Sinä olet yksi nimimerkeistä jonka vuoksi tätä palstaa jaksaa lukea, mutta nyt olen pikkasen eri mieltä. Asun välillä Suomessa välillä ulkomailla, mm. islamilaisessa maassa. Koulutus on vain yksi tekijä integroitumisen sujumisessa, kulttuuriset tekijät, joissa uskonnolla on suuri rooli (edelleen myös länsimaisessa yhteiskunnassa vaikka se ei kaikille avaudukkaan) muodostavat erittäin merkittävän tekijän. Jos osaa englantia, mutta vaikka käsitteille I´m sorry, forgiveness, truth, belief, honor, shame, on erilainen kulttuurisidonnainen merkitys, pelkkä kielitaito + tutkinto ei sinänsä todista nopeaa sopeutumiskykyä.
"Pimeimmässä Afrikassa" ne vähätkin koulut käydään usein ranskaksi tai englanniksi (kolonialismin suuria syntejä). Viimeksi pakolaiskeskuksessa helpoin oli kummunikoida Saharan eteläpuolen afrikkalaisten kanssa, kaikki osasivat englantia kohtuullisesti, nigerialainen kaveri osasi erinomaisesti. Irakilaisten kanssa kommunikointi oli viittomista, koska arabian taitoni on niin surkeata. Kurdien kanssa yritän aina vähän enemmän jutustella, tosin englantia eivät hekään yleensä osaa paria sanaa enempää, koetan jutella huonolla kurdilla tai vähän paremmalla turkilla. Syyrialaiset olisivat toista, mutta heitä ei juuri Suomeen hakeudu, erityisesti kaikki kristityt syyrialaiset haluavat Ruotsiin, jossa on jo 100 000 assyyrilaisen yhteisö.