Olen siis poikkeus. Pian tulee 40 mittariin ja keskituloinen. Olen lähtöjäni melko varakkaasta perheestä, kuten vaimonikin, joka niin ikään on keskituloinen. 18,5 vuotta olen ollut yksityisellä sektorilla kokoaikatöissä, joten lienen jossain määrin maksajana tässä hulluudessa. Pääomatulojakin on, koska olen harrastanut sijoittamista jo pidemmän aikaa. En katso olevani rasisti, maahanmuuttokriittinen kylläkin. Jos hulluus jatkuu kauan, epäilen muuttuvani rasistiksi, vaikka eihän tämä tilanne mamujen syy ole, vaan suomalaisten maanpetos-poliitikkojen, virkamiesten ja muiden hyväveli-koplaajien. Kyllä kait itsekin lähtisin täältä vaikka hornantuuttiin, jos saisin sieltä nykyiseen verrattuna satakertaisen elintason tekemättä mitään.
No jos mennään anekdootteihin, niin monta kertaa tullut mietittyä kuinka suuri rasismikohu tulisi tietyn alan lääkäreiden kahvipöytäkeskusteluista, jos niitä joku tallentaisi ja julkaisisi.
Reppanasakki omaa vähemmän pelkoa leimautumisesta, koska ovat jo sosiaalisesti pohjalla. Tästä syystä alaluokat ja ns. retalejengi ovat
keskimäärin omalla nimellään esim. helpommin avoimen rasistisia kuin statuksensa puolesta kaikkia mahdollisia ikäviä leimoja pelkäävä keskiluokka. Tässä ei ole sinänsä mitään moitittavaa, koska hyvä maine esim. yrittäjälle tai valtion korkealle virkamiehelle on elintärkeä, eikä sitä kannata pilata jollakin itselleen hyödyttömällä poliittisella öyhöttämisellä. Sama juttu koskien ystäväsuhteita. Ei niitä ole järkeä tuosta vain sotkea, vaikka todellinen maailmankatsomus olisikin kaikkea muuta kuin poliittisesti korrekti. Tämän ymmärtävät myös toimittajat sekä poliitikot ja siksi leimojen iskeminen näyttelee keskeistä roolia yhteiskunnallisessa debatissa kaikkialla. Tämähän ei ole pelkästään kielteinen ilmiö, vaan tuolla hillitään esim. oikeasti kaikille vaarallisten ääriliikkeiden toimintaa heti alkuunsa. Vastapainoksi leimojen pelko estää myös itse asioiden käsittelyä ja siksi tietyt ongelmat pääsevät paisumaan.
Joka tapauksessa olemme poliittisten valintojen seurauksena menossa kohti aikakautta, jonka jälkeen rasistileimat tulevat olemaan ongelmista pienimpiä. Tämä johtuu siitä, että
enemmistö ihmisistä ei osaa eikä halua käsitellä mukavuusalueen ulkopuolelle meneviä yhteiskunnallisia ilmiöitä kuin vasta sitten kuin kohtaavat näistä ”ilmiöistä” johtuvia ongelmia omaa arkielämäänsä häiritsevällä tasolla. Vasta tämän jälkeen suuri hiljainen keskiluokka muuttaa esim. äänestyskäyttäytymistään, eikä silloin ns. hygieniasyyt enää näyttele pääosaa poliittisissa valinnoissa.
On kai lopulta liian idealistista odottaa, että ongelmat saataisiin fiksusti ennaltaehkäisyä. Oletettavasti todellinen korjausliike alkaa vasta kuin yhteiskunta on rikki.