Yliarvostetuin ammattikunta?

  • 32 189
  • 230

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Eikö kukaan ole vielä maininnut ovimiehiä? Olen kirjoittanut tästä ennenkin avautumisen Vartija-ketjuun, mutta en vain jaksa ymmärtää mikä tuossa ammatissa on sitten niin hienoa. Järkkärikurssi, vähän punttisalia ja suhteet kunnossa, niin pääset heti suht isojen kuppiloiden ovelle. Tai sitten aloitat Hesburgerista. Itsellä kavereissa useampikin järkkäri ja lähes jatkuvasti saa facebookista lukea kun sinne on lisätty joku selfie-missä paistaa keltainen lappu rinnassa ja käsiraudat vyöllä. Ihan oikeasti tunnen erään järkkärin/ovimiehen joka joutui aloittamaan uransa Hesburgerista viikonloppuöisin. Ei siinä muuten mitään, mutta minua (ja ilmeisesti myös random asiakkaita) nauratti pirusti kun tämä sankari seisoi Hesen aulassa kädet siinä varustevyöllä josta löytyi kaikki sumuttimet, pamput ja käsiraudat. Järkkäri sitten siinä seisoi rotevana ja katsoi haukansilmin kun teinit ostivat pikaruokaa ja oli valmiina niputtamaan kenet vain samalla sekunnilla. Teki mieli mennä ja sanoa kaverille suoraan, että herätys, oot Hesburgerissa etkä Kakolassa, eikä täällä ole edes tilanne päällä. Noh jokainen tyylillään.

Toinen kaveri on edennyt vähän vauhdikkaammin järkkärin/ovimiehen uralla ja oli sitten eräiden festarien VIP-alueen portilla. Siihen paikalle sitten löysi paikallinen ex-mäkikotka silloisine rouvineen ja Masa koitti änkeä VIP-alueelle ilman passia. Kaveri oli sitten sanonut Matille että ei ole asiaa sisään ilman passia, johon mäkikotka meni möläyttämään "etsä tiiä kuka mä oon". Portsari-kaverini oli sitten lukenut Tony Halmeen elämäkertaa ja keksi siitä hyvinkin omaperäisen sutkautuksen Matille: "mua ei vittuakaan kiinnosta kuka sä muka oot, mutta mä oon [etunimi sukunimi] ja mä en päästä sua tästä ovesta läpi." Sitten tätä läppää on saanut kuulla kyseisen kaverin suusta useasti myöhemmin miten "joku mattinykänen" on joutunut nöyrtymään tämän portsarintaitojen edessä.

Toki portsareita on hyviä ja leppoisiakin, mutta pirun moni on näitä keille on noussut hattuun kun pääsee päättämään kuka pääsee sisään ja kuka ei. Sitten jotkut jaksavat vielä hehkuttaa näitä, "mun kaveri onki Gigglin Marlinin ovella et se voi kyl järkätä meidät ihan mihin tahansa baariin sisälle". Toinen vähän samaa sarjaa on tiskijukat eli DJ:t. Enkä tällä tarkoita mitään Darudea tai K-systemiä, vaan niitä parikymppisiä "DJ Nevahöördejä", jotka ovat ehkä jo kerran saattaneet päästä ihan naapurikaupungin kuppiloissa soittelemaan musiikkia. Kerran erehdyin menemään jututtamaan erästä edellämainittua tiskijukkaa, tarkoituksenani esittää biisitoive (kuten aika usein baareissa ollessani on tapana tehdä). Kysyttyäni DJ:ltä asiallisesti, että voiko biisi X soida jossain välissä, tämä katsoi minua kuin idioottia ja huusi "mitä vittuu, tuutsä mua neuvomaan? se biisi ei kuulu illan biisilistaan!". Sanoin selvä ja vaihdoin baarissa toiselle puolelle, kun ei siellä tanssilattialla ollut edes ketään. Jälkikäteen selvitin DJ:n nimen ja vähän googlailin, olihan kyseisellä artistilla jo huimat 100 tykkäähää Facebookissa. Oikea ammattiartisti tosiaan.

Ketjussa jo aiemmin mainituista tradenomeista voisin avautua kanssa. Itse opiskelen myös AMK:ssa (mutten liiketaloutta), kaveripiirissä parikin tradenomi-opiskelijaa ja siksi tullut pari kertaa oltua opiskelijabileissä näiden seurassa. Voi jösses sitä ylimielisyyttä. Juteltiin vähän omista koulutusohjelmistamme ja tradenomit sitten siinä surutta kehuivat omaa alaansa maasta taivaisiin. Kuulemma alalle on lähdetty koska isot rahat kiinnostaa. Koitin sitten udella että millaisia tulevaisuuden suunnitelmia on koulun jälkeen, vastaukseksi sain, "no bisnestä!". Koitin tarkentaa millaista bisnestä, niin sieltä tuli että no massii, fyffee, fyrkkaa, tuohta, siis sitä bisnestä. Asia selvä.

