Mainos

Yleisurheilukausi 2023

  • 198 521
  • 1 312

aceman81

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät. Pesäkarhut.
Välillä tuntuu, että arvokisaurheilijamme suorittavat parhaiten, kun parrasvalot ja metelit ovat luokkaa mummon mökin vanha hehkulamppu eikä uunituore led. On eriasia juosta se kasin yllätyskovaveto keskellä motonettien ohjelmaa kuin odotella illan huipennusta, jota media on rummuttanut jo pitkin viikkoa.

Kai isot arvokisat tuo omat jännitteet ja muuttujansa. Mutta kuitenkin kyllä noin pääsääntöisesti on jonkinlainen kuva kustakin urheilijasta kellä rahkeet ja vire vois riittää hyviin sijoihin tai ainakin kauden parhaisiin. Jos ajatellaan, että pitäs päästä iskemään paineetta ja puskista niin tuskinpa kummostakaan jälkeä syntyisi. Kyllä ne pohjat ja odotusarvot on luotu jo aiemmin.

En nyt näistäkään kisoista osaa sanoa miten erityisemmin olis ns. päät kestäneet tai olleet kestämättä. Ollu hyviä suorituksia, jopa loistavia, toisaalta myös keskinkertasia ja jokunen heikko. Aika monessa tapauksessa ennusmerkit suoritustason suunnasta on kuitenkin ollut olemassa.
 

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Oliko lisäksi Hurske itse (vai joku asiantuntija) joka mainitsi, että Hurskeen taso on tällä hetkellä MM-kisoissa hieman väliinputoajana. Alkueristä menee jatkoon "perussuorituksella" (jos 12,9 juoksua nyt semmoiseksi voi kutsua), mutta finaaliin ei ole sitten mitään palaa. Käytännössä juoksee sitten välierissä vain kelloa vastaan. EM-tasolla finaalipaikka on realistinen tavoite, joten silloin myös kilpailutilanteeseen on helpompi asennoitua.
Toki se lukemilla mahdollisuuksia on finaaliin asti
 

Jermu

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Hurskeen suhteen ihan kuka tahansa on nähnyt alkukesästä, että kilpailuja on aivan turhan paljon. Ja sitten kun tätä on joku Bryggare kommentoinut myös IL:ssä, niin ihmeellisesti mennyt Reetalle ihon alle. Jos olisi kova luotto siihen omaan suunnitelmaan, niin eipä tarvitsisi paskaakaan välittää asiantuntijoiden ja ”asiantuntijoiden” näkemyksistä.

Eilen myös turhaa selittelyä kuinka muillakin eurooppalaisilla vaikeaa. Entäs sitten. Toivottavasti osaa nyt taustajoukkoineen ensi kesänä ajoittaa treenit ja kisat järkevämmin. Kuntohuippu toki järkevää ajoittaa EM:ään.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Tässä kaksi urheilijaa joiden legendaarinen kunnon ajoittaminen ei olisi voinut mennä enempää ristiin. Siinä missä Hurskeen kuntopiikki nähtiin jossain kauden avauksen (Doha, toukokuu) ja toisen kisan (Jyväskylä, kesäkuu, SE-juoksu) välissä, niin Määttäsen kuntopiikki on mukaillut enemmän klassista reittiä eli maltillisesti kohti loppukesää kovien kisojen myötä ajasta pois ja arvokisoissa sinänsä taktisesti ja juoksullisesti omalle tasolleen jopa jonkinlainen venyminen.

Kestävyyslajit vaativat ihan fysiologisesti usein juuri paljon kisoja alle, kun hermostollisesti kuormittava aitajuoksu ei tarvinne niin hurjasti kisoja alle, vaan rasitus ja toisaalta herkkyys tulee eri kautta. Hurskeen kohdalla "epäonnisesti" Suomen ennätys tuli liian varhain, joka selkeästi tyhjensi henkisen pajatson ja samaan aikaan median ryöpytys sub 12,70 ajoista vain kiihtyi. Tämä sopii todella huonosti vielä siihen asiaan, että Hurske kilpaili mielestäni aika paljon, vaikka näkyi että aituri on tukossa aikojen perusteella.

Välillä tuntuu, että arvokisaurheilijamme suorittavat parhaiten, kun parrasvalot ja metelit ovat luokkaa mummon mökin vanha hehkulamppu eikä uunituore led. On eriasia juosta se kasin yllätyskovaveto keskellä motonettien ohjelmaa kuin odotella illan huipennusta, jota media on rummuttanut jo pitkin viikkoa.
Kyllä, tuossahan Hurske itse avautuu tilanteestaan: Yleisurheilu: Reetta Hurske kyynelissä MM-välierän jälkeen – "Odotukset minua kohtaan kasvaneet turhan suuriksi" – katso MTV Katsomossa

Kokonaisuudessa Hurskeen kausi on onnistunut, voittihan sisällä Euroopan mestaruuden. Ja se lienee uran maksimi. Hän ei pysty satasella kiihdyttämään enää enempää, joten 60m lienee hänen optimimatkansa, johon lähtönopeus ja kiihtyvyys sopivat erinomaisesti. Odotukset häntä kohtaan olivat varmaan kovat, mutta kannattaisi nyt kuitenkin tsekata ensin tilastot ja vasta sitten odottaa häneltä jotakin. Välierissä oli ehkä henkisesti jo luovuttanut, kun tiesi, ettei ennätyskään riitä jaksoon. Heikoin finaaliin menijä juoksi 12,60.

Ylipäätäänkin aitajuoksubuumi oli hieno asia, mutta perspektiivi katosi myös. Valitettavasti reipas tason nosto ei riitä edes Euroopassakaan. 13 sek. tuntui aikanaan haamurajalta ja kun siihen pyyhälsi useampi meiltä, niin silloin odotukset kasvoivat liikaakin. Oli jotakin ennenkuulumatonta, että Suomessa on hyviä juoksijoita pikamatkoillakin. Nyt eletään buumin jälkihikeä: Hurske vielä jaksaa tuhkaan puhaltaa, muita tarvitaan lähinnä finnkampenissa.

Tuo kyläkisafiilis taitaa edelleen olla monelle se kohokohta kaudessa. Ehkä paraatiesimerkki on Samuelsson, joka tekee ennätyksiä kasapäin, mutta jäätyy totaalisesti kun viivalle tulee kovempia nimiä kovemman statuksen kisassa.

Määttänen on loistava esimerkki arvokisoihin tähtäävästä urheilijasta. On hänkin juossut 12 kisaa tällä kaudella, mutta fokus on silti pysynyt kauden päätapahtumassa. Kaksi minuuttia on rutiinia silloin kun todella pitää päästä kovaa. Toiset taas tekevät parhaat tuloksensa pyrkiessään arvokisoihin. Itse kisoissa sitten ei tapahdukaan mitään. Sekin on realismia tunnustaa, että urheilijoiden joukossa on paljon niitä, jotka henkisesti kipsaantuvat paineiden edessä, vaikka paineet ovat itse luotuja. Meillä on kuitenkin vain yhden käden sormilla näissäkin kisoissa urheilijoita, joilta oikeasti odotetaan kovaa tulosta.

Rankijärjestelmän osuuttakin asiaan voi pohtia, kun se pakottaa aika monen kilpailemaan paljon, jolloin arvokisassa ei enää jaksakaan tehdä kovaa tulosta. Sama ongelma on ollut käytännössä aina, mutta varmaan oman mausteensa rankitouhukin aiheuttaa.
 
Kyllä, tuossahan Hurske itse avautuu tilanteestaan: Yleisurheilu: Reetta Hurske kyynelissä MM-välierän jälkeen – "Odotukset minua kohtaan kasvaneet turhan suuriksi" – katso MTV Katsomossa

Kokonaisuudessa Hurskeen kausi on onnistunut, voittihan sisällä Euroopan mestaruuden. Ja se lienee uran maksimi. Hän ei pysty satasella kiihdyttämään enää enempää, joten 60m lienee hänen optimimatkansa, johon lähtönopeus ja kiihtyvyys sopivat erinomaisesti. Odotukset häntä kohtaan olivat varmaan kovat, mutta kannattaisi nyt kuitenkin tsekata ensin tilastot ja vasta sitten odottaa häneltä jotakin. Välierissä oli ehkä henkisesti jo luovuttanut, kun tiesi, ettei ennätyskään riitä jaksoon. Heikoin finaaliin menijä juoksi 12,60.

