Yleisurheilun MM-kisat, Lontoo, Englanti 4.–13.8.2017

[Hiihtofani]

Lontoon kisat.

Suomen tavoite oli saada 3 pistesijaa. Tuloksena oli vain Pitkämen 5. sija.

Suomelta kisat olivat täysi fiasko.

Puhtaat paperit saavat vain Pitkämäki ja Ojala, jotka hekään niin kuin ketkään muutkaan suomalaiset eivät kyenneet tekemään edes omia ennätyksiään. Päinvastoin omista ennätyksistä ja kauden parhaista jäätiin reilusti. Kukaan ei päässyt edes lähellekään omaa ennätystä, joita näissä kekkereissä vaaditaan. Lähimmäksi taisi päästä Ojala 50km käveyssä, joka jäi varmaan minuutin ennätykksestään kisassa(nopealla radalla), jossa lähes kaikki muut tekivät omia ennätyksiään. Miten sen kauden parhaan tekeminen voi olla noin vaikeata MM-kisoissa, kun sitä näkee amatööritasollakin?

Mukana Suomella oli joukko turisteja, jotka keplottelivat itsensä kisoihin mukaan hieman kyseenalaisilla tavoilla. Milloin oli kisaan vaadittava tulos hypätty jossain korkealla tai jossain hallissa kauden alussa. Ulkoradoilla ns. kisakaudella moni jäi kauaksi kisarajoista. Kisaturistileima on täysin ansaittu. Ei MM-kisoissa tavoitella mahdollisimman montaa osanottajaa(turistia) , vaan mitaleja.

Ihmetyttää myös tämä tapaus Simo Lipsanen. Se että päätavoite oli jossain nuorten EM-kisoissa. Jos Lipsanen olisi hypännyt sen SE:nsä aikuisten MM-kisoissa, hän olisi taistellut mitalista. Seppo Rätyä lainatakseni, ei 22-vuotias ole enään mikään juniori vaan siinä iässä pitää jo pärjätä aikuisten sarjassa.

Lainaan lisää Seppo Rätyä. Monilla suomalaisilla pohjat ovat heikot. Tuloksia yritetään keplotella ylipanostamalla tekniikkaan ja jollain insinööripornolla. Räty sanoi, että jos kuulantyöntäjällä ei penkistä nouse vähintään 200kg niin ei kannata edes yrittää ja kannattaisi mennä kotiin harjoittelemaan.

 

[arvee]

@Barnes hieno kirjoitus tuo Pitkämäki-retrospektiivi. Allekirjoitan, hyväksyn, arvostan.

 

[Salama44]

Suomi oli Lontoossa 54 maa 4 pisteellä. Pohjoismaista Tanska ja Islanti jäivät pisteittä. Islannilla kuitenkin heittäjä naisten keihään finaalissa.

Norja 2 mitalia, kultaa ja pronssia ja 1 muu pistesija. Ruotsi hopeaa, 2 senttiä kullasta ja 1 pistesija. Finaalipaikkoja ainakin kuusi.

IAAF World Championships London 2017 Placing Table | iaaf.org

 

[Mängimies]

Puhtaat paperit saavat vain Pitkämäki ja Ojala,
...

Mukana Suomella oli joukko turisteja, jotka keplottelivat itsensä kisoihin mukaan hieman kyseenalaisilla tavoilla. Milloin oli kisaan vaadittava tulos hypätty jossain korkealla tai jossain hallissa kauden alussa. Ulkoradoilla ns. kisakaudella moni jäi kauaksi kisarajoista. Kisaturistileima on täysin ansaittu. Ei MM-kisoissa tavoitella mahdollisimman montaa osanottajaa(turistia) , vaan mitaleja.

Ojalakin on varmaan sinun papereissasi turisti, koska keplotteli itsensä mukaan vuoden 2016 tuloksella. Hänellä ei ollut rajaa tehtynä ollenkaan tältä kaudelta. Vaan helppohan se on jälkikäteen nimetä nuo turistit.

 

[suomalainen]

Ihmetyttää myös tämä tapaus Simo Lipsanen. Se että päätavoite oli jossain nuorten EM-kisoissa. Jos Lipsanen olisi hypännyt sen SE:nsä aikuisten MM-kisoissa, hän olisi taistellut mitalista. Seppo Rätyä lainatakseni, ei 22-vuotias ole enään mikään juniori vaan siinä iässä pitää jo pärjätä aikuisten sarjassa.

