Furyn katselin eilen, kun sattui olemaan sopivan sotaisa mieli sekä vaimolla että mulla. Sotaleffoissa joku Sotamies Ryan on yleensä vertauskohta mulla, ja tuleehan niitä verrattua myös BoBiin, mikä on toki hiukan epäreilua, eikä tuo kyllä kumpaakaan kampita. Tykkäsin näyttelijätyöskentelystä ja periaatteessa tarina oli kaikkine koukeroineen ihan ok, paitsi loppuratkaisu taisteluineen kaikkineen aivan karsea. Siis pari komppaniallista SS-miehiä, joilla on myös panssarinyrkkejä pari laatikollista, eivät saa yhtä (1) tankkia tuhottua ilman noin 50% tappioita. Lisäksi nuo taistelukohtaukset olivat räyhäkkyydestään huolimatta aika kliseisiä tehostepläjäyksiä. Erityisesti valojuova-ammusten käyttö teki taisteluista suurin piirtein star warsia, mikä ehkä nappaa silmäkarkkina, mutta mua lähinnä huvitti. Joo, on niitä käytetty, mutta lieköhän ihan tuolta näyttänyt päiväaikaan, jos on ollut tarpeen käyttää. Ja vaikkei tähtilippu liehunut loppuratkaisujen aikana, oli tuo aika selkeää Pittin showta. Yksi jenkki vastaa sataa sakua.
Plussaa siitä, että saksalaiset puhuivat saksaa ja jenkkisoltut kuvattiin sopivan sekopäisinä tarpeen mukaan. Myös sota kuvattiin sekasortoisena veripeltona eikä minään erityisenä sankarinäyttämönä. Toisaalta tuo raakuuden korostaminenkin alkaa tuntua hiukan päälleliimatulta tehokeinolta näissä viimeaikaisissa (sota)leffoissa. Hauska yksityiskohta oli muuten se, että useassa kohtaa leffan aikana alleviivattiin SS:n pahuutta. Jäin vain fundeeraamaan, että kun aika usein nämä Hollywoodin sotaleffat saavat rahoitusta armeijalta, mikähän lie sitten tuon painotuksen tarkoitus vai oliko vain tarinaan liittyvä alleviivaus. Nykyisessä tilanteessa ei välttämättä mikään mahdottomuus olisi foliohattuilla sen verran, että aivopestyn etujoukon roolia jopa tarkoituksellisesti korostettiin. No, olkoon. Ihan jees toimintaleffa, joka ei hirveästi tuota edellistä salaliittoteoriaani enempää ajatuksia herättänyt.
Plussaa siitä, että saksalaiset puhuivat saksaa ja jenkkisoltut kuvattiin sopivan sekopäisinä tarpeen mukaan. Myös sota kuvattiin sekasortoisena veripeltona eikä minään erityisenä sankarinäyttämönä. Toisaalta tuo raakuuden korostaminenkin alkaa tuntua hiukan päälleliimatulta tehokeinolta näissä viimeaikaisissa (sota)leffoissa. Hauska yksityiskohta oli muuten se, että useassa kohtaa leffan aikana alleviivattiin SS:n pahuutta. Jäin vain fundeeraamaan, että kun aika usein nämä Hollywoodin sotaleffat saavat rahoitusta armeijalta, mikähän lie sitten tuon painotuksen tarkoitus vai oliko vain tarinaan liittyvä alleviivaus. Nykyisessä tilanteessa ei välttämättä mikään mahdottomuus olisi foliohattuilla sen verran, että aivopestyn etujoukon roolia jopa tarkoituksellisesti korostettiin. No, olkoon. Ihan jees toimintaleffa, joka ei hirveästi tuota edellistä salaliittoteoriaani enempää ajatuksia herättänyt.