Mainos

Yleisurheiluvuosi 2016

  • 108 360
  • 501

Salama44

Jäsen
Laitan tänne tietokilpailukysymyksen. Milloin viimeksi olympialaisissa kestävyysjuoksumatkalla Suomi on saanut kolme edustajaa kymmenen parhaan joukkoon? Eli mitkä kisat ja mikä laji.

Münchenin Olympiakisat 1972.

3000 metrin esteissä Tapio Kantanen pronssia, Pekka Päivärinta 8. ja Mikko Alaleppilampi 10.

Osuiko?
 

Salama44

Jäsen
Joo toki mutta muistaakseni asia on tiedetty tässä ketjussa jo aiemminkin.

Ok. Katsoin huonosti edelliset viestit, mutta muistikuva oli oma.

Moskovassa 1980 sama oli myös lähellä kun Kaarlo Maaninka sai hopeaa, Lasse Vien oli 5. ja Martti Vainiokin muistaakseni finaalissa puolustavana Euroopan mestarina ja vieläkin nykyisen SE:n omistajana. Vainio kuitenkin epäonnistui silloin kympillä.

Tämän jälkeen sitten tapahtuikin paljon ja Suomesta on sen jälkeen tullut lähinnä yksittäisiä finalisteja ja mitalisteja ja enemmän EM- ja MM-kisoista. Kestävyysurhelun viimeiset olympiamitalit kesäkisoissa ovat tulleet kävelystä.

Martti Vainio kärysi 1984 dopingista ja Kaarlo Maaninka myönsi uskoon tulonsa jälkeen käyttäneensä Moskovassa veritankkausta.

Sitä emme ehkä koskaan saa tietää mikä oli tilanne Lasse Virenin kohdalla. Oliko hän vain niin lahjakas ja täydellinen valmistautumisen ja taktiikan mestari kuin millainen kuva hänestä tuli vai oliko vain niin fiksu että hoiti nämä asiat niin ettei mitään epäilystäkään asiasta jäänyt. Kovin moni ei silloin saa asiasta tietää ja heidän pitää olla täysin luotettavia ja omantunnontuskia ei saa tulla että pystyy koko ajan vakuuttamaan ettei ole koskaan mitään vippaskonsteja käyttänyt.

Mielipiteet varmaan jakautuvat kahtia. Itse uskon Virenin puhtauteen, koska niiden tulosten perusteella omakin kestävyysjuoksukipinä lapsena syntyi. Toisaalta kun on itse yrittänyt juosta kymppiä 30 minuuttiin onnistumatta siinä kovallakaan harjoittelulla ja 2.30 maratonkunnolla niin miettii miten joku vielä pudottaa siitä monta minuuttia alle.

Lahjakkuus, olosuhteet ym. ovat näillä tietenkin eri tasolla ja itselläni oli aivan liikaa hitaita soluja jopa kympille:) Periaatteessa on mahdollista että yksi sellainen superurheilija Suomeen kerran 50-100 vuodessa voi syntyä kuten Paavo Nurmi tai Lasse Viren. Sitten se vaatii aivan täydellisen onnistumisen harjoittelussa ja palautumisessa. Viren teki sen 5 vuodessa ennen Müncheniä. Sen jälkeen hänellä oli vammoja minkä vuosi Roomasta 1974 tuli vain vitosen prossi, mutta kun on tarpeeksi fiksu niin hoitaa vammat kuntoon maltilla ja tekee taas sitä täydellistä harjoittelua ja on 2 vuoden päästä täydessä iskussa Montrealissa 1976.

Toisaalta voi sinne joku vähemmän lahjakas yrittää dopingillakin jos on muuten päässyt vaikkapa 28.30 juoksijaksi. Siitä ei tälläinen urheilija muuten enää ehkä kehittyisi ja jonkun houkutus saattaa käydä liia suureksi.
Vainiostakaan ei tiedä tekikö hän tämän jo ennen 1978 Rooman Euroopan mestaruutta vai vasta sen jälkeen pysyäkseen huipulla tai kehittyäkseen vielä lisää 1984 kisoihin. Näkökenttä sumeni jossakin vaiheessa ja hän oli valmis käyttämään kaikki kielletytkin keinot menestyksen eteen.

