Itse en ole näiden metalcore-bändien suurimpia suosikkeja. Esimerkiksi kun In Flames päätti "nykyaikastaa" musiikkinsa ja vaihtoi "main striimiin" ja tähän samaan huttuun. Biisi on ihan ok, hieno alku. Sitten tuli tavanomainen puhdas laulu ja tappoi kaiken fiiliksen. Näitä bändejä on 20 tusinassa, biisille silti 7/10
Ok, pistetään seuraavaksi death/trash-metallia ilman iskelmää, uutta sellaista:
Ihan saatanan tiukka biisi ja kova bändi! David Davidson ihan 5/5 kitaristi ja vokalisti. Tiukkaa tykitystä alusta loppuun! Uutta levyä odotellessa! 10/10 arvosana.
Meikäläisen kaikkien aikojen lempimuusikko. Vähän myöhäisempää tuotantoa tällä kertaa.
Musen kuuntelu on viime vuosina jäänyt vähiin. Tästä ehkä vähän innostuin.
Sedatives: Cannot Calm Down (tässä musiikkivideo-versiossa ei taida soundit olla yhtä hyvät kuin perusversiossa, mutta mennään nyt silti tällä)
Ah, The Cardigans ja ihana Nina Persson, jonka kanssa suorittaisin rakkauden fyysisen aktin milloin tahansa. Hyvä biisi loistavalta levyltä, tosin olisi sieltä löytynyt timanttisempiakin iskusävelmiä. Pisteet 9/10.
Pysytään länsinaapurissa:
Ruotsin kieli toi mieleen Kentin, kun en muita ruotsiksi laulettua ole kuunnellut. Eikä tämä musiikki itseasiassa kovin kaukana Kentistä ole. Kaunista, haikeaa ja melodista. Mutta ei se sitten kuitenkaan vienyt mennessään. Pienestä kiinni. 7/10
Eilen piipahdin Qstockissa ja aika vaisua oli, kun Steve n Seagullsiakaan en ehtinyt kuuntelemaan aikaisen soittoajan vuoksi. Onneksi oli sentään Mokoma, joka pelasti illan musiikillisesti. Ok Elli ja kumppanit oli ihan jees. Punaisesta Kukosta ei löydy kunnon videota niin laitetaan illan toiseksi kovin biisi.
Laitetaanpas uusimmalta Mastodonin levyltä biisi.
Arch Enemyn uuden levyn kunniaksi vähän erilaista örinää bändiltä
Ei nyt ekoilla kuuntelukerroilla ole vielä mitenkään suosikki biisikseni bändiltä noussut. Kai se on tuo hitaampi tempo, mikä vaikuttaa. Mitään erityistä vikaa biisissä ei kuitenkaan ole, taattua tavaraa (liiankin?), joten annetaan 8/10
Vähän punkimpaa poppia seuraavaksi:
Täysikuu on mollottanut jo parin yön ajan, joten sen kunniaksi klassikkoa (pahoittelut videon puutteesta, jokainen joutuu käyttämään mielikuvitustaan):
Seuraavaksi Ramones. Bändi on aina muotia festareilla, siellä myydään Ramones-paitoja ihmisille, jotka eivät ole ikinä edes kuulleet bändin musiikkia. On vain hienoa kantaa bändin paitaa, olet rock-uskottava?
Olen enemmän fani 70-luvun progelle ja tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä proge voi parhaimmillaan olla. Upea kappale, hienosti sävelletty ja soitettu. Itse olisin nostanut miksauksessa vokaaleita ylemmäs, nyt ne jäävät vähän jalkoihin. Toki voi jonkin verran johtua myös Youtubesta ja sen 128kbps äänirajasta. Onneksi on uusia progebändejä, jotka tekevät "vanhoja" kunnon progebiisejä. Tämä kappale on 7 minuuttia pitkä, mutta siinä ei ole mitään ylimääräistä. 9/10
Sitten pistetään keskinkertaiseen leffaan sävelletty "miniooppera" by Patrick Cassidy.
Aliarvostettu Maidenin biisi, loistavan nopea ja sille 8. Iron Maiden on itselleni se paras bändi kautta aikojen, historiaa yhdessä on aika monta vuotta. Sen vuoksi en ole itse viitsinyt linkittää tänne kovinkaan montaa kappaletta bändiltä, koska se tuntuu... no tuntuu siltä, että jokainen tietää Iron Maidenin eli miksi edes pistää biisejä tänne? Toki bändillä on kymmeniä hyviä kappaleita, joista ei tavallinen tallaaja edes tiedä ja siksi pitäisikin linkittää niitä tänne. Silti siinä on ollut se jokin stoppi omassa päässä. Linkittämäsi on juuri sellainen biisi.
Santana
Nopeammalla temmolla ja säröisillä kitaroilla kappale toimisi vähän paremmin, mutta olisi silti keskinkertainen omaan korvaani. Ei biisi täysin toivoton ole, mutta silti tylsä ja unohtuu itseltäni näiden parin kuuntelukerran jälkeen 5 1/2
In Flames on palannut Claymanin aikaiseen tyyliinsä, ainakin tämän kappaleen ajaksi eli ei puhtaita lauluja, kiitos:
