Kane jatkavat clutchiaan
- erikoistilanteet toimivat

Kokemus on iso asia pudotuspelejä pelatessa ja siinä Chicago Blackhawksilla on etu. Lähtisin sen turvin ennustamaan jopa lyhyttä sarjaa, sillä kolmen keskinäisen ottelun perusteella Anaheim sopii Chicagolle vastustajana. Toivon pitkää sarjaa, mutta jotenkin semmoinen olo, että tämä taittuu nopeasti. Toivottavasti.

***

Otteluiden päivämäärät tulevat sitten omaan viestiin, kun tämä muokkausesto on tänne saatu laitettua. Toivottavasti saadaan aktiivista keskustelua!

 

[Lico]

Vielä erilliseen viestiin Chicago Blackhawksin todennäköinen aloituskokoonpano, joilla on myös treenattu Minnesota-sarjan jälkeen:

Saad - Toews - Hossa
Bickell - Richards - Kane
Sharp - Vermette - Teräväinen
Desjardins - Krüger - Shaw

Keith - Rundblad
Oduya - Hjalmarsson
Timonen - Seabrook

Crawford
Darling

 

[Artturenos]

Kimpun saat @Lico ruusuja, aika gay hommaa kylläkin antaa miehelle kukkia. Taitaa olla se risuilla perseille virpominen kuitenkin viellä enemmän gay, joten hyvä näin ruusuisesti :D

Minä yritin miettiä Duckisista jotain selvää heikkoutta, mutta tuosta joukkueesta todella vaikea löytää niitä, ehkä se heikkous on sitten niiden puute. No heikkous on ehkä se, että tuo joukkue tuntuu välillä alisuorittavan ihme paikoissa, kun kaikki näyttää olevan hyvin. Tietty voittamisen kulttuuri ei ole niin intohimoista kuin Chicagolla.

Vahva joukkue on Ducks, mutta jotain kertoo etten uskonut Ducksin näin pitkälle pääsevän. Toisaalta nyt joukkue kun on pitkälle mennyt, niin hieman pelottaa, että näinkö siellä oikeasti on nyt voittamisen asenne löytynyt. Vahva on materiaali Ducksilla, joten kyllä tuon kanssa jokainen saa olla varuillaan. Ennakkoon taas tasainen sarja tulossa.

 

[lunde]

Kiitos @Lico jälleen huikeasta avauksesta!

Luvassa on varmasti hieno ottelusarja. Yksi asia minua kuitenkin hämmästyttää valtavasti.

Vastakkain ovat kaksi joukkuetta, jotka ovat syksystä 1993 lähtien pelanneet läntisessä konferenssissa viimeiset 22 pelattua kautta. Kuudella kaudella molemmat joukkueet ovat selvinneet pudotuspeleihin.

Anaheim on selvinnyt historiansa aikana 11 kaudella pudotuspeleihin. Alkava konferenssifinaali on joukkueen pudotuspelihistorian 24. ottelusarja ja neljäs konferenssifinaali. Anaheim on pelannut kahdesti Stanley Cup -finaaleissa ja Honda Centeristä löytyy yksi mestaruusviiri.

Blackhawks on selvinnyt saman jakson aikana 12 keväänä pudotuspeleihin. Alkava konferenssifinaali on jakson 27. ottelusarja ja kuudes konferenssifinaali. Anaheimin olemassaolon aikana Hawks on pelannut kahdesti Stanley Cup -finaaleissa ja kannun kyljestä löytyy niin ikään kaksi kaiverrusta tuolta jaksolta.

2004-2005 työsulun jälkeen eli palkkakattoaikakaudella joukkueet ovat voittaneet yhteensä 3 mestaruutta ja olleet tätä ennen yhteensä 6 kertaa konferenssifinaaleissa, mutta vasta nyt keväällä 2015 joukkueet pelaavat ensimmäisen pudotuspelisarjansa toisiaan vastaan. On lähes pieni ihme, että tämä väistämätön kohtaaminen on venynyt näin pitkälle.

No, onneksi hyvää jaksaa odottaa.

Mediaoppaita
(linkkien takaa löytyy PDF-tiedostoja, jotka ovat kooltaan muutamasta megasta kymmeniin megoihin)

2014-15 NHL Guide and Record Book
2015 NHL Stanley Cup Playoffs Guide

2014-15 Ducks Media Guide
2015 Ducks Playoff Media Guide

2014-15 Blackhawks Media Guide
2015 Blackhawks Playoff Media Guide

 

[Lico]

Kimpun saat @Lico ruusuja, aika gay hommaa kylläkin antaa miehelle kukkia. Taitaa olla se risuilla perseille virpominen kuitenkin viellä enemmän gay, joten hyvä näin ruusuisesti :D

Tehdään vaikka niin, että jahka parempi puolisko löytyy, niin voit ruusut laittaa hänelle. Jätetään noi puppelijutut osaavimmille. :)

Minä yritin miettiä Duckisista jotain selvää heikkoutta, mutta tuosta joukkueesta todella vaikea löytää niitä, ehkä se heikkous on sitten niiden puute. No heikkous on ehkä se, että tuo joukkue tuntuu välillä alisuorittavan ihme paikoissa, kun kaikki näyttää olevan hyvin. Tietty voittamisen kulttuuri ei ole niin intohimoista kuin Chicagolla.