Pitää muistaa myös että silloin ennen säännöt, testaus ja dopingkulttuuri oli aivan erilainen kuin nyt. DDR ja Neuvostoliitto varmaan pahimmasta päästä, mutta myös muualla oli oma pienemmän mittakaavan dopingkulttuuri. Ei Suomikaan varmaan siinä halunnut jäädä jälkeen tai mitalivirta olisi loppunut jo aiemmin.

Vielä edelleenkin doping rehottaa Venällä ja varsinkin muissa itäeuroopan maissa, mutta myös muissa ns. kehittyneissä maussa joiden tieteellinen taso on niin korkealla että testaus kulkee aina hieman jäljessä. Vasta jälkeenpäin saamme sitten tietää joidenkin superurheilijoidenkin kuten Marion Jonesin kärynneen.

Vastaavaa tilannetta että useampi suomalainen kestävyysjuoksija voisi juosta arvokisafinaalissa samaan aikaan ei ehkä lähiaikoina nähdä.

Periaatteessa se olisi mahdollista naisten esteissä ja kympillä jos Eriksson, Richardsson tai joku muu kehittyisi niin paljon. Samoin kympillä Johanna Peiponen, Alisa Vainio tai joku muu esim Richardsson.

Nyt on vain täysi kysymysmerkki miten heidä uransa jatkuu loukkaantumisten jälkeen. Pystyvätkö he nousemaan uudelleen huipulle ja kehittymään? Kyllähän Alisa Vainiolla on sellainen askel että jos se tyttö saisi jonkun todella hyvän valmentajan kanssa harjoittelun ja palauttumisen tasapainoon niin hänestä voisi tulla vaikka kuinka hyvä juoksija. Nyt Alisa on juossut jo maastokympin vajaaseen 38 minuuttiin, mutta ihmettelen ettei Suomessa osata antaa Aliisan kaltaiselle lahjakkuudelle oikein minkäänlaista valmenennuksellista ja henkistä ja psykologista tukea vaikka hän maajoukkuetason urheilija.

Peiposesta ei ole vielä mitään tietoa onko hän jo päässyt vesijuoksusta normaaliin juosuharjoitteluun. Kilpailukunnossa molemmat ovat aikaisintaan keväällä vaikka Alisa varmaan juoksee vielä syksylläkin kuntoa kohottaakseen jonkin maasto- tai maantiekisan jos juoksu alkaa maistua.

Toivotaan heille parasta sillä miesten puolella tilanne on kestävyysjuosussa Suomessa tällä hetkellä toivoton. Siellä ei ole näköpiirissä yhtäkään arvokisafinalistia lähivuosina.
 
Viimeksi muokattu:

Salama44

Jäsen
Johanna Peiposen tilanteesta löytyi lisätietoa. Näin käy kun ei älyä hellittää ajoissa kivuista huolmatta.

Jos hän ei olisi sinnitellyt EM-kisoissa maaliin asti ihan turhaan viimeisenä surkealla ajalla hän voisi juosta jo nyt normaalisti, koska turvotus ja rasitusvaivat olisivat jo hävinneet ihan levolla. Nyt tuli luustomuutoksia ja ne voivat hermokipujen kanssa tehdä sen että hän joutuu vielä leikkaukseen ennen kuin voi harjoitella normaalisti.

Lapin Kansa: Johanna Peiposen jalkavamma ei ole parantunut - Kestävyysurheilu.fi

Alisan tilanne alla on astetta valoisampi. Kunhan malttaisi nyt nostaa sitä vauhtia ihan rauhassa ja maltillisesti kun aikaa on eikä teloisi itseään myöskään kaukalossa. Tyhmyyksiä on tehty jo ihan tarpeeksi.

Alisa Vainio voitti kympin Lappeenrannassa | Yleisurheilu
 
Viimeksi muokattu:
Periaatteessa on mahdollista että yksi sellainen superurheilija Suomeen kerran 50-100 vuodessa voi syntyä kuten Paavo Nurmi tai Lasse Viren.
Kyllähän niitä lahjakkuuksia on aina. Ei tarvitse kuin katsoa minkä tahansa alakoulun liikuntatuntia, niin huomaa että ihminen on luotu liikkumaan ja niillä lapsilla askel pyörii hyvin. Vaikka puhutaan liikkumattomuudesta ja istumisesta ja ruutuajasta ja näppäillään älypuhelinta ja ajetaan mopolla, skootterilla ja mopoautolla ja ikäluokat pienenee ja on paljon muitakin harrastuksia. Mahtoi se olla erilaista ennen tietokoneita, videoita ja jääkiekon suursuosiota.

Alisa Vainion entinen valmentaja oli kuitenkin Vierumäellä Suomen Urheiluliiton töissä, joten eiköhän se valmennus ollut sinänsä kunnossa. Mutta on se kyllä erikoinen tilanne, jos juoksija itse päättää harjoitella enemmän kuin mitä valmentaja neuvoo tekemään. Ja ainakin välillä tekee ylipitkiä lenkkejä. Päätellen siitä, miten hän oli jumissa 2015 keväällä ja kesäkuussa, ja miten järisyttävästi ne tulokset siitä sitten paranivat, niin on varmaan aika kovaa ollut se harjoittelu jo tuolloin.
Mutta kivahan se on varmaan kirmailla kun on hyvä juoksemaan. Martti Vainio on sanonut, että huippukunnossa ollessa se on kuin lentäisi. Ja uskon kyllä sen. Aika lennokas askel pitää ollakin, kun 5000 ja 10 000 metrillä pitää takoa niitä reilun minuutin kierroksia. Eihän se tosin televisiossa aina niin vauhdikkaalta näytä.
Jos et lukenut sitä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä ollutta juttua Alisa Vainiosta, niin hänellähän oli luultavasti mykoplasma tänä vuonna, kun ei kertomansa mukaan päässyt oikein mihinkään. Mielenkiintoinen ja myös dramaattinen oli se lehtijuttu. Sai kyllä sen kuvan, että kovasti on paineita julkisuuden takia, eikä halua/uskalla kilpailla jos ei ole hyvässä kunnossa. Mutta hän on juoksija ja tulosta tulee jos tulee. Silleen hyvä tilanne, kun hän ei kai ole lähdössä opiskelemaan kuten kaikki muut tekisivät, vaan haluaa juosta ja varmaan aika hyvät sponsorit on sitä varten. Vaikka nämä nyt oikeastaan ovat hänen yksityisasioitaan...

Melko pitkä oli muuten lista yleisurheilijoista jotka lopettivat tähän kauteen.
 
Katselin maailmantilastoja. Tässä suomalaisten sijoituksia:

6. Antti Ruuskanen
12. David Söderberg
12. Tero Pitkämäki
18. Aleksi Ojala
22. Kristiina Mäkelä
22.-29. Linda Sandblom
23. Heidi Nokelainen
26. Nooralotta Neziri
31. Oskari Mörö
33.-37. Minna Nikkanen
35. Jarkko Kinnunen
39. Sandra Eriksson
41. Sampo Lehtola
42. Johanna Peiponen
44. Henri Väyrynen
46. Arttu Kangas
50. Merja Korpela

Mainittakoon, että 100 metrillä suomalaiset Ville Myllymäki ja Samuli Samuelsson olivat sijalla 416. Tuhannen nopeimman joukkoon maailmassa pääsi ajalla 10.54. Sehän onkin ihan hyvä meriitti, kun tarkemmin ajattelee. Samuelsson oli 200 metrillä sijalla 316.
5000 metrillä Arttu Vattulainen sijalla 435, tuhannen joukkoon pääsi ajalla 14.09. 10 000 metrillä puolen tunnin ajalla pääsee sijalle 973.
 
Kunnon rankinglistoissa kyläkisojen putkautuksilla ei ole niin suurta arvoa. Current Rankings | All-Athletics.com
Itse en kyllä ole näistä pistekisoista kiinnostunut ollenkaan. Tilastot ja arvokisat ratkaisee. Jos joku juoksee kovaa jossain viidakon keskellä tai Viitasaarella, niin se on ihan sama aika kuin jos saman ajan juoksisi Timanttiliigassa tms.
 