Pahoittelen jos täällä esiintyy yllämainittujen ammattien harjoittajia, ei ollut tarkoitus mitenkään yleistää. Uskon että olen onnistunut löytämään vain ne pahimmat yksilöt aina, tai ainakin DJ ja ovimiesten kohdalla vain ne negatiiviset tilanteet jäävät usein mieleen. Lisäksi pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, suuntaan suoraan tämän viestin jälkeen unille.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Toinen vähän samaa sarjaa on tiskijukat eli DJ:t. Enkä tällä tarkoita mitään Darudea tai K-systemiä, vaan niitä parikymppisiä "DJ Nevahöördejä", jotka ovat ehkä jo kerran saattaneet päästä ihan naapurikaupungin kuppiloissa soittelemaan musiikkia. Kerran erehdyin menemään jututtamaan erästä edellämainittua tiskijukkaa, tarkoituksenani esittää biisitoive (kuten aika usein baareissa ollessani on tapana tehdä). Kysyttyäni DJ:ltä asiallisesti, että voiko biisi X soida jossain välissä, tämä katsoi minua kuin idioottia ja huusi "mitä vittuu, tuutsä mua neuvomaan? se biisi ei kuulu illan biisilistaan!". Sanoin selvä ja vaihdoin baarissa toiselle puolelle, kun ei siellä tanssilattialla ollut edes ketään. Jälkikäteen selvitin DJ:n nimen ja vähän googlailin, olihan kyseisellä artistilla jo huimat 100 tykkäähää Facebookissa. Oikea ammattiartisti tosiaan.

En ymmärrä. Miksi ihmeessä se DJ soittaisi sinun toivomasi biisin? Menisitkö joltain pieneltä bändiltä kysymään kesken setin, että voisitteko soittaa biisin X jossain vaiheessa?

Mulla on jonkun verran tuttuja noissa DJ hommissa, ja keikkasettien valmistelut yms. on tarkkaan mietittyä hommaa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
... Teki mieli mennä ja sanoa kaverille suoraan, että herätys, oot Hesburgerissa etkä Kakolassa, eikä täällä ole edes tilanne päällä...

Valitettava tosiasia on se, että hampurilaispaikoissakin on nykyään pakko olla vartiointia, etenkin iltaisin ja tietty yöaikaan. Näin siis Helsingissä...

Eri asia onkin sitten se, että mitä nämä hessut pystyvät tositilanteessa tekemään. Hampurilaispaikkoihin laitetaan finninaamaiset kynäniskat hommiin. Kerran tiputin yömäkkärissä ranskikset lattialle ja huomasin vartija-pojan helpottuneen ilmeen siivotessani ne samantien pois, ettei hänen tarvinnut uskaltautua niistä sanomaan.

Vartiointi-bisneksestä ja rekrytoinnista huomaa, että kyseessä on kasvava ala, työvoimaa tarvitaan enemmän, kuin on sinne soveltuvia heppuja.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Olkoot vaikka 500 opintoviikkoa, mutta kotimaisen ikäluokan eli opiskelija-aineksen taso on tuskin ratkaisevasti muuttunut jostakin neljännesvuosisadan takaa nykypäivään. Siis suunnilleen samantasoisesta porukasta tehtiin ennen merkonomeja, nyt tradenomeja. Oletettavasti - ja näin veronmaksajan näkövinkkelistä toivottavasti - tuon lisääntyneen panostuksen vaikutukset näkyvät porukan kyvyissä, mieluiten työmarkkinoita vastaavalla tavalla. Kakkosdivisioonan porukkaa siellä AMK:ssa kuitenkin istuu noin keskimäärin.

Keskimäärin ehkä, mutta varianssi on hirmuinen, kuten oppilaitoksillakin. Resursseissakin on raju ero jonkun Kajaanin/Mikkelin tai tämän erään yksityisen Hgissä vaikuttavan liiketaloutta kouluttavan amk:n välillä - jälkimmäisessä tämä näkyy myös opetuksessa. Ja valmistuneiden sijoittumisessa. Erot muistuttavat brittiyliopistojen jakaumaa, mutta onpa sinne pasilalaiseen vaikeampi päästä sisäänkin kuin moneen yliopistoon.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
En ymmärrä. Miksi ihmeessä se DJ soittaisi sinun toivomasi biisin? Menisitkö joltain pieneltä bändiltä kysymään kesken setin, että voisitteko soittaa biisin X jossain vaiheessa?

Mulla on jonkun verran tuttuja noissa DJ hommissa, ja keikkasettien valmistelut yms. on tarkkaan mietittyä hommaa.

Et ole tainnut sitten bändien keikoilla kauheasti olla? Eiköhän esimerkiksi "soittakaa Paranoid"-huuto kajahda lähes aina. Toki normaalisti bändeiltä ei kukaan vaadi mitään toivebiisiä bändin oman tuotannon ulkopuolelta, mutta se johtuu siitä yksinkertaisesta erosta, että bändin soittajat ovat muusikoita, DJ:t eli tiskijukat eivät ole. Eivät muusikoita, eivät missään nimessä mitään "taiteilijoita", vaikka moni tuntuukin näin kuvittelevan sitä enemmän, mitä korkeampi on päänsisäinen kusipitoisuus.

Tiskijukka on glorifioitu radion soittolistan tai stereoiden shuffle-toiminnon jatke, jonka ainoa tehtävä - useimmiten nälkä- tai juomapalkalla tai korkeintaan nekkurahoista - on soittaa jotain taustamusiikkia, jotta baari/klubi ei tuntuisi niin tyhjältä ennen kuin oikeat muusikot aloittavat myöhemmin keikkansa ja/tai jotta perusälämölö peittyisi. 99% kaikista tiskijukista voisi korvata valitsemalla satunnaisesti lähes mitä tahansa genremusiikkia soimaan. Tästä huolimatta monet tiskijukat eivät tunnu tajuavan olevansa asiakaspalvelijoita siinä missä baarimikkokin ja saattavat vetää herneen nenään, jos joku maksava asiakas erehtyy pyytämään toivebiisiä sen sijaan, että ei jaksaisikaan kuunnella Suuren Neron valitsemaa soittolistaa.

Mistään "keikkaseteistä" ei kannata tässä yhteydessä tietenkään puhua, keikkasettejä laativat vain ne, jotka soittavat keikkoja eli muusikot. Voihan sitä soittolistansa laatia etukäteen ja osa tiskijukista näin tekeekin, mutta eihän se tosiasiassa kiinnosta baarissa notkujia normaalisti pätkääkään. Eihän DJ soita omaa musiikkiaan vaan muiden musiikkia. Moni DJ, yleensä ne vähän paremmat tai ainakin urallaan pitkäikäisemmät DJ:t pakkaavatkin mukaan vinon pinon levyjä ja soittavat niistä musiikkia joustavasti tilanteen ja tunnelman mukaan. Sellainen onkin järkevämpää kuin orjallinen tuijottaminen "keikkasettiin".

DJ on ammattikuntana tosiaan ehdottomasti tämän ketjun kamaa, eli täysin yliarvostettuja.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Et ole tainnut sitten bändien keikoilla kauheasti olla? Eiköhän esimerkiksi "soittakaa Paranoid"-huuto kajahda lähes aina. Toki normaalisti bändeiltä ei kukaan vaadi mitään toivebiisiä bändin oman tuotannon ulkopuolelta, mutta se johtuu siitä yksinkertaisesta erosta, että bändin soittajat ovat muusikoita, DJ:t eli tiskijukat eivät ole. Eivät muusikoita, eivät missään nimessä mitään "taiteilijoita", vaikka moni tuntuukin näin kuvittelevan sitä enemmän, mitä korkeampi on päänsisäinen kusipitoisuus.

Keikkoja on tullut kahlattua aika helvetillinen määrä, niin yleisössä kuin ihan lavalla soittaen. Paranoid-huuto on ollut jo vuosia kulunut, mutta silti sen joku aina keksii letkauttaa. Sen myönnän, että vertaus bändin ja DJ:n välillä oli huono.

Tiskijukka on glorifioitu radion soittolistan tai stereoiden shuffle-toiminnon jatke, jonka ainoa tehtävä - useimmiten nälkä- tai juomapalkalla tai korkeintaan nekkurahoista - on soittaa jotain taustamusiikkia, jotta baari/klubi ei tuntuisi niin tyhjältä ennen kuin oikeat muusikot aloittavat myöhemmin keikkansa ja/tai jotta perusälämölö peittyisi. 99% kaikista tiskijukista voisi korvata valitsemalla satunnaisesti lähes mitä tahansa genremusiikkia soimaan. Tästä huolimatta monet tiskijukat eivät tunnu tajuavan olevansa asiakaspalvelijoita siinä missä baarimikkokin ja saattavat vetää herneen nenään, jos joku maksava asiakas erehtyy pyytämään toivebiisiä sen sijaan, että ei jaksaisikaan kuunnella Suuren Neron valitsemaa soittolistaa.

Aika pirun iso osa bändeistä vetää juoma ja ruokapalkalla. Isojen bändien lämppäreillekkin jää monesti käteen pelkkää turskaa.


Mistään "keikkaseteistä" ei kannata tässä yhteydessä tietenkään puhua, keikkasettejä laativat vain ne, jotka soittavat keikkoja eli muusikot. Voihan sitä soittolistansa laatia etukäteen ja osa tiskijukista näin tekeekin, mutta eihän se tosiasiassa kiinnosta baarissa notkujia normaalisti pätkääkään. Eihän DJ soita omaa musiikkiaan vaan muiden musiikkia. Moni DJ, yleensä ne vähän paremmat tai ainakin urallaan pitkäikäisemmät DJ:t pakkaavatkin mukaan vinon pinon levyjä ja soittavat niistä musiikkia joustavasti tilanteen ja tunnelman mukaan. Sellainen onkin järkevämpää kuin orjallinen tuijottaminen "keikkasettiin".

DJ on ammattikuntana tosiaan ehdottomasti tämän ketjun kamaa, eli täysin yliarvostettuja.

Tässä nyt taitaa olla erona se, että minä en laske jokaista playn painajaa DJ:ksi, vaan puhun niistä, jotka ovat oikeasti paneutuneet hommaan, ja osaavat hommansa. Esim. oma kaverini soittaa klubeilla kaikenmaailman häröilyä, ja käyttää valtavasti tunteja pelkkiin re-miksauksiin, omiin biiseihin yms. Se että DJ ei soita jokaista instrumenttia keikalla livenä, ei tarkoita etteikö niiden eteen ole nähty valtavasti vaivaa aiemmin.

Toki jos iltana on joku tunnetut kasarihitit, niin silloin kai voi käydä heittämässä toiveita jos siltä tuntuu.
 

JYP#44

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tyyni Kari & Klassikkopaidat
Tässä nyt taitaa olla erona se, että minä en laske jokaista playn painajaa DJ:ksi, vaan puhun niistä, jotka ovat oikeasti paneutuneet hommaan, ja osaavat hommansa.

No mitä termiä käyttäisit sitten itse tuollaisesta "artistista"? Itse allekirjoitan Mustan Nuolen viestin täysin. Ja ihmettelen kyllä jos et laske kyseisiä kavereita DJ:ksi, sillä eikö lähes kaikki baari-DJ:t ole juuri noita?

Kuten Musta Nuoli sanoi, DJ:n ammatti on asiakaspalveluammatti.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Mitä olen ymmärtänyt, niin ravintola linjaa aika pitkälti sen baarissa soivan musiikin. Paska dj + juuri siihen baariin sopimaton musiikki (pl. erikoisillat) on yhtä kuin huono meno ja sitä kautta huono myynti. Itse soittelen aika ajoin dj-keikkoja, mutta soundi menee enemmän Berliinin homeisten teknobunkkereiden suuntaan ja keikkatilaisuudetkin sen myötä muualle kuin ns. juottoloihin, siltikin koen harvat esiintymiseni asiakaspalvelutyönä. Sillä onhan yksi tiskijukan hyve ns. lattian luku. Toki klubipromoottorit, sekä ravintolapääliköt avittavat tätä hommaa buukkaamalla tilaisuuksiinsa sopivat deejiit. En ota kylläkään toiveita vastaan, koska "levystöni" ei ole niin laaja, että sieltä löytyisi kamalasti tuota suurempaa yleisöä palvelevaa musiikkia. Siihen kun lisää vielä keikkajännityksen + pienen introverttiuden, niin saatan vaikuttaa keikalla ehkä poissaolevalta ja jonkin mielestä kusipäiseltäkin. Tykkään siis olla niin sanotusti omissa oloissani ennen ja jälkeen. Mutta tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku kulmakunnan oman elämänsä Martin Garrix ei osaa ravintolakeikallaan ottaa asiallisesti biisitoiveita vastaan, mutta yleensä Siperia opettaa märkäkorvia niin kuin muillakin elämänalueilla.

Mutta jos macbookissa sattuu olemaan jollain keikalla esim. paljon Dystopian Recordsin tuotantoa ja joku sattuu niitä artisteja pyytämään, niin toki lähtee. Harvemmin vain noissa "reiveissä" sinne kopille ängetään biisitoive mielessä, kun hiffataan sen jutun juoni ja illan, tai aamun luonne.

Mutta sellainen korjaus toki, että kyllä ammatti-ravintola-deejiit Suomessa elää tuolla hommalla, ostavat autoja ja maksavat asuntolainaa. Nyt tähän ansaintaluokkaan ovat Suomessa pääsemässä/ päässeet myös klubideejiit; Orkidea, Kunnari, Proteus, Super8 & Tab jne jne.. Ja iso osa varsinkin tuolla klubipuolella tuottaa musiikkia ja osalta löytyy taustalta mm. piano-opintoja ja joku pääinstrumentti. Itse en sitä tee, mutta selektoin hyvin monta tuntia päivässä ja viikossa raitoja soittoon, eli en nyt ihan lähde soitellen (heh) sotaan, kun keikkakutsu käy.

Parhaimmillaan deejiin työ on taidetta, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole sen enempää kuin kolmen soinnun sorbus hooceekaan.

Ymmärrän toki senkin, että kaikkia "Rumban toimittajia" vituttaa tämä ammattikunta. Helpotusta siihen ei kylläkään ole luvassa, sillä ainakin klubipuolella tuon EDM-juuston lisäksi eräs elektronisen musiikin alalaji, eli tekno elää vahvaa renesanssia Euroopassa ja iskee sekin pian isosti Suomeen, osin on jo näin tehnytkin. Summer Sound Festival pätkii pian suuruudellaan suurimman osan maamme rock-festareista jne.. Noh, kauan siihen menikin. Kun itse aloin 15 vuotta sitten pyörimään ja toimimaan tässä kulttuurissa, niin hyvä ettei silmille syljetty, mutta kyllä nyt kelpaa. :)

Tämä siis järkyttävän laajalla skaalalla eri musiikkia kuuntelevan näppäimistöltä.
 
Viimeksi muokattu:

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
... Joku Kousakin tienaa varmasti 2-3x enemmän kuin erittäin taitavat lääkärit. Lääkäreillä ei myöskään ole rahastointimahdollisuuksia niin kuin näillä liigahessuilla.

Tämä ei pidä paikkaansa, tilanne on päinvastoin. Taitavat lääkärit tienaavat 2-3x enemmän kuin Kousa ja erittäin taitavat vielä enemmän.
 

FASlapsi

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Parhaimmillaan deejiin työ on taidetta, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole sen enempää kuin kolmen soinnun sorbus hooceekaan.

Tämä oli ihan hyvin sanottu, DJ:n hommien lisäksi soveltuu aika moneen muuhunkin työhön.

Kerran kävin kaupassa, ostin jotain perus maitotölkkiä ja jugurttia sun muuta ruisleipää, ja ladoin ne kamat siihen kassan tiskille. Kassalla oli semmonen nuori semineekeri, joka veti ne mun ostokset viivakoodilukijansa ohi semmosella vauhdilla että jäin oikeesti suu auki kattomaan sitä sen touhua. Sillä meni varmaan alle sekunti per ostos, kädet kävi ku milläkin puuvillanpoimija-esi-isällään, samalla vauhdilla vielä pisti pakasteet omaan pussiinsa. Se oli taidetta se. Kauppa oli kaukana sieltä missä ite asun, mutta kävin siellä kerran uudestaan ihan vaan sen takia että saisin uudestaan nähdä kun se jamppa on kassalla, ja oikein harmitti kun ei se ollu töissä. Pitäis joskus soittaa sinne, selvittää koska se kaveri on töissä ja mennä sinne sen kassan viereen jonkun retkituolin ja popcornien kanssa.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Tämä ei pidä paikkaansa, tilanne on päinvastoin. Taitavat lääkärit tienaavat 2-3x enemmän kuin Kousa ja erittäin taitavat vielä enemmän.

Jep, kyllä näin on.

Toki pitää muistaa se, etteivät kaikki loistavatkaan lääkärit lähde yksityiselle puolelle näitä isoja rahoja vuolemaan, vaan kyllä muutamat jäävät omasta tahdostaan julkiselle sektorille, tärkeisiin tehtäviin. Näistä korvaus on tietysti samaten hyvä, muttei kuitenkaan samaa luokkaa, kuin yksityisellä.

Veljeni on lääkäri ja hänen ohjaajansa kandivuosilta oli juuri näitä lääkäreitä, jotka julkiselle olivat jääneet ja kritisoi kovin sanoin nuorien lääkärien rekytointia Attendon jne kautta. Siis tätä mielikuvamainontaa, jossa ei puhuta enää lääketieteestä mitään, vaan visioidaan elämää golfkenttien ja löysien työaikojen keskellä.
 
Toki normaalisti bändeiltä ei kukaan vaadi mitään toivebiisiä bändin oman tuotannon ulkopuolelta, mutta se johtuu siitä yksinkertaisesta erosta, että bändin soittajat ovat muusikoita,

Cover-bändeiltä voi vaatiakin. Heitähän voisi siinä mielessä verrata tiskijukkiin, että hekään eivät soita omaa musiikkiaan.

Tämä siis järkyttävän laajalla skaalalla eri musiikkia kuuntelevan näppäimistöltä.

Mitä tarkoittaa järkyttävän laaja skaala käytännössä?
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
No mitä termiä käyttäisit sitten itse tuollaisesta "artistista"? Itse allekirjoitan Mustan Nuolen viestin täysin. Ja ihmettelen kyllä jos et laske kyseisiä kavereita DJ:ksi, sillä eikö lähes kaikki baari-DJ:t ole juuri noita?

Kuten Musta Nuoli sanoi, DJ:n ammatti on asiakaspalveluammatti.

Hyvä kysymys. Kai ne voi luokitella halutessaan DJ:ksi.

Pointti oli kuitenkin se, että minusta on tökeröä mennä toivomaan biisiä kesken toisen setin. Oli DJ:n hommasta mitä mieltä tahansa, tai oli soitettu musiikki kuinka paskaa, niin minä ainakin arvostan esiintyjää sen verta, etten mene kesken toisen homman häiritsemään.
 
Lätkätoimituksenkin osalta Jatkoajan amatöörit tekevät järjestään reippaasti laadukkaampaa matskua kuin nämä iltapaskojen "ammattilaiset".

Tästä olen vahvasti eri mieltä. Minusta kirjoittavan toimittajan kohdalla melko keskeinen vaatimus on se, että pitäisi pystyä tuottamaan kohtalaisen oikeakielistä tekstiä. Jatkoajan toimittajien kirjoitustaidot ovat keskimäärin aika murheellista luokkaa johonkin Vesa Rantaseen verrattuna.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Tästä olen vahvasti eri mieltä. Minusta kirjoittavan toimittajan kohdalla melko keskeinen vaatimus on se, että pitäisi pystyä tuottamaan kohtalaisen oikeakielistä tekstiä. Jatkoajan toimittajien kirjoitustaidot ovat keskimäärin aika murheellista luokkaa johonkin Vesa Rantaseen verrattuna.

Erittäin hyvin sanottu siellä. Kyllähän se niin on, että Jatkoajassa on vakavasti otettavista kiekkomedioista ylivertaisesti eniten kirjoitusvihreitä, kielioppivirheitä ja rakennevirheitä. Nykyään jää ainakin Ilta-Sanomille kakkoseksi jo sisällönkin puolesta, ainakin osittain. Toki Jatkoajassa ei julkaista sellaista paskaa, mitä näissä lööppimedioissa pahimmillaan.

Ja Iltalehti ei sitten ole vakavasti otettava.
 
Erittäin hyvin sanottu siellä. Kyllähän se niin on, että Jatkoajassa on vakavasti otettavista kiekkomedioista ylivertaisesti eniten kirjoitusvihreitä, kielioppivirheitä ja rakennevirheitä

Ja kuin tilauksesta Jatkoajan uutislistan kärjestä löytyi juuri tuota viestiä kirjoittaessasi otsikko "Tuukka Mäntylä siirtyy KHL:n". Itse en pysty pitämään vakavastiotettavana mediaa, jossa kirjoittajat eivät osaa kirjoittaa.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Cover-bändeiltä voi vaatiakin. Heitähän voisi siinä mielessä verrata tiskijukkiin, että hekään eivät soita omaa musiikkiaan.

Mitä tarkoittaa järkyttävän laaja skaala käytännössä?

Klassinen 1600-luvulta tähän päivään, Suomi-iskelmä 40-luvulta tähän päivään, todella paljon suomalaista ja ulkomaista rock-musiikkia 1950-2010-luvuilta, elektroninen musiikki miltei kaikkine alalajeineen Kraftwerkistä tähän päivään, progea ja jazzia Suomesta ja ulkomailta vuosikymmmenten läpi, punkkia Suomesta ja ulkomailta aktiivisesti läpi tyylin koko levytetyn historian, pop-musiikkia, kokeellista musiikkia, laulelmamusiikkia, folkkia, kansanmusiikkia, metallia läpi koko levytetyn historian jne jne jne.. Hard Rockia en niinkään.
(Ah, rap unohtui)

ps. mites muuten sellaiset deejiit, jotka soittaa keikoillaan käytännössä itse tuottamaansa musiikkia?
 
Viimeksi muokattu:
Klassinen 1600-luvulta tähän päivään...

Tuossa on jo oikeasti ihan validit perusteet sanoa, että kuuntelee musiikkia laajalla skaalalla. Toki tulee mieleen, että pystyykö mihinkään noista genreistä perehtymään kovin syvällisesti, jos kattaus on noin laaja.

Yleensähän kommentti "minä kuuntelen musiikkia ihan laidasta laitaan" osoittautuu täydeksi paskapuheeksi, kun pintaa vähän raaputtaa.
 

Kynäilijä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tämä ei pidä paikkaansa, tilanne on päinvastoin. Taitavat lääkärit tienaavat 2-3x enemmän kuin Kousa ja erittäin taitavat vielä enemmän.

Tämäkään ei kyllä pidä paikkaansa. Lääkäreiden keskipalkka on n. 80 000 € vuodessa, eikä yksityisellä puolellakaan helposti yli 100 000 € mennä, jollei puhuta niistä harvoista aivan huipuista plastiikkakirurgeista yms. Jotkut lääkärit voivat tienata toki enemmänkin, mutta se vaatii paljon esimiestöitä, yöpäivystämistä tai ynnä muita ylitöitä. Vertailua on tietenkin vaikea tehdä Kousaan, koska emme tiedä hänen todellista palkkaansa, mutta missään nimessä normi erikoislääkäritkään eivät tienaa mitään 200 000-300 000 €.
 

