Summa summarum. Jos aatteet rinnastaa uskontoihin, tulee hyväksyä että uskonnot (teismi?) on kaikkialla, eikä sen arvosteleminen ole yhtään mielekkäämpää kuin minkä hyvänsä täydellisesti läsnäolevan, esimerkiksi atomien tai fysiikan lakien. Tässä viitekehyksessä uskontojen yleinen arvostelu on älyllisesti idioottia. Jos hyväksymme, että on olemassa eroja uskontojen välillä, että on olemassa ateismia erillään teismistä, niin joudumme hyväksymään ateismin nimissä tehdyt teot siinä missä teismin nimissä tehdyt teot. Siis sillä oletuksella että haluamme olla johdonmukaisia.
Sinä puhut "hepreaa" ja minä "sanskritia" - tai siltä tämä tällä hetkellä tuntuu. Kumpikin puhuu toistensa ohi mutta kuinka paljon kumpikin meistä haluaa kuulla (lukea) sitä mitä sanottavaa toisella on? Minussa on varmasti vikaa, eikä ajankohtakaan täydelliseen filosofiseen pohdintaan ole paras mahdollinen putsattuani illan paskavaippoja ja työskenneltyäni eristepotilaan kanssa mutta se siitä.
Voidaanko aatteet pitää erossa uskonnoista, vai onko ne pakko rinnastaa toisiinsa? Sosialismissa, kommunismissa (mitä nyt ei kovin puhtaasti ole viljelty juuri missään muualla kuin Pol Potin Kamputzeassa) ja juchessa on samaa kuin uskonnoissa ja minusta niistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Tietyssä mielessä ne ovat rinnastettavissa olevia asioita, ja tietyssä tapauksessa niistä voisi kehittyä uskontojen kaltaisia "elementtejä" yhteiskuntaan mutta nyt ne näyttävät kuihtuvan ennen tätä. Tosin tulevaisuuden ennustaminen on suurin virhe, jonka ihminen voi tehdä.
Mutta silti, minusta on mielekästä arvostella ismiä, aatetta tapauksissa, joissa arvostelulle on sijansa. Mutta oikeus ja kohtuus, ja viesti johon alkujaan tartuit, käsittää juuri tilannetta, jossa uskovainen tai minkä tahansa aatteen kannattaja joutuu käymään läpi mielessään sitä, että onko uskonnon, aatteen tms. nimissä harjoitetut teot hyväksyttäviä vai antaako ismi, aate tms. välineet näiden tekojen suorittamiseen. Tätä kovin harva meistä pohtii, ja yhtälailla voin todeta, että itse syyllistyn liian vähän tällaisen asian läpikäymiseen mielessäni. Siitä huolimatta vaikka en kuulu mihinkään uskonnolliseen lahkoon, aatteelliseen yhdistykseen tms. En edes kuulu urheiluseuraan. Mutta omalla kohdallani voin pohtia asiaa lähinnä yksilönä tekemieni valintojen kautta. Ja kyllä, tekemäni valinnat ovat pääsääntöisesti hyvin hedonistisia - johtuen osaltaan siitä, että opinnoissa ja harjoitteluissa joutuu toimimaan niin paljon vastakkaisella tavalla, ettei vapaa-ajalla riitä enää mielenkiinto muuhun kuin oman nautinnon tyydyttämiseen. Se olkoon paheeni tässä maailmassa...
vlad.