Ylipäätäänkin aitajuoksubuumi oli hieno asia, mutta perspektiivi katosi myös. Valitettavasti reipas tason nosto ei riitä edes Euroopassakaan. 13 sek. tuntui aikanaan haamurajalta ja kun siihen pyyhälsi useampi meiltä, niin silloin odotukset kasvoivat liikaakin. Oli jotakin ennenkuulumatonta, että Suomessa on hyviä juoksijoita pikamatkoillakin. Nyt eletään buumin jälkihikeä: Hurske vielä jaksaa tuhkaan puhaltaa, muita tarvitaan lähinnä finnkampenissa.

Tuo kyläkisafiilis taitaa edelleen olla monelle se kohokohta kaudessa. Ehkä paraatiesimerkki on Samuelsson, joka tekee ennätyksiä kasapäin, mutta jäätyy totaalisesti kun viivalle tulee kovempia nimiä kovemman statuksen kisassa.

Määttänen on loistava esimerkki arvokisoihin tähtäävästä urheilijasta. On hänkin juossut 12 kisaa tällä kaudella, mutta fokus on silti pysynyt kauden päätapahtumassa. Kaksi minuuttia on rutiinia silloin kun todella pitää päästä kovaa. Toiset taas tekevät parhaat tuloksensa pyrkiessään arvokisoihin. Itse kisoissa sitten ei tapahdukaan mitään. Sekin on realismia tunnustaa, että urheilijoiden joukossa on paljon niitä, jotka henkisesti kipsaantuvat paineiden edessä, vaikka paineet ovat itse luotuja. Meillä on kuitenkin vain yhden käden sormilla näissäkin kisoissa urheilijoita, joilta oikeasti odotetaan kovaa tulosta.

Rankijärjestelmän osuuttakin asiaan voi pohtia, kun se pakottaa aika monen kilpailemaan paljon, jolloin arvokisassa ei enää jaksakaan tehdä kovaa tulosta. Sama ongelma on ollut käytännössä aina, mutta varmaan oman mausteensa rankitouhukin aiheuttaa.
Onko 100 m aidoissa muuten kovin järkevää tuo, että piirikunnallisten kisoissakin tuntuu olevan se 2 kilpailusuoritusta samalle illalle?
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Onko 100 m aidoissa muuten kovin järkevää tuo, että piirikunnallisten kisoissakin tuntuu olevan se 2 kilpailusuoritusta samalle illalle?
No Pena sen aikoinaan keksi...

En tunne historiaa tässä, kai aitajuoksubuumi sai aikaan sen, että haluttiin nähdä nezirit ja kumppanit toisenkin kerran samoissa kisoissa. Saatiin iltaan loppuhuipentuma. Jossakin on sentään alkuerät ja finaali, toisissa samat juoksijat juoksee kahteen kertaan toisiaan vastaan. Ehkä se nähdään myös valmistautumisena arvokisojen kahteen lähtöön.

Joku varmaan tietää tämän tarkemmin.
 
No Pena sen aikoinaan keksi...

En tunne historiaa tässä, kai aitajuoksubuumi sai aikaan sen, että haluttiin nähdä nezirit ja kumppanit toisenkin kerran samoissa kisoissa. Saatiin iltaan loppuhuipentuma. Jossakin on sentään alkuerät ja finaali, toisissa samat juoksijat juoksee kahteen kertaan toisiaan vastaan. Ehkä se nähdään myös valmistautumisena arvokisojen kahteen lähtöön.

Joku varmaan tietää tämän tarkemmin.
Joo tuota ajattelin. Harmi vaan, että kovin montaa kertaa suomalaiset ei arvokisoissa pääse välierä/finaalit kombinaatiota kokemaan, sillä olympialaisissa ja mm-kisoissa ei taida olla finaaliin asiaa. Ei ehkä em-kisojen takia kannata joka kesä juoksuttaa hullun lailla joka kisassa kahta lähtöä sen takia, että joku voi joskus ehkä päästä em-finaaliin ja joutua juoksemaan 2 kertaa illassa.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ymmärrän purkauksen. Isolla yleisöllä menee puurot ja vellit sekaisin siitä, että Euroopan tasolla pika-aidat on eri laji kuin koko maailman tasolla. Hurske on kova tekijä vanhalla mantereella ja jos se kuuluisa pöljä päivä olisi kerrankin ajoitettu eurooppalaiseen finaaliin (kuten ensi kesän Roomaan), niin ken tietää mitä tapahtuu, mutta noilla ajoilla maailman tasolla ollaan vain välierissä näyttäytymässä. Media ei ole odotuksia ensimmäisenä hillitsemässä, vaan päinvastoin, joten kaiketi tässä vähän miinaan mentiin.

Yleisesti kuitenkin mikäli tavoitteet ovat maailman huipulla ja pyrkimys vakaasti muutenkin sinne, tulee urheilijan sisältää jatkuvasti kasvava prässi myös ulkoapäin sekä tiedustelut milloin minkäkin ennätyksen rikkomisen aikataulusta ja sitä rataa. Se kuuluu vain siihen. Ei voi olla maailman huipulla niin, että vain paikallislehden toimittaja haastattelee mukavia ja siinä se. Ja se prässi on kahta kauheampi sitten MM-näyttämöllä. Vaikka olisi kuinka huippuunsa viritetty kone, mutta kokee ulkopuolisen pakollisen mediasirkuksen jatkuvana häiriötekijänä osaamatta sulkea sitä taustalle, voi tulokset heilahdella hurjasti.

Tässä mielessä Murto on myös omalla tasollaan ja valmentajansa kanssa tähän kisaolemukseen on löydetty suomalaisittain aivan vieras rentoutumisen nuotti. Kesken kisan saatetaan naureskella ja heitellä vitsiä sekä hymyillään todella avoimesti. Se on itseluottamusta. Yhä näkee paljon sitä, että kun urheilija on juuri päässyt patjalta pois tai hiekkakasasta jaloilleen, niin katse on suorastaan pelokas valmentajakatsomoon. Saati mediakatsomoonkin jopa joillakin.
 

Peltinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
En nyt näistäkään kisoista osaa sanoa miten erityisemmin olis ns. päät kestäneet tai olleet kestämättä. Ollu hyviä suorituksia, jopa loistavia, toisaalta myös keskinkertasia ja jokunen heikko. Aika monessa tapauksessa ennusmerkit suoritustason suunnasta on kuitenkin ollut olemassa.
Itselle tulee mieleen, että kauden päätavoite on monilla kisoihin pääsy ja kuntohuippu on ajoitettu tuonne kesän eliittikisojen tienoille tai U23 kisoihin ja siksi jäädään niin paljon kesän parhaista vaikka olosuhteiden pitäisi muuten olla kohdallaan (poislukien kuumuus).
 

Proffa_20

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Chicago Blackhawks & FC Bayern München
Seppo Räty on käynyt täräyttämässä IS:lle mielipiteensä keihäskarsinnasta. Taattua timanttista Seppoa tälläkin kertaa:

– "Enää ei osata heittää keihästä. Juostaan vaan kovaa heittoviivaa kohti, kaadutaan rähmälleen ja yritetään yläkropalla tehdä tulosta, mutta ei siitä oikein näytä tulevan mitään", Räty pamauttaa.

– "Ensimmäisen ryhmän heitot katsoin kaikki, mutta sitten ne hirveän näköiset rykäisyt alkoivat masentaa, enkä katsonut toisesta ryhmästä kuin suomalaisten ja muutaman ulkomaalaisen heitot".


Sen sijaan Vadlejchin sulava tekniikka ja vaivaton heittotyyli saa Rädyltä kyllä suitsutusta. Onhan se Vadljechin tekniikka kyllä hienoa ja heitot lähtevät aika rennon , mutta vihaisen näköisesti:

– "On siellä edelleen joillakin heittäjillä ideaa, kuten Vadlejchilla. Hän lähestyi heittoviivaa jälleen kaikessa rauhassa – aivan kuin hän olisi kävellyt postilaatikolle sunnuntai-aamuna lehteä hakemaan. Sellaisia heittoja on ilo katsella".

Linkki uutiseen:
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.

N^Miksu

Jäsen
Kohta lähtee naisten maraton. Ennakkosuosikit löytyvät Etiopian puolelta, heillä on mukana 4 edustajaa, joiden kaikkien ennätykset osuvat noin 2.14 ja 2.18 välille. Tosin viimeisessä kolmessa MM-otatuksessa etiopialaisten keskeyttämisprosentti on ollut lähes 80. Oma voittajasuosikkini on Yalemzerf Yehualaw. Kenialaisten ykkösehdokas haastajaksi on Rosemary Wanjiru, amerikkalaiset liputtavat Keira D’Amaton puolesta.

Keli on ilmeisesti haastava, vaikka lähtö on hyvissä ajoin aamulla. Tämä olisi aikaisemmin tarkoittanut, että voittoaika pyörisi varmaankin 2.20 hujakoilla, mutta naisten maratonin taso on noussut niin paljon, että ehkä mahdollista on nähdä jopa 2.19 alitus. Alkuvauhdista voi päätellä paljon.

Maratonien TV toteutukset ovat yleensä mahdottoman heikkoja. Kannattaa varautua siihen, että muu TV-urheilu näyttää tämän kisan jälkeen mestaritason ohjaukselta.

Lisää ennakkoa täältä: Can Keira D'Amato Win a Medal in the World Championships Marathon?
 

Kuopionkukko

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Red Wings, ManU, Kups
Kohta lähtee naisten maraton. Ennakkosuosikit löytyvät Etiopian puolelta, heillä on mukana 4 edustajaa, joiden kaikkien ennätykset osuvat noin 2.14 ja 2.18 välille. Tosin viimeisessä kolmessa MM-otatuksessa etiopialaisten keskeyttämisprosentti on ollut lähes 80. Oma voittajasuosikkini on Yalemzerf Yehualaw. Kenialaisten ykkösehdokas haastajaksi on Rosemary Wanjiru, amerikkalaiset liputtavat Keira D’Amaton puolesta.

Keli on ilmeisesti haastava, vaikka lähtö on hyvissä ajoin aamulla. Tämä olisi aikaisemmin tarkoittanut, että voittoaika pyörisi varmaankin 2.20 hujakoilla, mutta naisten maratonin taso on noussut niin paljon, että ehkä mahdollista on nähdä jopa 2.19 alitus. Alkuvauhdista voi päätellä paljon.

Maratonien TV toteutukset ovat yleensä mahdottoman heikkoja. Kannattaa varautua siihen, että muu TV-urheilu näyttää tämän kisan jälkeen mestaritason ohjaukselta.

Lisää ennakkoa täältä: Can Keira D'Amato Win a Medal in the World Championships Marathon?
Ei kai tämä mitenkään eroa esim kävelyistä?
 

WarWas

Jäsen
Suosikkijoukkue
ÅIFK. Kaikki Fin maajoukkueet. 99+

peksa

Jäsen
Olen ollut katsomassa kun herra työntää, eli olen melkein sukua Myllymäelle.
94 Hesan EM-kisat.

Virastjuk oli yks mun suosikkeja aina noissa kuulakisoissa noiden keskustelujen kanssa. Myllymäkeä kaipaisin edelleen selostaan näitä kekkereitä. Heittäen paras selostaja mun elinaikana.

