Pari ihan yleistä huomiota
...kisoista, joita olen seurannut vielä suhteellisen vähän:
1) Yleisurheilu on hieno lajikokonaisuus. Melkoisen aliarvostettua noin niinkuin globaalisesti ajatellen. Baseball ja krikettikin lienevät -lievästi karrikoiden- seuratumpia. Samoin hevospoolo, jota harrastavat myös ylhäiset Charles ja Camilla. Charlesin naismakukin viittaa hevospoolon puolelle. Oli miten oli; yleisurheilu on lähes jokaiselta lajiltaan oikeaa urheilua.
2) Omat mieltymykset ja treenitausta vievät väistämättä niiden lajien pariin, joissa kropat sukupuoleen katsomatta ovat ns. kondiksessa. Kestävyysjuoksu ei siis kuulu suosikkeihini, vaikka jumalattoman rankkaa onkin. Aivan järkyttävän näköisiä kukkakeppejä, kukaan nainen ei voi oikeasti innostua moisesta kropasta esimerkiksi omassa punkassaan, täh? Ja tuskin kovin moni meistä miehistäkään ottaisi kumppanikseen karttatelineeltä tuntuvaa jänne- ja luukasaa. Aivan, ennakkoluulothan tässä puhuvat. Niitä voidaan kutsua myös rehellisiksi mielipiteiksi.
3) Pikamatkat, kiekko, keihäs, jopa kuula...kaikkien lajien parissa on vallalla lihaksikas kroppa vailla kaameaa fläsäkerrosta. Mika Halvari -lookaliket eivät enää juhli näissä lajeissa. Onhan pojilla massaa, siis kuulamiehillä, mutta eivät he mitään vertahyytäviä läskiliitereitä enää ole. Hyvä meininki.
4) Kauneimmat naiset löytyvät -yllätys yllätys- pikamatkoilta, pituudesta, korkeudesta, kymmenottelusta, kolmiloikasta. Mutta on siellä keihäs-, kiekko ja jopa moukaripiireissäkin jo jonkun näköistä yritystä. Hyviä amatsoneja. Taina Kolkkala, os. Uppa, on aina ollut salainen paheeni. Tai ei kovinkaan salainen, jos joku on lukaissut esimerkiksi uniketjuja, joissa olen avautunut tämän dooriksen tiimoilta. Poliisikin vielä....krhm.
5) Suomalaiset urheilevat nykyään -kiitos hiihtäjien- noin 90%:sesti puhtain konstein. Tämä ei ole pelkkää bubijorinaa, vaan perustuu jonkinlaisiin tietoihinkin. Salillani treenaavat talviaikaan peruskuntoa mm. eräskin kansikuvissa viihtyvä keihäänheittäjä ja muutama muukin vähintään kansallisen tason huippu. Kropasta (lihasten malli), vammojen hitaasta parantumisesta ja ylipäätään kaikesta muustakin näkee, että eipä siinä mömmeröitä käytetä. Aki Parviainenkin on potenut olkapäätään / kättään kohta 2 vuotta ja näin kauan tervein keinoin aikaansaatu paraneminen kestääkin. Toista oli ennen ja toista on eräiden suhteen vieläkin; mm. Reijo "SE-mies" Ståhlberg napsautti aikoinaan olkavarren luunsa muina miehinä poikki kuulaa työntäessään. Tällaista rasitusta ei ihan helpoin konstein aikaan saada. Ja ellen väärin muista / tiedä, Reiska palaili pukkaushommiin about puoli vuotta tämän accidentin jälkeen ja joutui tyytymään "vain" vajaisiin 21-metrisiin. Joten eipä muuta kuin verkkarit naulaan.
6) Em. syistä johtuen suomalaisten remellys näissä(kin) kisoissa on tavallaan surkuhupaisaa katsottavaa. Mutta tätähän kansa haluaa? Puhdasta urheilua. Vai kelpaisikohan sittenkin mömmerömitalit, jos kaikki leikkisivät että ei tässä mitään ole käytetty samaan aikaan hysteerisesti dopingtestejä peläten? Veikkaan jäkimmäistä.
7) Merlene Ottey. Wau. Kolme sanaa; maailman paras perse.
8) Suomen ainoan mitalin ottaa Mikaela Ingberg.
Näillä eväillä mennään. Ai niin, Markus Pöyhönen voisi niitata 10 sekunnin pintaan, jos hän muuttaisi Ämerikkaan treenaamaan. Mistä vetoa, että näin vielä joskus tapahtuu...? Kaverissa on markkinoinninkin kannalta ajatellen jopa kansainvälistä potentiaalia; vaalea pikajuna. Niinpä Pöyhösen nimi onkin piirretty aika paksulla kynällä yleisurheilun harmaiden eminenssien kansioihin.