Jos kyse on työllisyysasteesta, se tarkoittaa että 50 prosenttia 15-63 ikäisistä on töissä ja 50 prosenttia heistä ei ole. Tähän päälle sitten muut, jolloin päästään alle kantasuomalaisten luvun.
Korjaamisesi ei kuitenkaan vaikuta mitään siihen, että väitteesi ei pidä paikkaansa mm. irakilaisten ja somalien osalta. Emme ole yleensä käsitelleet amerikkalaisten tai nepalilaisten työllistymistä Suomessa.
Tästä olen eri mieltä. Myit mamu-juttuasi yleisellä tasolla antaen ymmärtää, että se on jokin kansantaloudellinen onni. Toki näin on hieman, jos rajaamme afgaanit, somalit ja irakilaiset pois.
Jos olisit rehellinen, olisit itse todennut että mamu-esimerkkini ei koske sitten seuraavia. Kun sellaista ei näkynyt, puutuin lopulta eilen myöhään väittämiisi koska jokainen ei ymmärrä mitä tarkoitat taloudellisella huoltosuhteella sata kun pyörittelit itse työllisyysastetta.
Sitaatti josta puhumma on parin vuoden takaa. Se oli yksi perusteluista tuolloiseen teesiini, että väestönkasvulla voi olla taloutta per capita kasvattava vaikutus, vaikka uuden porukan työllisyysaste olisi kantaväestöä alhaisempi.
Esimerkki.
Hypoteettinen väestöryhmä A:
Sadasta henkilöstä 65 työikäistä. Työllisyysaste 69 % joten sadasta henkilöstä 44 on työllisiä.
Hypoteettinen väestöryhmä B:
Sadasta henkilöstä 78 työikäistä. Työllisyysaste 58 % joten sadasta henkilöstä 45 on työllisiä.
Väestöryhmä A:n ikäjakauman tiedetään muuttuvan niin, että 15v kuluttua sadasta hengestä enää 58 on työiässä, jolloin samalla työllisyysasteella enää 40 olisi työllisiä. Väestöryhmä B:ssä ikärakenne ei 15 vuodessa oleellisesti muutu, vaan sadasta henkilöstä edelleen 45 on työllisiä.
Esimerkissä taloudellinen huoltosuhde on väestöryhmä B:ssä väestöryhmä A:n veroinen jo lähtötilanteessa, vaikka työllisyysaste olisikin kymmenisen prosenttiyksikköä huonompi. Väestöryhmä A:n ikääntyessä väestöryhmä B:n taloudellinen huoltosuhde kohoaa paremmaksi.
Mutta tämä nyt ei edelleenkään sitten pakolaispolitiikkaan liity.
--
Mitä sitten irakilaisiin ja somaleihin tulee, niin eivätköhän kaikki ymmärrä etteivät he ainakaan yhden tai kahden sukupolven tähtäimellä ole kuin taloudellinen rasite. Olkoonkin että heistä jokainen on tullut tänne yksilönä ja ansaitsee tulla kohdelluksi sellaisena, eikä jonkun tietyn työllisyysasteen tai taloudellisen impaktin omaavan kansanryhmän edustajana.