Mielenkiintoista on kyllä nähdä, miten tästä lähdetään Helsingin MM-kisoja kohden. Ne, jotka tällä kaudella ovat tehneet ylipäätään sellaisia tuloksia joilla mitaleista voidaan haaveilla voidaan listata lyhyesti: Karjalainen, Parviainen (tosin vain tänään), Ingberg ja Huhtaniemi.
Kun sitä joukkoa, josta mitalisteja lähdetään kahden vuoden päästä hakemaan laajennetaan, minä lisään listaan ensimmäisenä Arsi Harjun. Seuraavana jonossa tulevat kymmenottelijat Heikkinen ja Ojaniemi, mikäli vammat ovat voitettu kanta. Sitten tulevatkin jo loput kuulamiehet.
Keihäsmiehistä nuoret kaveri eivät taida ihan ehtiä siihen junaan, jossa mitalit jaetaan. Sittenkin toivo lepää siinäkin loukkaantumisista kärsineessä kaksikossa Haatainen, Närhi. Naisten keihäässä Kolkkala väläytti nyt hieman. Tekniikkaa pitää kuitenkin hioa. Kuitenkin heittänyt tuota keihäsmallia 64 metriä parhaillaan, joten saumaa mitalijahtiin oikealla valmennuksella on.
Sini Pöyry tarvitsisi neljä metriä lisää tuloksiin, jotta voitaisiin haaveilla hyvänä päivänä mitalista. Mikäli naisten moukarin taso nousee, vaaditaan luonnollisesti enemmän. David Söderberg kehittyi mukavasti täksi kaudeksi. Jos kehitys jatkuu, kuuluu myös joukkoon "jos kaikki natsaa".
Kiekossa lähinnä Tompuri on se, joka menee myös tuohon hyvänä päivänä -ryhmään. Timo Sinervon kehitys on tainnut jämähtää. Kenties Mikko Kyyrö voisi nousta tuohon 65 metrin tuntumaan, mutta suurempaan parannukseen en usko.
Juoksijoista Keskisalo voi päästä tahtiin, jolla epävauhtijuoksussa kamppaillaan mitalista. Holmén taas voi tehdä mitä vaan yllätysalttiilla maratonilla. Molemmilta näiltä kuitenkin pistesija on vähimmäisvaatimus. Johanna Riskun uskon myös kehittyvän lähelle pistesijaa.
Hypyissä Halkoaho ja Koivula lienevät ykkösnimet kahden vuoden päästäkin. Halkoaho menee juuri ja juuri ryhmään jos kaikki natsaa. 676, joka on Halkoahon ennätys, hypättiin arvokisoissa ja sillä olisi eilen oltu melkoisen korkealla. Koivula sen sijaan vaatii huimaa kehitystä, jotta mitalivauhtiin ehtisi. Mielenkiintoisin kysymys hypyissä on se, missä kunnossa Toni Huikuri on ensi vuonna ja 2005. Huikuri voi terveenä säilyessään olla myös melko korkealla. Tosin taitaa Huikurilla terve päivä olla melko harvinainen. Mononen uhoaa kovasti jo Ateenaa ajatellen, mutta saapa nähdä kehittyykö jatkossa. Kymmenen senttiä molempina vuosina pitäisi saada lisää ja vielä onnistua ottamaan se parannus oikeassa paikassa.
Turhan paljon siis on epävarmoja tekijöitä. Ei ole meillä varmasti kahden vuoden päästä Olssonin tapaista konetta, joka voittaa kisan kuin kisan tai on ainakin kolmen joukossa. Todellisia mitalikandidaatteja ei ole liikaa ja kun kotikisoista on kyse, pitäisi kolmen mitalin olla minimitavoite. Viisi olisi sellainen luku, jota voitaisiin oikein tyytyväisenä esitellä. Toivoa sopii, että Ingberg, Parviainen, Heikkinen ja Ojaniemi pääsevät terveinä valmistumaan. Sitten toivelistalla on, että Harju selvittää kovan kansallisen karsinnan. Sen jälkeen pitää toivoa, että O-P ja Huhtaniemi heittävät tällä kertaa ne SE:nsä oikeaan paikkaan. Ja kun vielä kukaan ei uskoisi tälläkään kertaa, että Holmén lähtee niin aikaisessa vaiheessa
