Yleistä keskustelua fantasiakirjallisuudesta

  • 8 852
  • 50

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Laitan tämän tänne, kun alkaa harhautua muille aluevesille tuolla TSH-aiheisessa ketjussa:

Eikös Weisiltä tai Hickmanilta ole tullut muutakin fantasiatuotantoa? Näin muistelen.
Juu, Weis & Hickman on kirjoittaneet mm. Kuolemanportti sarjan (englanniksi Death Gate Cycle), johon kuului seitsemän osaa. Ei liity Dragonlanceen mitenkään, tosin muutamia hauskoja viitteitä on. Myös meidän nykyiseen maailmamme on viitteitä. En nyt sen enempiä spoilaa, mutta taustalla on varsin metkoja piirteitä.

Tuo lähestyy jollain tasolla hieman sci-fiäkin tuo sarja, mutta toki keveällä otteella ja fantasiamaiseen sävyyn. Siinä joka tapauksessa kuljetaan mm. lentävillä aluksilla ja teknologia ja magia kulkevat käsi kädessä, ainakin toisissa paikkoja. Lisäksi siinä seikkaillaan eräänlaisissa rinnakkaismaailmoissa.

Varsin mainio kirjasarja, joskin ikävä kyllä aavistuksen väsähti loppua kohden ja ihan toivottua kliimaksia ei syntynyt. Oli kuitenkin harvinaisen viihdyttävää luettavaa ja osoitus, että tuo kaksikko osaa kirjoittaa mukaansatempaavia tarinoita.

***

Itse Dragonlanceen josta tuo parivaljakko varmaan parhaiten tunnetaan on hieman kaksinaiset fiilikset toisaalta. Ne on toki suurimmaksi osaksi varsin hyviä kirjoja, mutta toisaalta runsaat kliseet, jopa härskit lainaukset ja roolipelimaisuus (joka ei tarinan taustoja ajatellen ole edes yllätys, roolipelistähän se lähtikin liikkeelle) vähän tekee siitä roskakirjallisuutta. Viihdyttävää sellaista tosin. Mainioita hahmoja ja käänteitä piisaa. Sarja on ehkä liukunut myöhemmin pois siitä roolipelimaisuudesta ja mukaan tuli hieman vakavempia ja syvällisempiä aineksia. Eli ihan hyvä kehityskaari sinällään. DL kirjoja voisi jopa jaksaa lukeakin vielä joskus. Tosin aika puristi olen siinäkin mielessä, että kelpuutan vain Weis & Hickmanin kirjoittamat. Onhan tuohon kirjoitellut tarinoita yks jos toinenkin kirjailija. Olen ne jättänyt ihan suosiolla sivuun.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
DL kirjoja voisi jopa jaksaa lukeakin vielä joskus. Tosin aika puristi olen siinäkin mielessä, että kelpuutan vain Weis & Hickmanin kirjoittamat. Onhan tuohon kirjoitellut tarinoita yks jos toinenkin kirjailija. Olen ne jättänyt ihan suosiolla sivuun.

Olen myös jättänyt nämä muut DL-kirjat suosiolla lukematta. On ollut jotenkin sellainen tunne, että ne eivät kuitenkaan ole samaa tasoa kuin Weis & Hickmannin parhaimmat tuotannot ovat olleet.

Se on tunnustettava, että en ole tutustunut mainitsemaasi kirjasarjaan (Kuolemanportti) ja voi olla, että enää ihan pieneen hetkeen tule tutustumaankaan koska minulla on - kirojakin - lukematon pino lukematta. Joten en voi vertailla sitä kaksikon aiempaan tuotantoon.

Mietin vain, että kuinka voi olla mahdollista, että samalla hepulla on kasa kirjoja lukematta ja samalla on kasa leffojakin katsomatta. Prioriteetit asetettava uusiksi?

Ehkäpä minun positiivisempi tunne DL-sarjaan johtuu siitä, että en ole ollut tietoinen roolipelikytköksistä, minulle ne ovat olleet lähinnäkin kirjoja kirjojen joukossa ja olen verrannut niitä suoraan muihin sillaisiin alan kirjoihin joita olen lukenut - esim. Eddingseihin verrattuna ne ovat kuitenkin astetta kahta parempia.

vlad.
 

mtuq

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
A Song of Ice and Fire

George R. R. Martinin otsikossa mainittua kirjasarjaa ollaan kuulemma kääntämässä TV-sarjaksi. Ei ole tullut luettua, kannattaisiko?
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
George R. R. Martinin otsikossa mainittua kirjasarjaa ollaan kuulemma kääntämässä TV-sarjaksi. Ei ole tullut luettua, kannattaisiko?

Kukas tämä herra on? Tutustumisen arvoinenko? Ja arvon Vlad suurin osa fantasiasta joka perustuu roolipelin maailmaan on melkolailla kuraa, tosin sillä voi syventää "tuntemustaan" maailmasta. Mutta Dl/FR pelien pohjalta tehtyihin kirjoihin suhtautuisin varauksella Weis/Hickman osasto toimii DL puolelta FR puolelta löytyy muutamia hyviä helmiä Greenwood/Salvatore akselilta. Sellainenkin herra tuli mieleen kuin Stephen R. Donaldson/Berek puolikäden paluu ainoa suomennettu muuten. Onko muilla kokemuksia hänestä, ainakin em. kirja vaikutti lupaavalta, olisiko järkeä jatkaa lukemista hänen tuotannostaan?

Ai nih Jos kiinnostaa huumori/parodia puoli, niin kannattaa tutustua Terrry Pratchettin tuotantoon, melko lailla hilpeää tarinaa on herra markinoille lykännyt..
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Kiitos vinkeistä, tiedänpähän sitten varoa sitä mihin sormeni lykkään jos tähän fantasiagenreen tarkemmin uppudun.

Ai nih Jos kiinnostaa huumori/parodia puoli, niin kannattaa tutustua Terrry Pratchettin tuotantoon, melko lailla hilpeää tarinaa on herra markinoille lykännyt..

Kieltämättä on tehnyt mieli tutustua Pratchettin tuotantoon mutta kun toisaalta olen tavallaan tosikkoluonteeltani niin en ole oikein uskaltanut tarttua kirjoihin kiinni vaikka olenkin kuullut niitä suositeltavan - niiden parodisuus on kuitenkin arvelluttanut minua koska kuitenkin olen ottanut Tolkienini suht' vakavasti ja pyrkinyt ottamaan ne harvat muutkin fantasiakirjallisuuden edustajat.

Ehkäpä kannattaisi tutustua Pratchettiinkin niin maailma voisi avartua siltäkin kantilta.

vlad.
 

mtuq

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Kukas tämä herra on?

Eipä hajua. Toisaalla kerrottiin miehen kirjoittavan pätevää fantasiaa. En ole lukenut.

Ai nih Jos kiinnostaa huumori/parodia puoli, niin kannattaa tutustua Terrry Pratchettin tuotantoon, melko lailla hilpeää tarinaa on herra markinoille lykännyt..

Pratchett ei ole "melko hilpeää". Terry on fantasiahuumorin jumala.
 

jiofa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Huuhkajat, JYP
Jee, keskustelu fantasiakirjallisuudesta!

Itsehän aloitin kirjallisuusurani lukemalla David Eddingsin tuotantoa. Ala-asteen loppupuolella se vaan tuntui kiinnostavammalta kuin jotkut typerät Vihreä Varis -kirjat. Belgarionien jälkeen mukaan astui tietenkin Tolkien ja sen jälkeen Weis & Hickman lohikäärmepeitsineen. Näistä kirjoista jäi käteen innostus kirjallisuuteen yleensä: tietynlainen eskapismi, jota ei esimerkiksi Hollywood-leffoista tavoittanut.

Nykyään näin kirjallisuutta opiskelleena koko fantasiagenre herättää lähinnä hauskoja muistoja, sillä kun kerran on tutustunut laaja-alaisesti kirjallisuuden maailmaan, fantasia on vain yksi genre muiden joukossa. Jos totta puhutaan, lasken fantasiakirjallisuuden lähemmäksi lastenkirjallisuutta kuin esimerkiksi nyt Finlandia-palkinnon voittaneen Sofi Oksasen tuotannon. Mitä sitten? Kaikelle kirjallisuudelle on paikkansa: luin tässä juuri Dragonlancen kronikat läpi ja Raistlin on yksi kaikkien aikojen suosikkihahmoistani. Shirak!
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Pratchett ei ole "melko hilpeää". Terry on fantasiahuumorin jumala.
Joo, Pratchettin kirjallisuus on niin täynnä satiiria ja irvailua yhteiskunnallisillekin asioille, että vaikka siinä tartutaankin fantasian ja jossain määrin sci-finkin nurinkurisuuksiin, niin siinä on myös aidosti kannanottoa. Todella loistava kirjailija, joilla omien kokemuksieni mukaan ehkä välillä hieman kiertää kehää jutut, mutta on kuitenkin ihan oma lukunsa.