Joku yleisurheiluguru voisi tulla selittämään minulle tämän kuntopiikin ja miten vitussa siitä pääsee 3 viikossa eroon? Jos voitetaan jotain, niin sittenkö mennään 3 viikoksi mäkkiin vetään purilaista niin että napa raikuu ja kas kummaa kun "kuntopiikki" mikä on kestänyt jo usean kuukauden ja ollut jatkuvasti nousussa loppuu kuin seinään ja tulee kuukausiin huonoin kilpailu.

Niin siis Lipsasellahan kunnon ajoitus osui täydellisesti kohdalleen. Juuri siellä kauden tärkeimmässä kisassa 21 sentin ennätyspannus ja Suomen ennätys parani 14 senttiä. Ja mitali tuli, kuten oli tavoitteena.
Eipä kukaan missään odottanut, että Lontoon finaalissa pronssin sai muistaakseni tuloksella 17.16. Yleensä siihen on tarvittu joku 17,5 metriä. Jos tuon olisi etukäteen tiennyt, niin varmaan Lipsanen olisi sitten ajoittanut parhaan vireen Lontooseen.

Hienoa oli nähdä norjalainen kolmantena kestävyysjuoksumatkalla. Kyllä se vaan paljon vaatii MM- ja olympiatasolla, mutta hyvä että norjalaisilta onnistuu. Melko tuoreessa muistissa on myös Thorkildsenin kolme kultaa ja kolme hopeaa maailman tasolla.

 

[VT]

Hienoa oli nähdä norjalainen kolmantena kestävyysjuoksumatkalla. Kyllä se vaan paljon vaatii MM- ja olympiatasolla, mutta hyvä että norjalaisilta onnistuu.

Ei ollut. Ingebritsenit ovat ylimielisiä mulkeroita, eikä heille voi toivoa mitään hyvää. Sen sijaan sen aiturin voitto oli mieluisa tapahtuma, kaveri vaikutti sympaattiselta, vaikka käyttikin haastattelussa norjalaisten omaa Karjala-lippistä eli viikinkikypärää.

Oli todella hyvät ja mielenkiintoiset kisat. Jamaikan menestymättömyydestä iso plussa. Usain Bolt ja Mo Farah osittivat, että ovat tavallisia kuolevaisia. Tällaista urheilu parhaimmillaan ja pahimmillaan on. Suurin miinus siitä, että Ylen tiimissä ei ollut Mikko Hannulaa reppukopterinsa kanssa.

Suomi oli Lontoossa 54 maa 4 pisteellä. Pohjoismaista Tanska ja Islanti jäivät pisteittä. Islannilla kuitenkin heittäjä naisten keihään finaalissa.

Norja 2 mitalia, kultaa ja pronssia ja 1 muu pistesija. Ruotsi hopeaa, 2 senttiä kullasta ja 1 pistesija. Finaalipaikkoja ainakin kuusi.

IAAF World Championships London 2017 Placing Table | iaaf.org

Eikö pistesijat olekaan vain suomalaisten keksintöä, kuten virallinen palstatotuus kuuluu?

 

[Byvajet]

Kaikki suomalaisurheilijat ehkä Lipsasta lukuun ottamatta ylsivät omalle tasolleen. Kun kisoihin lähetetään koko kesän heikkoja tuloksia hypännyt Sandblom, niin ei pidä ihmetellä, että hän hyppää kisoissa heikon tuloksen.

Urheilijoiden kritisointi on umpimielistä touhua. Jos tahtoo kritisoida, kannattaa kritiikki kohdistaa järjestelmään ja valintaperusteisiin. Suomi ei ole poikkeus siinä, että urheilijat eivät yllä kesän parhaimpaansa. Armottoman valintakulttuurimaan USAnkin urheilijoissa oli rehellisiä epäonnistujia.

Ihanko oikeasti odotatte, että urheilijan paras vire ja tulos sattuu juuri arvokisaan? Millä perusteella? Paljon realistisempi tapa lähestyä odotettua tulosta on laskea viimeisten kilpailujen keskiarvo ja sen jälkeen vielä jättää tulokseen marginaali. Silloin ei joudu pettymään.

Mitä helvettiä saatte urheilijoille nillittämisestä? Jokainen heistä on varmasti yrittänyt parhaansa. jos tahdotte arvokisoihin vain menestyjiä, niin kirjoittakaa valintaperusteista älkääkä yksittäisistä urheilijoista.

 

[steepler]

Niin jos taso on sellainen että tulosrajan tekeminen on jo kova ponnistus niin silloin on melkein pakko kuntoa ajoittaa nimenomaan rajan tekemiseen ja jatkossa sitten yrittää kehittyä niin että tulosraja alkaa olla ns. normisuoritus. Tulosrajojen teko on jo aika hankalaa hommaa joten ei siellä mitään turisteja ole mukana.

 

[Pavlikovsky]

Ihanko oikeasti odotatte, että urheilijan paras vire ja tulos sattuu juuri arvokisaan? Millä perusteella?

Mitä helvettiä saatte urheilijoille nillittämisestä?.

Tämä on tulosurheilua, jossa maksimaalinen potentiaali yritetään saada irti kauden tärkeimmässä kisassa. Kukaan ei laske siellä mitään keskiarvoja. Jokainen huippu-urheilijamme lähtökohtaisesti tähtää kuntonsa, tai pyrkii tähtäämään, lajinsa pää-arvokisoihin. Olen todella huolestunut, jos näin ei toimita. Toisaalta se voisi juuri selventää sitä miksi edes SB-merkintää ei saada vaan ollaan kunnossa niissä oman kylän mestaruuskisoissa . Keskiarvo-höpötykset ovatkin oiva selitys sille miksi ei hypätty/heitetty/juostu tasolleen. Kun koko ajan hoetaan mantroja heti arvokisojen jälkeen "katseet Riossa", "katseet Dohassa" "katseet siellä ja täällä" ja joka käänteessä korostetaan arvokisojen merkitystä, niin missä vaiheessa homma kääntyy niin että kuntopiikki olikin eliittikisoissa?

Ja tuohon toiseen kohtaan. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Suomessa ei selvästi tajuta minkälaisessa grillissä muualla maailmassa urheilijat keitetään lehdistöä myöten. Siinä on jatkoajan keskustelupalstan kritisointi aika pyhäkoulutoimintaa. Jos haluaa olla huipulla, pitää sietää epämukavuutta. Muutakin kuin niitä mäkivetoja.

Suomessa vain harvat ovat aikojen saatossa osanneet valmistautua arvokisoihin ja näiden kisojen anti vain alleviivaa sitä.

 

[Byvajet]

Ja tuohon toiseen kohtaan. Se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Minusta urheilija on työläinen siinä kuin kuka tahansa duunari. Duunareiksikin yleisurheilijat ovat kaiken lisäksi hyvin pienipalkkaisia. Mikä hiton oikeus meillä on mätkiä heitä? Jos jotakuta tahtoo mätkiä, niin sitten isompia pomoja, jotka valinnat tekevät.

Suomessa ei selvästi tajuta minkälaisessa grillissä muualla maailmassa urheilijat keitetään lehdistöä myöten.

Höpöhöpö. Saksassa yleisurheilun MM-kisoja seuraa vain 2 % väestöstä. Suomessa kilpailujen suosio sen sijaan on valtava. Jonkun Röhlerin epäonnistuminen ei Saksassa kummoista huomiota saa. Pahoinpa pelkään, että useimmat saksalaiset eivät miestä edes tunne.

Miksi joku tahtoisi enää tulevaisuudessa suomalaiseksi yleisurheilijaksi? Joukkuelajeissa liikkuu paljon suuremmat rahat eivätkä niissä yksilöt joudu samalla tavalla tikun nokkaan kuin yksilöurheilijat.

 

[Pavlikovsky]

Eikö pistesijat olekaan vain suomalaisten keksintöä, kuten virallinen palstatotuus kuuluu?

Olisi mukava selvittää lasketaanko muualla Euroopassa yhtä antaumuksella näitä pistesijoja. Konkreettista hyötyä näistä sen enempää ei taida olla.

 

[steepler]

Pikkasen ihmetyttää tuo Ojalan kävely, ehkä ihan hyvä veto kärkiryhmän mukana kävellä mutta en tajua miksi siinä piti vetää. Ojalahan peräti veti pitkiä pätkiä, itse jos olisin tuossa ollut niin en olisi vetänyt metriäkään vaan seurannut peesissä koko ajan. No ok kävelyssä peesi ei niin merkittä ole mutta olisi siinä vähän energiaa säästänyt sen sijaan että olisi siellä välillä vetämässä, on siinä sitten aikaan tehdä viimeisellä kympillä ratkaisuja jos tuntuu hyvältä, että mikä ihme vimma on puskea vauhtia siellä kisan keskivaiheilla.

No joo olisiko tulos sen parempi ollut siltäkään niin vaikea sanoa. Kapasitettiahan Ojalalla on vaikka mitaleille jatkossa.

 

[steepler]

Olisi mukava selvittää lasketaanko muualla Euroopassa yhtä antaumuksella näitä pistesijoja. Konkreettista hyötyä näistä sen enempää ei taida olla.

Siis mitä tarkoitat hyödyllä? En tiedä kuka laskee mitäkin mutta onhan esim. pistetaulukko paras mittari kokonaistasolle, huomattavasti parempi mittari kuin mitalitaulukko.

 

[Roger Moore]

Minusta urheilija on työläinen siinä kuin kuka tahansa duunari.

Ei ole. Nämä MM-tason urheilijat ovat julkisessa ammatissa, joten senkin vuoksi heihin tulee suhtautua eri tavalla kuin tavalliseen duunariin.

 

[Byvajet]

Ei ole. Nämä MM-tason urheilijat ovat julkisessa ammatissa, joten senkin vuoksi heihin tulee suhtautua eri tavalla kuin tavalliseen duunariin.

Jos suomalaisesta yksilöurheilukulttuurista halutaan sellainen, että arvostelun voi välttää vain menestymällä, niin sen jälkeen ei pidä ihmetellä, miksi ei ole massaa, josta huippuja nousee.

Kahta työtä tekevä ja lainaa urheilun mahdollistamiseksi ottava Sanni Utriainen on duunariakin duunarimpi. Se, että hän käy heittämässä niitä näitä kilpailuissa, ei tee hänestä kohdetta, jonka työtä sopii arvostella miten tahansa.

Arvostelun ei tule perustua omiin odotuksiin vaan reaaliteetteihin. Suomalaisilla huippu-urheilijoilla ei ole velvollisuutta olla maailman huippuja. He urheilevat niin kuin urheilevat niissä raameissa kuin pystyvät ja urheilujohtajat tekevät valintansa ja jakavat rahaa.

Vastuu on pomojen, ei urheilijoiden. Jostain syystä tätä vastuuta ei aina ennen kisoja muisteta. Juuri silloin pitäisi kritisoida tehtyjä valintoja - silloin, kun urheilijat eivät vielä ole kisapaikalla. Urheilijoiden kritisointi kilpailujen jälkeen on erittäin epäreilua.

 

[Pavlikovsky]

Höpöhöpö. Saksassa yleisurheilun MM-kisoja seuraa vain 2 % väestöstä. Suomessa kilpailujen suosio sen sijaan on valtava. Jonkun Röhlerin epäonnistuminen ei Saksassa kummoista huomiota saa. Pahoinpa pelkään, että useimmat saksalaiset eivät miestä edes tunne.

Miksi joku tahtoisi enää tulevaisuudessa suomalaiseksi yleisurheilijaksi.

Mä tarkoitin urheilijoita yleensä, en vain yleisurheilijoita. On aivan sama minkä lajin edustaja olet, sun pitää kestää se mediamyllytys ja arvostelu, halusit olla missä lajissa tahansa kärjessä. Mikään laji urheilijoineen ei voi eikä saakaan olla olla immuuni niin myönteiselle kuin negatiivisellekin palautteelle.

Ehkä siksi tulevaisuudessa halutaan yleisurheilijaksi, että kyseenomainen ihminen haluaa harrastaa lajia, josta pitää. Jos ei ole valmis huipulle, sitten kannattaa panostaa vähemmän ja kiertää niitä kisoja missä vain taputellaan selkään ja kehutaan.

Paljon on fysiikaltaan kautta aikojen ollut monissa lajeissa hurjia ihmiskoneita, mutta korvien väli on tiukalla hetkellä vetänyt vesiperän. Huippu-urheilu koostuu henkisestä vahvuudesta vähintään yhtä paljon kuin fysiikasta.

Työelämässäkin pitää kestää välillä koviakin paineita. Se duunarikin. Jos kasvaa aivan pumpulissa, joka ottaa vastaan vain myönteistä palautetta, on ongelmissa yleensäkin elämässä. Ei vain jossain arvokisojen karsinnassa.

 

[Pavlikovsky]

Vastuu on pomojen, ei urheilijoiden. Jostain syystä tätä vastuuta ei aina ennen kisoja muisteta. Juuri silloin pitäisi kritisoida tehtyjä valintoja - silloin, kun urheilijat eivät vielä ole kisapaikalla. Urheilijoiden kritisointi kilpailujen jälkeen on erittäin epäreilua.

Muistetaan nyt, että urheilijat siellä loppuviimein urheilevat. Jos jokainen jää kauden parhaastaan, niin Kemppaisen vikako se on? Valmentaja-urheilija - parivaljakko vastaa tuloksen tekemisestä, joka on julkista toimintaa, jota saa arvostella. Siihen parivaljakkoon niiden sinun mainitsemasi pomohaaremin pitäisi saada ohjattua paremmin rahaa, jotta tulos olisi jatkossa parempi ja sitä kautta muuttuisi kansan äänikin kellossa.

 

[depre]

Kyllähän urheilijan pitää kestää tietty määrä arvostelua joka tuosta valinnasta seuraa. Toisaalta arvostelijoidenkin pitäisi muistaa tietty suhteellisuus sen arvostelun suhteen. Suomalainen urheilukulttuuri tuntuu olevan sitä että olet joko voittaja tai luuseri. Urheilijan pään pitää kestää paineet, eikä siihen seuraaja voi hirveästi vaikuttaa kun urheilija on siellä kentällä. Toisaalta seuraajat voivat vaikuttaa siihen minkälaisen ympäristön me omalla toiminnalla luomme urheilijoille, eli minkälaista palautetta annamme nimettömänä ja nimellä julkisesti. Lisäksi olisi ihan kohtuullista ottaa huomioon minkälaisessa ympäristössä urheilijat urheilevat. Todella harva suomalainen yleisurheilija elää missään yltäkylläisyydessä, toisin kuin esimerkiksi pääsarjatason jääkiekkoilijat. He järjestävät itse rahoituksen, ruokailut, harjoittelut, valmentajat ja sen päälle urheilevat. Nämä ovat ihan henkilökohtaisia valintoja, mutta turha täällä on huutaa urheilun alennustilaa, jos me emme voi antaa näille urheilijoille sitä tilaa tehdä työtään ilman ylivedettyä arvostelua ja turistihuutelua.

IAAF maksaa urheilijoiden matkat kisoihin ja se on varmasti monelle se päätavoite päästä mittaamaan itseään tuolle tasolle. Osa sitten nousee sinne huippujen joukkoon ja suurin osa ei. Tämä ei pelkästään suomalainen "ongelma" vaan ihan kansainvälinen, kun joka maasta paikalle lähetetään "kisaturisteja". Nämä suurkisat ovat sen lajien urheilijoille tärkein yksittäinen tapahtuma kaudessa ja sinne pääseminen on jo sinällään saavutus. Aika harvalukuinen joukko lopulta pääsee tuolle tasolle ja se on monesti palkinto siitä työstä mitä on tehty ihan lapsesta lähtien. Itse en ainakaan jaksa olla kateellinen ihmisille, joilla on rohkeutta panostaa niin paljon rakastamaansa lajiin että pääsee lopulta tuolle tasolle. Vaatii todella paljon työtä ja uhrauksia, sen lisäksi pitää olla todella paljon luontaista lahjakkuutta. Ruokailu, elämäntavat, lepo, harjoittelu ja kaikki mahdollinen pitää tehdä urheilun ehdoilla.

Tästä palkintona me täällä marisemme, että "miksi et urheillut paremmin" ja jos taas "lipsanen" olisi onnistunut niin täällä koko kansa juhlisi sankarina. Tuollainen asetelma ei kaikkia urheilijoita palvele, se luo turhaa ylimääräistä ja aivan tarpeetonta painetta. Täytyy muistaa että tuolla on yleensä panoksena myös urheilijapurahat ja sponsorirahat, jotka määrittävät sen miten paljon voit panostaa urheiluun. Meillä ei ole mitään kovin kummoisia tukijärjestelmiä esim. kansallisen tason urheilijoille, jonka takia sitä massaa ei ylipäätänsä hirvittävän paljon ole. Eniten tähän sijoittaa kuitenkin urheilija, koska suurin osa voisi varmasti tienata paljon enemmän ihan normaaleja töitä tekemällä. Ainakin itse mielelläni jännitän ja seuraan suomalaisurheilijoiden suorituksia, vaikka sitten epäonnistumisia.

Mieluummin itse luon ympäristöä joka tukee ja kannustaa, kuin huutelen jotain "kisaturistit" jargonia. En usko että kovin moni pyrkii maksimoimaan omaa potentiaaliaan omassa ammatissaan tai elämässään samalla tavalla kuin huippu-urheilija sen tekee. Kurssittaa itseään, ostaa valmennusta ja laittaa rahat kiinni laadukkaaseen ravintoon tinkien kaikesta muusta. Osa urhelijoista saa negatiivisuudesta voimaa ja voi käyttää sitä hyödykseen. Osa ei pysty sulkemaan sitä ulos ja se vaikuttaa negatiivisesti. Aika harva varmaan nauttisi jos omaa työtä epäiltäisiin jo ennen suoritusta ja epäonnistuessa palaute tulisi suhteettoman rajuna. Ei nämäkään mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä ole. Pelkkää urheilua jonka pitäisi tuoda iloa seuraajille.

 

[VT]

Ehkä pahiten sieppaa monen kitinä siitä, kuinka osa urheilijoista olisi pitänyt jättää kotiin. Mitä iloa suomalainen penkkiurheilija saa siitä, että Sandblom tai Pajulahti olisivat olleet ottamatta kisapaikan vastaan? Itse katson mielelläni suomalaisten karsintasuorituksia, vaikka tiedossa olisi, että finaalipaikka on epärealistinen.

Osa on jopa sitä mieltä, että kisoihin ei pitäisi lähettää ketään, jolla ei ole mitalimahdollisuuksia. Päteekö tämä vain suomalaisiin vai kaikkiin muihinkin? Olisipa mukava seurata kisoja, jossa ei ole lainkaan karsintoja ja joissain lajeissa olisi vain puolitusinaa osallistujaa. Ei kauaa kestäisi, että koko yleisurheilu kuopattaisiin, kun kukaan ei jaksaisi tällaista katsella.

Miesten kävelyssä muuten Jarkko Kinnusen taakse jäivät mm. ruotsalainen, puolalainen, kanadalainen ja espanjalainen kävelijä. Miten on mahdollista, että Suomea kovemmat yleisurheilumaat lähettävät tällaisia turisteja kisoihin? Kisaturistien lähettäminen pitäisi olla suomalaisten yksinoikeus!

Urheilijoita voi ja tulee kritisoida, mutta kohtuus kaikessa ja jonkinlainen ratio pitäisi siinä kritiikissä olla mukana.

 

[flintstone]

Valtaosalle suomalaisista yleisurheilijoista se kisarajojen saavuttaminen on jo kovan työn takana joten on täysin epärealistista odottaa että urheilija joka on joutunut hakemaan kuntohuippua jo sen rajan saavuttamiseen välttämättä pystyy vielä uudelleen ajoittamaan uuden kuntohuipun arvokisoihin. Ja muutenkin mitä kauempana maailman absoluuttisesta kärjestä urheilija on sitä epätodennäköisempää on että tämä urheilija onnistuisi ainakaan jatkoajan kriteerien mukaan mihinkään mainittavaan suoritukseen. Ja mitä tulee valittuihin suomalaisiin niin ainakin minä toivon että saadaan kasaan mahdollisimman suuri joukkue vaikkei kaikilla sen urheilijoilla olisikaan mahdollisuuksia päästä pistesijoille saatikka mitaleille, minä kun ainakin seuraan varsin mielelläni myös suomalaisten edesottamuksia ja toivon menestystä.

Ja jos tuo kisaturisteiksi haukkuminen on helppoa niin voi mennä kokeilemaan niitä omia rajoja, vaikka epäilen että sohvan pohjalta on helpompi arvostella ilman tietämättä mitä tuolle tasolle pääseminen on urheilijalta vaatinut.

 

[DAF]

Lontoon kisat.

Suomen tavoite oli saada 3 pistesijaa. Tuloksena oli vain Pitkämen 5. sija.

Suomelta kisat olivat täysi fiasko.

Puhtaat paperit saavat vain Pitkämäki ja Ojala, jotka hekään niin kuin ketkään muutkaan suomalaiset eivät kyenneet tekemään edes omia ennätyksiään. Päinvastoin omista ennätyksistä ja kauden parhaista jäätiin reilusti. Kukaan ei päässyt edes lähellekään omaa ennätystä, joita näissä kekkereissä vaaditaan. Lähimmäksi taisi päästä Ojala 50km käveyssä, joka jäi varmaan minuutin ennätykksestään kisassa(nopealla radalla), jossa lähes kaikki muut tekivät omia ennätyksiään.

Tähän asti jaksoin lukea. 50 km kävelyssä 11 urheilijaa 49:stä teki ennätyksensä. Se on trollille ilmeisesti "lähes kaikki".

 

[Barnes]

Puhtaat paperit saavat vain Pitkämäki ja Ojala, jotka hekään niin kuin ketkään muutkaan suomalaiset eivät kyenneet tekemään edes omia ennätyksiään.

Pitkämäen ennätys on sen verran kova, ettei sellaista stadionilla juuri heitellä eikä varsinkaan kun mies alkaa olla jo iäkäs.

Oman ennätyksen vaatiminen on muutenkin ehkä urpointa, mitä katsoja voi sanoa. Tuolla logiikallahan esimerkiksi Justin Gatlin oli pettymys, kun juoksi kultaan ajalla 9,92, kun hänen ennätyksensä on niinkin kova kuin 9,74. Tietysti se on aina hyvä asia, jos pystyy suoriutumaan paremmin kuin koskaan, muttei siitä voi odotusarvoa tehdä.

 

[benicio]

Ennätyksillään mm Neziri olisi päässyt välierästä finaaliin, samoin Mörö. Murto olisi ennätyksellään saanut pronssia (okei, 465 pääsi pronssinainen, 475 ei). Keihäässä olisi tullut kaksi mitalia. Toni Huikuri vuosimallia 2002 olisi ottanut korkeudessa mitalin ennätyksellään. Suduvudukudu.

Ennätystä voi toki vaatia mutta ehdoton enemmistö kisoihin pääsevistä urheilijoista ei siihen tietenkään pysty. Kauden parhaaseen pitäisi toki pyrkiä.

 

[Pipolätkä]

Muistetaan nyt, että urheilijat siellä loppuviimein urheilevat. Jos jokainen jää kauden parhaastaan, niin Kemppaisen vikako se on?

Ei välttämättä, mutta mielestäni voidaan kysyä, että miksi jokainen jää kauden parhaastaan? Onko vika urheilijoiden vai liiton ja sen herrojen? Mielestäni molempien.

Miten sen kauden parhaan tekeminen voi olla noin vaikeata MM-kisoissa, kun sitä näkee amatööritasollakin?

Aika uskomaton lause. Mitä tuo edes tarkoittaa? Tottakai amatöörina on helppo tähdätä johonkin kisaan kun ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Kisaa vaikka sen yhden ainoan kisan.

Lainaan lisää Seppo Rätyä. Monilla suomalaisilla pohjat ovat heikot. Tuloksia yritetään keplotella ylipanostamalla tekniikkaan ja jollain insinööripornolla. Räty sanoi, että jos kuulantyöntäjällä ei penkistä nouse vähintään 200kg niin ei kannata edes yrittää ja kannattaisi mennä kotiin harjoittelemaan.

Eikös vasta keihäsfinaalissa kommentaattori kertonut, että Vetterillä on heikommat lähtönopeudet kuin Esim. Pitkämäellä , mutta tämä paikkaa asiaa tekniikalla ja keihäänhallinnalla? Puhutaan kuitenkin miehestä, jonka ennätys on melkein 4 metriä parempi.

 

[benicio]

Eikös vasta keihäsfinaalissa kommentaattori kertonut, että Vetterillä on heikommat lähtönopeudet kuin Esim. Pitkämäellä , mutta tämä paikkaa asiaa tekniikalla ja keihäänhallinnalla? Puhutaan kuitenkin miehestä, jonka ennätys on melkein 4 metriä parempi.

Se oli kyllä perus penkkiurheilijalle yllättävä tieto. Kun mitään ns ulkopuolista voimaa kuten Patrik Laineen laukauksessa ei keihäänheitossa ole läsnä, niin olen luullut että juuri keihään lähtönopeus tekee eron huippuheittäjillä, eli että yksittäisiä erikoisen huonoja/hyviä heittoja lukuunottamatta ammattilaiset saavat keihään asentoon. Amatööristä tuo tuntuu erikoiselta että esimerkiksi Pitkämäki on nyt kymmenen vuotta heittänyt keppiään n 95 metrin tehoilla, mutta päin vittua.