Vahva joukkue on Ducks, mutta jotain kertoo etten uskonut Ducksin näin pitkälle pääsevän. Toisaalta nyt joukkue kun on pitkälle mennyt, niin hieman pelottaa, että näinkö siellä oikeasti on nyt voittamisen asenne löytynyt. Vahva on materiaali Ducksilla, joten kyllä tuon kanssa jokainen saa olla varuillaan. Ennakkoon taas tasainen sarja tulossa.

Selvää heikkoutta ei ole, mutta jos vertaa Chicagoon, niin tulee mieleen ensimmäisenä maalivahtipeli sekä kokemus. Andersenista on vaikea sanoa kestääkö pää todellista testiä ja samaa voi sanoa joukkueesta muutenkin. Ducksin kannattajat voivat minua korjata, mutta lyhyen Ducks-aikakauden aikana, jonka kapteenina Getzlaf on toiminut, on välillä ollut henkisen puolen suhteen ajoittaisia ongelmia ja ne purkautuvat sitten esimerkiksi Getzlafin sekä Perryn hölmöilyjen muodossa.

Vahvuus sitten verrattuna Chicagoon on se, että pelaava kuusikko peräpäässä on materiaaliltaan syvempi kuin Blackhawksin vastaava, vaikka kärkiosaaminen menee paperilla Blackhawksille. Jos Keith, Seabrook, Hjalmarsson sekä Oduya jaksavat pelata omalla tasollaan koko sarjan ajan, näkisin sen etuna Chicagolle. Puolustuksen siis. Toki puolustukseen vaikuttaa myös hyökkääjien panos, sitä ei käy kiistäminen.

Kiitos @Lico jälleen huikeasta avauksesta!

Luvassa on varmasti hieno ottelusarja. Yksi asia minua kuitenkin hämmästyttää valtavasti.

Kiitokset ensinnäkin risuista, on ilo ja kunnia saada itse maestrolta kehuja!

Tämä ihmetytti itseänikin vaikka niin pitkän linjan kannattaja en ole, että muistaisin jokaisen pudotuspelivastustajan historiasta. Yritin googletella nopeasti post-seasonin historiaa eikä Anaheimia löytynyt kera Chicagon. Ajattelinkin, että teikäläinen tulee ja näpäyttää jollakin faktatiedolla enkä jälleen joutunut pettymään, kiitokset siitäkin. Ja totta kai mediaoppaista, noita on mukava lueskella!

 

[ZayWest]

Aluksi kiitokset ketjun luojalle!

Sitten asiaan. Duckseille on luvassa helppo sarja jos pimennetään Toews, Kane sekä Keith. Tämän lisäksi sarja tulee olemaan läpihuutokamaa jos jokainen ankkalammen nokkaeläin vetää n. 150% tasolla joka pelissä. Ei se tämän vaikeampaa ole. Sitten heräsin keskeltä kyyneleiden.

Todellisuudessa vastapuoli on järkyttävän suuri ennakkosuosikki ja Ducks tarvitsee aivan kaiken kaikkialta että voi edetä kohti kirkkainta. Allekirjoittanut kokee tätä kirjoittaessa kaulavaltimon aukaisevaa viiltoliikettä, mutta samalla myös illuusiota kun laukeat unelmien naisen kasvoille. Taivas ja helvetti samassa yhteydessä. Tämä vain maailman parhaan jääkiekon nimissä.

Sami Vatasesta sanottava sen verran että runkosarjan ottelut tulevaa vastustajaa vastaan olivat hirveätä seurattavaa. Toivon koko sydämestäni että Ducksin kolmosparin suhteen tapahtuu järkevää ajattelua. Ensiksi katsotaan riittääkö Vatasen rahkeet omien vahvuuksien esittämiseen, mutta muussa tapauksessa otetaan Wiz kehiin jakamaan vastuuta. Sama sävel pätee myös pohjakutosen hyökkääjiin. Tulevaa vastustajaa vastaan yksikään pelaaja ei saa "vain olla ja selvitä". Kaikista pitää mitata ulos se paras mahdollinen.

 

[Artturenos]

Tehdään vaikka niin, että jahka parempi puolisko löytyy, niin voit ruusut laittaa hänelle. Jätetään noi puppelijutut osaavimmille. :)

Pakko oli vähän yrittää heittää huulta, kun pyysit risuja tai ruusuja tuolla Chicago ketjussa :) Vakvasti jos sanotaan, niin todella hyvän paketin sait aikaan taas!

Nyt kun olen tuota voimasuhde asiaa pohtinut, niin kyllä edelleen Ducks on hyökkäyksestään aika paljon Getzlaf/Perry kaksikon varassa. Hyökkäys voima on Chicagossa tasaisemmin jakaanutunut kolmeen kenttään, vaikka on tuo Ducks tosiaan Keslerin muodossa saanut toisenkin vakavasti otettavan kentän. Paljon on Ducksin pelistä pois jo ykkönen hyytyy. Jos taas tarkastellaan pakistoa niin tlanne on päinvastoin Chicago top4 vs Ducks top6. Maalivahtipeli on Crawfordin vahvan wild sarjan perusteella Chicagon vahuus kyllä.

Paha mennä sanomaan nyt juuta eikä jaata. Jos kärkikentät nollaavat toisensa ja määttävät maaleja samaan tahtiin, niin Chicago kolmosella on saumat rarkaista koko sarja. Jos taas Chicaago joutuu ylipeluuttamaan pakiston top4:sta taas rankalla kädellä pitkässä sarjassa, niin siinä on Anaheimin mahdollisuus iskeä väsyneisiin pakkeihin tai tasoltaan ei niin hyviin pakkeihin( Rundblad ja Timonen). Itse luotan TImoseen kuitenkin ja uskon että häneen ei ainaakaan tämä kaadu, vaikka vastuu lisääntyisikin.

 

[Ben Marco]

Äärimmäisen kova sarja todennäköisesti tulossa. Ducks hävinnyt yhden matsin ja Blackhawks kaksi. Molemmat jengit osaa löytää keinoja voittoihin. Molemmilta löytyy skillsiä ja erikoistilanteet näyttelee varmasti kovaa roolia.

Tähän väliin ei kerkiä muuta raapustamaan, mutta todetaan vielä, että herra nimeltä Matt Beleskey, viisi uunia Ducksien post seasonilla. Tällä maalimäärällä Ducksien kakkossijalla heti Vilpertin rakastaman Corey Perryn jälkeen, jolla seitsemän kaappia Patty Kanen kanssa. Keslerillä neljä uunia. Matt Beleskey you´re being watched..

 

[Steegil]

Maalivahtipeli tulee ratkaisemaan tämän sarjan. Crawford on kokenempi ja hän on voittanut aiemmin, mutta toisaalta mies on jo pelannut kohtuullisen epävarmasti näissä pudotuspeleissä jo aiemmin. Andersen taas on vielä tällä hetkellä se musta hevonen, joka ei ole vielä todistanut mitään, mutta mies on ainakin pudotuspeleissä toistaiseksi ollut parempi kuin Crawford. Jos jotain huonoja merkkejä haetaan niin Andersen pelasi kenties kaksi surkeinta otteluaan juuri tohon Flames-sarjan loppuun. Sitä ennen ei edes tommoisia "puolihelppoja" lirunut verkkoon.

Muuten on sitten todella tasaista ja molemmilla joukkueilla on leveyttä hyökkäyksessä todella paljon. Puolustus on taas hankalempi arvioida, koska Hawksien top 4 on kiistatta parempi, mutta Duckseilla on ehjä ja tasapainoinen kuusikko. Jos ja kun sarja venyy pitkäksi niin sen luulisi auttavan Anaheimia, kun heidän ei tarvitse peluuttaa puolustajia puhki.

 

[Amerikanihme]

Kiitos Licolle odotetun hienosta avauksesta!

Tuo puuttuva "nelossentteri" Duckseilla on Nate Thompson, ja hän onkin pelannut playoffseissa ainakin minun sydämeeni (vihdoinkin!). Ja noihin pointteihin, koska Ducks voittaa, tarvitaan vähän apua Chicagoltakin, esim., jos maalivahtipeli Hawkseilta lahoaa, niin silloin Duckseilla on voiton mahdollisuudet.

Näkisin myös, että Ankkojen hyökkäysvoima on näissä pleijareissa ollut ajoittain paljolti Keslerin ja Silfverbergin varassa. Toisaalta Ducksien kolmospakkipari, Stoner - Vatanen, on ollut ajoittain aika suurissa vaikeuksissa, ja jos he joutuvat pelaamaan jotain Kaneria vastaan, niin siinä voi olla sarjan ratkaisun avain. Beleskey taas on aika näkymätön veijari, ja hävisi runkosarjassa mahtavan maalintekoalun jälkeen, mutta on nyt tullut takaisin pleijareissa maaleja tekemään. En yhtään tiedä, mitä odottaa häneltä, lisää maaleja, vai piiloutumista näkymättömyyskaavun alle.

Lopuksi ovat sitten nämä herrat Palmieri, Jackman, Rakell ja Etem/Fleischmann, joilta ei tunnu juuri löytyvän tulivoimaa maalintekoon. Reservissä on sitten vielä mm. Sekac, mutta en usko, että siltä suunnalta mitään ihmeapuja maalintekoon tulisi. Mitäpä Hawksit tekevät sitten Coglianon kanssa, joka pörrää kimpussa kuin herhiläinen ja joka ei tunnu hajoavan mistään (tietääkseni NHL:n tämänhetkinen teräsmies peräkkäin pelattujen ottelujen määrässä)? Cogs tuotti Duckseille karvaamisellaan ja vikkelyydellään pari maalia jo näissä pleijareissa, ja ikiliikkuja tuskin vielä on väsynyt...

Olen utelias Hawks-fanien maalivahtiluottamuksen suhteen. Mennäänkö Crawfordilla loppuun asti, vai oliko Minnesota-sarja sittenkään tarpeeksi kova sarja näyttämään hänen todelliset kykynsä (tai niiden puuteen)?

 

[Lico]

Kiitos Licolle odotetun hienosta avauksesta!

Olen utelias Hawks-fanien maalivahtiluottamuksen suhteen. Mennäänkö Crawfordilla loppuun asti, vai oliko Minnesota-sarja sittenkään tarpeeksi kova sarja näyttämään hänen todelliset kykynsä (tai niiden puuteen)?