En tiedä onko tämä nyt mikään uutinen, mutta tuolla luki että Tero Pitkämäki jatkaa uraansa ainakin ensi kauden. Yllättäen se Topi Raitanen tähtää ensi kesän 22v EM-kisoihin estejuoksijana, jättäen suunnistuksen hieman vähemmälle.

Tuollainen käsittämätön asia mainittiin Iltalehden sivuilla:
Ben juoksi 401 maratonia 401 päivässä - keräsi rahaa koulukiusaamista vastaan | IL-TV Uutiset | Iltalehti.fi

Eli 13 kuukauden ajan maraton päivässä. Kenties joinakin päivinä kaksi maratonia ja joinakin ei yhtään. Yli 15 000 kilometriä vuodessa. Ei uskoisi että jalat kestää, vaikka varmastikaan hän ei koko matkaa juossen mennyt. Tietääkseni huipputason juoksijat juoksee vuodessa enimmillään 8000 tai 9000 kilometriä ja siinäkin ollaan ihan maksimirajoilla ja loukkaantumiset uhkaa.
 

Ruutu8

Jäsen
SUL on valinnut kolme ylintä valmennusryhmäänsä:
SUL luottaa ylimmässä valmennusryhmässään kokeneisiin nimiin | Yle Urheilu | yle.fi
(linkki uutiseen)

Eniten ihmetystä ja myöskin erittäin paljon hämmennystä herättää, että Jarkko Kinnunen kuuluu tuohon "ykköskenttään", Team Finlandiin. Kertooko sitten siitä että meillä ei ole ketään muuta asettaa ko. ryhmään, vai saunooko Kinnunen vaan oikeiden ihmisten kanssa?

Näytöt viime vuosien arvokisoista tuskin ainakaan puoltavat tätä valintaa. Näen esim. Lassi Etelätalolla, Heidi Nokelaisella, Hilla Uusimäellä tai Alisa Vainiolla huomattavasti kovemman potentiaalin kahden seuraavan vuoden aikana menestyä myös arvokisoissa, kun takuuvarmalla arvokisojen floppaaja-Kinnusella.
 
Näytöt viime vuosien arvokisoista tuskin ainakaan puoltavat tätä valintaa. Näen esim. Lassi Etelätalolla, Heidi Nokelaisella, Hilla Uusimäellä tai Alisa Vainiolla huomattavasti kovemman potentiaalin kahden seuraavan vuoden aikana menestyä myös arvokisoissa, kun takuuvarmalla arvokisojen floppaaja-Kinnusella.
Ei kai se 23. sija olympialaisissa ollut varsinaisesti floppi, jos ei hyväkään tulos. 2015 MM-kisoissa sijalla 32 mutta onhan vanhoja näyttöjä. Onhan siellä myös Tuomas Seppänen, joka ei ollut "edes" mukana olympialaisissa. Mutta kyllä tosiaan Heidi Nokelainen olisi ansainnut paikan Team Finlandin piirissä. Hän muuten vaihtaa seuraa Simpeleeltä Joensuun Katajaan,

Tuossa EM-ryhmässä on kyllä aika monta nimeä, jotka ovat olleet paljon loukkaantuneina tai sairaina viime vuosina. Etelätalo, joka heitti 74m tänä vuonna, Toni Sirviö, joka ei kilpaillut tänä vuonna, Vainio jolta jäi käytännössä koko kausi väliin, Roni Ollikainen joka hyppäsi 784 tänä vuonna ja 745 viime vuonna, Sanni Utriainen, ja tietysti Teemu Wirkkala, joka taas oli leikkauksessa syksyllä.
Mutta näin pitää ollakin. Oona Kettunen nyt sitten putosi näistä ryhmistä monen vaikean vuoden jälkeen. Eihän se tietysti harjoittelua estä.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
SUL on valinnut kolme ylintä valmennusryhmäänsä:
SUL luottaa ylimmässä valmennusryhmässään kokeneisiin nimiin | Yle Urheilu | yle.fi
(linkki uutiseen)

Eniten ihmetystä ja myöskin erittäin paljon hämmennystä herättää, että Jarkko Kinnunen kuuluu tuohon "ykköskenttään", Team Finlandiin. Kertooko sitten siitä että meillä ei ole ketään muuta asettaa ko. ryhmään, vai saunooko Kinnunen vaan oikeiden ihmisten kanssa?

Näytöt viime vuosien arvokisoista tuskin ainakaan puoltavat tätä valintaa. Näen esim. Lassi Etelätalolla, Heidi Nokelaisella, Hilla Uusimäellä tai Alisa Vainiolla huomattavasti kovemman potentiaalin kahden seuraavan vuoden aikana menestyä myös arvokisoissa, kun takuuvarmalla arvokisojen floppaaja-Kinnusella.
Osaako joku kertoa perustelun sille miksi Merja Korpela on EM-ryhmässä mutta Inga Linna ei ole. Vai harittaako silmäni.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Kenties siksi, että Korpela ylitti vaaditun tulosrajan 5 sentillä, kun taas Linna jäi siitä 1,70 metriä?
Niinpäs onkin, en lukenut juttua kovin tarkasti aluksi, kävin läpi vain Team Finland- ja EM-ryhmä nimilistat ja jälkimmäisessä oli Merja Korpelan nimi. Mulle itselleni oli muodostunut mielikuva siitä että Linna olisi jokseenkin Korpelan tasoinen moukarinheittäjä jos ei jopa parempi ja tuntui oudolta kun Korpela olisi nimetty valmennusryhmään mutta Linnaa ei. No katsoin Tilastopajan sivuilta sekä Korpelan että Linnan viime kauden tulokset ja Korpelan paras oli tosiaankin parempi mutta ainakin nopeasti katsoen näytti siltä että kaksikko olisi ollut samassa kilpailussa viime kesänä yhteensä seitsemän kertaa ja näissä kohtaamisissa keskinäiset voitot Linnalle oli 4-3.
Ilman tuota tarkastelua tuntui oudolta se että Korpela valittiin valmennusryhmään mutta Linnaa ei mihinkään. Tämä ei ole kuitenkaan totuus, Ylen artikkelissa ei ollut mainintaa "nuorisoryhmistä" joista Linna valittiin NEM22-ryhmään, tässä pääsyvaatimuksena lienee myös Linnan ikä. Asiaa voi spekuloida niinkin että jos Linnan ja Korpelan viime kauden tulokset vaihtaa päittään niin silloin Linna olisi selvinnyt EM-ryhmään mutta Korpela ei mihinkään vaikka olisi vienyt keskinäiset väännöt 4-3.
 

Nick Neim

Jäsen
Hippasen vituttaa. Tai oikeastaan vähän enemmänkin. Paha menetys. Yleisurheiluvuosi 2016 jäi tältä erää viimeiseksi Mika Lehtimäelle Yle Urheilun kommentaattorina. Tästä linkistä pääsee uutiseen.

Tosiaan, kukahan sitten korvaajaksi? Vaikea, tai siis pikemminkin todella vaikea on Lehtimäen saappaita edes yrittää täyttää. Ihan kaikki urheilulajit huomioiden kyseessä on yksi parhaimmista ja miellyttävimmistä suomalaisista urheilukommentaattoreista koskaan. Omalla listalla ihan kärkipäässä, jollei jopa se ykkönen.

Iso aukko tulee Ylen yleisurheilulähetyksiin näillä näkymin, eipä voi mitään.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Tuomas Raja on olennaisesti Lehtimäkeä parempi kommentaattori eikä lähde mukaan sen tason hassutteluun, mitä Juuselan kanssa valitettavasti viime vuodet harrastivat. Jos Raja on saatavilla radion puolelta televisioon, tekisin sen siirron kirkuen. Toki radio menettää siinä loistotyypin.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Raja kelpaisi itselleni enemmän kuin hyvin uudeksi TV-kommentaattoriksi, koska hän ymmärtää itse suorituksista Lehtimäkeä enemmän. Lisäksi Tumppi on erittäin tunteikas mies, jolla on tapana herkistyä hienojen suomalaissuoritusten jälkeen, eli tunnelmanluonti olisi kunnossa.

Huvitti Ylen kommentit, joiden mukaan Lehtimäki on hilannut asiantuntijuuden rimaa rutkasti ylöspäin. Ei ole ainakaan muutamassa Ylen kommentaattorivalinnassa tämä näkynyt.
 

Grainger

Jäsen
Suosikkijoukkue
La Decimoquinta
Onpa ikävä uutinen tuo Ashton Eatonin lopettamisilmoitus. Toki kaikki on jo saavutettu, mutta ikänsä puolesta olisi mennyt vielä yhdet olympialaiset todennäköisesti hyvällä menestyksellä.

Yksi suurista on taas jättänyt estradin.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Vähän ehkä yllättävää että kokonaan lopettaa, ettei halua mitään erikoislajiakaan enää koska varmasti pärjäisi kohtuullisesti esim. nelosella tai nelosen aidoissa, tai ehkä pituushypyssä. No toki varmaan on miettinyt jotain tekemistä jonka haluaa nyt aloittaa.
 

Barnes

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tasuno Tasalakki
Samalla urheilu-uransa lopetti Brianne Theisen-Eaton, joka voitti yhden olympiapronssin ja kaksi MM-hopeaa, eli kova pariskunta lähtee kertarysäyksellä.

Ulkomaisista yleisurheilijoista kummatkin Eatonit olivat suuria suosikkejani, koska tykkään moniotteluista ja heidän persoonansa olivat miellyttäviä. Ashton nouseekin korkealle omissa papereissani, kun puhutaan kaikkien aikojen yleisurheilijasta.
 

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Lehtimäen sivuun siirtymisestä on jo keskusteltu (jonka takia jatkan tässä ketjussa) mutta entäs Niki Juusela? Vaikka itseänikin harmittaa välillä Juuselan hihittelyt ja muut "vitsit", on hän kuitenkin selostajana sellaista tasoa että saapaitaan ei ole hirveän helppo täyttää. Lajituntemus ja urheilijatuntemus yleisurheilussa on kuitenkin paljon paremmalla tasolla kuin vaikka Kimmo Porttilalla tai Tapio Suomisella.

Parhaimmillaan kaksikkoa Juusela-Lehtimäki oli ihan mukava seurata, esim viime talven YU:n halli MM-kisoja (kuten muutkin talven hallikisat) Juusela ja Lehtimäki ovat tavanneet selostaa kahdestaan. Oma suosikkini juuselan tilalle olisi Jarmo Lehtinen radiosta mutta taitaa olla jo aika vanha ja en usko että hän tuohon tehtävään alkaa jos edes kysyttäisiin. Joten oikeastaan toivon radiossa selostanutta Johannes Oikarista. Kaipa tässä Porttilalle haetaan paria, siis tapauksiin jossa selostajia on kaksi sekä yksi asiantuntija. Radiokolmikko Lehtinen, Oikarinen, Raja sopisi minulle oikein hyvin.
 

Kaivanto

Jäsen
Lehtimäen sivuun siirtymisestä on jo keskusteltu (jonka takia jatkan tässä ketjussa) mutta entäs Niki Juusela? Vaikka itseänikin harmittaa välillä Juuselan hihittelyt ja muut "vitsit", on hän kuitenkin selostajana sellaista tasoa että saapaitaan ei ole hirveän helppo täyttää. Lajituntemus ja urheilijatuntemus yleisurheilussa on kuitenkin paljon paremmalla tasolla kuin vaikka Kimmo Porttilalla tai Tapio Suomisella.

Minusta vaikutti, että Juusela alkoi seurata yleisurheilua vasta silloin, kun alkoi selostaa lajia Ylellä. Oppi toki vuosien mittaan tunnistamaan nykytähtien naamat, muttei kyennyt tuomaan historiallista kontekstia mihinkään.

Viimeisimmät Yleltä lopettaneet yu-selostajat, joiden saappaita on lajituntemuksen puolesta vaikea täyttää, ovat Bubi ja Mauri Myllymäki.
 
Viimeksi muokattu:

Beltran

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Mets
Minusta vaikutti, että Juusela alkoi seurata yleisurheilua vasta silloin, kun alkoi selostaa lajia Ylellä. Oppi toki vuosien mittaan tunnistamaan nykytähtien naamat, muttei kyennyt tuomaan historiallista kontekstia mihinkään.

Viimeisimmät Yleltä lopettaneet yu-selostajat, joiden saappaita on lajituntemuksen puolesta vaikea täyttää, ovat Bubi ja Mauri Myllymäki.

Milloinkas Juusela alkoi selostamaan yleisurheilua tv:ssä? Mulla on vain hämärä muistikuva joka kertoo sen että Daegun MM-kisoissa 2011 Juusela ei ollut vielä selostamossa vaan oli siellä kenttätasolla - lähinnä kai haastattelemassa - mutta Mertarannan siirtyessä sivuun Juusela oli jo selostajana Lontoon olympialaisissa 2012. Mulla ei myöskään ole mielikuvaa siitä että Juusela olisi selostusaikanaan sen kummemmin "kehittynyt lajituntijana" mutta tämä on vain mielikuva. Toisinaan tuntui siltä että Juusela ei "tuntenut" joitakin urheilijoita vaikka oli selostanut itse joitakin kilpailuita joissa kyseinen urheilija oli ollut osallistujana. Tästä nyt ei tietenkään voi sanoa mitään varmaa koska eihän selostaja kerro kaikkea mitä kustakin urheilijasta tietää taikka muistaa.

Oma muistikuvani Myllymäkeen ja Bubiin on jo jonkinverran kadonnut vuosien saatossa ja siksi en Juuselaa heihin verrannutkaan vaan selostajiin jotka ovat olleet mukana 2010-luvulla siis Juuselan aikana. Käsitykseni Kimmo Porttilasta ei ole erityisen hyvä. Minusta tyypillistä Porttilaa on joku 400 metrin juoksu: ennen starttia urheilijat esitellään katsojille yksi toisensa perään, ratajärjestys on siis jo käyty, mutta kun startti tapahtuu, Porttila alkaa vielä kerran luettelemaan ratajärjestystä jota mies sitten käykin läpi alkupuolen kisasta. Tämän syy on kai lähinnä se että Porttila ei osaa antaa kisalle mitään lisää selostuksellaan - tokihan juoksun etenemisen katsoja näkee myös tv-kuvasta - osin käytäntö on siksi että Porttila peittää tuolla tavalla lajituntemustaan. Ja vähän samaan kategoriaan lasken myös Tapio Suomisen, tokihan Juusela selostajana pystyy antamaan katsojalle enemmän kuin kumpikaan mainitsemistani verrokeista.

Lajituntemus ei myöskään ole seikka joka auttaa tai pelastaa yksin vaan sen lisäksi kisaan on valmistauduttava kerraten osallistuvien kilpailijoiden taustoja, sitä kontekstia jossa kilpaillaan jne, jos kyseessä on vaikkapa heittolajin karsinta, oleellista tietoa voisi olla vaikka se, millaisilla tuloksilla on aiemmin päästy jatkoon. Näissä asioissa Mika Lehtimäki on ollut todella hyvä mutta senkään syy ei voi olla siinä että Lehtimäki tietäisi ja muistaisi asiat vaan selkeästi mies aina valmistautui kuhunkin kilpailuun hyvin ja varmasti piti mukanaan muistiinpanoja. Lajituntemuksen huippua nähdään jossakin Suomen Cupin hiihtokisoissa joissa paikallepyydetyt asiantuntijat pystyvätkin kertomaan tarvittaessa melkeinpä kenestä tahansa kilpailuun osallistuvasta urheilijasta taustoja minkälaisesta ihmisestä ja urheilijasta on kyse. Kansainvälisen tason yleisurheilua selostettaessa vastaavaan ei kukaan pysty, ei edes Lehtimäki vaan monien urheilijoiden osalta kuvaus onkin vain tilastotulosten kertomista.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös