Kysymys on sosiaaliturvan myöntämisestä asuinpaikkakunnan perusteella tai ainakin näin minä @Cobol in ehdotuksen ymmärsin. Eli oleskeluluvan saaneelle osoitettaisiin asuinpaikka jostain Suomesta ja hänen täytyisi sitoutua asumaan tietty aika tällä paikkakunnalla saadakseen kotoutumispaketin tuet. Sosiaaliturvaa ei voi sitoa paikkakuntaan, ihminen on oikeutettu tiettyihin etuihin paikkakunnasta riippumatta.
Pakkolaki oli siis somalilaisen, Suomessa asuvan poliitikko-toimittaja Husseinin esitys, koska somalien keskuudessa ongelma nähdään siinä, että jos ei ole koulutusta, ei voi saada työtä. Minun hatusta vedetyssä mallissa oleskelulupa olisi määräaikainen. Suomessa on hallituksen budjettiesitysten mukaan varauduttu 10 000 hakemuksen käsittelyyn tulevina vuosina. Kiintiöpakolaiset huomioiden se voisi olla 3 000 - 5 000 uutta pakolaista per vuosi. Vaikea sanoa, riittääkkö Suomen resurssit kotouttamiseen tällä määrällä, koska vieläkin on noin 2 500 pakolaista (ei siis hakijaa, joita on joku 12 500 tms) vuoden 2015 jäljiltä vastaanottokeskuksissa, koska heille ei löydy kuntapaikkaa.
Asetetaan tavoiteeksi se, että samoja virheitä ei tehdä kuin somalien kanssa. Jotta ne vältetään, peruskoulupohjalta (tai alle) olevat on saatava kouluun. Kun on hankkinut riittävän kielitaidon ja on mukana ammattiin valmistavassa koulutuksessa, se on etappi ykkönen, jossa voidaan muuttaa oleskelulupa pysyväksi. Ellei normaali nuori halua opetella kieltä eikä koulutus kiinnosta, se oli siinä ja oleskelulupaa ei jatketa. Koska uusia pakolaisia on valtava määrä - 30 000 tai 50 000 seuraavan 10 vuoden aikana, näitä nurmeksia tarvitaan ainakin 10-15 kpl. Jos sieltä häippäisee, siitä vaan, mutta koska oleskelulupa on määräaikainen ja koska sen jatkamisen edellytykset ovat kielen osaaminen ja ammattikoulutus, muutamassa vuodessa päästään näistä eroon. Toki jo puhuttelussa ja valinnoissa haetaan ennen kaikkea sellaisia, jotka oikeasti haluavat olla kotouttamisessa mukana, ja jotka sitoutuvat kielen ja ammatin opiskeluun/työn tekemiseen.
Voisivat olla tasoryhmien mukaan ja lopullinen tavoite olisi se, että pakolaiset oppivat kielen, saavat ammattin ja heistä mahdollisimman harva syrjäytyy. Pakkoa tässä on se, että jos ei opiskelu kiinnosta, se näkyy sitten oleskeluluvassa. Jos jostain löytyy porkkana+porkkana malli, loistavaa. Siis malli, jossa ei ole mitään pakkoa mihinkään. Toistaiseksi se, mitä itse olen keskustellut pakolaisten kanssa kadulla tai mitä olen lukenut mm. somalitaustaisilta yrittäjiltä Suomessa, tulee Husseinin "pakkolakia".
Näyttäisi siltä, että hyvin harva ymmärtää, millainen mahdollisuus ja myös uhka sisältyy siihen, saako Suomi jatkossa kotouttamisen toimimaan vai ei. Me voidaan onnistua, mutta myös luoda pieniä malmöjä lisää mm. itäisen Helsingin jo nyt ongelmallisista kaupunginosista... Eniten luotan tässä asiassa pakolaisiin ja maahanmuuttajiin itseensä. Heidän piiristään on tullut hyviä ehdotuksia siitä, mitä pitää tehdä.
e: olen monia somaleja yllä olevasta aiheesta linkittänyt, mutta en muista onko tämä koskaan ollut mukana. Siinä somalitaustainen rakennusalan yrittäjä Abdi Osman pitää ongelmallisena suomalaista sosiaaliturvaa, joka ei kannusta riittävästi työntekoon ja sitä, että Suomessa somalitaustaisia yrittäjiä on hyvin vähän. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2014 Suomessa oli 37 somalinkielistä yrittäjää. Se on poikkeuksellinen luku, sillä maahanmuuttajat perustavat yrityksiä yleisesti hanakammin kuin kantaväestö.
Löytyy tästä.
Ja tässä vielä Abdirahim ”Husu” Hussein "pakkolaki" ja muuta painavaa asiaa kotouttamisesta, opiskelusta ja työnteosta.
Oma pointti on siinä, että jo riittää kotouttaminen sosiaaliturvaan. Se kallista, typerää ja vaarallista. Näin ei vaan voi enää jatkaa, vaikka poliitikot välttävät aihetta. Jos asiat tehdään oikein ja paremmin, se on vuosien ja vuosikymmenten aikana huomattavasti edullisempaa, fiksumpaa ja rauhallisempaa.
Viimeksi muokattu: