* Tanska maksaa yhtenä harvoista maista YK:n asettaman 0.7 prosentin mukaan kehitysyhteistyötukea
* Tanska auttaa eniten apua tarvitsevia (naiset, lapset) ja tuo heidät Tanskaan.
* Tanska ei halua ketään rajoilleen, ja pääosa auttamisesta tulee tehdä lähimaissa
* Tanska karsastaa erityisesti tuhansittain tulevia nuoria miehiä, jotka ovat armeijaa paossa tms
Erittäin harva suomalainenkaan on sitä mieltä, että ei tule auttaa. Apua tarvitsevat ne, jotka ovat muita haavoittuvaisimpia.
Apua tarvitsevat ne, jotka ovat muita haavoittuvaisempia, on tietenkin totta. Mutta se ei välttämättä tarkoita pelkästään naisia ja lapsia. Ja toisaalta, pelkästään asema naisena tai lapsena ei välttämättä riitä täyttämään pakolaisuuden "kriteereitä", jolloin toki voi siitä huolimatta tulla kysymykseen harkinta humanitäärisestä eli ns. toissijaisesta suojelusta.
Itse asiassa - paradoksaalisesti - henkilö, jolla on ne paljon puhutut merkkivaatteet, iPhone 13:t ja kaikki, voi olla tietyissä tapauksissa jopa todennäköisemmin oikeutettu varsinaiseen kansainvälisten sopimusten mukaiseen pakolaisuuteen. Miksi? No, yksinkertaisesti sen takia, että yhteiskunnallisesti aktiiviset henkilöt tuommoisissa erittäin epävakaissa maissa ovat useammin miespuolisia ja kuuluvat hyvin toimeentulevaan keskiluokkaan. Ja vastaavasti, tilanteessa, jossa valta on vaihtunut vallankumouksen tai sisällissodan seurauksena, juuri yhteiskunnallisesti - esimerkiksi talouden, hallinnon, yliopistomaaliman tai politiikan saralla - aktiiviset ihmiset ovat ensimmäisiä, joihin vaino sekä hengen, terveyden ja vapauden menetyksen uhka kohdistuu. Monessa tapauksessa tämmöisiä ihmisiä on todella paljon.
Tässä vielä UNHCR:n määritelmä pakolaisesta:
“someone who is unable or unwilling to return to their country of origin owing to a well-founded fear of being persecuted for reasons of race, religion, nationality, membership of a particular social group, or political opinion.”
Pitääkö tämmöisiä ihmisiä suojella? Minun mielestäni tietysti pitää, jos he ovat aktiivisesti pyrkineet vanhan vallan aikana rakentamaan hyvää hallintoa alueelle. Entä pitääkö sitten köyhistä oloista tulevat naiset ja lapset - ja miksei miehetkin - hylätä ja jättää oman onnensa nojaan automattisesti, jos heihin ei nähdä kohdistuvan suoraa vainoa? Minun mielestäni ei tietenkään automaattisesti pidä, ja siksi meidän pitää tarvittaessa voida myöntää turvapaikka myös humanitäärisin perustein, jos ihmisen tilanne on inhimillisesti sietämätön. Enkä tarkoita nyt sitä, että kaikki pitäisi automaationa ottaa sisään, koska se ei vain tietenkään ole mahdollista. Vaan tarkoitan sitä, että oikeus turvapaikan hakemiseen on vastedeskin taattava ja siihen liittyvän prosessin on oltava paitsi tehokas myös oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Pelkän iän, sukupolven tai pärstäkertoimen perusteella tehtävissä ratkaisuissa emme voi taata oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukainen käsittely ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö prosessi voisi olla nopea ja etteikö ylivoimainen valtaosa turvapaikkapäätöksistä aikavälillä t1-t2 voisi olla kielteisiä.
Jos otetaan tarkasteluun vaikkapa Afghanistan, niin siellä on hyvin paljon aikaisemmin hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olleita miehiä (ja toki myös paljon naisia), johon yhtäkkiä kohdistui Talibanin valtaannousun myötä suora henkeen, terveyteen ja vapauteen kohdistuva vaino. Ei sitä heidän iPhonensa, merkkivaatteensa tai lompakon mahdollinen paksuutensa poista. Tilanteen laajuus tuli meidänkin silmillemme, kun havaitsimme, kuinka moni afgaani oli työskennellyt käytännössä suoraan jo Suomenkin valtion palveluksessa: puhumattakaan sitten kuinka moni oli työskennellyt Afghanistanin vanhan hallituksen, valtion virastojen, aluehallintojen, kuntien, yliopistojen, ym tai vaikkapa muiden länsimaiden palveluksessa. Jäljelle jää sitten todella paljon normaaleja tai köyhiä perheitä, naisia ja lapsia, joihin ei välttämättä kohdistu suoraa uhkaa, koska he eivät ole olleet yhteiskunnallisesti aktiivisia. Mutta toisaalta heistäkin monien tilanne ja tulevaisuus on vaarassa muodostua myös inhimillisesti sietämättömäksi, kun Talibanin toimintatavat esimerkiksi tyttöjen koulutuksen suhteen tunnetaan.
Eli ihmettelen, että mikä helvetin tavoite on "nolla turvapaikanhakijaa"? Totta ihmeessä meiltä pitää voida hakea turvapaikkaa. Se turvapaikka sitten joko myönnetään tai ei myönnetä laillisen prosessi myötä eikä pärstäkertoimen perusteella. Ei turvapaikanhakijoiden mahdollisimman suuri tai pieni määrä ole mikään tavoitteen aihe, vaan niitä tulee erilaisista syistä ja eri aikoina erilaisia määriä. Turvapaikkaa voi hakea vaikkapa valkovenäläinen demokratia-aktivisti tai journalisti.
Mahdollinen pakolaisaalto taas on tietenkin sitten asia, jonka ehkäisemiseksi liittyvät toimintaperiaatteet on syytä sopia kansainvälisissä pöydissä eikä siihen vaikuta paskaakaan mitkään nollan turvapaikanhakijan tavoitteet.
Niin, ja ei tämä toki ole mitenkään erityisesti nimimerkille
@Cobol suunnattu, vaikka hänen viestiinsä tässä vastasinkin.