Varsin onnistuneita filmatisointeja tv-elokuvien muodossa tehty tässä viimevuosina: Hogfather ja Colour of Magic. Kannattaa katsoa. Tehty kirjojen hengessä todella hyvin, näyttelijävalinnat onnistuneita ja toteutus yllättävän laadukasta.
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Varsin onnistuneita filmatisointeja tv-elokuvien muodossa tehty tässä viimevuosina: Hogfather ja Colour of Magic. Kannattaa katsoa. Tehty kirjojen hengessä todella hyvin, näyttelijävalinnat onnistuneita ja toteutus yllättävän laadukasta.

Mistähän näitä aarteita voisi käydä etsimässä? Meinaan tämä on jo sen sortin taidetta että olen suostuvainen maksamaan hyvää eurovaluuttaa näistä taidekappaleista.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Mistähän näitä aarteita voisi käydä etsimässä? Meinaan tämä on jo sen sortin taidetta että olen suostuvainen maksamaan hyvää eurovaluuttaa näistä taidekappaleista.
No, ne taitaa olla BBC:n rahoittamia ja Briteissä esitetty televisiossa minisarjoina (eli molemmissa kaksi n. puoltoista tuntista osaa).

DVD:lla tuskin saa Suomesta mistään. Kannattaa katsella esim. nettikauppoja (Amazon jne.) jos ne olisi DVD:lle siirretty. Jos ei, niin sitten kannattaa kokeilla muita keinoja...

Edit. Nopean tutkailun tuloksella huomasin, että ainakin Colour of Magic löytyy DVD:lla esim. Amazonin kautta. Hogfatheria en ikävä kyllä huomannut, se on ehkä aavistuksen parempi vielä, mutta molemmat ehdottomasti Pratchett-faneille mieluisia. Terry muuten esiintyy itsekin pienissä rooleissa molemmissa produktioissa. Noitahan ollaan kyllä tekemässä vielä lisääkin, eli herkkua luvassa!
 
Viimeksi muokattu:

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Itse aloitin fantasiakirjallisuuden lukemisen ala-asteella Hobitti eli sinne ja takaisin kirjasta. Tämän kirjan ansiosta jäin koukkuun fantasiakirjallisuuteen ja vielä tänäkin päivänä on J.R.R. Tolkien lempikirjailijoitani. Teini-iässä tuli Eddingsit luettua moneen kertaan läpi ja vaikka Eddingsiä ei voi edes verrata Tolkieniin, suosittelen sitä kuitenkin kaikille nuoremmille fantasiakirjallisuus-harrastajille. Vanhemmalla iällä henkilöiden ns yksinkertaisuus rupeaa vähän tökkimään.

Terry Pratchettin "löysin" ammattikoulu-ikäisenä (16-19v) ja siitä on alkanut kaunis ystävyys joka on viime vuosina ruvennut rakoilemaan. Ei vain ole jaksanut lukea jokaista uutta Pratchettiä mutta tästä huolimatta sanoisin että Pratchett on jokaiselle fantasia-fanille "pakollista" luettavaa.

Muita hyviä fantasiakirjailijoita joiden tuotantoon olen tutustunut ovat esim Robin Hobb, R.A.Salvatore ja Weis & Hickman kaksikko. Salvatorehan on tuttu Baldur's Gate-pelisarjaan tutustuneille (ainakin pitäisi olla) ja hänen luomansa hahmo Drizzt Do'Urden on mielestäni parhaita hahmoja koko fantasia-genressä. Salvatoren kaksi ensimmäistä trilogiaa, Musta haltia ja Jäätuulen laakso ovat parasta Salvatorea mutta suosittelen tutustumaan myös myöhempiin kirjoihin jos innostuu Drizzt:n hahmosta. Varoituksen sanana voisin sanoa ettei Salvatoren tyyli kirjoittaa miellytä kaikkia.

lopuksi pari linkkiä:

Wikipedia - David Eddings
http://fi.wikipedia.org/wiki/David_Eddings

Risingshadow - Terry Pratchett
http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&Itemid=67&action=author&author_id=12

Risingshadow - Robin Hobb
http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&Itemid=67&action=author&author_id=8
 

wundermann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, LUFC
Kyllähän fantasia on genrenä se kaikkein kulutetuin minulle sotakirjallisuuden ja dekkareiden ohella.

Tarua yritin ensimmäisen kerran joskus seitsenvuotiaana, mutta noin vuotta myöhemmin se sitten meni kuin vettä vaan. Sen jälkeen Hobitti hyvin nopeasti ja lähivuosina Weiss&Hickmanin Syyshämärä ja Eddingsin Rivan kuningatar.Silmarillion meni samoihin aikoihin vasta toisella yrittämällä.