TosiFani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Tämäkään ei kyllä pidä paikkaansa. Lääkäreiden keskipalkka on n. 80 000 € vuodessa, eikä yksityisellä puolellakaan helposti yli 100 000 € mennä, jollei puhuta niistä harvoista aivan huipuista plastiikkakirurgeista yms. Jotkut lääkärit voivat tienata toki enemmänkin, mutta se vaatii paljon esimiestöitä, yöpäivystämistä tai ynnä muita ylitöitä. Vertailua on tietenkin vaikea tehdä Kousaan, koska emme tiedä hänen todellista palkkaansa, mutta missään nimessä normi erikoislääkäritkään eivät tienaa mitään 200 000-300 000 €.

Porissa yksityisellä lääkäriasemalla nuhareseptejä kirjoitteleva lääkäri tienasi vähän vaille 700.000€:a. Saman firman parhaat leikkaavat lääkärit jäivät hieman yli kolmeensataan tuhanteen. Peruslääkärit jäävät mainitsemiisi lukemiin, hyvät tienaavat yksityisellä puolella moninkertaisesti.
 

lihaani

Jäsen
Kerran kävin kaupassa, ostin jotain perus maitotölkkiä ja jugurttia sun muuta ruisleipää, ja ladoin ne kamat siihen kassan tiskille. Kassalla oli semmonen nuori semineekeri, joka veti ne mun ostokset viivakoodilukijansa ohi semmosella vauhdilla että jäin oikeesti suu auki kattomaan sitä sen touhua. Sillä meni varmaan alle sekunti per ostos, kädet kävi ku milläkin puuvillanpoimija-esi-isällään, samalla vauhdilla vielä pisti pakasteet omaan pussiinsa. Se oli taidetta se. Kauppa oli kaukana sieltä missä ite asun, mutta kävin siellä kerran uudestaan ihan vaan sen takia että saisin uudestaan nähdä kun se jamppa on kassalla, ja oikein harmitti kun ei se ollu töissä. Pitäis joskus soittaa sinne, selvittää koska se kaveri on töissä ja mennä sinne sen kassan viereen jonkun retkituolin ja popcornien kanssa.

Hieno kirjoitus! Joka alalla on huippunsa.

Itse viime kesänä katsoin erään liikkeen edessä ikkunanpesijää:

Suojatieltä saapasteli hyvin räjähtäneen näköinen kaveri, joka oli vissiin kuukauden nukkunut samoissa kirpparikuteissa. Ämpäri, pari lastaa ja pari rättiä mukanaan.
Alkoi näyteikkunan pesu: Rätillä saippuavettä ruudulle ja sen jälkeen YHDELLÄ lastan vedolla ikkuna puhtaaksi. Lopuksi reunojen viimeistely pikkulastalla ja rätillä ja se oli siinä. Sanoisin taiteeksi tätäkin. Vaikka ikkunanpesijää ei minään eskovaltaojana pitäisikään.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Suomi, KTP
Tuossa on jo oikeasti ihan validit perusteet sanoa, että kuuntelee musiikkia laajalla skaalalla. Toki tulee mieleen, että pystyykö mihinkään noista genreistä perehtymään kovin syvällisesti, jos kattaus on noin laaja.

Yleensähän kommentti "minä kuuntelen musiikkia ihan laidasta laitaan" osoittautuu täydeksi paskapuheeksi, kun pintaa vähän raaputtaa.

Joo, siis ei noi kaikki genret nyt tosiaankaan ole yhtä aikaa aktiivikuuntelussa. Kaikista löytyy huippuhetkensä ja kaikkiin tulee välillä uppouduttua syvemmin. Kuitenkin pitäisi leipätyötäkin tehdä välillä. :) Siltikin noista edellä luetelluista voi aika laajalla otannalla heittää musaa soimaan ja pystyn nauttimaan tilanteesta. Mutta mitä voi odottaa kaverilta, joka vie ala-asteen levyraatiin Nina Hagenia.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Die Nationalmannschaft, Bayern München, HIFK
Keskimäärin ehkä, mutta varianssi on hirmuinen, kuten oppilaitoksillakin. Resursseissakin on raju ero jonkun Kajaanin/Mikkelin tai tämän erään yksityisen Hgissä vaikuttavan liiketaloutta kouluttavan amk:n välillä - jälkimmäisessä tämä näkyy myös opetuksessa. Ja valmistuneiden sijoittumisessa. Erot muistuttavat brittiyliopistojen jakaumaa, mutta onpa sinne pasilalaiseen vaikeampi päästä sisäänkin kuin moneen yliopistoon.
Epäilemättä. Joka koulutusasteelta löytyy suosikkioppilaitokset ja -alat, joihin sisäänpääsy onnistuu melko pieneltä osalta hakijoista. Ja jos on eroa oppilasaineksessa, niin on resursseissa ja opettajissakin.

Koko AMK-kenttää tarkastellen pitää huomioida, että yhteenlaskettu opiskelijamäärä on melkoisen suuri. Sen verran lunttasin Tilastokeskuksen raporteista, että vuonna 2014 ammattikorkeakoulujen yhteenlaskettu opiskelijamäärä on noin 138 700 henkilöä, joista uusia opiskelijoita on 38 600. Tämä on valtava joukko, etenkin kun otetaan huomioon, että nykyisen opiskelijasukupolven ikäluokan koko per syntymävuosi on karkeasti siinä 65 000 henkilön paikkeilla. Sekaan mahtuu monenlaista koulutusalaa, ja Suomessa taisi jonkin yhteenvedon mukaan olla 24 kaikkiaan ammattikorkeakoulua. DAF:n hirmuinen on kaiketi ihan passeli sana kuvaamaan opiskelijoiden ja oppilaitosten tason varianssia.

Mutta se ammattikorkeakouluista. Akateemisenkin polun päästä löytyy ammattialoja, joiden harjoittajien nauttimasta arvostuksesta voi olla montaa mieltä. Mm. lääkärit ja juristit on jo mainittu, arkkitehdit kyseenalaistettiin jo alussa, myöhemmin taloustieteilijät. En tiedä ovatko sekalaiset humanistit kovin arvostettuja muutenkaan, siis esimerkiksi kulttuuri- ja naistutkimusporukka, mutta tohtoroituneella osalla on yhteiskunnassa jonkinlainen status. Tästä päästäänkin tohtorintutkinnon yleiseen arvostukseen; puhutaan tohtoritehtailusta, viitaten melkoisesti kasvaneisiin väitösmääriin ja kenties hivenen keventyneisiin standardeihin ainakin joidenkin tieteenalojen väitöksissä. Laitokset saavat myös rahaa suoritetuista tutkinnoista, ja tutkintomäärät ovat toki tietyllä oikeutuksella jonkinlainen tehokkuusmittari, siinä missä julkaisujen määrätkin. Liekö tuolla saralla sitten nähtävissä perusteetonta yliarvostusta, vaikea sanoa, mutta ehkäpä tohtorintutkinnon glamour on hieman haalistunut 2000-luvulla. On siinä sitäkin tietysti, että tohtoreita on yksinkertaisesti paljon enemmän keskuudessamme kuin joskus 20-30 vuotta sitten.

Ehkä filosofit voisi mainita, ainakin siis julkkisfilosofit. Heitä on tietysti helppo osoittaa sormella, kun "filosofit eivät tee mitään konkreettista ja oikeasti tarpeellista". No ei filosofeja Suomessa nyt niin laumoittain ole. Moniko osaa nimetä elossa olevista suomalaisfilosofeista nimetä muita kuin Pekka Himasen, Esa Saarisen ja Timo Airaksisen? Lasketaanko Ilkka Niniluoto? Heidi Liehu oli tapetilla 90-luvulla, ei niinkään viime aikoina, Thomas Wallgrenistakin on päästy jo aika hyvin eroon julkisuudessa. G.H. von Wright ja Oiva Ketonen syövät jo porkkanaa altapäin.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Tästä päästäänkin tohtorintutkinnon yleiseen arvostukseen; puhutaan tohtoritehtailusta, viitaten melkoisesti kasvaneisiin väitösmääriin ja kenties hivenen keventyneisiin standardeihin ainakin joidenkin tieteenalojen väitöksissä. Laitokset saavat myös rahaa suoritetuista tutkinnoista, ja tutkintomäärät ovat toki tietyllä oikeutuksella jonkinlainen tehokkuusmittari, siinä missä julkaisujen määrätkin. Liekö tuolla saralla sitten nähtävissä perusteetonta yliarvostusta, vaikea sanoa, mutta ehkäpä tohtorintutkinnon glamour on hieman haalistunut 2000-luvulla. On siinä sitäkin tietysti, että tohtoreita on yksinkertaisesti paljon enemmän keskuudessamme kuin joskus 20-30 vuotta sitten.
Just eilen luin* väitöstutkimusta, jonka aihe oli kansankielellä sanottuna pattereiden ilmaaminen.

*no tiivistelmän luin.
 

MunkADunk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Penguins
Konsultit, tarkemmin sanottuna energiakonsultit. Joku äijä käy ravintolassa pyörimässä pari viikkoa jollain 6000e/viikko liksalla ja loppuraportissa ehdotetaan henkilökunnan vessoihin valoja ja hanoja liiketunnistimella, keittiöön led-valoja ja yhden uunin sulkemista hiljaisina aikoina. Kuka ihme tuon ammatin on keksinyt? Jopa minä voisin alkaa iltahommina myymään vaikka parilla huntilla energiansäästösuunnitelmia firmoille, kaikki ehdotelmat olivat ihan maalaisjärjellä pääteltävissä ja ns. itsestäänselvyyksiä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös