Tätä seikkaa onkin pitänyt kysyä koskien Tuomas Tarkkia. On jo muutaman kauden ihmetyttänyt kuinka kaverin kädet ovat kuin liimattuina kroppaan, ja leveyttä ja peittävyyttä ei ole nimeksikään torjunta-asennossa. Kaveri menee maihin muutenkin aika herkästi, niin tuntuu että ylös jää aivan uskomattoman paljon tilaa. Onko tämä siis vaan allekirjoittaneen huomio, vai onko tässä havainnossa jotain perää?
Itse olen huomannut täysin saman asian Tarkin otteissa (viittasin tähän jo keväällä
huippuhauskan vitsin muodossa). Tarkki siis todellakin menee maihin kädet kylkiin liimattuina
kutakuinkin joka ainoassa torjunnassaan, joten ihme on, miksi miehelle ylipäätään lauotaan matalia vetoja. Ihme myös se, miten mies todellakin pystyi torjumaan seuransa kaksi kertaa Suomen mestariksi, kun esimerkiksi katsoo
tämän videon (Kärpät-TPS 4-7 tällä kaudella). Paitsi, että Tarkki päästi kyseisessä ottelussa kuusi maalia, niin mies on myös monessa tilanteessa aivan pihalla. Etenkin tuo ottelun avausmaali, toki siinä Kärppien alivoimakin rakoilee pahasti, mutta silti, Tarkki menee jäihin, kun
syöttö liukuu hänen editse. Siinä jää takatolpalla aika kivasti tyhjää maalia näkökenttään. Ja ettei tänne satelisi valituksia tyyliin "toi oli vaan yks peli", niin katsokaapa tuolta samaisesta
nelonen.fi/smliiga -osoitteesta tämän kauden Kärppien pelejä, ja vaikka kalsarikännien yhteydessä laskekaa tämän kauden aikana tulleet Tarkilta lipsahtaneet helpot maalit. Verratkaa sitten niitä vaikka suosikkijoukkueenne ykkösvahtiin.
Roppos-Jukalta on muutenkin ollut tässä tarkoituksena kysellä mielipidettä vanhemmasta Tarkin maalivahtiveljeksestä. Mielestäni (ja näköjään myös ainakin yhden muun mielestä) Tarkin "torjuntavarasto" on liigan ykkösvahdiksi erittäinkin suppea, jäihin mennään vaikka rännipuruissa. Voiko tällä tyylillä ikinä päästä SM-liigaa pidemmälle, ja onko mies oikeasti kahden liigan parhaaksi maalivahdiksi valinnan arvoinen?