Avoin kirje Tero Pitkämäelle
Harva urheilija pystyy yhdistämään kansaa niin kuin sinä. Kahvipöydissä puhutaan joka kesä siitä, että oletko kunnossa ja tulisiko kisoista jopa mitaleja. Tämä on toistunut yli vuosikymmenen ajan, ja kohtapuolin se päättyy.
Olet kulkenut pitkän tien. Ateenassa heti pisteille, Helsinkiin lähdit ykkössuosikkina, mutta kaatosateessa kohtasit katastrofin ja jäit neljänneksi. Siitä alkoikin hieno sarja; Göteborgissa hopeaa, Osakassa kultaa ja Pekingissä pronssia. Sinusta oli tullut kansallissankari, asema joka ei kuitenkaan sinua suojannut. Vuosikymmen vaihtui vaikeissa merkeissä, Barcelonassa raivasit vielä tiesi pronssille, vaan sitten tuli 2011 jolloin oli muotia haukkua Pitkämäkeä. Moni oli sitä mieltä, että sinun aikasi olisi ohi ja että kannattaisi antaa tietä nuoremmille. Daegun karsiutuminen lisäsi bensaa liekkeihin.
Voin myöntää, että omakin usko kävi koetuksella aikavälillä 2011-12. Lontoon olympialaisissa tilanne muuttui, kun sijoituit viidenneksi (neljänneksi). Sanoin isälleni luottavani Tero Pitkämäen paluuseen huipulle, mikä onneksi tapahtui. Moskovassa harmittavan niukka tappio hyvällä tuloksella, Zürichissä pronssia kun Antti Ruuskanen sinetöi asemansa suomalaisena suurheittäjänä ja Pekingin tasokkaassa keihäskisassa MM-pronssia. Nämä muistot elävät ikuisesti.
Kannat usein kaulassasi ristiä, ristiä joka on paljon isompi kuin miltä näyttää. Sinun tehtävänäsi on ollut kannatella pahimmillaan yksin suomalaista yleisurheilua, vaikka ethän sinä hyppää korkeutta tai kävele viittäkymppiä. Se on risti, jonka kannatteleminen vaatii kanttia, koska suomalaisilla on viha-rakkaussuhde yleisurheiluun. Mitaleja juhlistetaan hienoin menoin, mutta epäonnistujat lyödään maan rakoon. Kaikkein höyrypäisimmät ovat kisoista toisiin toivoneet, ettei Pitkämäki olisi mitaleilla, jotta suomalainen yleisurheilu voitaisiin pelastaa. Mitä se pelastaisi?
Eilinen vitossijasi tuntui kuin mitalilta. Hieno onnistuminen kauden tärkeimpään paikkaan, jossa se mitali jäi sen verran kauas, ettei jossiteltavaa jäänyt. Jos ura oli tässä, lopetat toden totta huipulla.
Tässähän oikein herkistyi kirjoittaessa, KIITOS TERO!
Jatkoajan keskustelupalstalla, 13.8.2017,
@Barnes