Jatkoajan leffakerho

[palle]

Minä kyllä tykkäsin Enemystä kun sen viime syksynä HIFF:ssa näin. Ei huikea elämys tai elämää suurempi leffa, mutta piti otteessaan ja herätti kysymyksiä, hyvän elokuvan merkkejä. En yritäkään väittää että olisin kaikkea tajunnut mutta jotain kyllä ja sitten jälkeenpäin nettikirjoitteluja lukemalla vähän lisää, vaikka sieltäkin niitä erilaisia teorioita löytyy vaikka kuinka monta.

Spoileri

Päähenkilön jonkinlainen mielen pirstoutuminen tuossa on kait käynnissä, isäksi tuleminen ja sen tuoma vastuu pelottaa ja täytyy paeta toiseen persoonaan, joka ei ole sitoutunut keneenkään eikä mihinkään. Hämähäkit symbolisoivat naista, joka kietoo verkkoonsa ja vie vapauden.

Se fetissishow ei kyllä auennut ollenkaan.

Tuo on ihan oma tulkinta, jonka kasasin omista mietteistä ja poimimalla muiden teorioista itselleni sopivat osat. Muistaakseni Villeneuve, Gyllenhaal ja kumppanit ovat kieltäytyneet haastatteluissa avaamasta leffan pointtia, joten "virallista" sanaa asiasta ei ole tarjolla. Siispä julistan tulkintani ihan yhtä validiksi kuin muutkin tulkinnat.

Spoileri

Villeneuve on itse asiassa sanonut useassa haastattelussa, että elokuvassa on kyse matkasta Jake Gyllenhaalin alitajuntaan. Itsekin uskon, että hämähäkit symbolisoivat naista ja verkko vapauden menettämistä. Jake Gyllenhaalin hahmo on yksi ja sama itsensä kanssa taisteleva, pettävä ja äärimmäisen sitoutumiskammoinen mies.

Lopun hämähäkkikohtaus oli suorastaan nerokas. Jake löytää avaimen, kokee kiusauksen, näkee vaimonsa hämähäkkinä joka pelkää tulevansa "liiskatuksi". Jaken ilme kertoo kaiken: here we go again. Mieshän puhuu luennollaan diktatuurista ja kontrollista sekä kaavamaisuudesta kuinka asiat toistuu ja toistuu uudelleen ollen ensin tragedia ja muuttuen toistuessaan farssiksi. Jake tajuaa, että ollaan farssin äärellä ja ilme on sen mukainen.

 

[Scipio]

Minä kyllä tykkäsin Enemystä kun sen viime syksynä HIFF:ssa näin. Ei huikea elämys tai elämää suurempi leffa, mutta piti otteessaan ja herätti kysymyksiä, hyvän elokuvan merkkejä. En yritäkään väittää että olisin kaikkea tajunnut mutta jotain kyllä ja sitten jälkeenpäin nettikirjoitteluja lukemalla vähän lisää, vaikka sieltäkin niitä erilaisia teorioita löytyy vaikka kuinka monta.

Täysin samat ajatukset minullakin tuosta elokuvasta. Elokuvassa oli todella hyvä tunnelma ja varsinkin elokuvan alun outo jännite piti otteessaan. Puolen välin jälkeen elokuva muistaakseni vähän lässähtää kun mitään ei oikein tapahdu ja loppuhan onkin sitten ihan mitävittua-kamaa. Eli toisaalta helvetin hyvä, mutta samaan aikaan todella raivostuttava kokemus.
Suosittelisin kaikille elokuvien ystäville, mutta en todellakaan kenellekään, jotka suosivat perinteisiä viihdekäyttöön tarkoitettuja elokuvia.

 

[disco-stu]

Eli tämä Enemy oli siis juuri sellaista mielestäni tekotaiteellista paskaa, jossa yritetään tehdä jotain elämää suurempaa siinä oikein tukevasti failaten. Ei mitään tietenkään pois niiltä jotka onnistuivat elokuvasta nauttimaan, meitä on moneen junaan! Tietenkin ajatuksiahan tämäkin herätti, joten jos se oli tarkoituskin niin sinänsähän tekijät onnistuivat.

Spoileri

Tuollaisia edellämainittuja selityksiä itsekin mietin, ajattelin vaan että eikai nyt noin yksiselitteisen tökerö idea voi olla koko elokuvan pointti. Mutta ilmeisesti voi. Selväähän oli että Gyllenhaalin hahmo oli yksi ja sama henkilö, mm. koska näitä ei koskaan nähty muiden seurassa yhdessä, äidin puhelut, vaimon kuiskinta miten koulussa meni jne. Tässä vaan nyt vedettiin yhtälailla matto koko paskan alta, kun niissä leffoissa joissa lopussa kaveri herää ja kaikki olikin vain unta. Itseasiassa tähän elokuvaan se olisi ollut parempi lopetus. Idea hyvä, toteutus ihan perseestä olisi tuohon voinut jotain elokuvan peruselementtejä lisätä ihan viihtymisen kannalta - tuo laahaava tahti ja saatanallinen vatvominen on ihan yhtä tyhjän kanssa, eikä kiinnostanut kyllä pätkääkään.

ps. en myöskään pitänyt monen kriitikon taivaisiin ylistämästä tekeleestä "Only God forgives" eli en varmaan ole kohdeyleisöä tällekään

 

[mikko600]

ps. en myöskään pitänyt monen kriitikon taivaisiin ylistämästä tekeleestä "Only God forgives" eli en varmaan ole kohdeyleisöä tällekään

Löytyy muuten nykyään myös Netflixistä. Tämän vuosituhannen kovimpia teoksia. Aukeaa jos aukeaa. Helvetin karu ja kaunis teos.

 

[disco-stu]

Löytyy muuten nykyään myös Netflixistä. Tämän vuosituhannen kovimpia teoksia. Aukeaa jos aukeaa. Helvetin karu ja kaunis teos.

Kyllä, vaikken tykännyt niin suosittelen katsomaan silti, sillä ymmärrän kyllä miksi joillekin uppoaa. Mulla meni vati nurin jo alkupuolella, kun ei vaan saanut kiinni mistään.

 

[MustatKortit]

ps. en myöskään pitänyt monen kriitikon taivaisiin ylistämästä tekeleestä "Only God forgives" eli en varmaan ole kohdeyleisöä tällekään

Heh, samoilla linjoilla tästäkin ;)

Käytiin tyttöystävän kanssa katsomassa tuo, kun hän tykkää Ryan Goslingista ja itse katsoin trailerin perusteella, että vaikuttaa ihan hyvältä... not our cup of tea.

 

[palle]

Täytyy sen verran vielä ottaa kantaa tuohon Enemyyn, että ei se järin viihdyttävä elokuva ollut. Mutta herätti ajatuksia ja en muista, että ihan jokaisen elokuvan kohdalla olisin viettänyt vielä tuntikausia aikaa elokuvaa miettien ja internetistä mielipiteitä ja teorioita kalastellen. Tavallaan elokuva onnistui siinä mitä se yritti: herätti ajatuksia. Katsoin sen jopa uudestaan, mutta en siksi, että se olisi ollut erityisen hyvä elokuva, vaan enemmänkin uteliaisuudesta. Ristiriitainen kokonaisuus.

Täysin päinvastaisen fiiliksen viihdyttävyyden suhteen antoi Coherence (2013), joka myös jäi pitkään päähän ja vaati hieman googlettelua. Pääpointin tajuaa helposti ensimmäisellä katselukerralla, mutta varsinaisiin yksityiskohtiin pääsee paneutumaan vasta toisella. Yksi viime vuosien parhaista elokuvista.

 

[Scipio]

Enemy-elokuvan hyvyydestä kertoo sekin jotain, että tällä palstalla keskustellaan aiheesta jo toista sivua. Harva elokuva kuitenkaan pystyy herättämään niin paljon ajatuksia, että siitä pystyisi keskustelemaan näinkin pitkään. Esim. tuo Fury Road, joka on myös jo parilla sivulla mainittu, on katsojan näkökulmasta joko hyvä tai huono, mutta ei siitä mitään pitkää syvällistä pohdintaa saa aikaiseksi.

 

[olkikuukkeli]

Täysin päinvastaisen fiiliksen viihdyttävyyden suhteen antoi Coherence (2013), joka myös jäi pitkään päähän ja vaati hieman googlettelua. Pääpointin tajuaa helposti ensimmäisellä katselukerralla, mutta varsinaisiin yksityiskohtiin pääsee paneutumaan vasta toisella. Yksi viime vuosien parhaista elokuvista.

Minäkin tykkäsin tästä. Ilmeisesti aika hit or miss-kokemus kuitenkin, kysehän on scifi-indie-elokuvasta, joka kyllä näkyy esim. kuvauksen laadussa. Eli jos idea ei sytytä, niin elokuva on varmaan aika tuskainen katselukokemus. Minut sytytti ja elokuva piti hyvin otteessaan!

 

[palle]

Minäkin tykkäsin tästä. Ilmeisesti aika hit or miss-kokemus kuitenkin, kysehän on sekä scifi-indie-elokuvasta, joka kyllä näkyy esim. kuvauksen laadussa. Eli jos idea ei sytytä, niin elokuva on varmaan aika tuskainen katselukokemus. Minut sytytti ja elokuva piti hyvin otteessaan!

Se on todellakin juuri sitä, hyvin kiteytetty tuo "hit or miss". Eli ei voi varauksetta suositella jokaiselle elokuvien ystävälle.

Se mikä tekee Coherencesta entistäkin mielenkiintoisemman on tekijöiden lähestymistapa. Pääkaksikolla oli idea ja punainen lanka mietittynä, mutta tätä ei kokonaisuudessaan näyttelijöille kerrottu. Eli monet kohtaukset ovat puhdasta improvisaatiota dialogien ja jopa tapahtumien osalta, ainoastaan tietyille henkilöille per kuvauspäivä annettiin jonkinlainen ohjeistus mihin suuntaan keskustelua ja tilanteita lähdetään viemään ja näyttelijät hoitivat lopun.

 

[Jupe]

Pistetään pari sanaa Birdmanista.
Pääsi yllättämään positiivisesti vaikka aika pitkälti oli tiedossa mitä tuleman pitää. Michael Keaton on ollut omia suosikkeja jo vuosia, ei ole tehnyt mielestäni niin hyviä elokuvia näyttelijänä mihin kykenisi, monissa surkeissakin elokuvissa on sitä Keaton magiikkaa, tässä on nyt vihdoin kaivettu tuo talentti esiin ja aitona, raakana, ei kikkailua, ei ihme scorea, ei leikkauksia, välillä jopa mennään samaa kuvaa kymmeniä minuutteja. Edward Norton pääsee vastaavalla raakuudella esittämään osaamistaan ja on yhtä vakuuttava kuin parhaimmillaan on nähty.
Innaritun ohjaus on konstailematon ja intiimi, koko ajan ollaan hollilla, olet ikään kuin olkapään takaa seuraamassa tapahtumia. Tapahtumapaikkana broadway -teatteri on osuva kun tehdään intensiivistä draamaa, ollaan ikään kuin pääkallopaikalla mihin hollywood näyttelijät palaa kokeilemaan kannuksiaan live-yleisön edessä. Elokuvassa osuvaa draamaa kriitikosta ja miten vaikuttaa omalla kynällään suosioon ja pisteet myös scoren soittaneelle rumpalille, hyvin oli tuotu esiin ihan kuvassakin.

Ehdottomasti huippuelokuva, tälläistä väkevää ja intensiivistä todella läheltä kuvattua draamaa harvoin saa tuolta suunnalta. Micheal Keaton on juuri niin huikea kuin tiesin hänen olevan. Ei tämä näyttelijäsuoritus tullut yllätyksenä, kokonaisuus yllätti mukavasti.

Viiden tähden matskua.

_

 

[MustatKortit]

Se on todellakin juuri sitä, hyvin kiteytetty tuo "hit or miss". Eli ei voi varauksetta suositella jokaiselle elokuvien ystävälle.

Se mikä tekee Coherencesta entistäkin mielenkiintoisemman on tekijöiden lähestymistapa. Pääkaksikolla oli idea ja punainen lanka mietittynä, mutta tätä ei kokonaisuudessaan näyttelijöille kerrottu. Eli monet kohtaukset ovat puhdasta improvisaatiota dialogien ja jopa tapahtumien osalta, ainoastaan tietyille henkilöille per kuvauspäivä annettiin jonkinlainen ohjeistus mihin suuntaan keskustelua ja tilanteita lähdetään viemään ja näyttelijät hoitivat lopun.

Minun mielestäni Coherencen tekee mielenkiintoiseksi juurikin tuo dialogi, joka etenkin leffan alussa on suorastaan "woodyallenmaista", tämä siis suurena kehuna leffalle.

Dialogi siis tuntuu elämänmakuiselta ja aidolta. Olisin kirjoittanut, että "käsikirjoittamattomalta", mutta sinulla olikin tietoa, että näin ihan faktisesti oli asian laita.

Coherence saa minulta ehkä vajaa 4/5 tähteä, pieni miinus noista loppuratkaisuista, jotka omaan makuun olisivat saaneet olla hivenen pidemmät.

 

[Ted Raikas]

Mad Max: Fury Road nähty vihdoin.

No joo, olihan se korkeaoktaanista metallin vääntymistä ja tuli hiki katsellessa. Näyttävää toimintaa. Taatusti näyttävintä vähään aikaan ja oikea ote, joskin silmille puskevaa cgi:ta oli enemmän kuin mainostettiin, mutta pakkohan sitä. Kaikkiin ennakkohehkutuksiin nähden ei nyt ollut niin suurenmoinen elokuva kuitenkaan tai mitään suoranaisesti ennennäkemätöntä. Muistikuvissa Asfalttisoturi on edelleen jotenkin karumpi ja raadollisempi teos. Ehkä pitäisi katsella se, niin tietäisi onko se pelkkää nostalgisointia vai onko asiassa perää.

Oikein mainio elokuva kuitenkin ja sopivan erilaista toimintaa nykyhetkessä ja millekään ylenpalttiselle hempeilylle ja lässytykselle ei annettu sijaa, kuten ei pidäkään. Hahmogalleria sopivan vinksahtanutta ja outoa, kuten postapokalyptisessa toimintaleffassa sopii olla, primitiivisyys ja moderni teknologia lyö kättään. Charlize Theron oli oikein mainio ja sopivan uskottava kovapintaisen toiminnan naisen rooliin ja muutenkin toki lahjakas näyttelijä. Tom Hardy veti perusmurinaroolin, mutta sopi Maxin saappaisiin hyvin, vaikka Mel nyt onkin se oikea Max nyt ja aina. Alkaa tuosta kuonokopasta tulla kyllä Hardyn tavarmerkki. Nicholas Houltia ei kyllä meinannut tunnistaa roolissaan.

Näiltä näppäimin sellainen neljä tähteä viidestä. Ei siis mikään klassikkoelokuva ja tajunnanräjäyte, mutta pitkästä aikaa mielenkiintoinen ja sujuva perinteinen toimintaleffa kuitenkin sopivan old skool henkeen. Plussaa vielä maisemista, ne oli kaikessa karuudessaan todella kauniita. Ilmeisesti Etelä-Afrikassa kuvattu.

 

[Osmo Rapeli]

Muistakaahan, että Kung Furyn laillinen livestream pyörii jo: Kung Fury Live stream before the premiere - YouTube

Tämän paremmaksihan ei traileri käy: KUNG FURY Official Trailer [HD] - YouTube

Kaikkea olennaista tästä ruotsalaisprojektista: Kung Fury - Wikipedia, the free encyclopedia

EDIT: Pöh, itse leffa ei näkynyt. Ehkä ilmestyy tänne: Kung Fury tai tänne LaserUnicorns - YouTube

 

[StarsAreRising]

Uusi, ylistetty Mad Max tuli katsottua tuossa viime viikonloppuna. Kyseessä oli toki keskivertoa parempi toimintaelokuva, mutta lähes poikkeuksetta valtavaa hehkutusta saanut tekele ei säväyttänyt ainakaan neljän tai viiden tähden arvoisesti. Viihdyttävää, mutta jälkikäteen ei herättänyt päänsisäisiä ajatuksia, mitä hyvät elokuvat tuppaavat yleensä tekemään. 3/5.

 

[alwahla]

Big Game tuli katsottua pari päivää sitten. Jos yhdellä sanalla näkemääni pitäisi arvioida, niin sana "heikko" tulee heti mieleen. Todella onneton esitys oikeastaan kautta linjan. Juoni oli periaatteessa hyvä, mutta kaikki muu tökki. Erityisesti miljöö oli niin kaukana suomalaisesta maisemasta kuin vaan voi olla. Kouvolakin olisi näyttänyt paremmalta ja uskottavammalta tapahtumapaikalta kuin joku alppimaisema.

 

[pernaveikko]

Erityisesti miljöö oli niin kaukana suomalaisesta maisemasta kuin vaan voi olla. Kouvolakin olisi näyttänyt paremmalta ja uskottavammalta tapahtumapaikalta kuin joku alppimaisema.

Tämän nyt näki jo trailerista, onneksi joskus tulee nähtyä spoilereita. Ei mitään tarvetta nähdä koko pätkää.

Olen viime aikoina miettinyt enemmänkin tätä kuvauspaikkasekoilua. Mistä se siis tarkalleen ottaen johtuu, osaisiko joku alaa tunteva kertoa tarkemmin?

Katsoin ei niin hyvän, mutta ihan kohtuullisen elokuvan mikä tapahtui kokonaan Havaijilla. Siitä johtuen osa tekeleestä oli siellä myös kuvattu, edes jotain positiivista. Silti iso ratkaisukohtaus oli kuvattu Costa Ricalla, koska siellä nyt oli sitten ilmeisesti parempi maisema. Miksi sama tarina ei olisi toiminut kokonaan Costa Ricalla kuvattuna, jos se nyt oli niin tärkeää sinnekin raahata koko tuotanto? Jotain ihmeellistä taiteilijahippien ylianalysointia taas.

Joo, joo. Raha ja työluvat ja muut, mutta kun aika usein tuntuu siltä, että kysymys on jostain ihan muusta, kun tavoitellaan jotain ihmeellistä taiteellista näkemystä. Tuo Costa Rica esimerkki menee suoraan leffavirheisiin, kun bongarit olivat helposti huomanneet ruudussa nähtävän kivilajin olevan sellainen mitä ei Havaijilla ole. Tätäkö ohjaajat ja tuottajat haluavat? Porukka nauraa niiden tuotoksille, mutta dollarit virtaa kassaan.

Tuon suomileffankin näkee aika moni ihminen kelle ei tule edes mieleen, että eihän Suomessa tuolta näytä. Ei se ihan oikein ole.

 

[Jupe]

Mad Maxin hienoushan perustuu siihen hahmogalleriaan, autogalleriaan ja hei ei elokuva voi olla huono jos sotapojat huutaa yhteen ääneen ja ylistää V8:sia. :) Itselle tuli vasta leffan katsomisen jälkeen tietoon että ykkösen legendaarinen pahis Toecutter oli Fury Roadin Immortan Joe, huikea hahmo sekin, ihan kreisiä nämä maskit, hengitysefektit kuin darth waderilla ja elokuvan maailma yleisestin tarkoituksella aivan yliammuttu, monessako elokuvassa soundtrack kulkee elokuvassa itsessään karavaanin mukana. Loppuun voi todeta että eihän raaka autoistettu yhteiskunta tarvitse kuin gasolinea ja äidinmaitoa. Heh.

Ymmärrän kritiikin sen suhteen että tylsähän se on jos ei arvosta sitä Fury Roadin perusideaa raivoa vauhdissa, autoja, friikkejä, stuntteja jne. En itse ainakaan odottanut juurikaan muuta, katsoin pari viikkoa sitten muistin virkistykseksi MAD MAX ykkösen 1979 vuodelta ja tämä perusidea löytyy jo siitä, jos näyttelijärsuorituksiin mennään niin kökömpihän se oli, mutta kulttikamaa silti. Ei tästä Birdmanin kaltaista draamaa saa tekemälläkään mistä kirjoittelin tuossa ylempänä, mutta molemmat omissa genreissään viiden tähden matskua.

_

 

[MustatKortit]

Katseltiin eilen telkkarista tuo Louhimiehen Kasipallo.

Ihmettelen kyllä, kuka tätä pätkää hyvänä pitää. Jos minä olisin tuottaja ja olisin tämän leffan kässärin saanut käsiini, niin leffa olisi jäänyt tekemättä - kliseetä ja ennalta arvattavia "käänteitä" yksi toisensa perään...

Tämä leffa on tehty aika monta kertaa aiemminkin...

 

[Fancy Jasper]

Tilasin eilen koyaanisquatsin. Miks sitä ei löydy youtubesta? Käsittämättömän hyvä.

 

[Squit]

Pistetaan nyt lyhyesti parit arvostelut muutamista leffoista mita on tuossa tullut nahtya:

Interstellar - 5/5:
Tykkasin kylla paljon, eipa noi Nolanin leffat pahemmin ole pettanyt. McConaughey vetaa kylla jaatavaa settia nykyaan, todella vahva suoritus. Taytyisi katsoa toistekin, niin varmasti saisi enemman irti, valilla kuitenkin tietoa tulee niin paljon, etta varmasti osa meni tukan yli. Tykkasin lopusta paljon. Filmi kosketti ja pisti mietityttamaan. Taydet tahdet, noin muuten en tykkaa avaruusaiheisista leffoista (pois lukien Star Warsit ja Guardians of the Galaxyn tyyliset lapsellisemmat jutut).

Kingsman: The Secret Service - 5/5:
Aivan huikean hieno leffa. James Bondia uusilla saannoilla. Bond instituutin suurin ongelma on, etta leffasarjaa ei taysin voi uudistaa. Instituutio on niin vahva, etta siina on tietyt saannot aina mukana. Kingsman oli ennen kaikkea rento, sopivan kevyt, mutta erittain vahva silti. Viihdetta parhaasta paasta. Kivasti oli juttuja tehty kieliposkessa. Kirkkokohtaus on paras toimintakohtaus vuosiin, myos paavihulainen oli yksi parhaista ikina. Ihanan raaka.

Mad Max: Fury road - 4/5:
Hyvalta naytti trailereissa, mutta silti epailin hiukan, koska nykyajan rebooteista on jaanyt paskamaku. Heti alkumiinuteilla kaasu iskettiin poytaan ja se oli menoa. Todella hyvaa Mad Max toimintaa. Todella riisuttua menoa, mutta sitakin paremmin tehtya. Pelkkaa toimintaa, ei tuossa hirveasti draamaa ollut. Maailmanlopun jalkeinen miljoo on helvetin mielenkiintoinen ja sairas. Parhaita rebootteja ikina ja hyvat nayttelijat.

Boyhood - 3/5:
Taa on se filmi jota tehtiin monta vuotta. Alkuun iski heti, etta todella mielenkiintoinen ja lamminhenkinen filmi. Mutta loppua kohden lassahti melkopahasti. Aivan liian pitka. Leffan tarkoitus oli seurata pojan kasvua aikuiseksi ja ajattelin etta ne teinivuodet vasta mielenkiintoisia onkin. Paskat, vaan oli tylsempia. Kakarasta kasvo joku valokuvaileva emo hippi vegaani joka haahuilee kuin haamu pitkin poikin. Mielenkiintoisin anti oli seurata vanhempien kasvua, varsinkin isukin, eli Ethan Hawken kasvua. Yksi syy miksi leffa laimeni loppua kohden, oli sekin etta isukkikin kasvoi "aikuiseksi" vasta niin myohaan. Patricia Arquettelta myos vahvaa suorittamista, mutta Arquetten roolihahmo tuntuu aina olevan samantyylinen "aitihahmo".

What we do in the shadows - 4/5:
Aika korkea pistemaara komedialeffalle, mutta tykkasin siita niin paljon. Olen todella kova komedian fani ja minulla on laaja huumorintaju. Katselen jotain Stillerin ja Sandlerinkin rainoja, koska on kiva katsoa hassuttelua, vaikka paskaleffa olisikin. What we do in the shadows on uusi-seelantilainen filmi, joka on ns. mockumentary. Siina seuratan neljan vampyyrin elamaa ja arkea. Ihan perkeleen hauska filmi, mutta kannattaa katsoa ensiksi traileri, joka esittaa hyvin minkatyyppista komiikka loytyy. Suosittelen kaikille kokeilemaan jos vaikka naurattais. Leffan on osittain kasikirjoittanut ja ohjannut Flight of the Conchords duon toinen osapuoli Jemaine Clement, joka nayttelee myos leffassa. Tuossa linkki IMDB:n sivuille: What We Do in the Shadows (2014) - IMDb

 

[Jupe]

Lordi Monsterismies oli kyllä puuduttavaa katseltavaa. Tietenkään ei kuvattu bändissä soittavien naamoja joka teki vielä rasittavampaa dokkarin seuraamisesta. Tomi sitten ihmetteli jokaiseen väliin velkojensa keskellä mihin vittuun ne kaikki fanit häipyi sen euroviisusuosion jälkeen. Voisiko johtua siitä että bändillä oli tasan kaksi ok biisiä ja muut aikamoista paskaa. Ne hirviöasut jaksoi kiinnostaa 5min aikuista ihmistä, poikkeuksena ehkä jokin pieni faniryhmä jossain keskieuroopassa joka hullaantuu tälläisestä mukakauhusta.
Vielä surullisempaa oli kuulla Tomin suusta että hän on ollut ennen, nyt ja tulee aina olemaan LORDI, mihin viittasi myös kun esitettiin kysymys tuleeko paljon äidin toivomaa jälkikasvua, vastaus oli jota kuinkin tämä: lapset eivät tee lapsia ja koen edelleenkin olevan lapsi.

Kaikkea hyvää bändille ja hienoa että saivat maksettua ainakin suurimman osan veloistaan dokkarin lopussa mainitulla uudella levyllä ja kiertueella.

Olihan surullinen ja masentavan tylsä niin tarinana kuin dokkarina.
1/5

Katsoin myös pitkästä aikaa legendaarisen Lampaansyöjät. Hahmoina Kinnusen ja Lastumäen näyttelemät kaverukset ovat kyllä erinomaisia, se läppä mikä menee siinä viinanjuonnin ja lampaansyönnin ohessa, löytyy juttua niin pimpusta kuin muustakin elämäntarkoituksesta. Loistavaa kossunhuurteista suomikuvaa. 4/5

_

 

[Ted Raikas]

Vielä surullisempaa oli kuulla Tomin suusta että hän on ollut ennen, nyt ja tulee aina olemaan LORDI, mihin viittasi myös kun esitettiin kysymys tuleeko paljon äidin toivomaa jälkikasvua, vastaus oli jota kuinkin tämä: lapset eivät tee lapsia ja koen edelleenkin olevan lapsi.

Mitä surullista tuossa on? Mies on itselleen täysin rehellinen ja myöntää asian, että on sillä tapaa lapsellinen ja ylipäätään keskenkasvuinen henkisesti, että ei ole kykeneväinen huolehtimaan ja kasvattamaan jälkeläisiä. Tuohan on vain vastuullista toimintaa. Todella moni huithapeli ja teini-ikäänsä jämähtänyt niitä penskoja puskee maailmaan ja lopputulos on sitten nähtävissä. Se vasta surullista onkin.

Se, että joku ei halua lapsia syystä X ei kyllä tee kenestäkään surullista hahmoa, mutta kuka mitenkin asian tietysti näkee.

 

[Jupe]

Se, että joku ei halua lapsia syystä X ei kyllä tee kenestäkään surullista hahmoa, mutta kuka mitenkin asian tietysti näkee.

Jep, esitin asian vähän huonosti, kuulosti dokussa surulliselta niiden jo vanhenevan äidin toiveiden jälkeen tuo Tomin kommentti. Tokaisi vielä kommenttien jotain tyyliin, "sori mamma". Jokainen tietysti toimii itselleen parhaalla tavalla ja ehdottomasti hyvä että tunnistaa sen mikä on miehiään.

Omasta mielestäni surullinen tuo LORDI-hahmo mitä tulee olemiseen aina ja iankaikkisesti LORDI oli suosio sitten mitä tahansa.

_

 

[Ted Raikas]

No, en minäkään kyseistä hahmoa ja bändiä tajua niin millään, eikä siinä ole mitään erityistä ja varsinkaan omaperäistä. Tuntuu vähän sellaiselta pakonomaiselta jutulta, että kun ollaan fanitettu KISS:ia ja kumppaneita, niin pitää sitten olla oma bändikin, vaikka mitään erityislahjoja ei ole. Enemmän näkisin, että Putaansuulla olisi annettavaa kenties juuri puhtaasti visuaalisella alalla, missä hän kai on juuri musiikin ohella toiminutkin. Onhan nuo maskit sun muut nyt sinänsä ihan taitavasti tehtyjä, jos omaan makuun aika kliseisiä ja yliampuvia.

Eipä tietysti ketään voi estääkään jos haluaa huseerata vähän joka taiteen/viihteen osa-alueella, mutta ei pidä sitten vollottaa julkisesti jos muut ole kiinnostuneet niin paljon siitä jutusta mitä teet. Itsekriittisyys kunniaan myös.