Vasta ala-asteen lopulla/yläasteen alussa löysin fantasian kunnolla uudestaan. Silloin tuli luettua paljon vanhaa Robert E Howardia, kaikki Eddingsit mitä löysin, W&H Kronikat ja Legendat, ynnä kaikkea muuta mitä käsiin sai, kuten Beren puolikäsi. Jopa pari suomalaista teosta.

Taas pari vuotta väliä, ja lukioaikana alkoi maistua. Eddingsejä löytyi lisää ja löpysin uuden suosikin. Herra nimeltä Harry Turtledove on loistava sekä pääteemassaan vaihtoehtohistoriassa, että fantasiassa.

Nykyään kirjahyllystä löytyy Kronikat, Legendat, Eddingsin melkein koko tuotanto, Tolkienin oma tuotanto ja Turtledovelta useampi nide, kaikki englanniksi, niin niistä saa enemmän irti.

Salvatoren pari ensimmäistä trilogiaa tuli luettua intissä ja nyt vasta vähän aikaa sitten tuli luettua W&H Sielujen sota-trilogia. Kaaoksen sota uusi sukupolvi meni joskus aikaisemmin.

Mitä tulee parhaimpiin, niin eihän kukaan muu ole tehnyt sellaista työtä, kuin Tolkien. Miehen elämäntyö kuitenki oli luoda kokonainen maailma ja saaga. Ikävä kyllä työ jäi kesken. Poika Christopher on jatkanut työtä. mutta tuskin samalla intensiteetillä.

Toinen nimi, jonka haluaisain nostaa esille, on Robert E Howard, joka on paljon kovempi tekijä, kuin yleisesti ajatellaan. Mies loi meidän tuntemallemme maalimallemme historian omasta päästään faktoja hyödyntäen. Lisäksi Conan on kuitenkin se kovin jätkä ikinä.
 

mission16W

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
George R. R. Martinin otsikossa mainittua kirjasarjaa ollaan kuulemma kääntämässä TV-sarjaksi. Ei ole tullut luettua, kannattaisiko?

Kannattaisi, ehdottomasti. Itse välttelin vuosia koska en uskonut kirjojen maineen pitävän paikkaansa, kunnes sitten viisaudenhampaan poiston jälkimainingeissa vihdoin avasin ensimmäisen osan viime keväänä. Maine oli totta: ehkä parasta fantasiaa, mitä olen lukenut miesmuistiin.

Lyhyt kuvaus: A Song of Fire and Ice on ns. low fantasya, eli pyrkii olemaan lähtökohdiltaan melko realistinen. Maailma muistuttaa tyyliltään hyvin paljon keskaikaista Eurooppaa, eli sitä asuttavat vain ihmiset. Mitään tonttuja, haltioita ja örkkejä ei näy eikä kukaan heittele tulipalloja tai salamoita. Kirjan keskipisteessä on usean eri valtakunnan välinen kuningaspeli, jossa monet tahot yrittävät päästä mantereen yhdistäväksi kuninkaaksi, erilaisin keinoin. Tästähän seuraa luonnollisesti valtava sota, joten kyse on historiallisen tuntuisesta sotakuvauksesta.

Meininki on uskomattoman tylyä. Päähenkilöitä kuolee vähän väliä, orjuus on arkipäiväistä eikä kenelläkään mene lopulta hyvin. Kerronta on kuitenkin äärimmäisen sujuvaa, henkilöt uskottavia ja tarina niin vauhdikasta, että jättikokoiset kirjat vilahtivat läpi alta aikayksikön. Seuraavaa osaa odotellessa!

Kirjat kannattaa ehdottomasti lukea TV-sarjasta huolimatta, sillä kirjat ovat kooltaan ja mittakaavaltaan eeppisiä ja sisältävät paljon sellaista, jota TV:ssä ei tulla varmastikaan näkemään sisällön tai vaadittavan mittakaavan takia.

EDIT:

DVD:lla tuskin saa Suomesta mistään. Kannattaa katsella esim. nettikauppoja (Amazon jne.) jos ne olisi DVD:lle siirretty. Jos ei, niin sitten kannattaa kokeilla muita keinoja...

Molemmat löytyvät tosiaan DVD:ltä, vaikkapa Play.comista. Hogfather vieläpä pilkkahintaan!

http://www.play.com/DVD/DVD/4-/3305598/Terry-Pratchett-Hogfather/Product.html

http://www.play.com/DVD/DVD/4-/6407360/Terry-Pratchett-Colour-Of-Magic-Special-Edition/Product.html

IMO eivät yhtä hyviä kuin alkuperäiset kirjat, mutta mikäpä olisi? Kuitenkin erittäin viihdyttäviä ja uskollisia esikuvilleen.
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
George R. R. Martinin otsikossa mainittua kirjasarjaa ollaan kuulemma kääntämässä TV-sarjaksi. Ei ole tullut luettua, kannattaisiko?

Vain jos pidät erinomaisesti kirjoitetusta, ns. "realistisemmasta" fantasiasta, jossa päähenkilöitäkin kuolee kuin tavallisia ihmisiä ikään.

Poissa ovat siis teineille suunnattujen Eddingsien ja Dragonlancejen runopoikamainen lässytys ja tilalla on terästä, petoksia, murhia ja juonittelua.

TJEU: http://en.wikipedia.org/wiki/A_Song_of_Ice_and_Fire

Song of Ice and Fire (sisi tämä Martinin kuuluisa sarja) on myös suomennettu.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Terve. Nimimerkkini on varjo ja olen fantasiakirjojen lukija.

Kuten niin monella muullakin, oma tieni kulki Eddingsien kautta Tolkieniin, W&H:hin ja Salvatoreen ja tietenkin myöhemmällä iällä Pratchetit on tullut luettua kaikki.

Eddingseistä luin ne kaksi ensimmäistä storylineä, mutta jo jossain toisen setin loppupäässä avautui että ovat aika köykäistä ja lapsellista kamaa, enkä ole sen koommin Eddingseihin koskenut. Sama pätee Tad Williamsin mustamiekan stooriin, jota luin kutakuinkin 6 kirjaa, kunnes totesin ettei se tarina edennyt mihinkään ja kirja toisensa jälkeen olivat aika turhaa kamaa.

Tolkien nyt on Tolkien, niitä voi lukea vieläkin.

Weiss&Hickmaneista tuli luettua kanssa ne ensimmäiset sarjat, sen jälkeiset teokset eivät ole oikein takakansien perusteella sytyttäneet. Alkuperäinen lohikäärmetrilogia oli varsin hyvä, sen voisi kyllä lukeakin uusiksi jossain vaiheessa (hmm, joululoma...), henkilöhahmot olivat toki geneeriset mutta onnistuneet ja juonikin jossain määrin yllätyksellinen. Tämän jälkeen tulikin luettua Veljes-trilogia, joka oli ihan kelvollista kamaa mutta toisaalta sekalainen. Joitain muitakin yksittäisiä kirjoja on tullut luettua, mutta eniten kyllä kirjasarjoissa jäi ärsyttämään se, miten jokaiseen kirjasarjaan tunnuttiin polkaisemaan "tyhjästä" taas joku uusi uber-vihollinen, josta ei ollut vielä mitään hajua edellisen sarjan ikiaikaista uberpahista vastaan taistellessa. Tolkienin selkeä historia yms. ehkä vaikuttivat tässä kohtaa, puhumattakaan samoihin aikoihin tapahtuvasta Babylon 5 "story arc" vs. Star Trek "reset-button"-paradigmamuutoksesta.

Salvatorea onkin tullut luettua aika paljon, ei ehkä niinkään sen takia että kirjat ovat mitään mestariteoksia mutta uudempi tuotanto on pääsääntöisesti yksittäisiä kirjoja samoilla henkilöhahmoilla niin sellaisen kiskoo läpi viikonlopussa aivot nollissa. Alkuperäinen Drizzt-trilogia sen sijaan oli varsin hyvä, äärimmäisen kiintoisa täysin erilainen maailma (Uumenala) ja henkilöitten normaalista poikkeavat moraalikoodistot lämmittivät mieltä vitivalkoisiin Mallorean ritareihin verrattuna (Eddings).
Mutta olen kyllä aika tietoisesti myös skipannut Salvatoren tuotannosta noita geneerisiä "soturityypit seikkailemassa"-sarjoja ja lukenut pääasiassa vain kirjoja joissa Drizzt tai sitten myöhemmin Artemis Entreri ovat pääosassa.
Mutta isoimpana bonuksena juuri se, että lukuunottamatta alkupään trilogioita, uudemman tuotannon kirjat ovat yksittäistapauksia ja siten sopivaa kevyttä luettavaa.

Pratchettista ei pidä edes alkaa, vaihtelevaa laatua toki (Pyramidit esim. varsin tylsä) mutta pääosin loistokamaa.

