Ei tosiaan mitään yllätyksiä kisoissa, jaksoin valvoa neljästä eteenpäin kisoja seuraten hyvinkin tarkkaan.
Marathon on tosiaan laji, jota leimaa tietynlainen flegmaattisuus eli mitään ei tapahdu muuta kuin juostaan ryhmässä, mutta sitten kun kamera kääntyy stadionille hetkeksi johonkin naiskiekonheittäjään, niin jo on tapahtunut kaupungin kaduilla ratkaiseva irtiotto ja katsojat ovat autuaan tietämättömiä tästä. Vaikeasti seurattava laji sittenkin. Kenialaiset olivat rautaa kuten saattoi arvatakin.
Seipäässä Hookerin aseettomuus sekä puolalaisen vaisuus jäivät erityisesti mieleen. Bergiukselle kävi niin kuin saattoi arvata, ennätystähän se olisi vaatinut noinkin kovaan paikkaan. Myös se, että hyppyvälit ovat pitkiä urheilijoilla, vaikuttaa heti suoritukseen ja sen näki Bergiuksenkin hypyistä. Miehellä oli haastattelun mukaan ollut myös ruoansulatuksellisia vaikeuksia sekä kovaa yskää, näin ainakin taisin haastattelusta kuulla.
Eriksson oli valitettavan kevyttä tavaraa esteissä ja sijoitus oli sekin odotettu. Eriksson on kuitenkin vielä nuori ja ehkä EM:t ovat hänelle sittenkin ne "oikeat" arvokisat. Estetekniikassa on parantamista, sen näkee kiekkofanikin kotisohvalle. Minkä takia muuten Erikssonia haastatellaan joka kerta toisella kotimaisella ja Åstrandia kituutetaan suomen kielellä ja jokainen näkee, että se on hänelle vaikeaa. Paljon enemmän saisi miehestä ruotsiksi irti.
Hieno huomata 10-ottelussa, että Mr. 10-ottelu Roman Sebrle on vielä saapunut kisailemaan, vaikka eei taistelekkaan mitaleista. Ehkä eniten puhutti Uuden-Seelannin miehen kuulantyöntö-suoritus, joka järjestäjien mukaan oli yli, mutta mitään väärää siinä ei kyllä ollut. Miten tämä case muuten päättyi?
