Tässä ei voi syytä laittaa kuin umpipaskaan fyysiseen valmennukseen.
Ja kisarutiinin puutteeseen + ihan yleiseen tasoon verrattaessa muihin EU-tason rinkivalsseissa. Vaikka Kangas nyt tuon yhden pöljän työnnän pökkäsi Tampereella, niin kyllähän oikea taso liikkuu edelleen 19 metrin paremmalla puolella jonkun verran. Mielestäni aivan turhaa haihattelua, että Kankaalta odotettaisiin 20,55- karsintarajaa kolmella työnnöllä kisassa, jossa omaa vuoroansa saa odottaa kuin terveyskeskuksessa vuoroaan ja kun se vuoro tulee, niin olet siinä kylmillään ja yrityksiä on tosiaan se kolme, joista ensimmäinen on aina enemmän ja vähemmän ringin kanssa kättelyä. Siinä sitten yrität muutamalla työnnöllä rykäistä ennätyksen. Muutenkin arvokisaan valmistautuminen lämmittelyistä ja callingeista alkaen on aivan erilaista kuin Kyröskosken piirikunnallisissa. Toki, jos on perustaso tarpeeksi korkealla niin tuollainen 20,55 on lähestulkoon aamuverrytelyä, mutta kun näin ei ole.
On totta, että Suomessa kuulan valmennuksessa on mennyt jotenkin koko homma sivuraiteille. On totta, että Yrjölä tietää kuulasta paljon, mutta eikai 70-luvun työntäjä voi edustaa viimeisintä tietoa, mitä pitäisi nuorelle työntäjälle opettaa? Suomessa kuulaperinteitä kyllä riittää, hienojakin sellaisia, vaikka sitäkin on yritetty viime vuodet niitata yön alhoon. Voimanhankinta ja nopeuden saanti yms ovat varmasti samaa kauraa kuin ennenkin, mutta lajianalyysi olisi kuulassakin hyvä päivittää 2010-luvulle, koska tosiaan Hoffamaiset harrikkamies-profiilin työntäjät ovat harvenemaan päin joille etukessi oli uskottavuuden kannalta jo olennaista. Missä ovat Mika Halvari, Tepa Reinikainen, Arsi Harju, Conny Karlsson (ilmeisesti valmentaa T. Söderlundia), Jarkko Haukijärvi, Ville Tiisanoja, Reijo Ståhlberg yms. Entä missä heidän valmentajansa?
En sano, että joku Kemin keiju edustaisi tätä päivää sen enempää kuin Yrjöläkään, mutta vittu kyllä 22,09 sisällä työntänyt karju tietää jotain tuostakin rinkitanssista edelleen.
