Jos vetää linjoja suoriksi niin monet uskonnot ovat vain sepitettyä tarinaa.
Yhteiskuntamme on sepitettyä tarinaa. Kansallisuudet ovat sepitettyä tarinaa. Kantamamme roolit eri tilanteissa ovat sepitettyä tarinaa. Ihmissuhteemme ovat sepitettyä tarinaa. Talousjärjestelmämme on sepitettyä tarinaa.
Meillä on kiivas tarve turvautua vakiintuneisiin tarinoihin. Kun tarinankerronta muuttuu, se aiheuttaa meissä vastustusta. Siksi kaikki oikeudet pitää taistella. Seksuaalivähemmistöjen, sukupuolivähemmistöjen, eläinten, mielenterveysongelmaisten, naisten tai köyhien oikeudet eivät parane olemalla hiljaa, koska näille ryhmille on vakiintunut paikkansa kulttuurissamme kulkevissa kertomuksissa, emmekä tahdo opetella uusia kertomuksia, koska muutos aiheuttaa stressiä.
Kun ihminen on kulttuurinsa kertomustodellisuudessa oppinut, että homo tai trans on tuomittava ja piilotettava häiriö ja että eläinten tarkoitus on tuottaa ihmiselle nautintoa lihapalana lautasella, niin ihan äkkiä hän ei opi uutta kertomusta siitä, että nämäkin eläväiset pitäisi hyväksyä olevaksi osaksi kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme ja suhtautua niihin tuntevina olentoina, joille ei ole mitään perustetta ehdoin tahdoin aiheuttaa kärsimystä tai pahaa mieltä.
Jos menetämme luottamuksemme ja uskomme talousjärjestelmämme perustaan, sitä ei pidä pystyssä mikään. Se on täysin uskonvarainen asia. Siksi Hararikin sitä uskonnoksi nimitti. Jos nykyinen uskontomme menettää valtansa, loppuu myös markkinatalous nykymuodossaan.
Siksi valtaa käyttävällä eliitillä on vimmattu tarve tehdä kaikkensa pitääkseen maapalloa tuhoava ylikulutus käynnissä, koska ylikulutuksen mahdollistamaan kasvuun ja kehitykseen perustuu
usko järjestelmän kantavuuteen. Jos kulutus lakkaa, seuraukset ovat niin massiiviset, että usko rupeaa rakoilemaan.
Erityisesti kirjasta jäivät mieleeni ajatus historian ennustamattomuudesta, ihmisyhteisöjen toiminnan uskoperusteisuus ja esimerkit siitä, että onnellisuus ei perustu suoraan tosiasioiden (esimerkiksi varallisuuden) tasoon vaan kokemukseen muutoksesta kohti parempaa. Valmiiksi yltäkylläisyydessä elävää rikasta ei ilahduta suurikaan rahasumma, mutta köyhän tekee onnelliseksi jo kohtalainen potti.
Jos jokin pääpointti pitäisi esiin nostaa, niin se, että moni asia, jota nimitämme tiedoksi, on tosiasiassa uskoa, jota vain toistamme muiden mukana ymmärtämättä oikeasti asian taustalla olevia perusteita. Esimerkki tällaisesta asiasta on evoluutio. Lukion käyneen kuuluu uskoa siihen, mutta tiedollisesti lukiolainen ei pysty asiaa itselleen tai muille perustelemaan. Hän voi ainoastaan uskoa siihen auktoriteettien kautta. Uskoa, ei tietää. Sivistyneen lukiolaisen tulee uskoa kertomus evoluutiosta. Tiedolliset eväät ja todisteet asian ymmärtämiseen saa vasta pitkien yliopisto-opintojen jälkeen.