Jatkoajan leffakerho

[Vintsukka]

Tampereella oli/on tässä viikonloppuna pari pienimuotoista elokuvafestivaalia käynnissä, Cinemadrome ja Loud Silents.

Cinemadromen alkupalana tuli nähtyä Lost Soul: The Doomed Journey of Richard Stanley's Island of Dr. Moreau, joka kartoittaa 1996 valmistuneen The Island of Dr. Moreau -flopin tekoa ja eksentrisen ohjaaja Richard Stanleyn vaikeuksia studipomojen ja vaativien tähtinäyttelijöiden ristipaineessa. Totuus on tässäkin tapauksessa tarua ihmeellisempää ja monet hyvät naurut tarinan käänteen aiheuttivat absurdiudellaan.

Tänään sitten väijyin Niagarassa mainion yksi nainen vastaan maailma -toimintaleffan Everly, pääosassa Salma Hayek, sekä tahattoman komediallisen italialaisen scifiseikkailun War Between the Planets vuodelta 1966. Taattua laatua kökön retroscifin ystäville.

Huomenna olisi sitten vuorossa Meren kasvojen edessä, kotimainen mykkäelokuva vuodelta 1926, jazztrumpetisti Verneri Pohjolan ja Jussi Lampelan orkesterin livesäestyksellä. Yhtään en tiedä mitä odottaa mutta mielenkiintoista varmasti on tuollainenkin kerran kokea.

 

[psychodad]

Eilen katsoin netflixista dokumenttielokuvan "Dear Zachary: A Letter to a Son About His Father"

Yksi mieleenpainuvimmista dokkareista mita olen koskaan katsonut, ja paska fiilis on seurannut koko yon ja paivan.

Jos etsit merkittavaa katsottavaa, suosittelen ehdottomasti. Jos etsit jotain kevytta ja hyvan fiiliksen jattavaa, tama ei todellakaan ole sita.

 

[Radiopää]

Vähän mahdotontahan se on löytää elokuvia, joissa ei mitenkään sotaan tai muuhun viitata Hitlerin kauden aikana, mutta kokeilepa vaikka elokuvaa Good vuodelta 2008 (on Suomi-julkaisuna), pääosassa Viggo Mortensen.

Tämä elokuva tulee "tänään" Neloselta. On ehkä tullut vähän aikaa sitten, sillä elokuva alkaa vasta klo 1.25. Näkemisen arvoinenhan tuo on.

 

[olkikuukkeli]

Tulipa katsottua jostain syystä näkemättä jäänyt Boyz n the Hood(1991), tyhmän kuuloisesti suomennettuna Kulman kundit. Olipa yllättävän hyvä leffa! Hyvät näyttelysuoritukset, kaunistelematon hood-kulttuurin kuvaus, joka jollain ilveellä onnistuu olemaan kohtalaisen lämminhenkinenkin kertomus mustien köyhien lähiössä kasvamisesta. Mitkä ovat jatkoaikalaisten suosikit tämän aihepiirin saralta?

 

[Daespoo]

Samasta "laajasta" kategoriasta Colors on mielestäni suht hyvä pätkä, joskaan mikään arvostelumenestys se ei tainnut koskaan olla.

 

[Barcelona]

No niin. Nyt on sitten paikattu aukko sivistyksessä ja vihdoin ja viimein katsottu Orson Welssin Citizen Kane (1941). Pienoinen ikuisuusprojekti on ollu että saa ton leffan pois watchlistiltä. Vaikka leffalla on maailman parhaan leffan maine niin odotukset oli alhalla kun oletin että ajan hammas on leffa nakerellu. Mutta hyvä pätkä oli! Ainoastaan pikkaisen häiritsi se että jossain Simpsonien jakasossa oli kopioitu kohtauksia leffasta ja muistin ne kun katsellin leffaa. Samasta syystä tiesin mikä se Rousbud oli joten loppukohtaus ei ollut sen takia niin vakuutava mitä se olisi voinut olla.

 

[olkikuukkeli]

Samasta "laajasta" kategoriasta Colors on mielestäni suht hyvä pätkä, joskaan mikään arvostelumenestys se ei tainnut koskaan olla.

Tämäpä löytyykin HBO Nordicista, pitääpä laittaa katselulistalle!

 

[Footless]

Mitkä ovat jatkoaikalaisten suosikit tämän aihepiirin saralta?

Spike Lee on aihealuetta kuvannut enemmänkin, mutta ainakin Clockers ja Kuuma päivä - Do the right thing ovat toimivia pätkiä.

 

[Radiopää]

Ainoastaan pikkaisen häiritsi se että jossain Simpsonien jakasossa oli kopioitu kohtauksia leffasta ja muistin ne kun katsellin leffaa. Samasta syystä tiesin mikä se Rousbud oli joten loppukohtaus ei ollut sen takia niin vakuutava mitä se olisi voinut olla.

Vintiöt-sketsisarjaa seuranneen Trabant Expressin jokainen jakso alkoi Citizen Kane -viittauksella, jossa Kari Hietalahti sanoi "Hakkarainen" ja pudotti sen jälkeen lasipallon aivan kuten CK:ssa. Myös lopputekstien kohdalla matkittiin elokuvan loppua, vaikka "Hakkarainen" ei muistaakseni ollut sama kuin Rosebud.

 

[Klose16]

Tulipa katsottua jostain syystä näkemättä jäänyt Boyz n the Hood(1991), tyhmän kuuloisesti suomennettuna Kulman kundit. Olipa yllättävän hyvä leffa! Hyvät näyttelysuoritukset, kaunistelematon hood-kulttuurin kuvaus, joka jollain ilveellä onnistuu olemaan kohtalaisen lämminhenkinenkin kertomus mustien köyhien lähiössä kasvamisesta. Mitkä ovat jatkoaikalaisten suosikit tämän aihepiirin saralta?

Boyz n the Hood on loistava leffa. Yllätti itsenikin aikoinaan. Suositeltavaa katsottavaa jokaiselle rasismia harrastavalle.
Sanoisin myös että kyllähän American History X paljon tunnetumpana kuuluu kanssa tuohon kategoriaan.

 

[JZZ]

Tulipa katsottua jostain syystä näkemättä jäänyt Boyz n the Hood(1991), tyhmän kuuloisesti suomennettuna Kulman kundit. Olipa yllättävän hyvä leffa! Hyvät näyttelysuoritukset, kaunistelematon hood-kulttuurin kuvaus, joka jollain ilveellä onnistuu olemaan kohtalaisen lämminhenkinenkin kertomus mustien köyhien lähiössä kasvamisesta. Mitkä ovat jatkoaikalaisten suosikit tämän aihepiirin saralta?

Blood in, Blood out on kova.

Samasta "laajasta" kategoriasta Colors on mielestäni suht hyvä pätkä, joskaan mikään arvostelumenestys se ei tainnut koskaan olla.

Colors tuli katseltua jokin aika sitten, ja sitä oli ajan hammas kyllä ikävästi syönyt.

 

[Buster]

Mad Max Fury Road tuli tiirailtua ja olihan se kova. Lämmittelyksi katsoin pari viikkoa sitten ensimmäistä kertaa ihan kaikki nuo alkuperäiset ja ne ei oikein iskeneet, ainakaan enää. Kakkonen toki paras, mutta kolmosen kohdalla kiitos ja näkemiin kun elokuva vaihtui Peter Paniksi. Tämä uusi tarjosi vajaan parin tunnin edestä täyttä toimintaa ja moottoreiden pauhua. Dialogi on aika minimaalista, mikä tuntuu ihan oikealta ratkaisulta. Ei vauhti varsinaisesti täysin pääse katkeamaan missään kohtaa, vaikka pieniä hengähdystaukoja aina välillä tarjotaankin. Isolla budjetilla on viimeinkin saatu tuo maailma, hahmot, sekä kaikki hulluus oikealle tasolle. Hyvinkin viihdyttävä kesäleffa siis ja kyllä tuolle jonkun kasin voisi iskeä.

Mitäs tässä välissä on tullut tsekkailtua... Avengers 2 tuli ja meni. Ei enää toista kertaa putkeen tuo kaava ihan jaksanut kantaa. Ex-Machina tuli tsiigailtua myös, mutta jotenkin en täysin päässyt koko elokuvaan edes mukaan. Voisi sanoa, että Alex Garland teki paljon parempaa työtä tässä tapauksessa ohjaajana kuin käsikirjoittajana. Jäin miettimään tiettyjä aukkoja leffassa, osa pieniäkin. Pääosassa robottina häärinyt Vikanderkin oli ehkä omaan makuun aavistuksen liian ihmismäinen. Oscar Isaacs taas muistutti ulkonäöllisesti aavistuksen Marc Ruffaloa Foxcatcherista ja vaikutelmaa kasvatti suuresti se kun Ruffalon roolihahmon kuvan satuin juuri samana päivänä näkemään katsellessani Graham Norton showta Youtubesta. Tuli keskityttyä siis hieman epäolennaisuuksiinkin ja kenties täten leffa ei kyllä itselle päässyt trilleriksi kasvamaan.

Ei ole tainnut vuosiin tulla katseltua näin vähän leffoja kuin nyt lätkäkisojen aikana. Vain kaksi sitten kisojen alkamisen. Siihen se näyttäisi jäävänkin vieläpä.

 

[Ikävänkantaja]

Mad Max: Fury Road

Kävin katsomassa eilen George Millerin uusimman Mad Max -elokuvan, Fury Roadin, ja voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa: turboahdettua toimintaa, räjähdyksiä ja mielipuolista kaahaamista riittää koko kaksituntisen verran, mutta ennen kaikkea kyseessä on mielestäni äärimmäisen koskettava, liikuttava ja lämminhenkinen elokuva. Kylmien väreiden puoliintumisaika ei ole näköjään vieläkään tullut vastaan, kun kokemusta muistelee näin puoli vuorokautta myöhemmin.

Millerin dystopiakuvaus ei turhia selittele eikä pohjustele, vaan tempaa katsojan tukahduttavan autiomaan kuumuuden kouriin ja houreisiin maisemiin, jossa ihmiskunnan rippeet taistelevat olemassaolonsa puolesta: kaikki sivistysvaltioille ominaiset yhteiskunnan rakenteet, puitteet ja kulissit ovat romahtaneet, mutta toiset sortavat edelleen toisia ja kauppaa käydään milloin milläkin, kuten ihmislajille tyypillistä on. Leffan nimihenkilö, entinen poliisi Max (loistava Tom Hardy), pakenee hiekan ja kaiken muun sotkun seassa muistojaan ja takaa-ajajiaan, mutta elokuvan todelliseksi päähenkilöksi nousee ilmiömäinen Furiosa-taistelijatar (aivan käsittämättömän huikea Charlize Theron).

Menemättä sen tarkemmin elokuvan opetukseen tai sanomaan, toivoisin todella, että elokuvan näkisi jokainen omaa asiaansa sokeasti uskova ja sen edestä tauottomasti vauhkoava feministi, sovinisti, kapitalisti, kommunisti, imperialisti - tai mikä tahansa -isti; ihmisten hyvyyttä, sankarillisuutta ja solidaarisuutta ei nimittäin elokuvassa kategorioida alkuunkaan sukupuolen, iän eikä minkään muun vastaavan perusteella. Mielestäni onkin hyvin kummallista, että Fury Road on kuvattu jossakin arvosteluissa feministisenä manifestinä. Kerronnallisesti kyseessä on toki ilmiselvä kunnian- ja arvostuksen osoitus kauniimmalle sukupuolelle, minkä naiset ehdottomasti ansaitsevat aina osakseen, ja ohjaaja Miller saa puolestaan osakseen oman varauksettoman arvostukseni poikkeuksellisen rohkealla tarinallaan.

Elokuvan visuaalinen lumoavuus ja tunnelman hengästyttävyys sekä - mikä tärkeintä - sisällöllinen sovinnollisuus, aitous ja vaikuttavuus ovat aivan omaa luokkaansa, ja lopputekstejä edeltävä runo nivoo yhteen kokonaisuuden uskomattoman hienolla tavalla. Mestariteos.

* * * * *

 

[MustatKortit]

Olipa muuten yllättävänkin hyytävä ja ahdistava tämä kanadalainen kauhu-/jännityselokuva Backcountry, joka hyvin löyhästi perustuu tunnetun "Grizzly Manin" eli Timothy Treadwellin ja hänen tyttöystävänsä traagiseen loppuun kesällä 2003, kun nämä tulivat syödyiksi karhun toimesta...

...elokuvana varsin mainio, tietysti toi mieleen tuon Herzogin tekemän dokkarileffan tästä oikeasta tapauksesta. Sanoisin kuitenkin niin, että suosittelen elokuvaa. Toki vain niille, jotka muutenkin ovat persoja tällaisille luonnossa tapahtuville pätkille.

Backcountry imdb:ssä:Backcountry (2014) - IMDb

 

[LuKi]

Kävin katsomassa Child 44 nimisen elokuvan. Päänäyttelijänä loistava Tom Hardy, tuottajana Ridley Scott. Elokuva kiellettiin Neu.., eikun Venäjällä voitonjuhlien alla. Yritin etsiä leffaa Suomen teattereista, mutta sitä ei näköjään ole otettu levitykseen. Päätös tuntuu käsittämättömältä. Elokuva oli todella hyvä kuvaus neuvostojärjestelmästä 1950-luvun alussa. Poliittisen eliitin hyvinvointi versus kansalaisten pelko ja terrorisointi. Natsi-Saksan järjestelmän pahuus on tuotu verkkokalvoille elokuvien muodossa moneen kertaan, mutta Neuvostoliiton yhteiskunnan sairautta ei ole aiemmin tällä tavalla käsitelty elokuvissa, ei ainakaan itsellä tule heti mieleen.

Historiaa rakastaville löytyi muutamia nippelifaktoja, kuten alukukohtauksessa, jossa Berliinin valtiopäivätalon katolle punalippua nostaneen sotilaan käsi oli täynnä rannekelloja.

Elokuvan jälkeen tuli olo, että voisko joskus kumminkin laittaa päälle sellaisen "Kiitos! 1939-1945"- paidan. Paljosta olemme velkaa eräälle sukupolvelle, vaikken miksikään militaristiksi itseäni mielläkkään. Neuvosto-perheen paratiisin olot eivät tainneet niin auvoisia olla. Ihmetellä täytyy, miten Stalinia ja tuollaista järjestelmää jotkut ihailivat tai ihailevat yhä.

Child 44 Official Trailer #1 (2015) - Tom Hardy, Gary Oldman Movie HD - YouTube

 

[Tinke-80]

Mad Max: Fury Road nähty. Menkää katsomaan jos ylipäätään pidätte toimintaelokuvista. Huikean visuaalinen taideteos jota tähdittää uskomattoman hieno musiikki. 10/10. Pitkästä aikaa elokuva jolle voi varauksetta antaa tuollaiset pisteet. Menee itselläni elokuvien top 10:iin.

-Tinke

 

[Musta Nuoli]

Mad Max: Fury Road: keskinkertaista, helposti unohdettavaa ja muovisen oloista perustoimintaa, jossa tuntuu olevan jonkinlainen George Miller -lisä arvosteluissa, muuten ei suitsutusta voi käsittää. Kyllähän tuon kertaalleen läpi katsoi, mutta ei se erityisesti säväyttänyt edes Turun Kinopalatsin ykkössalissa, joka on maan suurimpia. Vastaavaa takaa-ajotoimintaa on nähty jo monesti, eikä sen pitkittäminen kahden tunnin lähes aivottomaksi ryskeeksi sitä mitenkään parantanut.

Plussaa lähinnä vain sopivan friikeistä hahmoista, vaikkka niitäkin on jo ennen nähty. Tom Hardy oli ihan ok pääroolissa, vaikka miesparka tuntuukin olevan turhan usein rooleissaan naaman osittain peittävän maskin kanssa.

Ei tästä voi puhua samana päivänäkään legendaarisen The Road Warriorin eli toisen Mad Maxin kanssa, kuten ei myöskään ensimmäisen Mad Max -elokuvan. Kolmas eli Beyond The Thunderdome ei nyt niin ihmeellinen ollut, mutta oli siinäkin enemmän sisällöllistä pointtia kuin tässä. Ei Fury Road mitenkään erityisen kelvoton lajissaan ollut, päin vastoin, mutta sitä samaa ryminää ja ryskettä se oli kuin keskiverto Transformers, Fast and Furious -sarjan keskinkertaisimmat osat tai mikä tahansa 1980-luvun jälkeen tullut post-apokalyptinen toimintaleffa, jossa on niittiä, kromia ja friikkejä.

1980-luvulla tämä olisi ollut vielä tuoreempi, nyt se on vain jälkijättöinen yritys tehdä moderneilla efekteillä sitä samaa, mikä jo tehtiin paljon ansiokkaammin 1980-luvulla. Alkuperäiset kaksi Mad Maxia ovat edelleen klassikoita lajissaan, tämän leffan taas unohtaa viimeistään ensi vuoteen mennessä tai luultavimmin jo silloin kun seuraava uusi megamättötoimintahurjastelu tulee teattereihin. Onneksi en elokuvaa käynyt 3D-versiona katsomassa, siitä olisi tullut viimeistään puolivälissä migreeni sekavan silppueditoinnin ja päin kameraa lentävien rattien takia.

Jos tähtinä pitäisi elokuva arvostella, niin kaksi tähteä viidestä. Ei yhden tähden roskaa, mutta ei myöskään edes kolmen tähden tasoa. Kerran katsottava, ajoittain viihdyttävä, nopeasti unohdettava.

 

[pernaveikko]

Katsoin kaksi ensimmäistä The Hunger Gamesia, nämä oli kaiketi jotain maailmanmenestyksiä. Jostain nimi on ainakin melkoisen tuttu. Ihan kelvollisia lasten seikkailuelokuvia, mutta todella pahasti ylipitkiä molemmat. Taas kun on käytetty jänniä tietokone-efektejä, niin se jollain tavalla oikeuttaa sitten käyttämään niitä runsaasti kerran ruvettiin.

Pääosan tyttökin oli aivan mitäänsanomaton, olisi mukavampi katsoa, jos päähenkilöön rakastuisi.

 

[ChosenTwo]

Ei tästä voi puhua samana päivänäkään legendaarisen The Road Warriorin eli toisen Mad Maxin kanssa, kuten ei myöskään ensimmäisen Mad Max -elokuvan. Kolmas eli Beyond The Thunderdome ei nyt niin ihmeellinen ollut, mutta oli siinäkin enemmän sisällöllistä pointtia kuin tässä. Ei Fury Road mitenkään erityisen kelvoton lajissaan ollut, päin vastoin, mutta sitä samaa ryminää ja ryskettä se oli kuin keskiverto Transformers, Fast and Furious -sarjan keskinkertaisimmat osat tai mikä tahansa 1980-luvun jälkeen tullut post-apokalyptinen toimintaleffa, jossa on niittiä, kromia ja friikkejä.

The Road Warrior säilyi kyllä vielä omassa rankkaukseni ykkösenä, täydellisenä kympin elokuvana. Mutta Fury Road kiilasi selväksi kakkoseksi. Mad Max ykkönen on sinällään mielenkiintoista taustatietoa Maxista, mutta varsinaisesti elokuvana se ei aiheuta hurraa-huutoja. Beyond Thunderdome sitten taasen on täysin surkea tekele, jossa yksi elokuvahistorian cooleimmista päähahmoista ja maailmoista muutettiin koko perheen skeidaksi. Fury Roadin paluu The Road Warriorin tunnelmiin on siis äärimmäisen hieno asia.

Ja vai että Transformersiin ja Fast and Furiousiin verrattavaa ryskettä? Fury Roadissa oli aivan mahtavaa nimenomaan se, että tämä ei kaatunut niihin nykyajan toimintaelokuvien perisynteihin. Toimintakohtaukset eivät olleet pelkkää äärimmäisen epäaidon näköistä, sumeaa CGI:tä, vaan käytännön efekteillä todella tyylikkäästi toteutettuja kohtauksia, joissa CGI oli mukana vain extra-kuorrutuksena. Lisäksi tämä ei ollut PG-13-leiman vuoksi löysäilevä, vaan mukana oli vähän rankempaakin kuvastoa, joka on tietenkin ainut oikea ratkaisu tähän maailmaan sijoittuvan elokuvan kanssa.

Iso plussa myös parhaasta leffapahiksesta pitkiin aikoihin.

 

[sampio]

Historiaa rakastaville löytyi muutamia nippelifaktoja, kuten alukukohtauksessa, jossa Berliinin valtiopäivätalon katolle punalippua nostaneen sotilaan käsi oli täynnä rannekelloja.

Alkuperäisessä kuvassa oli punasoltulla molemmissa käsissä rannekkeet näkyvissä, manipulaatiossa toisesta ranteesta on ranneke poistettu. Ainakin itse olen törmännyt selitykseen, että kyseessä oli puna-armeijan rannekompassista ja kellosta, mutta koska yleisesti tunnettu tapa oli viedä sotasaaliiksi kaatuneelta kello, poistettiin tuo toinen ranneke näkyvistä turhan kohun välttämiseksi, vaikkei ko. solttu olisi näin toiminutkaan. Tiedä sitten, mikä on totuus.

 

[disco-stu]

Nyt tuli sitten katseltua sen luokan pökäle että alkoi suorastaan vituttaa puolitoistatuntisen uhraus. Kyseessä siis Enemy. (IMDB-linkki)

Ennakkoon tietysti heräsi vähän kysymyksiä kun on kyseessä jonkinlainen kanadalainen (?) euro-yhteistyöleffa ja espanjalainen kässäri, mutta ajattelin että eikai Jake Gyllenhaalin ja Denis Villeneuven tasoiset janpat mihinkään ihan turhaan lähde mukaan. No kyllä lähti.

Tää menee varmaan sitten taas siihen kategoriaan että "et vaan tajunnu", sillä en tosiaan tajunnut tästä leffasta sitten hevonkukkua. Jotain todella hämmentävää symboliikkaa ilmeisesti ja varmaan joku yksityiskohta joka kääntääkin kaiken päälaelleen, mutta ihan murhaavan tylsä oli leffan kulku ja vaikka jotain jännityselementtiä yritettiin ihan ansiokkaasti luoda niin eihän se nyt toimi kun ei ole mitään järkeä koko kohkauksessa! Joku fiksumpi vois tulla selittämään, vaikka spoileritagien taakse, mutta älkää nyt jumalauta ainakaan vapaaehtoisesti tähän menkö aikaanne tuhlaamaan. Netflixistä toki löytyy jos masokismi on se juttu... Hyi saatana mitä paskaa.

Ja sitten jotain ihan muuta, nimittäin uusi Mad Max kyllä iski kuin miljoona volttia. Lajityypissään ehdoton kuningas ja oikeastaan kaikilta muilta paitsi Milleriltä voisi kieltää em. genren elokuvien tekeminen. Ei mikään Cannesin elokuvajuhlien palkintorohmu, mutta 100% täyttä viihdettä alusta loppuun. Kunnon menoa ja melskettä, sopivasti rytmitettynä ja oivallisilla kursailemattomilla roolisuorituksilla. Kerrassaan mahtavaa!

 

[MustatKortit]

Nyt tuli sitten katseltua sen luokan pökäle että alkoi suorastaan vituttaa puolitoistatuntisen uhraus. Kyseessä siis Enemy. (IMDB-linkki)

Ennakkoon tietysti heräsi vähän kysymyksiä kun on kyseessä jonkinlainen kanadalainen (?) euro-yhteistyöleffa ja espanjalainen kässäri, mutta ajattelin että eikai Jake Gyllenhaalin ja Denis Villeneuven tasoiset janpat mihinkään ihan turhaan lähde mukaan. No kyllä lähti.
..

Otan vähän omaan piikkiini, katsoin tuosta osan (siis jäi kesken) jokin aika sitten, mutta unohdin varoittaa leffasta tällä palstalla.

No, eiköhän kohta tule joku kertomaan, että kyseessä on joku huikea elämys ja elämää suurempi leffa. Jos minä mietin Gyllenhaalin parhaita leffoja, kuten vaikkapa Brokeback Mountain sekä aivan mahtava Nightcrawler, niin ihan ihme juttu, että mies on tällaisessa scheissessa ollut mukana.

 

[disco-stu]

Otan vähän omaan piikkiini, katsoin tuosta osan (siis jäi kesken) jokin aika sitten, mutta unohdin varoittaa leffasta tällä palstalla.

Onneksi oli "vain" puolentoista tunnin pätkä... Mulla tuo Prisoners nousee arvo-asteikolla aika korkealle, ja siinähän on Villeneuve-Gyllenhaal parivaljakko parhaimmillaan. Pakkohan tässä on googlailla että mikä perkele tämän Enemyn idea oikein oli.

 

[Fernando]

Onneksi oli "vain" puolentoista tunnin pätkä... Mulla tuo Prisoners nousee arvo-asteikolla aika korkealle, ja siinähän on Villeneuve-Gyllenhaal parivaljakko parhaimmillaan. Pakkohan tässä on googlailla että mikä perkele tämän Enemyn idea oikein oli.

Katsoin kanssa toissapäivänä kyseisen oksennuksen, paljon oli potentiaalia vaikka ja mihin, mutta halpatuotanto sekä tekotaiteellisuus painoi elokuvan lyttyyn jo itsessään. Audiomaailma on raastava, mutella meni usein dialogittomat pätkät.

Spoileri

Ilmeisesti leffa yritti tarttua johonkin toiseen alkuperäiskirjailijan teokseen, jossa hämähäkit valtaavat maailman olemalla jonkin sortin muodonmuuttajia.

Jotenkin alun privaattiesitystuokio yrittää selittää syytä kahdentumiseen, sillä proffan äiti vakuutti proffan olevan hänen ainoa lapsensa. Eli nähty hämähäkki olisi ottanut proffan muodon. Toki kohtaus proffan ja hänen äitinsä välillä jätti todella monia aukkoja täytettäväksi. Kiusaantunut äiti lakaisee poikansa kysymykset maton alle kuin niitä ei oltaisikaan kysytty.

Järkevää selitystä en leffalle ja sen tapahtumille vieläkään keksi. Olisivat tehneet sen suoraan alkuperäisen tekstin mukaan ilman mitään soveltamisia.

On se paska

 

[Vintsukka]

Minä kyllä tykkäsin Enemystä kun sen viime syksynä HIFF:ssa näin. Ei huikea elämys tai elämää suurempi leffa, mutta piti otteessaan ja herätti kysymyksiä, hyvän elokuvan merkkejä. En yritäkään väittää että olisin kaikkea tajunnut mutta jotain kyllä ja sitten jälkeenpäin nettikirjoitteluja lukemalla vähän lisää, vaikka sieltäkin niitä erilaisia teorioita löytyy vaikka kuinka monta.

Spoileri

Päähenkilön jonkinlainen mielen pirstoutuminen tuossa on kait käynnissä, isäksi tuleminen ja sen tuoma vastuu pelottaa ja täytyy paeta toiseen persoonaan, joka ei ole sitoutunut keneenkään eikä mihinkään. Hämähäkit symbolisoivat naista, joka kietoo verkkoonsa ja vie vapauden.

Se fetissishow ei kyllä auennut ollenkaan.

Tuo on ihan oma tulkinta, jonka kasasin omista mietteistä ja poimimalla muiden teorioista itselleni sopivat osat. Muistaakseni Villeneuve, Gyllenhaal ja kumppanit ovat kieltäytyneet haastatteluissa avaamasta leffan pointtia, joten "virallista" sanaa asiasta ei ole tarjolla. Siispä julistan tulkintani ihan yhtä validiksi kuin muutkin tulkinnat.