Nyt kun tämä siirto varmistui, kehtaan tuoda esille ajatuksen, jolla spekuloin kun tuo huhu patongista pukukopin myrkyttäjänä tuli ilmoille. Eli entä jos hän on vaimonsa ylipuhumana alkanut uskomaan yksipuoliseen pravdan versioon sodan syistä ja raportoinnista ja alkanut sitä myös toitottaa kopissa, voisi hyvin kuvitella ettei reaktio ole ollut se kaikkein hyväksyvin.
Ovat tehneet valinnan siitä kummalla puolella rautaesirippua haluavat asua. Mielestäni tekivät väärän valinnan enkä itse sitä tekisi vaikka olisi suurin osa sukulaisista sillä puolen ja rahaa tulisi nelinkertaisesti.
Aika surullinen kommentti kaikkinensa. Mistä ihmeestä päättelet, että vaimo olisi hänet ylipuhunut? Koska vaimo on venäläinen? Koska kaikki venäläiset uskovat, mitä venäläinen media sanoo? Yohann Auvitu täysin syyntakeeton ja vaimo määrää kaiken? Koska niin on erityisesti jääkiekkoilevissa perheissä ollut tapana... Mitäpä, jos vaimo jääkin lapsen kanssa Suomeen, koska heidän elämänsä on täällä? Mikäli vaimo on julkisesti ilmaissut tukensa Venäjän toimille, tilanne muuttuu olennaisesti. Mutta onko tällaisesta ollut mitään viitteitä? Siitäkin huolimatta jättäisin perheenjäsenet spekulaatioiden ulkopuolelle, koska me emme tiedä, mikä on kenenkin vaikutus todellisuudessa yhtään mihinkään. Ainakin niin pitkäksi aikaa, kun on jotain muutakin kuin jonkun random-tyypin heittoja, jotka perustuvat vaimon kansallisuuteen. Venäjä on paska maa, eikä venäläisiin kansana pidä lähtökohtaisesti koskaan luottaa. Mutta se ei tarkoita sitä, että ihan jokainen venäläinen on kusettaja ja putinisti.
Itse asia, eli KHL-sopimus on ihan täyttä paskaa. Ja täytyy sanoa, etten ihan ensimmäisenä olisi Auvitusta uskonut. Mutta tässä taas osoitus siitä, että omat mielikuvat esim. käytöksestä faneja kohtaan eivät lopulta kerro yhtään mistään muusta kuin siitä, että kysymyksessä on ammattimies, joka ymmärtää fanien merkityksen ammatilleen ja hoitaa duuninsa kunnialla myös kaukalon ulkopuolella. Tämä on valtava pettymys.
Sanotaan tähän keskusteluun sen verran, että en usko venäläisen vaimon masinoineen Venäjälle lähtöä tai "edes" vakuutellut Yohannia uskomaan, että läntinen media olisi jotenkin "fake news" ja että Äiti Venäjä olisi tässä jotenkin uhri länsimaistuvan Ukrainan ja sen tukijoiden vallan alla.
IFK on siinä mielessä hieno organisaatio, että sen työntekijät ovat nauttineet aina (tai ainakin hyvin pitkään) vahvasta yksityisyydensuojasta. Harvoin urheilupuolen työntekijöihin (urheilujohto, valmennusjohto, pelaajat) on varsinaista tarttumapintaa saanut ottelu- ja fanitapahtumien ulkopuolella.
Täytyy muistaa myös esimerkiksi se, että kun henkilökohtaisesti sitä jonottaa IFK:n pelaajan allekirjoitusta punainen paita päällä ja kertoo fanittavansa tätä tai muuta vastaavaa, niin tämän ihmiskohtaamisen balanssi muuttuu.
Kun henkilö kokee itsensä selkeästi ihailun kohteeksi, on vilpittömän ihmissuhteen muodostaminen ihailijaan lähes mahdotonta, koska tämä luo kohteelle eräänlaisen ylemmyyskompleksin. Kun kohtaamisen osapuolet eivät ole "samalla tasolla" keskenään, ihailun kohde kokee tilanteen enemmänkin "hienon ja eläytyvän fanin" kanssa kuin "nastan kundin/gimman" kanssa, joka vaikuttaa tilanteen dynamiikkaan jo itsessään.
Tämä tarkoittaa sitä, että harvoin haastatteluista tai esimerkiksi ottelutapahtumissa tapahtuvista kohtaamisista saa niitä huonoja kokemuksia tai viboja pelaajista, koska se dynamiikka on pelaajan suhde kannattajaan ja toisinpäin. Auvitukin oli kieltämättä aiemmin jättänyt minulle vilpittömän ja suoraselkäisen kuvan itsestään, kunnes tultiin sitten tähän kevääseen ja uusiin, minun kohdallani enemmän vilpittömäksi koettaviin kokemuksiin.
Rivien välistä siis niille, joille ei vielä auennut (ja haluan nyt huomauttaa, että tämä on
vain minun oma kokemukseni ja johtopäätökseni); Yohann Auvitu on melkoisen ylimielinen ja itsekeskeinen tapaus.