Kiitokset ensinnäkin palautteesta. Vähän kyllä pelottaa, jos meikäläiseltä odotetaan jo upeita avauksia, täytyy siirtää paineet tolle lundelle, jos siltä joskus tulevaisuudessa irtoaa aikaa. Pientä hymiötä vielä perään. :)

Vastaan täysin omasta näkökulmastani tuohon maalivahtiasiaan, mutta itse olen pitkin kautta ollut epätavallisen luottavainen Crawfordiin verrattuna aikaisempiin vuosiin. Nashville-sarja olikin sitten täysin omaa luokkaansa negatiivisessa mielessä, mutta aika kovan bounce-backin Corey veti sitten Minnesotaa vastaan. Mitä nyt yleisellä tasolla olen oppinut tulkitsemaan Blackhawksia organisaationa sekä Quennevillea valmentajana, niin uskallan väittää luoton Crawfordiin olevan kovalla pohjalla, joten eiköhän hän ole se pelaava maalivahti päätyyn asti, jos ei mitään ensimmäisen kierroksen toisintoa nähdä.

Puutteitahan siellä selkeästi on ihan pelityylinkin puolesta, mutta aika pitkälti Crawford taistelee ne kiekot itselleen, jotka Chicagon puolustajat päästävät maalille asti. Riparikontrolli on ottanut vuoden takaisesta huiman harppauksen eteenpäin eikä se hanskakäden yläkulmakaan enää niin suuri heikkous ole. Luotto on kuitenkin vahva Coreyn pelaamiseen, joskin puolustuspelaaminen on iso sitä niin kuin kaikilla muillakin maalivahdeilla. Noin niinko lähtökohtaisesti.

Tartun vielä tuohon mainitsemiisi pointteihin, jotka nostin esille. Saisin nuo listat täyteen vaikka minkälaisia kohtia, mikäli kaikki pelin aspektit nostettaisiin esille, mutta siinä olet oikeassa, että maalivahtipeli näyttelee isoa osaa koko sarjan kannalta molemmilla joukkueilla. @Steegil otti myös asian hyvin esille.

En tiedä voiko tätä laskea eduksi, mutta Scott Darling on ollut erinomainen pelaamissaan otteluissa post-seasonilla ja pystyy tarvittaessa paikkaamaan Crawfordia, mikäli hänelle sulaminen jälleen osuu kohdalle. Käsittääkseni Gibson ei ole minuutteja saanut (en jaksa tarkistaa) loukkaantumisensa jälkeen?

 

[Defensefirst]

Tästä sarjasta ei osaa oikein sanoa juuta taikka jaata ennenkuin näkee ensimmäisen pelin. Ducksin puolustus ei ole oikein timanttiselta vaikuttanut, hyökkäys puolestaan on ollut erittäin hyvä ainakin Flamesia vastaan. Getzlafin ja Perryn kaikki tietää ja Kesler-Silfverberg oli ajoittain erittäin pirteä. Uskon että United Centerissä Toewsit saavat pidettyä Getzlafit kurissa ja Krugereiden uskon pärjäävän hyvin Keslereitä vastaan. Blackhawksilla puolestaan riittää ratkaisuvoimaa kolmessa kentässä, Kane tulee tekemään pisteitä vaikka ketjukavereina olisivat Raanta ja Carcillo ja Sharp-Teräväinen-duo on alkanut pelaamaan hienosti yhteen.

Ducksilla kuitenkin kotietu ja ei osaa kyllä vielä sano kuinka tulee käymään sarjan avauksessa Californiassa. Ketkä siellä tulevat pelaamaan Toewsejä vastaan? Ducksin kaksi ensimmäistä rakentaa varmasti maalipaikkoja kun pelaavat Kaneja ja Vermettejä vastaan. Veikkaan että juuri se tulee olemaan avainasia sarjassa kuinka Ducks pystyy pitämään aisoissa vihollisen ykkösketjun. Andersen näytti Flamesia vastaan haparoivan välillä ja se lienee toinen kysymys kuinka hyvin Ducks veskari tulee pelaamaan.

En näe kyllä mitään syytä miksi Crawfordia pitäisi epäillä, Stanley Cup-voittaja on pelannut kaksi huonoa erää post-seasonilla ja muuten esittänyt erittäin varmoja otteita. Ratkaisuhetkillä Wildia vastaan teki myös tärkeitä gamesavereita joten eiköhän kuuppakin ole kunnossa.

 

[Lico]

Getzlaf tullee pelaamaan Toewsia vastaan Honda Centerissäkin, luulisin sen olevan selviö. Otantana vaikka se, että viime kaudella pelasi Benniä sekä Seguinia vastaan ensimmäisellä rundilla ja ymmärtääkseni Monahania vastaan tuossa Flamesia vastaan. Muista rundeista ei tietoa.

Myös se, että Toewsin johtama ykköskenttä pelaa aivan älyttömän paljon vaikuttaa siihen peluutukseen. Kesler pelasi runkosarjan kohtaamisissa Kanea vastaan, periaatteessa myös toisinpäin peluutus toimii. Kunnioitus toisia kohtaan näyttelee vain niin isoa osaa, esimerkkinä vaikka Chicagon sekä Rangersin välinen kohtaaminen. Ja se, että ketkä pelaa eniten joukkueesta. Eri asia on tietysti hyökkäyspään aloitukset pitkän kiekon jälkeen, jolloin match-up hetkeksi muuttuu.

Ducksien kannattajat voivat korjata epäilykseni Getzlaf vs. Toews-skenaariosta peluutuksen puolesta.

