Nimenomaan ei ole saatu koneesta kaikkea irti. Niin sanoi Etelätalo itsekin muutama viikko sitten. Jos ajattelet Pitkämäen, Ruuskasen, Thorkildsenin ja Röhlerin tekniikkaa, niin on ne aika paljon hiotumpia. Ja räjähtävyyttä löytyy eri tavalla.
Mihin perustat tämän näkemyksen hiotummasta tekniikasta? Laji-ihmiset eivät ainakaan allekirjoita väitettäsi. Hyvä tekniikka on myös hyvin pitkälti subjektiivinen näkemys ja on aika vaikea määritellä kenellä on hyvä tekniikka ja kenellä ei. Olen tällä palstalla aiemminkin kirjoittanut, että tekniikan hyvyyttä voidaan arvioida oikeastaan kahdella tavalla, eli vertaamalla tekniikkaa johonkin ideaalimalliin ("oppikirjaheittoon") tai sitten arvioimalla heiton mittaa suhteessa kehon ominaisuuksiin (mitä huonommilla ominaisuuksilla heittää tietyn tuloksen, sitä parempi tekniikka). Mielestäni ainoa mielekäs tapa on tuo jälkimmäinen. Mitään kaikille sopivaa ideaalia tapaa heittää ei luonnollisesti ole olemassa. Tämä johtuu siitä, että jokaisella ihmisellä on erilaiset kehon mittasuhteet ja fyysiset ominaisuudet. "Ideaaliheiton" malli perustuu tällä hetkellä pitkälti kokemusperäisiin havaintoihin ja puhtaaseen intuitioon, mistä johtuen yksimielisyyttä sellaisesta ei edes laji-ihmisten keskuudessa ole. Tämä sinun "hiotumpi tekniikka" -fraasi viittaisi johonkin tällaiseen subjektiiviseen ideaalimalliin. Monesti käy myös niin, että kun heittäjän tekniikkaa muutetaan kohti "ideaalimpaa tekniikkaa", tulokset laskevat. Onko tällöin tekniikka parantunut vai huonontunut? Vai oliko ideaalimalli väärä? Vaikea sanoa.
Tuloksen vertaminen ominaisuuksiin on sen sijaan edes jollain tapaa relevantti tapa arvioida tekniikan hyvyyttä. Ei sekään kovin luotettava tai yksiselitteinen ole, sille tässä törmätään ominaisuuksien mittaamisen ongelmaan. On suhteellisen hankala ylipäätään löytää ne relevantit ominaisuudet, joita kannattaa mitata. Tämän jälkeen pitäisi vielä ratkaista, että miten niitä ominaisuuksia mitataan ja vertaillaan keskenään. Kaksi urheilijaa voi esimerkiksi ilmoittaa täsmälleen saman penkkipunnerrusennätyksen. Kertooko tämä siitä, että näillä urheilijoilla maksimivoimataso on yhtä suuri? Harvoin kertoo, sillä urheilijat harvemmin noudattavat mitään standardisoituja tekniikoita, vaan kukin tekee omalla tyylillään. Toisen penkki voi olla valtavalla kaarella ja pompautuksella, toisella täysin lahnana ja rinnalla pysäyttäen. Vaikka näitä ominaisuuksia mitattaisi täsmälleen samalla tavalla ja ne tehtäisi täsmälleen samoilla tekniikoilla, on niiden keskinäinen suhteuttaminen äärimmäisen vaikeaa. Kumpi urheilija esimerkiksi näistä on ominaisuuksiltaan parempi keihäänheittoa ajatellen?
Henkilö A
20 metrin juoksu lentävällä lähdöllä: 2,10 s
5-vuoroloikka: 17,20 m
Tempaus: 125 kg
Takakyykky: 190 kg
Henkilö B
20 metrin juoksu lentävällä lähdöllä: 2,25 s
5-vuoroloikka: 15,25
Tempaus: 150 kg
Takakyykky: 280 kg
Minä sanoisin henkilö A, mutta moni voi olla eri mieltä. Ja onkin. Jonkinlaisia tasomäärittelyjä urheilijoista pystyy tekemään ja tämän myötä arvioimaan, ketkä heittävät heikoilla ominaisuuksilla pitkälle ja keillä ominaisuudet ovat kovempia kuin keihästulos antaa ymmärtää. Esimerkiksi 18-vuotiaan Harri Haataisen tekniikkaa on pakko pitää hyvänä, kun niin olemattomilla ominaisuuksilla kykeni heittämään yli 82 metriä.
Mainituista herroista etenkin Karvinen on ominaisuuksiltaan täysin lapsen kengissä kun verrataan vaikkapa Pitkämäkeen tai Ruuskaseen. Ominaisuuksiltaan Joni on huomattavasti lähempänä 70 metrin miehiä kuin 85 metrin miehiä. Etelätalo on monen ominaisuuden osalta jo jossain määrin vertailukelpoisella tasolla kärkinimiin verrattuna, mutta matkaa on vielä. Kummallakin on varmasti lunastamatonta potentiaalia nykyisinkiin ominaisuuksiin suhteutettuna, mutta niin jokaisella heittäjällä on. Lassi on varsinkin kärsinyt niin paljon loukkaantumisista ja on monena kesänä kilpailut hyvin olemattomalla talven lajiharjoittelulla, että on hyvin todennäköistä, että hän pystyisi ottamaan nykyisistäkin ominaisuuksista enemmän irti. Puhumattakaan siitä tasosta, mille hän voisi nousta, jos loukkaantumiset eivät haittaisi jatkuvasti ominaisuuksien ja heiton kehittämistä. Vammat vaan valitettavasti kuuluvat lajiin ja yksi kriittisimmistä ominaisuuksista keihäänheittäjälle tuntuu olevan vammaherkkyys.
