Kyllä tämä tyngäksi jäävä kausi tulee ottaa ominaisuuksien kehittämisen, peruskunnon, toisaalta järkevästi rytmitetyn levon ja kotimaisen kilpailuasetelmien luomisen kannalta. Lisäksi nyt on aikaa oikeasti kriittisesti tutkia omaa harjoitusohjelmaa ja rytmiä ja oikeasti ottaa selvää, että onko se modernin valmennusopin mukaista tutkittuun tietoon perustuvaa soveltamista käytäntöön vai ”ihan kivaa” monipuolista tekemistä tehden sitä mikä tuntuu kaikista mukavimmalle ollen täysin tehotonta samalla.
Nyt on turha jäädä voivottelemaan ja itkemään arvokisojen perään, sillä tekee oikeasti suomalaiselle yu-lajiskenelle hyvää vetää happea ilman epärealistisia arvokisojen mitalitavoitteita, ylisuurta uhoa, pistesijojen fanaattista laskua ja koko kesän kestävää ainaista kisapassi/arvokisaraja - sekameteli-öyhötystä, josta palataan em. syiden takia korvat punaisena takaisin kansan naureskellessa samaan aikaan turisteista ja presseissä herrojen selitellen jostain omalla hyvällä tasolla urheilemisesta ikään kuin vastineeksi sille. Nyt on uskottavuuden keräämisen kausi.