Kyllä, tuossahan Hurske itse avautuu tilanteestaan:
Yleisurheilu: Reetta Hurske kyynelissä MM-välierän jälkeen – "Odotukset minua kohtaan kasvaneet turhan suuriksi" – katso MTV Katsomossa
Kokonaisuudessa Hurskeen kausi on onnistunut, voittihan sisällä Euroopan mestaruuden. Ja se lienee uran maksimi. Hän ei pysty satasella kiihdyttämään enää enempää, joten 60m lienee hänen optimimatkansa, johon lähtönopeus ja kiihtyvyys sopivat erinomaisesti. Odotukset häntä kohtaan olivat varmaan kovat, mutta kannattaisi nyt kuitenkin tsekata ensin tilastot ja vasta sitten odottaa häneltä jotakin. Välierissä oli ehkä henkisesti jo luovuttanut, kun tiesi, ettei ennätyskään riitä jaksoon. Heikoin finaaliin menijä juoksi 12,60.
Ylipäätäänkin aitajuoksubuumi oli hieno asia, mutta perspektiivi katosi myös. Valitettavasti reipas tason nosto ei riitä edes Euroopassakaan. 13 sek. tuntui aikanaan haamurajalta ja kun siihen pyyhälsi useampi meiltä, niin silloin odotukset kasvoivat liikaakin. Oli jotakin ennenkuulumatonta, että Suomessa on hyviä juoksijoita pikamatkoillakin. Nyt eletään buumin jälkihikeä: Hurske vielä jaksaa tuhkaan puhaltaa, muita tarvitaan lähinnä finnkampenissa.
Tuo kyläkisafiilis taitaa edelleen olla monelle se kohokohta kaudessa. Ehkä paraatiesimerkki on Samuelsson, joka tekee ennätyksiä kasapäin, mutta jäätyy totaalisesti kun viivalle tulee kovempia nimiä kovemman statuksen kisassa.
Määttänen on loistava esimerkki arvokisoihin tähtäävästä urheilijasta. On hänkin juossut 12 kisaa tällä kaudella, mutta fokus on silti pysynyt kauden päätapahtumassa. Kaksi minuuttia on rutiinia silloin kun todella pitää päästä kovaa. Toiset taas tekevät parhaat tuloksensa pyrkiessään arvokisoihin. Itse kisoissa sitten ei tapahdukaan mitään. Sekin on realismia tunnustaa, että urheilijoiden joukossa on paljon niitä, jotka henkisesti kipsaantuvat paineiden edessä, vaikka paineet ovat itse luotuja. Meillä on kuitenkin vain yhden käden sormilla näissäkin kisoissa urheilijoita, joilta oikeasti odotetaan kovaa tulosta.
Rankijärjestelmän osuuttakin asiaan voi pohtia, kun se pakottaa aika monen kilpailemaan paljon, jolloin arvokisassa ei enää jaksakaan tehdä kovaa tulosta. Sama ongelma on ollut käytännössä aina, mutta varmaan oman mausteensa rankitouhukin aiheuttaa.