Terry Brooksin Shannara-setti tuli myös luettua pari vuotta sitten ja ihan kelpo kamaa sekin, etenkin kun rytmitys oli tehty hauskasti kertomalla eri tarinan osia erillisissä kirjoissa ja sitten lopussa kokoamalla kaiken yhteen.
Ei mitään maata mullistavaa toki.

Onhan sitä tullut sitten luettua myös kaikenlaisia satunnaisia kirjoja ja kirjasarjoja, mutta em. nyt tulevat päällimmäisinä mieleen kun fantasiaa miettii. Tällä hetkellä tosin fantasia ei pahemmin jaksa kiinnostaa, ehkä pääasiassa sen takia että fantasiassa kaikki jutut tuntuvat aika käytetyiltä ja ei sitä ihan oikeasti enää jaksa lukea perinteistä "sekalainen mutta varsin kummallisesti aina sopivan heterogeeninen joukko tyyppejä kulkee läpi maan ja mätkii pahiksia" tarinaa, ainakaan mitään kovinkaan moniosaista kirjasarjaa.
Siinä missä Scifi ainakin omasta mielestäni on pystynyt uudistumaan (Alastair Reynolds, Vernor Vinge sekä Dan Simmons noin tuoreempina tekijöinä Asimovien ja Clarkejen seuraajina) niin fantasia on tuntunut (takakansianalyysin pohjalta) jäävän junnaamaan paikoilleen. Ehkä tähän vaikuttaa se, että perusfantasia yhä myy hyvin koska uusia lukijoita sikiää kokoajan ja ne kaikki käyvät läpi saman kehityskäyrän iän myötä kevyestä hömpästä Tolkieniin yms. nykyään toki aloittaen entistä nuorempina Pottereista.
Ehkä toisaalta kyse on siitä, että vanhempana ja kyynisenä sitä ei vain enää saa upotettua itseään niin helposti seikkailemaan fantasiamaailmaan eikä "keskiaikaromantiikka" pure mukavuudenhaluiseen vanhukseen, minkä takia taas scifin huipputekniikka vetoaa paaaljon paremmin.
Ehkä tuo mainittu R.R. Martin voisi olla piristysruiske tilanteeseen, mutta itse en periaatteesta ja erittäin nopeana lukijana keskeneräisiin(?) sarjoihin puutu, koska yleensä luen/luin noita sarjoja putkena kirja toisensa perään.


Aikanaan oman lähikirjaston fantasiahyllystä ei montaa kirjaa löytynyt joita en ollut lukenut, scifistä puhumattakaan, mutta se nyt on oman ketjunsa asia.
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
Vain jos pidät erinomaisesti kirjoitetusta, ns. "realistisemmasta" fantasiasta, jossa päähenkilöitäkin kuolee kuin tavallisia ihmisiä ikään.

Poissa ovat siis teineille suunnattujen Eddingsien ja Dragonlancejen runopoikamainen lässytys ja tilalla on terästä, petoksia, murhia ja juonittelua.

TJEU: http://en.wikipedia.org/wiki/A_Song_of_Ice_and_Fire

Song of Ice and Fire (sisi tämä Martinin kuuluisa sarja) on myös suomennettu.

Kukapa suomeksi lukisi fantasiaa lukisi, tämä siis olettamuksena että englanti taittuu lukumuodossa. Ainakin itse luen nykyään suurimman osan fantasiaani pelkästään englanniksi. Johtuu lähinnä siitä että vaikka suomentajat parhaansa tekevät, niin silti käännösteokset tuppavaat jostain syystä kadottavan "jotain" alkuperäisteoksiin verrattuna.
 

varjo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Montreal Canadiens, (Internazionale), Nash&Suns
Kukapa suomeksi lukisi fantasiaa lukisi, tämä siis olettamuksena että englanti taittuu lukumuodossa. Ainakin itse luen nykyään suurimman osan fantasiaani pelkästään englanniksi. Johtuu lähinnä siitä että vaikka suomentajat parhaansa tekevät, niin silti käännösteokset tuppavaat jostain syystä kadottavan "jotain" alkuperäisteoksiin verrattuna.

Itse taas en ole koskaan nähnyt suurtakaan pointtia englanniksi lukemiseen. Kyllä, osa jutuista varmasti kääntyy huonosti ja olen myös törmännyt ihan konkreettisesti juosten kustuihin käännöksiin, mutta toisaalta suomeksi lukeminen kehittää aina kieltä ja itse ainakin näen sen ihan hyödyllisenä pointtina. Kun ainakin itse luon suurimman osan materiaalista kirjaa lukiessani omassa päässäni, on vaikea toisaalta kuvitella että käännös ihan oikeasti voisi kadottaa jotain oikeasti olennaista.
Tämä siis siltä pohjalta, että englantia saan käyttää ihan tarpeeksi työn ja aikanaan opiskeluitten puolesta. Hermot ja kielitaito siinä menisivät, jos sitä käytännössä lukisi tekstejä vain ja ainoastaan englanniksi, kotona ja työpaikalla.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Yleensä inhoan fantasiaa perinteisen scifin kannattajana, Tolkien on tästä mainittavin poikkeus ja nyt tämä täällä mainittu George R.R. Martin, joka saattaa nousta Tolkienin veroiseksi fantasia-kirjailijaksi sarjallaan. Teksti on hämmästyttävän realististakin kuvausta keskiaikaisesta yhteiskunnasta, ei minään joviaalina Kontuna vaan suht. pitkälle sellaisena kuin se varmaan olikin: raadollisena sodan, tuhon ja petosten näyttämönä. Fantasiaelementit eivät haittaa, mutta toisaalta tämä keskeneräisyys estää sanomasta mitään lopullista arviota sarjasta: ehkä teemoja ei pystytäkään kokoamaan lopuksi yhteen ja tarina hajoaa kasaan, ellei niin Tolkien saa viimeinkin seuraa fantasian korkeimmalle huipulle. Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla jatkoa.
 

Raatelurakki

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, Liverpool, Jokerit.
clips.
Tämä siis siltä pohjalta, että englantia saan käyttää ihan tarpeeksi työn ja aikanaan opiskeluitten puolesta. Hermot ja kielitaito siinä menisivät, jos sitä käytännössä lukisi tekstejä vain ja ainoastaan englanniksi, kotona ja työpaikalla.

Minulla taas ovat juurikin toiste päin, eli suomea saa luettuna ja puhuttuna aivan tarpeeksi töiden puolesta, joten englanniksi lukeminen taas kehittää sitä puolta kielitaidosta.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Olen myös saanut suositteluja tuosta Martinin sarjasta, joten voisikin jossain vaiheessa perehtyä. Jos tosiaan fantasia nappaisi pitkästä aikaa.

Tuli tuosta hieman raadollisemmasta ja ei niin geneerisestä fantasiasta mieleen Robin Hobbin Näkijän taru -sarja. Alkukankeuksien jälkeen tuo sarja lähti koukuttamaan melko tavalla. Sehän on kirjoitettu fantasiakirjallisuudelle hieman harvinaisemmin minäperspektiivissä, eli tarinassa koko ajan tietää, että päähenkilö tulee selviämään (no harvemmin ne fantasiassa kuoleekaan), mutta lopullinen kohtalo ja elämänkäänteet pysyvät mysteereinä, koska jatkuvasti on nykyhetkeen viitattuna monia hämmentäviä seikkoja.

Mielestäni tuossa sarjassa kaikenlainen petollisuus, raadollisuus ja ihmisten heikkoudet ja vahvuudet sekä monet yksityiskohdat tuodaan loisteliaasti esiin. Harva henkilö on jotenkin geneerinen tai persoonaton.

Sarjassa on muutenkin enimmät fantasiaotukset kääpiöiden, haltioiden ja örkkien tapaan jätetty tyystin sivuun ja keskitytty ihmisiin. Mukana nyt tietysti silti fantasiaelementtejäkin, eihän tuo muuten genreä olisikaan.

Kuuluu ehdottomasti ihan Top5:een kaikista lukemistani fantasiasarjoista silkan erilaisuutensa voimin.
 

mission16W

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, MUFC (sympatiat TPS)
Fantasiaelementit eivät haittaa, mutta toisaalta tämä keskeneräisyys estää sanomasta mitään lopullista arviota sarjasta: ehkä teemoja ei pystytäkään kokoamaan lopuksi yhteen ja tarina hajoaa kasaan

Itse pelkään lähinnä, että mies kyykkää ennen kuin saa sarjansa valmiiksi. A Feast for Crowsin ja Storm of Swordsin välillä meni viisi vuotta. Uusinta kirjaa (A Dance with Dragons) odotetaan edelleen ja sen jälkeen pitäisi kirjoittaa vielä yksi. Miehen terveystilanne ei ilmeisesti ole se kaikkein paras ja näyttääkin siltä kuin Martin olisi viimeisten vuosien aikana vanhentunut pari vuosikymmentä.

Toivon toki miehelle muutenkin pitkää ikää.
 

mjr

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet
Itse pelkään lähinnä, että mies kyykkää ennen kuin saa sarjansa valmiiksi. A Feast for Crowsin ja Storm of Swordsin välillä meni viisi vuotta. Uusinta kirjaa (A Dance with Dragons) odotetaan edelleen ja sen jälkeen pitäisi kirjoittaa vielä yksi. Miehen terveystilanne ei ilmeisesti ole se kaikkein paras ja näyttääkin siltä kuin Martin olisi viimeisten vuosien aikana vanhentunut pari vuosikymmentä.

Toivon toki miehelle muutenkin pitkää ikää.

Olipas ikävä tieto - sarjaa lukiessa on jo ihmetellytkin, että mitenkähän tästä vyyhdistä pystyy jonkinlaisen hallitun lopun edes saamaan aikaan. Ei tietenkään tarvita mitään siistiä Hollywood-loppua, mutta jotenkin kai on vedettävä teemat yhteen. Haastava homma epäilemättä joka tapauksessa ja jos vielä terveys reistailee niin ei aivan hyvältä kuulosta.
 

brendadervin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Dallas, Ilves, hcbat
Jos pitäisi kaksi kirjasarjaa nostaa muitten yläpuolelle suosikeista niin valinta osuisi juuri GRRM:n A song of fire and ice ja Steven Eriksonin Malazan book of the fallen sarjoihin. Kummassakin on iso osa ns. genren kliseistä heitetty romukoppaan ja punastelevista neidoista on päästy suurimmaksi osaksi eroon.

Oma lukuharrastus fantasian parissa alkoi varmaan kuten suurella osalla muista Tolkienin parissa lapsena ja siitä normaalia Eddings/Salvatore reittiä pitkin nykyiseen ehkä hieman enemmän valikoivempaan linjaan, tosin joistain ennakkoasenteista on hyvin vaikea päästä eroon ja joskus on löytänyt ihan uusia tuttavuuksia vaikka ensivaikutelma on ollut negatiivinen. Olisi helpompaa jos voisi säilyttää avoimen mielen uusien kirjailijoiden suhteen mutta tietynlaista urautumista on jo tapahtunut. Esimerkiksi David Farlandin Runelords sarjan premissi (endowements) tuntui aluksi aivan älyttömältä mutta lopulta sarja paljastui todella viihdyttäväksi. Jotkut kirjailijat onnistuvat myös paikkaamaan vähemmän mielenkiintoista alkuasetelmaa loistavalla tyylillään. Robin Hobbin viimeisin 'Soldier son' trilogia ei enää sijoittunut samaan maailmaan kuin kirjailijan kolme aikaisempaa mutta silti teokset tuli ahmittua lähes putkeen mielenkiintoisen kerronnan takia, tai sitten vain koitan uskotella itselleni että vatsan ympärille kertyvä kumpu todella onkin vain magian säilöntää varten...
 
Viimeksi muokattu:

Chambza

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Flyers
Itse pelkään lähinnä, että mies kyykkää ennen kuin saa sarjansa valmiiksi.
Tästä tulikin mieleen, että Robert Jordania ja Ajan Pyörää ei ole edelleenkään mainittu. Viihdyn itse mielettömän hyvin näiden parissa, vaikken jotenkin itsekään osaa pitää ko. sarjaa kovinkaan tasokkaana tai ansiokkaana. Mutta ovatpahan vaan mukavia lukea, pitääkö sitä muutakin vaatia? Hahmot ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja roolipelimäinen tasonnousu on viety astetta pidemmälle kuin muissa sarjoissa (jotka yleensä päättyvät kun päähenkilö-maalaispojasta tulee puolen maailman kuningas - Ajan Pyörä oli silloin vasta puolessa välissä). Naishahmot toki toistavat itseään, joskin heidän itsepäisen ja hankalan luonteensa ollessa lähellä omaa ihannetta homma toimii edelleen yhtä hyvin kuin teininä. Muiden mielipiteitä?

Toinen toistaiseksi mainitsematon on muuten R.E. Feist. Mielestäni vähän samaan tapaan poikkeava kuin miten olen käsittänyt tämän Martinin tämän ketjun perusteella (en siis ole Martinia lukenut, vielä). Muistan miten vaikuttunut olin, kun päähenkilö huoran tullessa ehdottelemaan totesikin "Sure why not" eikä vain punastellut eddingsiläiseen tyyliin.

Tätäkin ketjua kun lukee niin sitä taas tajuaa että pitäisi ostaa paljon kirjoja. Sitä varten vaan tarvitsi kirjahyllyn. Ja sitä varten vaan tarvitsisi uuden kämpän. Kalliiksi tulee lukuharrastus...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös