Näin vapaapäivän kunniaksi pääsee pitkästä aikaa tännekin...
Jukka on pohdinnassaan hyvin pitkälti oikeassa => suomalainen juniori-maalivahtien valmennus on varsin hyvällä mallilla ja meiltä tulee joka ikäluokasta melkoinen läjä hyviä veskareita tuonne C-/B-junnuihin!
Kundeilla on erittäin hyvät tekniset valmiudet:
- peliasento on hyvä
- ovat pääosin peevelin hyviä luistelijoita
- liikkuminen on hallittua ja teknisesti oikeata
- torjuntapankki on likimain valmis
- mailatyöskentely on hyvällä mallilla
- jne.jne.
Seuraava porras tuosta (kuten kenttäpelaajien kohdalla) on tehdä hyvästä veskarista hyvä urheilija ja tässä kohtaa mennään monesti vikaan kun sitä huippuosaamista ei "ilmaiseksi" löydy! Itse olen henkisestä valmennuksesta pääosin sitä mieltä, että kun fysiikka ja tekniikka on kunnossa, pysyy pääkin kunnossa, joten siihen en ota sen kummemmin kantaa...
Huippu-maalivahdin fyysiset vaatimukset ovat muuttuneet viimeisen kymmenen vuoden aikana melkoisesti. Kun kenttäpelaajan fysiikkaa voisi verrata (raskaasti yleistäen) 400m juoksijaan pitäisi modernin veskarin fysiikan olla jotain voimistelijan ja aerobic-urheilijan välillä. Pääosassa pitää olla siis kehon hallinta, räjähtävä voima, tasapaino, ketteryys ja koordinaatio! Joku wiksu aikanaan sanoi, että karate on perseestä, mutta niin se on veskaripelikin => kaikki lähtee keskivartalon hallinnasta, eli siitä miten paketti kainaloista polviin toimii...
Ts. kun tuollaisesta C-/B-junnusta aletaan tekemään oikeata maalivahtia pitää kuivaharjoittelu erottaa (aerobisia harjoituksia lukuunottamatta) täysin kenttäpelaajien treeneistä!! Raskas puntti hittoon ja tasapainolautaa, loikkaa, ketteryyttä, jumppapalloa, kuntopalloa yms. unohtamatta aikaavievää ja välillä raskastakin lihashuoltoa & palauttavaa harjoittelua. Kuinka monessa suomalaisessa seurassa tällainen on mahdollista? Aika harvassa, sanoisin!
Kulminaatiopiste tulevaisuutta ajatellen onkin about tuossa yläasteen päätöksessä => olisiko liiton alueorganisaatioihin järkevää perustaa maalivahtivalmennus-ryhmä, joka esim. järjestäisi alueen seurojen kanssa MV-treenejä? Vai olisiko joku "veskari-lukio tai -ammattikoulu" hyvä ratkaisu? Resurssejahan tuo vaatii ja henk.koht. olen sitä mieltä, että liitossa voitaisiin vakavasti pohtia esim. A-maajoukkueen vakinaisessa työsuhteessa olevien henkilöiden määrää ja laatua => onko kaikille heille oikeasti käyttöä / voitaisiinko esim. GM ja JoJo ottaa Kanada-tyyliin otona? Tästä olisi helposti irroitettavissa melkoinen läjä euroja junnupuolelle mistä olisi saatavissa rahoille jotain muutakin vastinetta kuin 7-päivää lööppejä. Tällä hetkellä homma menee monessa seurassa puhtaasti junujen vanhempien kukkaron / jaksamisen mukaan ja sillä ei suomalaista maalivahtivalmennusta pidemmän päälle kehitetä!
Omalla kohdalla homma on tällä hetkellä jäissä kun oma kundi ei enää pelaa ja työkin haittaa harrastuksia pahasti. Monta vuotta homma meni niin, että maksoin pojan pelaamisesta 100-150EUR/kk ja tämän lisäksi kävin 3-5 kertaa viikossa koutsaamassa oman jengin veskareita + about kerran viikossa seuran MV-jäillä; välillä apuna, välillä vetämässä koko touhua. Tuotahan jaksaa tasan niin kauan kuin oma junnu pelaa ja kun kundi vaihtoi keväällä Vaughnit Rolandeihin niin meikäläinen poistui greencard-kurssille ääntä nopeammin! Jos veskarivalmennuksessa olisi ollut jotain näkymää (taloudellista / osaamista edistävää jne.) niin en tiedä olisinko päätynyt jäähalleille loppuiäksi? Nyt ei tarvinnut edes miettiä...