Järvinen ja Myyrä ovat "hieman" eri ajan kavereita, kunnia tietysti heille, mutta onhan kilpailu ollut Sepon ja Teron aikana ihan eri lailla kovempaa. Afrikkalaisia huippuheittäjiä ei esimerkiksi ollut tasan yhtään.
Eri aikakausien urheilijoita on tietysti aina vähän kyseenalaista lähteä vertaamaan. Tosin niin usein kyllä tehdään ja valitaan joku 9 kultamitalin Paavo Nurmi kaikkien aikojen parhaaksi. Tällöin kriteerinä on urheilijan menestys ja pärjääminen omana aikanaan.
Tällä kriteerillä Matti Järvinen ilman muuta Seppo Rädyn edelle, heppuhan hallitsi 1930-luvun keihäänheittoa siinä missä Zelezny Rädyn aikoja. Berliinin olympialaisissa Järvinen tosin epäonnistui jääden viidenneksi, mutta yksi olympiakulta ja kaksi EM+kultaa, joten 75 % voittoprosentti arvokisoissa omana aikanaan, aika kova. Siihen maailmanennätykset päälle niin selkeästi dominoi lajia siihen aikaan. Rädyltä ja Pitkämäeltä tuo jäi vähän niin kuin tekemättä omana aikanaan. Jos Räty olisi joskus onnistunut aiheuttamaan Zeleznylle todella kirvelevän tappion (esim. 1992 olympiafinaalissa), tai Pitkämäki Thorkildsenille (esim. 2008 olympiafinaalissa) niin saattaisin listata eri järjestykseen.
Tietysti lajit tuppaa kehittymään, joten jos aikakoneella siirrettäisiin prime-Räty tai prime-Pitkämäki kisaamaan Järvisen kanssa, niin kaipa uudemman ajan miehet veisivät voiton, vaikka leppäkeihäs välineenä outo olisikin. Joten sillä kriteerillä arvioiden kukaan vanhojen aikojen miehistä ei ole paljon mitään. Ei Järvinen heittäjänä eikä Nurmi juoksijana.
Sitten on vielä tämä kolmas mahdollinen kriteeri, jossa vertaillaan keneltä on vaatinut eniten "kovuutta" päästä niihin saavutuksiin joihin on päässyt. Tässä voi sitten ottaa tuota kiristynyttä kilpailua argumentiksi, joilla modernien aikojen yksinkertaisia mestareita nostetaan menneiden aikojen kolminkertaisen mestarien edelle jne. Itse en ehkä tästä menetelmästä niin tykkää, koska on vaikea arvioida, kuinka monta 30-luvun mestaruutta yksi 80/90-luvun mestaruus vastaisi. Saati hopea tai pronssi. Lisäksi vanhoina aikoina on ollut esim. harvemmin arvokisoja ohjelmassa. Pitäydyn ehkä menestyksen määrään perustuvaan listaan mieluummin.
Keihäänheiton osalta tuo kilpailun kiristyminenkään ei ole niin selvää. Pienen piirin harrastus se on ollut aina, toisin kuin kestävyysjuoksu jossa afrikkalaisten intoutuminen kisaan mukaan sankoin joukoin muutti asetelman kokonaan. Keihäänheitossa vastaavaa ei koskaan tapahtunut, vaikka sieltä joku Yego nyt onkin tullut.