 

[Defensefirst]

Getzlafit pelasivat kyllä Monahania vastaan, mutta tilannehan on aivan eri koska lähtökohtaisesti Ducksin ykköskenttä oli Flamesin vastaavaa kovempi. Nythän tilanne on aivan päinvastainen koska Maroonin mukanaolo tarkoittaa sitä että Hawksin Saad-Toews-Hossa on paljon tasokkaampi. Onko Ducksilla puolustusspesialisti kenttää jota voitaisiin yrittää käyttää Toewsin ketjun pimentämiseen?

 

[Artturenos]

krugerit on Hawkseilla jo pitkään pellannut ainakin osittain vastustajien kärkikenttiä vastaan, ehkä tämä ei kuitenkaan tule muutumaan nyt Ducks sarjassa. Se kenttä on yllättävän hyvä kenttä purkamaan paineen omista, vaikka hyökkäypäähän onkin aika tuhnu. Otteluiden aluissa Hawks yleensä lyö kentät sisään järjestyksessä,Toewsit, Krugerit, Kanet, Vemetet, siitä voi päätellä mitä peluutusta siinä haetaan. Peluutus aikalailla pyritään pitämään tuona jos mahdollista. Tosin Krugerit pelaavat niin lyhyttä vaihtoa kun vain voivat, ja hyppäävät monesti 20-30sek kohdalla takaisin vaihtoon. Kanen kenttä näin pääsee ehkä osittain vastutajan jo 30sek pelannutta kenttää vastaan pelaamaan. Tuolle Kanen kentällehän oikein Q tarjottimella tarjoillee parhaat saumat maalintekoon. Hyvä näin meinaa tuo kenttä laittaa kiekkoa reppuun, mutta ei ole vahvimmillaan omissa.

Onko kukaan muu pannut merkille tuota, että Krugerit pelaavat lyhyen vaihdon jolloin Kane yrittään saada väsynyttä kenttää vastaan pelailemaan? Eihän tuo aina onnistu, mutta joskus onnistuu jos on hyvä sauma vaihtaa sujuvasti. Toinen juttu mitä Blackhawks yrittää on jättää Kane kentälle hieman pidemmäksi ajaksi kun vaihto on käynnissä, jolloin yleensä jää vapaaksi jonnekkin.

Kanelle noita erikoisempia peluutuksia mielestäni Balckhawks hakee, eikä suotta pistää keikkoa reppuun aika kovalla prosentilla. Muutenkin jos tarkkasilmäisimmät huomaa, niin Kane ei noudata minkäälaisia tiiviin puolustuspelin sääntöjä. Yleensä sijoittuu aina niin mistä on paras lähteä hyökkäämään, varastaa siis pois puolustus muodostelmasta hyökkäykseen, jo ennen kun kiekko on omilla. josta seuraa välillä omassa päässä huonoja juttuja, jos ei se kiekko omille tulekkaan. Tämä kuitenkin toimii hyvin, koska näin Kanesta otetaan se maksimaalinen teho irti. Ei Kane ole mikään orjallinen viisikkopelin mestari lähinnä taiteilija.

 

[Amerikanihme]

Yllättävä skenaario olisi, jos Ducksit laittaisivatkin Getzlafin kentän Kaneria vastaan ja yrittäisivät lanata tämän levyksi. Näin ei saisi tietenkään urheilumielen hyvässä hengessä tehdä, mutta jos nyt sovelletaan palstakuoleman tehneen veli vladin oppeja, niin siinäpä olisi oiva taktiikka Duckseille. Toivon kuitenkin, ettei niin tapahdu, sillä on tuota taxi-beaterin peliä sen verran hienoa seurata.

Ei Duckseilla käsittääkseni mitään jarrukenttää ole. Silloin 2007 taisi olla se Påhlssonin kenttä, mutta sehän teki silloin ihan hurjasti pisteitäkin. Nyt on Nate Thompson, joka voisi jonkinlainen jarru olla, mutta taitaa olla liian pienikokoinen. Vikkelä kaveri kuitenkin. Mistään Palmierista ei ole jarruketjun pelaajaksi, Cogliano on liian pieni, Jackmanin pitäisi tuoda fyysisyyttä mutta ei ole loukkaantumisesta takaisintulon jälkeen tuonut juuri sitäkään. Etem on nopea, mutta ei niin nopea kuin ennen, ja Fleischmann/Sekac ovat niitä "also ran":eja. Rakell pyörii kuin hyrrä parhaimmillaan, mutta on ollut hyvin näkymätön pleijareissa. Joten kai ne Keslerit sitten pelaa Kaneria vastaan. Kyllähän tuo Chicagon kolmonen pyyhkii Ducksien kolmosella (kuka siellä sitten pelaakin) lattiaa.

Andersen ja Gibson. Ei, ei Gibson ole pelannut sekuntiakaan tämän vuoden pleijareissa. Tuli vasta penkillekin istumaan viimeisissä peleissä. Ei ole minulla Andersenia kohtaan sellaista luottoa kuin teillä Chicagon faneilla on Crawfordia kohtaan. Andersen on toistaiseksi ollut riittävän hyvä, ei häikäisevä, mutta ottanut tärkeään paikkaan tärkeän pelastuksen. Mutta tosi testi on edessä vasta nyt. Hieman polvet tutisten lähden tähän sarjaan Ducksien maalivahtipeliä ajatellen. Gibson ei ole pelannut pitkään aikaan, joten hän on täysi kysymysmerkki, mutta hänen pitäisi olla kuitenkin valovuosia Jason La-la-barbieta parempi. Andersen pelaa äärimmäisen itsevarmalla tyylillä, mutta kyllähän sen näkee, ettei se niin hyvä ole, kuin yrittää näyttää. Siihen olen kiinnittänyt huomiota, että Andersen vangitsee kiekon eikä pelaa sitä omilleen jos vain yksikin vastustajan pelaaja on edes tulossa Ducksien puolustusalueelle. Tämä lienee hänelle kerrottu, että näin pitää tehdä. Andersenin rebound kontrollia on kehuttu joidenkin toimesta. Minusta ne reboundit menevät joko katsomoon tai sitten vaaralliselle sektorille maalin eteen.

Crawfordia en ole tosiaan seurannut, mutta aina minua on kummastuttanut se, että sekä Darlingilla että Raannalla on paljon paremmat torjuntaprosentit ja päästetyt maalikeskiarvot, mutta silti sitä Crawfordia vaan aina peluutetaan. Kai tämä syy minulle jo kerrottiinkin, mutta unohdin sen taas.

 

[Ben Marco]

Quennevillellä on hyvä tilanne maalivahtien suhteen, koska Crawford-Darling duo pelaa logolle niin vahvasti reilussa hengessä. Crow on ottanut kokemuksella pelaavan moken paikan takaisin ja Hawks menee päätyyn (tai niin pitkälle kun eväät riittää) asti hänellä, jos pelaamisen taso pysyy korkeana. En näe kuitenkaan ollenkaan huonona juttuna sitä, että myös Darling on päässyt post seasonilla esiintymään, vielä varsin ansiokkaasti. Molemmat ukot tietää tilanteen ja tämä helpottaa myös Quennevillen päätöksen tekoa hieman, kun tolppien väliin pääsee pelaamisen tason mukaan. Darling pelasi ykkösrundilla hyvin minsoja ja tämä on helpottanut hieman myös Crown runia jaksamisen suhteen. Crawford hyppäsi pienen huilin jälkeen takaisin tolppien väliin Game kutosessa Chicagossa, pelin ollessa ekassa erässä nopeasti 3-1 Predatorsille. Tuon vaihdon jälkeen koko jengin tekeminen nousi pykälän jälleen ylöspäin ja Crawford päästänyt seitsemän maalia tuon jälkeen viidessä pelissä!

 

[ZayWest]

Ducksien kannattajat voivat korjata epäilykseni Getzlaf vs. Toews-skenaariosta peluutuksen puolesta.

Tämä on onneksi&valitettavasti totuus. Toki Keslerin porukkaa voisi myös kokeilla, mutten tuohon usko. Kyyti saattaisi olla liian viileää Silfille ja Beleskeylle kun tivoli avaa ovensa.

 

[Artturenos]

Samaa mieltä Kuin @Ben Marco että tuo Blackhawksin maalivahti tilanne on hyvä, kun molemmat moket ovat olleet uunissa. Jos Crawford selvästi sulaa ei ole liian suuri kynnys laittaa Darlingia luukulle, kun peliä ei ole viellä menestetty. En kuitenkaan nyt usko Crawfordin sulamiseen Wild sarja oli mieheltä erityisen vahvaa tekemistä.

Muutenkin tuo huili saattoi olla se avain Crawfordin pelaamiseen, häntä kuitenkin aika rankalla kädellä peluutettiin runkosarjassa. Mukaan mahtui tietysti se yksi loukkaantuminen, mutta muuten Crow oli tolppien välissä lähes jatkuvasti. Pikku huili ja tauoko missä voi vähän valmentajan kanssa hioa tekemistään ei ikinä ole pahitteeksi. Nyt tuli jo toinen tauko Crawfordille missä voi pysähtyä ja tarkistaa hieman pelaamistaan, kun Wild voitto tuli näin niin nopeasti.

 

[Lico]

Tämä on onneksi&valitettavasti totuus. Toki Keslerin porukkaa voisi myös kokeilla, mutten tuohon usko. Kyyti saattaisi olla liian viileää Silfille ja Beleskeylle kun tivoli avaa ovensa.

Näin mä vähän arvelinkin ja epäilykseni osuvat oikeaan, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu.

Kane on pelannut muutaman vuoden jo hajanaisia vaihtoja nelosessa ja hän tuntuu olevan se kaveri, jota tuplataan eri tilanteissa. Kun homma toimii, niin Patrick Kane on paras laitahyökkääjä koko organisaatiossa ja pystyy pelaamaan käytännössä milloin tahansa.

Ja vielä tarkemmin kiinni jäsen @Artturenos :n pointtiin niin #88 on täsmäase, jota monella organisaatiolla ei ole heittää jäälle. Varsinkin pudotuspeleissä voisin kuvitella, että hän on niin merkattu kaveri kuin voi vain olla, joten hän pakostakin vie vastustajan keskittymisen häneen itseensä. Muut ehkä vihaavat tuota, mutta Mr. Showtime tuntuu vaan nauttivan kyseisestä tilanteesta.

Kane tuntuu olevan ensimmäinen pelaaja, joka hyppää kentälle, kun vaihdot ovat venyneet pitkiksi vastustajilla. Sitä juuri on tosiaan tapahtunut jo muutaman vuoden (toistan itseäni toisesta kappaleesta). Mä itse ajattelen niin, ettei Kane ehkä maailman tunnollisin viisikkopelaaja ole, mutta hän on kehittynyt puolustuspelaamisessa merkittävästi, osaa katkoa linjoja ja on taitava mailallaan sekä mä jotenkin uskon siihen, että Kanen ollessa kentällä vastustaja vähän pohtii kyseistä tilannetta eri tavalla. Hän on aina uhka. Noin niin kuin kärjistetysti.

 

[Artturenos]

@Lico on oikeassa. Heitänpä muutoman pointin myös itse lisää tuohon. Se että Kanen vaihtojen kanssa on mahdollista "pelata", johtuu siitä että Kane ei pelaa alivoimaa. Varsinkin jos ylivoima aika jää pienelle, jäisi ilman tätä Kanen erikoispeluutusta kaverin peliaka 15-13 minuutin tietemille. Nyt kun tuplaa vaihtoja nelosessa ja pelailee silloin tällöin pitkiä vaihtoja muiden päälle saadaan Kanen peliaika sinne minne offensiivisella ykkös pelaajalla kuuluu eli 18min korville. Tähän vaikuttaa myös se että Kane on kevyt rakenteinen pelaaja, joka jaksaa hetkittäin aika raakaakin peluutusta 5vs5.

Kane on todellakin parantanut puolustus pelaamistaan, etenkin kun kyse selvästä tilanteesta missä pitää olla aktiivinen puolustus suuntaan. Häröimmät löysäilyt on tosiaan jäänyt pois, mutta edellaan Kane on Kane ja ajattelee peleiä hyvin offensiivisesti, ja varastaa hyökkäysuuntaan useasti. Tämä pelaaminen luo paljon vastuuta Kanen sentterille, ne kaksinkammpailut pitää voittaa ja ne kiekot pitää saada lähtemään omille. Kanen sentterin paikka on yksi vaikemmista, nyt Richards on alkanut pelaamaan tuota paikkaa hyvin. Alku kaudesta hänelläkin offensiivisena pelaajana oli suuria vaikeuksia tottua tuohon pelaamiseen Kanen kanssa, ja kenttä antoikin todella paljon vaarallisia vastahyökkäyksia runkosarjassa hetkittäin. Nyky vireinen Versteeg tuossa kenttässä kolmantena lenkkinä viellä, niin ei toiminut 5vs5 yhtään.

Kanen sentterit tämän puolustus vastuun takia monesti jäävätkin pisteissä aika vähille, vaikka pelaisivatkin hyvin. Äkkiseltään voisi kuvitella että Kanen sentterinä pääsee takomaan paljon pisteitä, mutta näin ei automaattisesti ole. Kanen sentterinä joutuu olemaan poikkaeuksellisen hereillä kenttä tasapainon suhteen, kun Kane ei perjaatteessa pelaa mitään varsinaista paikkaa kentällä, vaan viiletttää aina sinne mikä hyvältä tuntuu. Kane on ihan oma yksikkönsä muuten kurinalaisessa Chicagon joukkueessa, mutta se on mielestäni Chicagon ase, jota joukkue pystyy tällä hetekllä hyvin hyödyntämään.

 

[B4rre]

Erinomainen avaus ja keskustelu tähän mennessä! Itselleni tämä sarja on ihan suoraan sanottuna finaali ja odotukset ovat kovat.

Itsekään en voi väittää Duckien pelejä muutamaa enempää runkosarjassa katsoneeni, mutta olipahan vakuuttavaa suorittamista pleijareissa ja se seuraava vaihde tuntui löytyvän aina, kun sitä tarvittiin tähdet etunenässä.

Peluutusta on jo käsitelty paljon, mutta Chicagon peluutuksesta sellainen huomio, että Q:n normaalisti harjoittama ketjuruletti on loistanut poissaolollaan pleijareiden aikana. Käytännössä ketjuja ei mielestäni ole muutamaa yksittäistä poikkeusta (erikoistilanteiden jälkeiset vaihdot) lukuun ottamatta sekoiteltu kesken pelin nyt ollenkaan. Toisaalta on todettava, ettei siihen ole toistaiseksi ollut tarvettakaan.

Näin suomalaisittain on hienoa, että Teräväinen on pelaavassa kokoonpanossa myös tämän sarjan game 1:ssä, mutta toisaalta karu fakta on, että jokaisessa pelissä on onnistuttava tai poppariosasto kutsuu, kun Versteeg on nyt terve. Luonnollisesti suomalaisessa kiekkomediassa Teräväisen murtautumista haukkojen kivikovaan pelaavaan kokoonpanoon pleijareissa on hehkutettu ja Teräväinen pelasikin kaiken kaikkiaan hyvän Minnesota-sarjan. Vastuullista ja oivaltavaa kiekollista pelaamista, haukkojen joukkuepuolustussysteemin lähes täydellinen toteuttaminen, yksi gwg ja lisäksi loi lukuisia maalipaikkoja sekä itselleen että ketjukavereilleen. Sellainen huomio on kuitenkin ehkä paikallaan, että tästä sarjasta tulee varmuudella paljon fyysisempi kuin mitä Wild-sarja oli. Minnesota-sarjassa Teräväinen vältteli tarkoituksellisen näköisesti kontakteja aivan täysin eli jokaiseen 50-50 kiekkoon meni mailalla, puolusti vain mailalla ja edes laitapelissä ei laittanut kroppaa eteen, kun sen paikka oli, vaan yritti vain kalastaa kiekon mailalla (useimmiten huonolla menestyksellä). Katselin war-on-icestä tilastoja tuosta Wild-sarjasta ja ne tukevat em. havaintoa. Teräväinen oli nimittäin ainoa hawks-pelaaja, jota ei taklattu koko sarjassa kertaakaan. Toivoisin, että Teräväinen laittaisi pienellä riskilläkin itseään enemmän liikoon silläkin uhalla, että joskus sattuu ja välillä ollaan katollaan. Tuo äärimmäinen pehmeys voi hyvin tässä fyysisessä sarjassa johtaa siihen, että Teräväinen katselee pelejä pressiboksista sen yhden vähän huonommin menneen pelin jälkeen.

Paljon on ollut puhetta tämän sarjan osalta siitä, miten Hawks onnistuu hyökkäyksiin lähdöissä, kun Ducks karvaa agressiviisesti. Itse en ole Hawks-näkökulmasta tästä ainakaan etukäteen huolissani. Hawksin jos jonkun joukkueen puolustuksesta löytyy käsiä ja uskon Ducksien maistelevan karvasta kalkkia pelaamalla itseään ulos tuolla tavalla ja Hawksien rankaisevan enemmän näistä kuin Ducks taas mahdollisesti karvauksella paineistetuista kiekonmenetyksistä rankaiseen toiseen suuntaan. Tosiasia on, että Jets tai Flames-puolustuksessa ei ole ainuttakaan edes lähelle Keithin, Seabrookin jne. tasoista puolustajaa, joten Anaheim ei vielä ole joutunut maksamaan niistä ylivoimahyökkäysmahdollisuuksista, joita tuo pelitapa automaattisesti vastustajalle tuottaa.

 

[Artturenos]

Teräväinen vältteli tarkoituksellisen näköisesti kontakteja aivan täysin eli jokaiseen 50-50 kiekkoon meni mailalla, puolusti vain mailalla ja edes laitapelissä ei laittanut kroppaa eteen, kun sen paikka oli, vaan yritti vain kalastaa kiekon mailalla (useimmiten huonolla menestyksellä). Katselin war-on-icestä tilastoja tuosta Wild-sarjasta ja ne tukevat em. havaintoa. Teräväinen oli nimittäin ainoa hawks-pelaaja, jota ei taklattu koko sarjassa kertaakaan.

Tämä on kyllä Teuvon synti. Toisaalta Teuvon fyysiikka on puutteellinen, niin onko järkeäkään lähteä aina jyrättäväksi kun siinä häviää 1vs1 kamppailun 100-0, nyt kun himmaa ja ottaa askeleen taakse, niin ainakaan vastustaja ei voita 100-0 miestä. Oikeastaan tuo rajoittunut tyyli on se jolla pojan kannattaa pelatakkin. Tosin myöskin itse monesti kiroan tilanteita missä pelaa ylivarovasti, ja olisi voinut pelata enemmän kropalla. Myös mielestäni Teuvon tyyli pelamisessa on osittain semmoinen joka karkoittaa taklaajat kuin "köyhyys turhat kaverit". Aina pää ylhäällä jolloin taklaava pelaaja joutuu miettimään kaksi kertaa onko järkeä ajaa taklausta loppuun, kun ajaa siinä itsensä ulos tilanteesta kun toinen on 100% valmis syöttämään kiekkoa eteenpäin hänen ohi.

Pelinopeiden pelaajien taklaaminen on kyllä vaikeaa. Kanen taklaaminen esimerkiksi on aika haastavaa hommaa, vaikka hänen pehmittämisensä varmasti on vastustajan tehtävälistalla jokaisessa ottelussa.

 

[Lico]

Mielestäni Teuvo pelaa riittävän fiksusti ja ymmärtääkseni Chicagossa on painotettu mailalla puolustamista erittäin paljon. Ymmärrän mitä tarkoitatte ja olen samaa mieltä, mutta odotellaan ihan rauhassa. Fyysisesti raakile, mutta kuitenkin pärjää Show'n puolella niin kyllä se lupaa hyvää ensi ja tulevia vuosia ajatellen.

Quennevillen ketjuloton tai sen poissaolon olen itsekin noteerannut, toki otteluiden loput, erikoistilanteiden jälkeiset vaihdot sekä puolustusalueen aloitukset välillä sekoittavat pakkaa. Se on erittäin vähäistä kuitenkin, kun vertaa siihen aikaan runkosarjaa, jolloin ketjut muuttuivat tyyliin ensimmäisen kymmenminuuttisen jälkeen. Vermetten aloitustaitoa käytettiin erinomaisesti hyödyksi Minnesotaa vastaan, Desjardins on ansainnut kovan luoton valmennukselta ja pääsee pelaamaan otteluiden loppuja eikä oikeastaan kukaan hyökkääjistä tunnu olevan minkäänlainen rasite puolustuksen suhteen, joka on suurin yksittäinen osa Quennevillen valmennusfilosofiaa. Tästä syystä jokainen kenttä voi pelata käytännössä mitä tilannetta tahansa, joka on tietyllä tapaa uutta esimerkiksi verrattuna edellisvuoteen.