Onhan Vanishing Point klassikko, ja valovuosia edellä näistä nykypäivän CGI-turhakkeista, joissa ei ole juonta, syvyyttä eikä aitoutta. Vanishing Pointissa on sekä ulkoinen näyttävä taso että ennen kaikkea sisäisiä tasoja ja syvyyttä. Se peilaa erinomaisesti oman aikansa Yhdysvaltojen kulttuuria ja eri alueiden ilmapiiriä sekä samalla kuvaa yksinäisen miehen vapaudentavoittelua hinnalla millä hyvänsä. Vapaus ja valta päättää omasta kohtalostaan voi olla tärkeämpää kuin oma elämä ilman tätä vapautta. Samalla kun ns. auto kulkee, niin elokuva kiteyttää jotain olennaista "mies ja auto"-yhtälöstä, joka Yhdysvalloissa on verrattavissa western-kuvastoon ja myytteihin, jossa villi ja vapaa cowboy ratsastaa hevosellaan auringonlaskuun ja päättää omasta kohtalostaan, johti se sitten minkälaiseen loppuun tahansa.
Pacific Rimin kohdalla on aika huvittavaa kieltamatta yrittaa etsia jotain syvallisempaa tarinaa. Tama on naita elokuvia joka pitaa ottaa sellaisena kuin se on tarjottu. Itse menin elokuviin katsomaan kun robotit taistelee isoja hirvioita vastaan ja sain rahoilleni vastinetta. Pitaa myoskin todeta etta kyseessa on elokuva joka toimii todella paljon paremmin IMAX-ruudulla seka -aanella.
Sepä siinä on kun minä en saa nautintoa mistään yksiulotteisistä maiskinnöistä tai elokuvista (tai yleensäkään viihteestä), joissa ei ole kerronnallista syvyyttä edes hiukan vertaa.
Täysin eri tyylinen mutta myös ahdistusta aiheuttava elokuva oli irriversiblehttp://en.wikipedia.org/wiki/Bad_Lieutenant
Omasta mielestäni mestariteos, täysin nihilistinen teos ja täyttä ahdistustusta, katsominen tekee pahaa.
Mutta leffoissa on kysymys tunteista, jos herättää ajatuksia ja tunteita, niin silloin omalla kohdalla leffa on onnistunut.
Harvey Keitel pistää itsensä likoon roolissa.
Dramaturgia on käsite, joka ei tarkoita draamaa, vaan oppia kokonaisuudesta. Kun tuon sisäistää, niin rajojaan voi koettaa rikkoa katsomalla mitä tahansa elokuvia riippumatta siitä ovatko ne laskelmoituja oscar-draamoja, toimintaelokuvia, kauhuelokuvia, oikeistoelokuvia, ranskalaisia elokuvia, vasemmistoelokuvia, viihde-elokuvia, taide-elokuvia, intialaisia elokuvia, neekerielokuvia, feministielokuvia, lastenelokuvia, paskaelokuvia, homoelokuvia, laatuelokuvia, homofeministielokuvia, feministihomoneekerielokuvia, kikkelielokuvia tai mitä tahansa keksiikään.
Syvällinen on aivan karmea sana. Usein se ei tarkoita mitään. Mutta jos tietää mistä tykkää ja pysyy siinä, niin mikäs siinä.
Listasta päätellen esim tämä voisi upota:Omat suosikkielokuvani ovat pääasiassa mainstreamia koska en ole mikään leffojen suurkuluttaja enkä varsinkaan tuntija.Jos edetään suurinpiirtein kronologisessa järjestyksessä niin tässä joitakin elokuvia jotka ovat jättäneet jäljen:
Dramaturgia on käsite, joka ei tarkoita draamaa, vaan oppia kokonaisuudesta. Kun tuon sisäistää, niin rajojaan voi koettaa rikkoa katsomalla mitä tahansa elokuvia riippumatta siitä ovatko ne laskelmoituja oscar-draamoja, toimintaelokuvia, kauhuelokuvia, oikeistoelokuvia, ranskalaisia elokuvia, vasemmistoelokuvia, viihde-elokuvia, taide-elokuvia, intialaisia elokuvia, neekerielokuvia, feministielokuvia, lastenelokuvia, paskaelokuvia, homoelokuvia, laatuelokuvia, homofeministielokuvia, feministihomoneekerielokuvia, kikkelielokuvia tai mitä tahansa keksiikään.
Syvällinen on aivan karmea sana. Usein se ei tarkoita mitään. Mutta jos tietää mistä tykkää ja pysyy siinä, niin mikäs siinä.
Olet oikeassa - syvällinen on usein karmea sana, joka ei tarkoita mitään. Yllättävän monen suomalaisenkin nuoren ihmisen pää on pilattu jollain akateemisella perusopintosuorituksella humanistisessa tiedekunnassa, jonka jälkeen vain feministihomoneekerielokuvat ovat "syvällisiä". Vastaavasti myös seiskapäivää-tason leffapuffeissa mikä tahansa romanttinen draamaelokuva, missä kyynel vierähtää poskelle on jo syvällinen.
Listasta päätellen esim tämä voisi upota:
http://www.leffatykki.com/elokuva/there-will-be-blood
En tiedä onko tässä ketjussa käsitelty elokuvien lataamista netistä, jos on niin hyvä.Mitä mieltä arvon leffakerholaiset ovat ilmiöstä?Itse en kyseistä asiaa harrasta, poika kylläkin.Käsittääkseni elokuvateattereiden kävijämäärissä nettilataaminen ei näy toisin kuin musiikkimyynnissä.Olen vankasti sitä mieltä että artistille kuuluu korvaus tuotoksestaan, tavalla tai toisella.Ilmiötä ei voi pysäyttää mutta ehkä jotenkin hillitä.
Nöyrin anteeksipyyntö nimimerkeille vlad ja Musta Nuoli. Kun vastaukset olivat noin hyviä ja avarakatseisia ja ollaan kuitenkin lopulta samalla sivulla asian suhteen, niin mitään tarvetta vänkäämiselle ei yksinkertaisesti löydy. Eikä minullakaan ole mitään laaja-alaista koulutusta saati sen ihmeellisempää humanistista oppineisuutta, ihan takakylän juntteiluksi olen näkemykseni mieltänyt. Intohimo vain on melko suuri elokuvia kohtaan, joten siksi ne herättävät mitä moninaisimpia tunteita.