Yks mikä nykypäivänä on hauska ukko on tää Tamberi. Samoin tänään kymmenottelija Eitel näytti käyvän keskustelua kiekkonsa kanssa
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Heittäen paras selostaja mun elinaikana
Jotenkin minusta tuntuu, että tänä päivänä intohimoinen, huumorintajuinen, heittäytyvä ja sellainen filosofinen selostustapa olisi pulassa nykyaikana, jossa loukkaannutaan aivan kaikesta ja ketä milloinkin pahoittaa mielensä ja siitä huolimatta vaikka selostus olisi silti samaan aikaan hyvin asiantuntevaa ja hyväntahtoista. Ehkei meidän enää pidä ihmetellä, että miksi moni nykyajan selostaja on kuin kliininen ja väritön kopio naapuriselostajastaan, joka puhuu vain näkemänsä eikä mitään enempää, koska someraati ja kuka missäkin on valvomassa jatkuvasti asiantuntijoista nyt puhumattakaan.

Toisin sanoen meidän, ketä muistaa nuo hienot yleisurheilun selostuksen ajat ja värikkäät vuodet, pitää olla kiitollisia näkemästämme ja kuulemastamme, joita vuoroin kukakin selostaja on kotivastaanottimiin tarjoillut yli lajirajojen. Nimittäin ilman sellaista kulttuuritekoa niistä suorituksista olisi myös se suurin hohto myös kadonnut.
 
Suosikkijoukkue
Manchester United, Bruceola
Jotenkin minusta tuntuu, että tänä päivänä intohimoinen, huumorintajuinen, heittäytyvä ja sellainen filosofinen selostustapa olisi pulassa nykyaikana, jossa loukkaannutaan aivan kaikesta ja ketä milloinkin pahoittaa mielensä ja siitä huolimatta vaikka selostus olisi silti samaan aikaan hyvin asiantuntevaa ja hyväntahtoista. Ehkei meidän enää pidä ihmetellä, että miksi moni nykyajan selostaja on kuin kliininen ja väritön kopio naapuriselostajastaan, joka puhuu vain näkemänsä eikä mitään enempää, koska someraati ja kuka missäkin on valvomassa jatkuvasti asiantuntijoista nyt puhumattakaan.

Toisin sanoen meidän, ketä muistaa nuo hienot yleisurheilun selostuksen ajat ja värikkäät vuodet, pitää olla kiitollisia näkemästämme ja kuulemastamme, joita vuoroin kukakin selostaja on kotivastaanottimiin tarjoillut yli lajirajojen. Nimittäin ilman sellaista kulttuuritekoa niistä suorituksista olisi myös se suurin hohto myös kadonnut.
Ei Myllymäen ”nandiheimon-miehet” jutut tosiaan varmaan nykypäivänä ihan samalla tapaa menisi läpi…

Itse pidän Myllymäkeä parhaana suomalaisena urheiluselostaja. En ole mikään erityinen yleisurheilu-fani mutta muistan, että katsoin joskus yläasteiässä neloselta yleisurheilua ihan vain sillä, että sai kuunnella Myllymäen tarinointia ja aina oli istuttu samassa lentokoneessa jonkun kanssa tai tavattu Frankie Fredericks hississä.
 

Majoneesi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki voijjaan tuhota
@Pavlikovsky ja @maken veivi jr. on tässä hyvin oikean äärellä.

Myllymäen selostus vois saada kaikki suvakit vastarintaan nykyään.

Kumpikin teistä lukeutuu siihen sakkiin joka on mun linjoilla näissä 90-luvun huippuhetkistä pitäviin palstalaisiin.

Tämä leidi oli myös aika tapaus kun kisoja katseli aikoinaan.



Voihan Verouli. Oli kyllä oma tapauksensa.

Myllymäkeä ylittänyttä ei ole ja tuskin tuleekaan. Johannes Oikarinen on pitkästä aikaa yleisurheiluun tuotu selostaja, jota kuuntelen mielelläni. On hyvin tilanteen tasolla, ääni on miellyttävä ja värikäs ja lajitietämystäkin on ihan riittävästi. Ennen muuta on tehnyt kotiläksyt moneen aiempaan yrittäjään nähden.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös