Itsekin kuulun tasalukujen vihaajiin. Jos mikrosafka vaatii 2 minuutin nuketuksen, niin se on joko 1:50 tai 2:10, mutta ei helvetissä tasan 2. Samoin jos kasilta pitää herätä, niin kello ei missään nimessä saa soida 8:00. Se on joko pari minuuttia yli tai pari vajaa, mutta ei missään nimessä tasan.
Heräämiseen tulee vielä sen verran, että yleensä en ikinä herää "vanhingossa" välillä x:30-x:59, vaan lähes aina alkavan tunnin ensimmäisen puolituntisen aikana. Tämä siis jos herään esimerkiksi kuselle tai vastaavaa. Pari kertaa tullut mietittyä, että jostain tulisi ärsyke, joka tuon herätyksen hoitaa: naapurin herätyskello, spora, jne. Noita ei kyllä korvaan ole kuulunut, mutta kaippa sitä voisi jotain vaikka hulluna aistia. Näinhän teen vain minä, eiks jeh?
Mitä keräilyharrastuksiin tulee, niin ainakaan oma ystäväpiirini ei tunnu ymmärtävän. Itsekään en oikein ole mitään järkevää syytä toiminnalleni löytänyt, joten eiköhän se hulluutta ole.
Kirjoja tuppaa tulemaan sisään jatkuvalla syötöllä ja sisällön lisäksi myös kirjan omistaminen on tärkeää. Luen paljon, mutta kirjastossa olen käynyt 2 kertaa viimeisen ~15 vuoden aikana: hakemassa kirjan lukion äikänkurssia varten ja palauttamassa saman opuksen. OK, AMK:ssa tuli koulun kirjaston palveluita käytettyä, vaikkakaan ei lainaustarkoituksessa.
Toinen homma sitten on rahojen kerääminen. OK, ulkomaiset eurot ja parin euron erikoisrahat lienevät normaalia kamaa, ei siinä mitään. Sen sijaan tulee myös keräiltyä diktaattorien kuvilla varustettuja (käyttö)rahoja, entisen Neuvostoliiton maiden rahoja ja yksittäiskappaleina eri maiden rahoja. Jotenkin vain Idi Aminin kasvot setelissä ovat mukavaa tavaraa ja onhan se nyt hienoa omistaa valuuttaa Afganistanista ja Tuvalusta. Tavoitteena onkin nyt ensialkuun saada 100 nykyisen maan valuutan raja rikki. Sivuhuomautuksena, että tuon rajan suhteen en oli niin tarkka siitä, olisivatko kaikki rahat vielä käypää valuuttaa.
Lisäksi kyniin on mulla jokin outo fetissi. Töissä tulee paahdettua vähän väliä kynä kourassa ympäri toimistoa riippumatta tarpeesta. Tämän takia sitten välillä kyniä jää ihmeellisiin paikkoihin tai kerääntyy oman nurkan kohdille: eihän sitä nyt aina muista heti ottaa kynää mukaansa, vaan joskus on hyvä poimia niitä matkan varrelta.