@#_6 Et näemmä sitten tajunnut koko jutun pointtia. NHL-pelaajat elävät vuosikaudet erittäin säänneltyä ja ohjattua elämää, ja kun se sitten yksi päivä loppuu - toisilla suunnitellusti, jollain toisella taasen kuin seinään, niin vieroitusoireet lajin parista pois pääsemiseksi voivat olla rajut. Avery on varmasti ihmisenä jonkin verran narsistinen, mutta hän sentään on miettinyt jo etukäteen, että mitä kannattaa yrittää tehdä ettei pudotus olisi liian kova. Tuntee varmasti itsensä ja on tiedostanut, ettei paluu normaalielämään tule olemaan helppoa kaiken tuon ylellisyydessä ja rahoissa elämisen jälkeen.
Toki sitä rahaa on varmasti edelleenkin, mutta kun mielenkiinto kiekkoon on mennyt ja pää pitäisi pitää jotenkin kasassa, niin tuo esiin hyviä pointteja mm. opiskelusta. Täällä Suomessa ei tajuta sitä, että todella moni kanadalaisjunnu lopettaa koulunkäynnin kokonaan 16-vuotiaana satsatakseen täysillä jääkiekkoon. Ne jotka sitten onnistuvat pääsemään NHL:ään, mutta joiden ura kestääkin vain sen noin 10-vuotta ovat uran ollessa ohitse kolmekymppisenä täysin kuutamolla siviilielämästä - elleivät ole siihen etukäteen jotenkin valmistautuneet.
Avery mainitsee tuossa jutussa NHLPA:n aloittaman Back to School-ohjelman. Liian moni pelaaja jää rahoineen ja masennuksineen täysin tyhjän päälle uran päätyttyä ja jos siviilissä ei ole kunnon turvaverkkoa, niin tie voi olla tuhoisa (Boogaard, Rypien, Belak, Montador...)
Osa meistä "normaaleista" ihmisestä tuskin tajuaa sitä painetta ja vaatimustasoa joka huippu-urheilussa on koko ajan läsnä. Jossain NHL:ssä pelaajalla pitää olla kauden aikana valmius 24/7 keskittyä jääkiekkoon. Sen on pakko olla henkisesti raskasta, varsinkin jos on ihminen joka ajattelee myös muita asioita kuin jääkiekkoa. Kappaleen mittainen lainaus tuosta Averyn tekstistä:
"I handled the pressure partly by inventing a character — the tough, ornery Sean Avery that you think you know — and I’d put his game face on before I left for the rink, and I’d take it off when I got home. It was my way of handling all the demands on us to win. And to keep my job. I needed people to hate me. I needed players to come after me in order to stay motivated. Because honestly, playing in the NHL can become stagnant after a few years, especially if you have intellectual interests outside the rink."
Varmasti on paljon pelaajia, joille pelaaminen ja eläminen NHL-ympyröissä on helppoa. Se on työtä ja unelmaa ja olen kuullut pelaajilta lauseita kuten "helppoa, kun ei tarvitse miettiä mitään muuta.
Kaikki muu hoidetaan pelaajan puolesta". Näin ajattevan pelaajan paluu normaalielämään tulee varmasti olemaan vieläkin vaikeampaa, kuin sellaisen joka osaa jättää lätkän aika ajoin sivuun ja siirtää ajatuksensa muihin asioihin.
Me normaalit duunarit ja fanit kadehdimme noita urheilun supertähtiä, mutta ei asia ole ihan niin musta-valkoinen. Huippu-urheilu on jäätävän kovaa työtä ja uhrautumista, mitä tavallinen ihminen ei voi täysin ymmärtää.
