Käytännön muutoksia
Globalisaatiotalous laukkaa vapaana laskien työn hintaa ja työoloja ja heiluttaen ihmiskunnan sosiaalista kehitystä pelkän talouskehityksen varjossa.
Jos menee hyvin, kansakunta ja maanosa kehittyy sosiaalisesti ja eettisesti mutta jos heikosti, pelataan pelkillä tuottavuuskäsitteillä ja säästökuureilla koko infrastrutuurin parissa ja humaani kehitys taantuu laman ajaksi pahasti.
Jos halutaan uuteen 3000-luvun humaanimpaan sivilisaatioon,ihmiskunnan seuraavaan sosiaaliseen tasoon ja askeleeseen, ensiksi pitäisi kansainvälisessä kokouksessa yhteisesti sopia liiketalouden ja sosiaalisen yhteiskunnan uudesta tasapainosta ja rooleista käytännön asioissa.
Toiseksi olisi luotava kansainvälinen taloussopimus hallitusten välillä jossa kansakunnat investoivat yhteiseen kansainväliseen rahastoon tai jättipankkiin osan kansantuotteesta pysyvästi ja tämä rahavaranto käytetään ns. kaksoistalousjärjestelmän luomiseen pitkällä aikavälillä. Sivilisaation sosiaalinen kehitys täytyy vähitellen irrottaa kaupallisesta kehityksestä siten, että markkinatalous elää omaa elämäänsä ja sosiaalinen yhteiskunnan kehitys omaa elämäänsä, eikä markkinatalous enää säätele sivilisaation sosiaalista edistymistä.Raha ja valta lähtevät hissukseen kulkemaan eri teitä yhdessä sovitulla käytännöllisellä tavalla jossa kukaan ei menetä oikeasti asemiaan.
Tämä ei tarkoita kommunismia eikä yksityisen yrittäjyyden kieltämistä, vaan bisneksen oikean aseman luomista yhteiskunnan keskellä.Omistaa ja yrittää saa mutta se ei rasita liikaa yhteiskunnan muuta kehittymistä.Luodaan pysyvä itsenäinen markkinatalousjärjestelmä ja sen rinnalle erillinen kansainvälinen yhteiskuntatalousjärjestelmä, jotka tukevat toisiaan siten että
markkinatalous luovuttaa osan varoja yhteiskuntataloudelle joka taas antaa takaisin toimintamiljöön ja oman pelikentän tehdä sitä bisnestä rauhassa.
Kun saadaan uudenlaisen kansainvälisen rahastoinnin kautta koko sivilisaatiota koskeva ja kaikille kuuluva yhteiskunta-taloussysteemi jota rahoittaa koko kansainvälinen yhteisö ja joka toimii itsenäisesti ja riippumattomasti liike-elämästä, voidaan pureutua oikeasti kehitysmaiden ongelmiin, niissä toimivat suuryritykset eivät ole uhattuina vaan ne vain antavat tilaa yhteiskuntatalouden kehittymiselle ja ottavat siihen itsekin osaa ja saavat takaisin sijoituksensa. Ei tarvitse taistella vallasta ja markkinoista ja samalla lytätä kehitysmaan sosiaalista etenemistä koska oma areena on jo olemassa siellä.Samassa päästäisiin luonnonsuojelun ym. kiperien myös taloudesta liikaa riippuvien asioitten ajamiseen konkreettisesti.
Poliitikot, nuo elämämme sulostuttajat pääsisivät viimeinkin tekemään vapaiden vaalien valitsemina kaikissa kansakunnissa reaalista talouspolitiikkaa itkemättä Nokian tai Shellin vuosituloksia ja niiden vaikutusta kansantalouden kehitykseen ja saisivat aikaan oikean politiikan kansainvälistymisen.
Utopiaa? Jostakin pitää aloittaa ja esitysten pitäisi olla konkreettisia ja toteutettavissa olevia muuttamatta liikaa kaikkia maailman asioita kerralla, käyttäen jo olemassaolevia keinoja suunnaten niiden energian ja tavoitteet uudelleen.
Homman nimenä voisi olla vaikkapa kaksoistalousjärjestelmä, sisältäen markkinatalouden ja yhteiskuntatalouden kahtena päällekkäin olevana systeeminä.Kommunismi ja kapitalismi ovat epäonnistuneet vuorotellen, meidän täytyy löytää jotakin käyttökelpoista niiden väliltä.On karmaisevaa että lennetään kuuhun ja samaan aikaan joku kuolee nälkään, vaikka planeetan varannoissa riittäisi kohtuulliseen elintasoon suunnilleen koko porukalle.Zeitgeistiä tämä ei oikeaoppisesti taatusti ollut mutta asian- talouselämän kehittämisen- liepeiltä niin läheltä että voimme käyttää mitä termejä vaan kun koetamme saada globalisaatio-talouskummajaista suitsiin.
